Viper7 - Blogi

Mietteitä - Konsolifikaatio

2011-03-29T00:27:00.000-07:00

Konsolifikaatio tai englantilaisittain Consolification on termi jonka kuulee edelleen monien PC pelaajien suusta. Kyseistä termiä käyttäessä konsolipelaajat leimataan usein jotenkin PC pelaajia tyhmemmiksi, sekä syytetään konsoleita pelin huonosta PC käännöksestä tai versiosta. Ikävästi tämä ajattelutapa jossa konsolipelien pitää olla jotenkin tyhmempiä tai yksinkertaistetumpia on jäänyt ikävästi myös useiden pelikehittäjien pääkoppaan johtaen monen pelin kohdalla juurikin tähän konsolifikaatioon.

Onko konsolipelaajat siis PC-pelaajia tyhmempiä? No eivät tietenkään ole. Monet nykypäivän konsolipelaajista ovat vanhoja PC-pelaajia, jotka ovat lähinnä vaihtaneet alustaa. Konsoleiden yhdistäminen casual-pelaamiseen on myös sinänsä hauskaa, sillä tietokoneella näitä casual-pelaajia vasta onkin. Vain harva ostaa tietokoneen pelkästään pelaamista varten, kun taas konsolipuolella tilanne on taas täysin päinvastainen.

On mielestäni naurettavaa ajatella, että kun peliä kehittää konsoleille sitä pitäisi alkaa jollain tavalla yksinkertaistamaan tai tyhmentämään. Konsolit ovat loppupeleissä vain tietokoneita suljetulla raudalla ja käyttöjärjestelmällä. Oikeasti ainoan haasteen peleille tuo käyttöliittymä, jonka pitäisi palvella sekä pc että konsolipelaajia tai sitten tehdä molemmille oma. Hiirelle ja näppäimistölle kehitetty käyttöliittymä harvemmin toimii konsoleilla ja vastaavasti ohjaimelle suunniteltu käyttöliittymä on pc pelaajille usein kankea. Kaikki muu yksinkertaistaminen on vain pelinkehittäjien omaa pelleilyä.

Näppäimistäkään ei ainakaan Ps3 ja X360 laitteilla ole pulaa, Dualshock ohjaimen 16 nappulaa analogitikkuinen riittää lähes kaikkiin pelityyppeihin. Ainoastaan tosiaika strategiat hurjine pikanäppäin määrineen ovat sellaisia joissa pelin kulkua joutuu hidastamaan ohjaimelle. Tosin vastapainona tälle ohjaimella toimii mielestäni paremmin autopelit, tappelupelit, tasoloikat sekä toimintapainotteiset hack and slash pelit kuten Devil may cry. Sacred2 vähäisestä mediahuomiostaan huolimatta osoitti ainakin allekirjoittaneelle, että myös Diablo tyyliset roolipelit toimivat vallan mainiosti ohjaimella. Ensimmäisen persoonan räiskintäpelit toimivat konsoleilla moitteetta, ja niitä on mukava pelata.

Mistä tämä konsolifioiminen tänä päivänä sitten johtuu? Tähän yksinkertainen vastaus on joidenkin pelitalojen naurettavasta käsityksestä, että konsolipelaajat kaipaavat jotenkin yksinkertaistettuja pelejä. Toisena syynä on PC-pelien markkinaosuus joka on vähentynyt merkittävästi viime vuosina jonka takia alustaan jää usein toissijaiseksi → köyhä käännös. Kolmantena on yksinkertaisesti liika keskittyminen grafiikkaan, tämä johtaa usein siihen, että konsoleilla, sekä vanhemmilla tietokoneilla loppuu tehot tai muisti kesken. Tällöin peleistä tulee usein kauniita yksinkertaistettuja lyhyitä putkijuoksuja eri teemoilla varustettuna eikä aikaa jää sisällön kehittämiseen.

Steam PC pelaamisen tulevaisuus

2011-02-23T08:14:00.000-08:00

Olen pitkään ollut vannoutunut konsolipelaaja ja osittain jopa puhunut PC pelaamisen kuolemisen puolesta. Ei olisi valehtelemista väittää etteikö PC:n merkitys pelialustana olisi vähentynyt huomattavasti vuosien saatossa. Konsolipainosten yltäessä miljoona myynteihin jää pc versioiden myynnit usein aika pahasti jalkoihin. Myönnän myös, että omalla kohdalla asiaan on varmasti hieman vaikuttanut myös pieni katkeruus siitä ettei omalla koneella juuri uusia pelejä päässyt pyörittämään. Viime kesänä tuli kuitenkin hommattua se jo pitkään haaveena ollut uusi läppäri, jonka kanssa ei ainakaan vielä ole tullut eteen pelejä, jotka laitteella ei jotenkin pyörisi.

