Double trouble! Patapon ja GT:prologue hankittu.

Nyt on tämän kuun pakkohankinnat lisätty hyllyyn ja pelaamista riittää yllin kyllin taas seuraaviin pakkohankintoihin joista varmaan lähin on Nintendon Mario kart Wii sekä FreeRadical:in tuleva räiskintä Haze.



Patapon on koukuttava rytmipeli, johon on lisämausteeksi laitettu taktikointia ja kevyitä roolipelielementtejä. Visuaalisesti peli muistuttaa läheisesti Locoroco peliä ja sen perusteella mitä olen kuullut, on pelin parissa työskennellyt paljon Locoroco pelin takaa löytyneitä nimiä.
Pelin ideana on auttaa Pataponeja matkallaan uusille maille, johon heidän esi-isänsä aikoinaan samaisissa olosuhteissa matkasivat. Tämä tapahtuu neljän rummun avulla joilla annetaan tahdissa komentoja sotajoukolle.


GranTurismo:prologue taas on eräänlainen maistiainen ensivuonna julkaistavaan Gran Turismo5:seen. Peli sisältää 6 rataa joista osasta löytyy myös vaihtoehtoinen rata ja oletettavasti käänteinen versio. Nettiominaisuudet ovat pelin suurin parannus GT4:seen nähden, sillä 16 pelaajan kilpailut sekä mahdollisuus kilpailla parhaasta ajasta tietyssä jaksossa tietyllä autolla ovat varsin koukuttavia uusia ominaisuuksia.

Näistä varmaan lisää kun näihin on tutustuttu tarkemmin.

Winamp remote ja Playstation3.

Kaverini suosittelun johdosta päätin kokeilla Nullsoftin Winamp remote ohjelmaa.
Taloni verkkoyhteydet kulkevat yksipaikkaisen modeemin kautta kahteen kytkimeen, joista toiseen on kytketty toinen tietokoneista, toiseen taas Ps3, Wii, sekä tietokone jota pääsääntöisesti käytän. Tämä viritelmä luo laitteiden välille jonkin sortin lähiverkon, jonka kautta Winamp remote toimii. Ohjelma on helppokäyttöinen ja asentamisen jälkeen tarvitsee vain kertoa, että missä kansioissa videotiedostot ja musiikkitiedostot löytyvät.

Pienen säädön jälkeen pystyinkin jo Ps3:n mediapalvelin ominaisuuksia hyödyntämään lähes täydellä potentiaalilla. Suosittelen kaikille jotka samankaltaisen verkkoviritelmän ovat kotiinsa väsänneet kokeilemaan ohjelmaa.

Everybody's golf: world tour hankittu.

En uskonut, että hankkisin peliä, joka liittyy golffiin. Osasyynä tähän on varmasti, se etten ole koskaan golffia harrastanut ja ymmärrys lajia kohtaan on ollut minimaalinen. Tämä siis ennen kuin koitin Everybody's golf pelin demoa, joka yllätyksekseni vaikutti erittäin hyvältä varsinkin moninpelinä. Noh päätinpä sitten ottaa riskin ja kokeilla peliä jonka lajia olen vieroksunut jo pienestä pitäen ja se kannatti.
Everybody's golf onnistuu hieman samalla tapaa, kuin Hikaru NoGo tai Prince of Tennis anime:t muovaamaan katsojan näkemystä koko pelistä.
Mutta pelistä lisää kunhan sitä olen enemmän pelannut.

Unreal Tournament III[PS3]

Viimeaikoina Epic, joka tunnetaan tätä nykyään Xbox360 konsolin suosituimpiin nimikkeisiin kuuluvasta Gears of War pelistä. On päättänyt uusimman Unreal3 pelimoottorin kehittämisen yhteydessä tuoda pc:llä jo vuosia faneja keränneen pelisarjan, myös uuden sukupolven konsoleille. Peli ilmestyi jo viimevuonna PC:lle, mutta saapui myös hiljattain Ps3:lle. Sony on myös ollut vahvasti mukana auttamassa pelimoottorin kehitystyössä Ps3:lle sopivaksi.

