Ayreon - 01011001 [Musiikki]

Ayreon, jota itse pidän jonkin sortin jumala olentona, on päättänyt julkaista uuden levyn. Levyn joka jälleen kerran saattaa minut epäilemään että kannattaako tässä enää omaa kuvaa musiikki maustaan seurata ollenkaan ja antaa Ayreonin hoitaa se homma. Aiemmat levyt ovat kuunneltu tehokkaasti läpi ja näistä olen pitänyt paljon.
Ayreonin 01011001 levy ei petä tälläkään kertaa.

Ayreon itse kuvaa musiikkiansa Rokki oopperana mutta itse luettelisin tämän ehkä enempi progressiiviseksi metalliksi, kuten moni muukin on tehnyt. Ne kertovat tarinoita joita uusin levy on piukassa, tai paremminkin levyt sillä niitä on albumilla kaksi.

Kannattaa siis vähintään testiksi kuunnella sopiiko Ayreon musiikki makuusi yhtä hyvin kuin minun mutta muistakaa myös että musiikki on sen verran monipuolista ja rikasta että siihen voi mennä montakin kuuntelukertaa ennen kuin saa hyvän kokonaiskuvan albumista.

BiteFight selainpeli

Löysin tuossa hiljattain vissiin jo jonkin aikaa pystyssä olevan kohtuu hauskan selainpelin. Pelissä ollaan joko Vampyyri tai ihmissusi ja metsästetään vastapuolen pelaajia. Peli ei ole mikään Flash peli vaan puhtaasi selainta hyödyntävä selainpeli.
lievästi kuvitettujen tekstiseikkailujen ystävät ja muutkin kokeilemaan jollei jo pelistä ole ennen kuullut.

pelaamaan voi rekisteröityä vaikka alla olevasta linkistä:
Linkki

Assassins Creed arvio [Ps3]

Tuli tuossa hiljattain vihdoin päästyä Assassins creed läpi ja vihdoin tuntuu siltä että pelistä tietää tarpeeksi saadakseen sille kunnon arvio. Kuten muissakin peleissä arvosteluni eivät perustu vain pelkkään läpäisyyn vaan tässäkin tapauksessa tein jokaisen kaupungin kaikki tehtävät mitä salamurhaan tarvitsee. Lippuja tuli kerättyä kohtalaisen paljon myös mutta pääosin kaupunkien ulkopuolelta, mutta aloitetaanpas.

Assassins creed on Ubisoftin julkaisema uusi hyvin menestynyt nimike, joka kertoo kahden ihmisen tarinaa ainakin ensimmäisen osan perusteella. Trilogia on tiimin tavoitteena joten peukkuja näidenkin menestymisen puolesta. Peli alkaa nuoren miehen joutuessa kaapatuksi tieteellisiin kokeisiin joiden tarkoituksena on lukea hänen esi-isiensä muistoja hänen DNA:nsa kautta. Peli sijoittuu pääosin 1100 luvulle ja ohjattavaksi annetaan päähenkilön esi-isä Altair. Altair kuuluu salamurhaajien veljeskuntaan josta voi päätellä pelin tehtävien sijoittuvan hyvinkin paljon eri henkilöiden salamurhaamiseen. Altair mokaa tärkeän tehtävän pelin alkumetreillä oman ylimielisen luonteensa vuoksi ja tämän takia koituu harmia koko veljeskunnalle. Tappamisen sijaan Altairille annetaankin mahdollisuus, aloittaa alusta ja hänet määrätään tappamaan 9 henkilöä saadakseen arvonsa ja kunniansa takaisin.