Aluksi en ollut juuri kiinnostunut Steam-palvelusta, mutta mielenkiintoni heräsi kun kuulin, että Alien Swarm niminen peli on palvelussa saatavilla ilmaiseksi. Palveluun tutustuessa tulikin huomattua, ettei kyseinen palvelu perustunutkaan pelkästään pelien digitaaliseen jakeluun kuten aiemmin olin luullut, vaan kyseessä oli enemmänkin Playstation Network tai Xbox Live kaltainen alusta PC pelaajille. Palvelusta löytyi ties minkälaista kaverilistaa, keskustelualuetta, saavutuksia. Alustaa hyödykseen käyttävät pelit tarjoavat vielä mukavia lisäominaisuuksia, joiden avulla voi pelin aikana kivuttomasti keskustella Steamin kaverilistan kavereiden kanssa ja selata vaikka nettiä.

Steam on kertaheitolla muuttanut käsitystäni PC pelaamisesta, pelien asentaminen on hyvin usein vaivatonta, päivitykset latautuvat ja asentuvat automaattisesti ilman mitään ongelmia. Vain muutaman pelin kohdalla on joutunut hieman enemmän säätämään, mutta useimmat ovat toimineet moitteettomasti heti latauksen jälkeen.

Vaikka Valven ylläpitämä palvelu perustuu aika pitkälti digitaalisten versioiden myyntiin peleistä, on Steamin avoin suhtautuminen levyllisiin versioihinkin ollut aika yllättävää. Monet uusista levyilläkin myytävistä peleistä käyttää myös Steam-palvelua. Esimerkiksi asennellessa Civilization V pelin, peli asentui kätevästi suoraan Steam pelikirjastooni ja peli tukee kaikkia Steamin tarjoamia lisäominaisuuksia kuten saavutuksia ja moninpeliä. Peli toimii kaikenlisäksi ilman levyä.

Digitaalisten versioiden myyntiä on jo kauan varjostanut niiden hinta. Usein digitaaliset versiot eivät ole juurikaan levyversioita halvempia ja jopa Steamin kohdalla voi levyversion pelistä saada huomattavasti halvemmalla. Tätä kuitenkin lievittää mukavasti se että Steam palvelussa on usein pelejä erilaisissa alennuksissa. Erityisesti loppuvuoden alennusriehassa voi palvelusta tehdä todellisia löytöjä pilkkahintaan.

Palvelun tulevaisuuden kannalta on myös mielenkiintoista nähdä kuinka Valve lähtee palveluaan kehittämään. Microsoftin palveluista poiketen he voivat vapaasti levittää palveluaan useammille käyttöjärjestelmille (Mac, Windows) tai mahdollisesti jopa konsoleille (Steamworks Portal 2 PS3).
Konsoleilla tuskin tullaan hetkeen Steamia näkemään. Syynä on lähinnä se, että alustat eivät ole niin avoimia kuin PC, ja Sony, Microsoft sekä Nintendo todennäköisesti haluavat itsekkäästi oman osansa kaikesta digitaalisesta sisällöstä tai peleistä mitä heidän laitteillaan myydään.

God of war: Ghost of Sparta [PSP]

2011-02-22T06:49:00.000-08:00

Alusta: PSP
Pelaajia: 1

God of War on yksi playstation alustojen merkittävimmistä nimikkeistä joten ei ole ihme, että pelisarja on jo edennyt kotikonsoleilla trilogian mittaiseksi. Samalla myös sarjan kahta aiempaa osaa on lämmitelty mm. HD-uusintapainoksen muodossa. Nyt vuorossa on PSP:n toinen God of war peli, joka kantaa lisänimeä Ghost of sparta. Pelistä vastaa edelleen PSP:n ensimmäisestä God of war pelistä tuttu Ready at dawn pelitalo.

Näin kolmannen God of war pelin julkaisun jälkeen, Ghost of sparta sijoittuu hieman sekavasti ensimmäisen ja toisen God of war pelin väliin, aikaan jossa Kratos on juuri ansainnut pestinsä sodan jumalana olymppuksen jumalten joukossa. Pelin juoni keskittyy Kratoksen matkaan, jossa hän lähtee pelastamaan veljeänsä kuolemanjumala Thanatoksen kynsistä. Pelin juoni pyrkii myös rakentamaan siltaa God of war ja God of war 2 pelien välille.

Juonellisesti peli on pelaamieni God of war pelien paremmistoa, vaikka pelin pääpaino on edelleen hyvin pitkälti toiminnassa, avartaa peli mukavasti Kratoksen ja hänen veljensä menneisyyttä. Peli onnistuu myös jo aiemmin mainitsemassani siltaamisessa erinomaisesti, antaen Kratokselle vähän muutakin motivaatiota hänen tekemisilleen sarjan myöhemmissä osissa. Peli pysyy myös edelleen varsin uskollisena Kreikan mytologia teemalleen ja kertookin oman näkemyksensä esimerkiksi Atlantiksesta ja Kuningas Midaksesta.