Joudun myöntämään, etten ole sarjaan kamalasti huomiota kiinnittänyt ennen UT3:sta. Viimeisin UT pelisarjan peli on aivan ensimmäinen UT joka tuli sekä Ps2:lle, että PC:lle. Valitettavasti UT3:nen ei ole kovin suuria muutoksia kokenut, edes tuosta. Peli perustuu edelleen lähes täysin moninpelaamiseen, ja yksinpeli on vain kevyellä juonella varustettu kokoelma, harjoitusjaksoja verkossa pelattavia moninpelejä varten. Yksinpeli onnistuu kuitenkin antamaan vähemmän kokeneemmille pelaajille tärkeää tietoa aseiden, lippujen, sekä välipisteiden sijainneista. Näiden paikkojen sijainti voi pidentää keskimääräistä elinikää pelissä huomattavasti, erityisesti nettipelin puolella. Mikäli yksinpeli kampanja tuntuu vaikealta, voi kaverin vaivatta kutsua mukaan myös yksinpeliin.
Yksinpelissä eniten päänvaivaa aiheutti tekoäly, omanpuolen pelaajat, sekä vastapuolen pelaajat, juoksevat suoraa viivaa pitkin. Myös hämmennystä tuotti tietokoneen tapa jäädä paikalleen tähtäilemään ja ampumaan, joka on UT:ssa kautta aikojen ollut se varmin ja nopein tapa päästä hengestään. Yksinpelin vetää maksimissaan kerran läpi, avatakseen kaikki lisähahmot peliin, mutta vaikeammalla vaikeusasteella läpäiseminen, jää varmasta monella sikseen..

Siinä missä yksinpeli jättää kylmäksi, on moninpeli se johon pelisarjan pääpaino on aina osoittanut. Karttoja pelistä löytyy todella paljon, on hämmästyttävää, vielä muutamien tuntien pelaamisenkin jälkeen vielä uusia karttoja, sekä variaatioita näistä. Pelimuodoille löytyy lähes kaikille omat kartat ja lisää saa lähes loputtomasti modeilla. Verkkopeli tuntuu kuitenkin hyvin vanhanaikaiselta. Tämä seikka voi Cod4:sen palkitsevammasta pelityylistä pitäville tuntua turhan kuivalta. Peli ei tarjoa minkäänlaisia arvonimiä, moninpelin myötä avautuvia hahmoja, aseita tai muutakaan millä saisi hahmonsa erottumaan joukosta. Näiden tilalla löytyy vain ranking taulukko sekä tilastot. Palkintojen puute vähentää pelin vetovoimaa varmasti monen silmissä. En pidä itseäni minään hirveänä arvonimen parantelijana, jonka takia tämä puute ei minua juurikaan haittaa.
Moninpelin muodot ovat myös pysyneet lähes samana ensimmäisestä osasta lähtien. Yhden uuden tiimipeliin perustuvan pelimuodon on UT3:nen kuitenkin saanut, ”Warfare”. Tässä pelimuodossa joukkueet pyrkivät tuhoamaan vastustajien tukikohdan. Tämä tapahtuu reitillä olevien välipisteiden tuhoamisella, joka poistaa suojaukset vastustajien tukikohdan pääpisteestä. Välipisteiden valloittamiseen on annettu avuksi aseiden lisäksi, eräänlainen pallo. Tämä pitää kuljettaa vastapuolen omistamaan välipisteeseen, jonka jälkeen välipiste muuttuu välittömästi omanpuolen välipisteeksi. Pelimuoto on kieltämättä, ehkä pelin paras pelimuoto monipuolisuutensa vuoksi. Pelimuoto yhdistää onnistuneesti ajoneuvojen hyödyntämistä ja tiimityöskentelyä.
Se tuo myös mukavasti vaihtelua perinteisiin pelimuotoihin, jotka löytyvät lähes jokaisesta räiskintäpelistä. Perinteisissä tappomatseissa ei toki ole mitään vikaa, erityisesti lipunryöstö saa mukavia käänteitä ajoneuvojen tullessa peliin. Lipunryöstö jää kuitenkin omalla kohdalla vähälle huomiolle, koska osa jaksoista ollessa labyrinttimäisiä sokkeloita. Eniten moninpelaamiseen perustuvassa pelissä kuitenkin häiritsee jaetunruudun moninpelin puuttuminen. Näin kun peliseuraa ja ohjaimia löytyy, ei UT3 tarjoa minkäänlaista moninpeliä kuten Ps2:lla joskus taannoin jopa neljän pelaajan turvin.