Pelin mekaniikka on hyvin samankaltainen Prince of Persia peleistä, Altair kiipeilee ja liikkuu kuin apina konsanaan Jerusalemin rakennusten katoilla, ja saa Unchartedin Draken akrobatia taidot näyttämään esikoulu tasoisilta. Kiipeily ja hyppiminen on todella toimivasti toteutettu ja parempia kontrolleja tähän on vaikeampi enää kuvitella, mutta sulava toimivuus tuo mukanaan ehkä jopa liiallisen helppouden. Ainoaksi vaaraksi kiipeilyssä ilmenee vahingossa tehty harhahyppy tai vartijan ampuma nuoli tai heitetty kivi. Muuten Altair kiipeilee kohtalaisen vaivattomasti korkeimpienkin rakennusten korkeimpaan kohtaan. Menoa olisi voinut hieman syventää tällä saralla mutta mitään varsinaisesti häiritsevää ongelmaa tämä ei luo.
Taistelu potee hieman samankaltaista vaivattomuutta, ja alun vaikeiden taisteluiden jälkeen liikkeiden karttuessa ja energia palkkien lisääntyessä tarvitsevat vartijat todellakin armeijan kaataakseen taitavan pelaajan, monet varmisti jättävät pelin yhden perus ideoista osittain käyttämättä ja teurastavat vain kaikki näkyvät vartiat ja kävelevät rauhassa lähimpään piiloon rauhoittaakseen tilanteen pelkän karkaamisen sijaan. Näyttävää se on, mutta ei kovin haastavaa.

Pelin suurimmat ongelmat löytyvät itse pelin ytimestä, salamurhat ovat hauskoja ja viihdyttäviä sekä paikoitellen myös kohtalaisen jännittäviä, mutta näitä ennen tulevat lipunkeräämiset ajanpuitteissa, taskuvarkailla käynti, salakuuntelu, ja kuulustelu ovat niin sanotusti kaikki mitä pelistä löytyy, näitä toistetaan salamurhasta toiseen tyyliin pikkutehtävät -> salamurha -> pikkutehtävät -> salamurha. Aluksi hauskaa mutta pidemmän päälle kohtalaisen puuduttavaa. Lisäksi piilotettujen satojen lippujen kerääminen ei varmastikaan monia sen koomin kiinnosta saatikka piilotettujen pyhiinvaeltajien surmaaminen. Pelin kulkua myös hidastavat naurettavat nopeusrajoitukset, sillä vartijoiden ohi ei saa kulkea kuin hiipimällä, tai sinut todetaan heti salamurhaajaksi.

Grafiikka on pelissä kyllä kohdallaan, kaikki kolme kaupunkia ovat todella näyttäviä sekä ihmisten määrä tuo realistista eloisuutta kaupunkeihin. Myös Vaeltavat joukkiot jotka tulevat vastaan kaupunkien ulkopuolilla ihmetyttävät. Tunnelma on ehdottomasti pelin kovimpia valtteja juonen lisäksi. Hiljaa kaupungissa kävely ihmisten lipoessa ohitse myyjien pölistessä myyntipuheitaan ihmisten keskustellessa keskenään yhdistettynä hyvin todenkaltaiseen tuon ajan kaupunkiin. Valitettavasti pelin virheet verottavat tunnelmasta kovan palan, mutta jos näille voi antaa anteeksi on meno varmasti nautittavaa. Miinusta tulee silti pelin useasti tippuvasta ruudunpäivityksestä joka vaihtelee paljon paikan mukaan. Se ei ole yhtä näkymätöntä kuin monissa muissa peleissä sillä sen näkee varsin hyvin juostessaan nopeasti kujalta toiselle paetessa. Mitään pelaamista häiritsemää tippumista tämä ei silti ole.

Musiikit sopivat peliin, ne eivät kyllä mitään pakkomielteitä pelin soundtrackin ostamiseen nosta, mutta ajavat asiansa. Ääninäyttely toimii mutta Heavenly swordin ja Unchartedin elokuvamaisuudesta ollaan vielä kaukana hahmojen ollessa hieman elottomia.

Juoni on pelin ehkä kovin valtti, ja loppua kohden selviää selviämistään kuinka syvälle se loppujen lopuksi ulottuukaan. Varoituksena kuitenkin peli jää todella pahasti kesken lopussa ja lopputekstit pamahtaa ruutuun kohtalaisen arvaamattomassa kohtaa enteillen että meno vasta alkaa ykkösosassa. Sivujuonia kaipaisi silti peliin jotta tehtäviin saataisiin paljon enemmän variaatiota nykyiseen verrattuna.