Visuaalisesti UT3:nen on näyttävä. Epic:iä ei turhaan hehkuteta korkeatasoisen grafiikan omaavista peleistään. Ut3 ei todellakaan ole poikkeus tältä linjalta, vaan näyte malli siitä, minkälaista jälkeä Unreal3 pelimoottorilla voi Playstation3:lla saada. Pelissä jää usein vain töllöttämään lattian tarkkoja tekstuureja tai kenttien graafista monipuolisuutta. Pientä viivettä kuitenkin esiintyy aina matsin alkaessa, jolloin tekstuurit näyttävät hetkenaikaa epätarkoilta ja suttuisilta. Myös menon yltyessä normaalia huomattavasti rankemmaksi voi ruudunpäivityskin hieman nytkähtää. Nämä ovat kuitenkin sen verran pieniä puutteita uskomattoman sulavasti muuten pyörivältä peliltä.

Unreal3 ei ole peli kaikille. Se ei yritä peitellä tai muuttaa totuttua kaavaa ja tarjoaa hiipimisen ja suojautumisen sijasta perinteisempää nopeatempoista sinkohippaa. UT3 ei mod:ien lisäksi tuo juurikaan mitään uudistuksia räiskintäpeleihin yleensä, mutta se tarjoaa pelaajille perinteisempää räiskintää, hyvällä pelattavuudella pelasi sitten ohjaimella tai hiirellä ja näppäimistöllä. Pelin muokattavuus modeilla takaa myös, että peliin tulee tuon tuosta uutta materiaalia uusien jaksojen, aseiden, hahmojen, pelimuotojen tai muun vastaavan muodossa.

klassista sinkohippaa hiippailuun kyllästyneille.
+8/10

Burnout: Paradise PS3

Olet varmaankin kuullut Playstation2:lla nopeana arcade kaahailuna ja jonkin sortin vauriomallinnus simulaattorina toimivasta Burnout pelisarjasta. Tuohon aikaan peli ällistytti pelaajia kauniin ulkoasunsa lisäksi, nopeudella ja realistisella vauriomallinnuksella. Pelaajat ajelivat kolareita jopa kilpailuissa, vain nähdäkseen miten auto hajoaa ja heittää volttia. Tämän kaiken kruunasi vielä todella toimiva pelattavuus sekä monet uudet pelimuodot kuten Takedown ja Crash jotka perustuivat lähinnä oman auton tai kilpailijoiden autojen romuttamiseen.
Peleistä lähes jokainen osa on myynyt kiitettävästi ja osa löytyy ps2 Platinium kokoelmista.
Nyt kuitenkin Criterion pelin pääkehittäjänä päätti ottaa sarjan alle uusia tuulia uuden sukupolven konsoleilla. Tällä kertaa ei vain ajella Paradise cityn pikku teillä vaan nyt koko kaupunki on autojen leikkikenttänä.

Peli alkaa pelaajan saadessa itselleen aloittelijan ajokortin, tämän jälkeen pelaajalle annetaan alleen rämäinen stuntti auto joka pitää viedä korjattavaksi. Auton korjaaminenkin on periaatteessa vapaa ehtoista mutta pakollista mikäli haluaa autoa värittää mielensä mukaisesti. Tämän jälkeen pelaaja on täysin vapaa liikkumaan Paradise Cityn massiivisella alueella joka vetää vertoja jopa Gta pelien kartan koolle vaikka San Andreasin vastaavalle häviääkin. Kaupunkiin on ripoteltu satoja portteja ajettavaksi läpi, kymmeniä hyppyreitä hypittäväksi ja useita erilaisia kilpailuja ajettavaksi ja pelaaja saa vapaasti päättää mitä tekee ja milloin tekee. Kilpailuihin voi osallistua kartassa näkyvien merkkien kohdalla pysähtyen ja jarrua ja kaasua samaan aikaan painaen jolloin kilpailu alkaa, kilpailut voi päättää sitten pysymällä hetken paikoillaan.
Pelimuotoja löytyy tällä kertaa:

Race: perinteinen kilpa-ajo maaliin.
Burningroute: jossa pyritään pääsemään aikarajan sisällä paikasta A paikkaan B
Takedown: tässä eliminoidaan muiden kilpailijoiden autoja tietyn määrän verran, Viimeinen Stuntrun: on taas stunttien tekoa ympäri kaupunkia eri kohdista hyppien ja burnout kylttejä hajottaen.
MarkedMan: selviydy maaliin saakka muiden yrittäessä tuhota autoasi.
Muut pelimuodot ovat tylsä Showtime jossa autoa heitellään ympäri kaupunkia ja tehdään tuhoa mahdollisimman paljon sekä Roadtime jossa rikotaan tie ennätyksiä.

Pelin etenemisen kannalta ainoastaan viisi ensimmäistä ovat tärkeitä, ja niistä ei ikävä kyllä pääse harrastamaan nettipelin puolella kuin Race pelimuotoa. Yksinpelinä Burnout on pitkäikäinen peli vaikka pelaaja jaksaisikin vain pelata Burnout lisenssiin saakka. Tämän jälkeen voi sitten pyrkiä halutessaan läpäistä pelin kaikki päälle 100 kilpailua. Urakan tehneet palkitaan elite lisenssillä ja tietysti autoilla joita saa aina tietyin väliajoin. Peli on parhaimmillaan ihan lopputeksteihin saakka, mutta burnout lisenssin jälkeen Elite lisenssi alkaa jo tuntua todella työläältä ja yksitoikkoiselta pelaajan vetäessä jo samoja kilpailuja vaikeammalla vaikeustasolla uudestaan ja uudestaan. Myös nouseva vaikeustaso voi tuoda heikkohermoisille hieman päänvaivaa. Peli kun ei sisällä mitään mahdollista siirtyä takaisin kilpailun aloituspisteen luokse. Tämä johtaa siihen että pelaajan on pakko ajaa takaisin, usein jopa pitkiäkin matkoja päästäkseen aloittamaan kilpailun alusta. Mitä vähemmän kilpailuja on sitä enemmän tämä alkaa ärsyttää. Tähän lisänä vielä se, että yksikin väärä käännös voi johtaa kilpailun häviämiseen.
Auto ja reittivalinnalla on valtava vaikutus menestymiseen, tässä pelissä. Valitettavasti Stuntti autot pitävät käytettävyytensä puolesta palkintopaalia ja toisena kilpa-autot. agression luokan autoilla ei tee juuri mitään näiden heikon kääntyvyyden myötä, paitsi marked mani:ssa jossa kestävyys on plussaa. Kilpa-autot ovat toki nopeimpia mutta eivät kestä tarpeeksi vahinkoa toimiakseen takedownissa tai stuntrunissa. Stunt autoilla voi läpäistä pelin kaikki kilpailut vähemmällä vaivalla.
Nettipeli nostaa pelin yksinpelin lopun latistusta tarjoamalla pelaajalle aivan uudenlaisen kokemuksen autopelien yleiseen menoon. Kaverit voi helposti kutsua omaan peliin ja toisinpäin.
Tämän jälkeen pelaajat voivat vapaasti rällästää kaupungissa kunnes servun pitäjä päättää mitä tehdään. Tehtävää löytyy kilpa-ajon ja vapaan ajelun lisäksi myös haasteiden myötä. Nämä haasteet ovat pieniä tehtäviä joita suoritetaan ympäri kaupunkia.
Vapaassa ajellussa on myös pientä kilpailun poikasta otettu mukaan. Pelaaja näkee koko ajan yläkulmassaan parhaat suoritukset tietyissä asioissa kuten kenellä on pisin ilmalento tai ketä on vetänyt parhaat barrelroll temput autonsa kanssa.