HUOM: Peli sisältää myös vaihtelevasti paljon bugeja joten kannattaa päivittää se heti versioon 1.10. Joillakin peli myös on kuulemani mukaan jäätynyt hevosella ratsastaessa sekä peli jäänyt latailemaan loputtomasti lataustauolle. Omalle kohdalleni näistä ei onneksi osunut kumpikaan ja pääsin läpäisemään pelin ilman mitään ongelmia läpi kohdaten vain pari naurettavan pientä grafiikka Bugia.

+8/10
Tekee niin paljon oikein, mutta myös paljon menee metsään.

GAMEREACTOR - uusi ilmainen pelilehti

Mikäli ette jo ole lähimmässä pelien jälleenmyyjä liikkeessä jo nähneet Gamereactor lehtisiä niin kannattaa hieman tarkkailla tarkemmin ja katsastaa kauppa jos toinenkin sillä uusi muissa pohjoismaissa jo tuttu lehti GameReactor on saapunut ja asetellut itseään nykyisten lehtien väliin jo kahden numeron verran. Kyseessä ei toki ole mikään PELAAJA tai PELIT kaltainen joka kuukausi postiluukusta iloa tuova kattava luku paketti mutta ei myöskään PELAA kaltainen mini lehti. Lehti iskee koollaan ja laajuudellaan näiden kahden väliin, mutta säilyttää ilmaisuutensa.

Eli ette häviä mitään mikäli kyseisen lehden käytte lunastamassa itsellenne ilta luettavaksi vaikka peliostoksilla.

Lehti omaa myös kohtuu kattavan Nettisivuston pätevillä foorumeilla
www.gamereactor.fi

Kumin polttaminen lähestyy: Burnout Paradise

Tammikuu on ollut kohtuu hiljainen pelijulkaisujen kohdalla. Muutamista tulevista peleistä on tullut kivasti lisää tietoa kuten aiemmassa postauksessani mainitsema LittleBigPlanet. Omat tekemiseni ovat pitkälti rajoittuneet hieman kouluun palaamisen yhteydessä, ja Assassins creed lähenee pikkuhiljaa loppuaan vaikka viellä pelattavaa riittää yllin kyllin. Wii:llä harmittelen hieman Smash Brothersin myöhästymistä jälleen vaikka se ei suoraan Eurooppaa koske, mutta julkaisun siirtäminen Ameriikassa ei tätä ainakaan nopeenna.

Ensiviikolla 24.1 saapunee ehkä kuukauden odotetuin peli eurooppaan, joka kantaa nimeä Burnout Paradise. Pelihyllyni NextGen osastolla on vielä pulaa varsinaisesta arcade kaahailusta vaikka motorstom paikkaa ainakin rallin puolta kohtuu hyvin.
Tehtävää kuulemma riittää tulevassa Burnoutissa ja Demo oli kohtuu laadukas.
Mikäli ei ihmeitä tapahdu haen luultavasti kyseisen pelin ensiviikolla.

Niin eipäs unohdeta myös että AYREON - 01011001 levy ilmestyy myös kuun lopulla joten tuokin pitää mukaan napata ja vielä jonkin sortin spessu paketissa kaikkineen herkkuineen.

Assassins creed [Ps3]

Näin aluksi kiitokset Reiveni:lle pelin lainaamisesta. Pyrin läpäisemään sen hyvissä ajoin niin pääset sitten jatkamaan peliä myös itse.

Assassins creed on peli jolle Ubisoft sai luotua aika moisen Hypen, peli näytti ensimmäisissä trailereissa todella upealta ja tyylikkäältä myös teema kuulosti todella kiinnostavalta. Lopullinen peli oli ehkä monille pienimuotoinen pettymys, mutta tämä ei pelistä tee huonoa, ja peli näyttää tietty edelleen upealta. Peli kärsii vahvasti bugeista joista uusin päivitys 1.10 korjasi ainakin osan. Toinen asia missä mentiin hieman metsään, on pelin kulku, Maailma on laaja ja interaktiivinen mutta tehtävät ja peli toistaa vahvasti itseään. Mikäli näille virheille kuitenkin pystyy antamaan anteeksi sekä jos teema iskee, on peli varmasti kokeilemisen arvoinen. Omalla kohdalla peliä auttaa se, että viimeaikoina on peleissä muutenkin alkanut kiinnostamaan salamurhaaja tapainen lähestymis tapa hiipien ja toteuttaen tapot harkiten ja suunnitellen.

Pelistä luultavasti arvostelua kunhan tulee tarpeeksi pelailtua.

LittleBigPlanetista uutta videomateriaalia!

Juuri hiljattain alkaneet CES 2008 messut ovat olleet pelaamisen kannalta tänä vuonna kohtuullisen runsaat. Kyseisellä messuilla päätti Media molecule antaa kohtalaisen runsaasti uutta materiaalia heidän innovatiivisesta uudesta pelistään joka keskittyy vahvasti käyttäjien omien tuotoksien tekemiseen jakamiseen ja latailemiseen. Modi-kulttuuri on konsoleilla vielä vasta vauva askelissa mutta Unreal Tournament ja LittleBigPlanet tuovat tätä myös konsoleille.

Tässä muutamia videoita:



Tjujana
Fire level
game demonstration

Guitar Hero3: Legends of Rock arvostelu [Ps3 ja Ps2 versio testattu]

Takaisin arkeen ja takaisin kouluun näin iski todellisuus taas aikatauluun. Joten pieni lomailuni blogista on nyt ohi.

Guitar Hero oli vielä muutava vuosi sitten kohtuu iso tapaus sillä se yllätti monet pelaajat laadullaan. Peli veti kymppejä moneltakin kriitikolta ja se nousi hyvin nopeasti bile pelien ja ns rytmipelien ykköseksi konsoleilla. Se sopii sekä harvemmin pelaaville ja hardcore yleisölle. Pelin suurin erikoisuus on pelin mukana tuleva kitara ohjain. Ohjain nostaa ikävästi kyllä pelin hintaakin joka tiputtaa nuorempien huonompi tuloisten pelaajien mahdollisuuta iskeä hampaansa siihen.

Guitar Hero III legends of Rock on ensimmäinen ei Harmonixin tekemä Guitar Hero, kyseinen poppoo siirtyi tekemään nytemmin hieman saman kaltaista Rock Band peliä.
Guitar Hero III on kokenut muutamia muutoksia tämän myötä, kitara on muuttunut hieman alun lelumaista hienommaksi. Peliin on otettu myös oikeita kitaristeja jotka on mallinnettu peliin ja soittavat muutaman kappaleen ja ovat avattavissa pelaajan käyttöön, mikäli esim Guns and Roses faneja löytyy niin Slashin saa avattua peliä pelaamalla. En ole varma mutta luultavasti myös enemmän mainosta on peliin tullut mm Gibson kitaroiden myötä. Merkki kun kukoistaa lähes jokaisessa kitarassa mitä pelissä on. Muuten peli on lähes saman kaltainen kuin edeltäjänsä.

Guitar heron perus idea on oikeaa kitaraa löysästi simuloivan ohjaimen kanssa soittaa nuotit mitä peli heittää pelaajan eteen. Meno on kohtuu tuttua tanssimatto pelejä pelanneille, paitsi ehkä ohjaimen kanssa kanssa. Napit kuvastavat korkeus asteita, ja niitä pitää painaa pohjassa ja kun nuotti tulee kohdalla pitää oikean väristä nappia painaa pohjassa ja painaa keskellä olevaa riffi nappulaa.
Matkalla tulee myös pidempiä nuotteja joissa pitää nappulaa alas painettuna nuotin loppuun, ja näitä nuotteja saa korostettua whammy bar nimisellä kammella mikä ohjaimessa on. Ohjaimen käyttö vaatii oman totuttelunsa ja vasta alkajille suosittelen Easy vaikeusastetta vaikka meno näyttäisi mediumillakin helpolta.

Pelin kappalelista on kohtuu täyteläinen ja sisältää paljon erillaisia kappaleita, mutta listaa dominoi odotetusti amerikkalaiset kappaleet sekä amerikan kultaiset klassikot, myös briteiltä on kappaleita päässyt mukaan. Euroopasta on päässyt vain naurettava osa bändejä GHIII:n listalle joista ehkä suomalaiseen metallimakuun tunnetuin on In flames. Vaikka pohjois eurooppa (lue: suomi, ruotsi ja norja) on nykypäivän kovimpien metalli bändien tuottaja niin silti inflames on ainoa kappale joka peliin on päässyt monista kovista. Mutta joka tapauksessa kappaleet sopivat yllättävän hyvin peliin, vaikka vaikeustason puolesta Slayer rainin blood ja dragon force ovat monelle kohtuu iso seinä kavuta.