Graafisesti burnout lunastaa paikkansa, Paradise city on kauniisti tehty, menemättä liikaa realistisuuden puolelle. Mainokset eivät pelissä häiritse vaan ne ovat enemmänkin täyttävä tekiä pelin maastossa, ja pelin luonteen vuoksi ne sopivat siihen paljon paremmin kuin ehkä jossain avaruusräiskinnässä tai fantasia roolipelissä.
Autoja on noin seitsemänkymmentä (jaettuna kahdella). Jokaisesta autosta kun on tehty oma erikois versio joka eroaa yleensä vain värien puolesta. Autot eivät myöskään ole merkkiautoja vaan nimet on keksittyjä.

Musiikki puoli on kunnossa, mutta kaipaisi mahdollisuutta käyttää omia Mp3:siaan. Toki pari heikompaa kappaletta löytyy mutta nämä voi helposti ohittaa ja siirtyä seuraavaan kappaleeseen.
Dj atomica tosin saisi pitää turpavärkkinsä kiinni tai pikemminkin mankan. Selostaja toistaa itseään jo muutaman tunnin pelaamisen sisällä aivan liikaa. Lisäksi häviöiden perään tuleva provosointi ei tee hyvää jo valmiiksi ärsyyntyneelle pelaajalle.

Burnout on loppujen lopuksi aivan kelpo ajopeli,joka voi paikoitellen se voi saada pelaajat toivomaan rautaisia hermoja mutta, hyvin toteutettu moninpeli ja rautainen toteutus muissa alueissa nostavat se keskivertopelien kastia ylemmäs.

+8/10

Katsaus nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.

Ei ole blogiin ehtinyt kirjoittaa lähiaikoina, johtuen koulusta, sekä ehkä siitä yleisestä laiskuudesta. Kokeita oli koko viikko pullollaan. Nyt ne ovat kuitenkin ohi, vaikkakin vaihtelevalla menestymisellä. Kiireen myötä on myös tullut univelkaakin kerättyä, jota on tällä viikolla kertynyt päivänä jos toisenakin, Mukaan lukien tietty eilinen jolloin aika vierähti ruotsinsanakokeiden ja kemian kokeiden lukemisen yhteydessä myös rocketman demon testaukseen

Tämän lisäksi on tullut edelleen pelattu tuota Unreal tournament3:sta aina silloin tällöin. Yksinpeli on vielä vähän kesken joten arvostelu saa vielä odottaa. Burnout Paradisen arvostelusta on jo sortin keskeneräinen versio tallella, kirjoitankin sen loppuun mitä luultavammin seuraavaksi.
Olen myös ottanut pienen katsauksen selain mmo peleihin joista voin myös heittää pientä mielipide juttua tulemaan. Lähinnä Dark thorne ja Bitefight nyt on sivuprojektina kaiken muun pelaamisen ja koulun ohella. Nämä osaavat olla yllättävän viihdyttäviä vaikka ne eivät paljon huomiota pelaajalta vaadikaan.

Seuraavaksi olisi kuitenkin vuoro taas pelailla hieman käsikonsoleilla UT3:sen ohella, sillä Pataponin haen varmaankin ensiviikolla joka on eräänlainen yhdistelmä Locoroco kaltaista grafiikkaa, rytmipelejä, strategiaa ja ainakin Amerikan demon mukaan myös pientä hahmojen kehitystä on luvassa. Tämän jälkeen nurkan takana kuumottaakin jo Gran Turismo5 Prologue joka antaa maistiaisia tulevasta GT5:sesta joka julkaistaan luultavammin Euroopassa vasta ensivuonna.

pelimaailman uutisia on tullut tässä myös ihmeteltyä edelleen yhtä intensiivisesti. RSS syötteitä tulee varmaan reilulta 30 sivustolta ja lukemista riittää aina. Ja jos joku ei vielä tiedä niin ehkä paras näistä on N4G joka päivittyy uusilla jutuilla jatkuvasti sivuston toimiessa eräänlaisena mielenkiintoisten pelialan artikkeleiden uutisointi sivustona. Niille jotka eivät näitä pahemmin ole seurannut niin kannattaa ainakin käydä katsomassa GDC materiaaleja eri sivustoilta kuten IGN ja gametrailers.com