Vaikeustasoja löytyy kohtuu hyvin ja hyppy Easy:ltä mediumiin ei ole niin tuskainen kuin Mediumilta hardille sillä paikoitellen tuntuu että hardi käy expertistä ja expert taas jostain vielä korkeammasta. Muutama expertin kappale taas tuntuu taas Hardilta joten tästä päästään helposti mielipiteeseen että Hardin ja Expertin vaikeusaste heittelee vähän liikaakin. Harjoittelulla silti pääsee pitkälle ja muutaman päivän harjoitelun jälkeen osaa jo kohtuu hyvin pelata pelin kohtuu yksinkertaisen luonteen vuoksi.

Grafiikka ei pelissä päätä huimaa mutta tähän ei kyllä pysty kiinnittämään huomiota tuojottaessaan eteen vaihtelevalla nopeudella valuvia värikkäitä hypnoottisia nappeja joita peli kutsuu nuoteiksi. Tällöin pelin menettelevän ulkoasun katsominen ei kovinkaan hyvin onnistu paitsi sivusta katsojille. Ps2:lla peli eroaa next gen laitteiden versioista paitsi ehkä wiin, vain HD puutteen myötä sekä ehkä katsoja määrän vähentymisen kanssa. Eli erot eivät ole dramaattiset grafiikan osalta.
Itselle kuitenkin oli ensimmäiset 2minuuttia kuin pussin läpi katsomista kun Ps2 versiota testasin.

verkko ominaisuudet ovat ehdotonta plussaa, ps2 versiosta nämä uupuvat mutta next gen laitteiden verkko ominaisuudet. Pelaajat voivat mittelöidä verkossa ja ladata peliin uusia kappaleita. Myös tuloksien saaminen suoraan verkkoon on mitä loistavimpia merkkejä miksi nextgen laitteisiin kannattaa ehkä jo pikkuhiljaa siirtyä lompakon sen salliessa. Tuloksien vertailu ja parantelu on yllättävän addiktoivaa ja hauskaa. Hieman harmittaa kuitenkin että vain pelin yksinpeli kampanjan kappaleet lähettyy verkkoon ja täten quick play moodin ennätykset ovat erikseen. Tuloksiin toivoisi myös Top listan muokkaus työkaluja, esim yhden käyttäjän ennätykset eivät mielestäni saisi dominoida koko listaa vaan pelaajien ennätykset pitäisi saada tyyliin yksi ennätys per pelaaja ja täksi delete nappula olisi hyvä saada records kohtaan optionsista.

Yksinpelikampanja jaksaa kiinnostaa lyhyydestä huolimatta, erityisesti jos peli ottaa alleen oikein kunnolla on tällöin lähes pakko saada jokaisesta kappaleesta se viisi tähteä jokaisella mahdollisella vaikeusasteella. Next gen laitteiden nettiominaisuuksissa myös ennätyksien parantelu on hyvin koukuttavaa.

en ole aiempia pelejä pelannut kamalasti paitsi Guitar hero ykköstä, joten en osaa sanoa kuinka paljon tämä on uudistunut aiemmista, mutta perinteinen GH meininki on pelissä vahvasti mukana. Hieman olen silti nyrpeä omaa elämäänsä elävästä Whammy baristani joka ei tunnu toimivan aina.

Huomio myös pc pelaajille, peli löytyy myös PC:lle ja pelistä on myös tehty hyvin samankaltainen kotimainen ilmais peli löytyy myös pc pelaajille tuttu Frets on fire, jota voi PC:llä pelata näppiksellä. Googlettakaa kyseisen pelin nimi niin luultavasti pääsette sivustolle josta voi pelin ladata ilmaiseksi koneelle muutaman ilmaiskappaleen kanssa. Lisäkappaleista en puhu näiden ollessa enemmän tai vähemmän laittomia. Peli on kuitenkin yksinään ilmais kappaleineen täysin laillinen ja kertoo hyvin mistä GH:n kaltaisissa peleissä on kyse.

8/10