Pelillisesti peli ei juuri eroa muista god of war sarjan peleistä vaan koostuu edelleen intensiivisistä toiminta kohtauksista, brutaaleista viimeistelyliikkeistä ja kevyestä pulmanratkonnasta. Hahmon ohjaaminen on hyvin pitkälti samaa mihin on totuttu Chains of the Olympuksessa, eikä olkanäppäinten uupuminen juuri pääse harmittamaan. Mikäli God of war 3 on viimeisin pelaamasi sarjan peli, voi pelin asevalikoima tuntua hieman suppealta. Perusaseiden lisäksi on tällä kertaa tarjolla vain yksi ase: Spartalaisen kilpi ja keihäs.
Tämä jää kuitenkin aika pahasti perusaseiden varjoon, sillä peli esittelee perusaseisiin kyvyn jolla pelaaja voi hetkellisesti tehostaa aseiden vahinkoa tulella. Tätä rajoitetaan omalla mittarillaan, joka täyttyy kun kykyä ei ole käytössä. Tämän uupuminen kilvestä ja keihäästä pistää aseet hieman toissijaiseen asemaan jonka takia niitä tulee käytettyä lähinnä niihin liittyvissä ongelmanratkonnoissa.
Peli tuntuu myös aika tavalla helpommalta kuin aiemmin ilmestynyt chains of the olympus. Siinä missä Chains of the olymppuksessa kuolema korjasi erityisesti vastuksissa kohtuu usein, tuntui että Ghost of Spartan kuolemat rajoittuivat lähinnä rotkoihin tippumisiin tai pelisarjasta tuttuihin pelaajan reaktioaikaa testaaviin napinpainalluksiin. Haastetta kaipaavien kannattaakin valita jo heti alussa vaikein mahdollinen vaikeusaste.

Graafisesti peli ei tee mitään kovin merkittäviä harppauksia edeltäjäänsä, mutta silti pieniä parannuksia voi nähdä mm vihollisissa, ympäristöissä sekä vihollisten määrässä. Peli on kuitenkin edeltäjänsä tavoin grafiikkansa kanssa PSP:n paremmistoa. Ympäristöt alkavat kuitenkin pelissä hieman jo toistamaan itseään, erityisesti jos on useampia pelisarjan pelejä pelaillut. Grafiikkojen ollessa Ps2 God of war pelien kaltaista, voi pelin vihollisista ja ympäristöistä puuttua sama virkistävä tuulahdus mitä God of war 3 kotikonsoleilla toi.

Muuta: Pelin mukana PSN latauskoodi, jolla saa avattua Kratoksen veljen Deimoksen pelattavaksi hahmoksi God of war 3 peliin.

8½/10

2010-05-15T01:52:00.000-07:00

Bioshock2
[Pelaajia] 1
[Ikäraja] K18
[Genre] FPS.
[Moninpeli] Online: kyllä

Olen aina ollut Deus Ex ja System Shock2 kaltaisten pelien suuri ystävä. Tiedä sitten tuleeko viehätys useista etenemistavoista, jokaisen nurkan koluamisesta vaiko pienimuotoisesta hahmon kehityksestä. Bioshock ja Fallout3 ovat tarjonneet tähän pelinälkään kiitettävästi ravintoa.
Täytyy silti sanoa kuten moni muukin on ennen minua sanonut, että Bioshock saatiin ensimmäisessä osassa jo hyvin päätökseen ja jatko-osan kohdalla epäilykset olivat suuret. Omista epäilyksistäni suurin tuli silti pelin monipuolisuutta kohtaan, kun kuulin että pääosaa vetää nyt big daddy prototyyppi jotka eivät olleet mitään järin hiljaista väkeä ensimmäisessä osassa. Tämä toi epäilyksiä siitä että peliä vietäisiin aivan liikaa toiminnalliseen puoleen.

Pelillisesti epäilykseni kohdistui jossain määrin oikeaan, sillä peli sisältää huomattavasti enemmän rätinää ja räiskettä, kuin ensimmäinen osa jonka läpäisy survivor vaikeustasolla vaati huomattavasti hiljaisempaa lähestymistapaa.
Ensimmäisessä osassa opitut temput toki toimivat suurimmilta osin aika näppärästi, mutta kestää aika tovin ennen kuin pääsee käsiksi moniin hiippailuun ja temppuiluun tärkeisiin kykyihin. Hienona lisänä kuitenkin tuli useisiin kykyihin lisätasot jolla saa huomattavasti lisäpuhtia esim. Decoy kykyyn joka luo päähenkilöstä hologrammi syötin jonka kimppuun viholliset sitten hyökkäävät. Ensimmäisessä osassa kykyä ei voinut mitenkään muokata mutta kakkososassa kykyyn lisättiin mukavia lisäominaisuuksia kuten vahingon heijastaminen takaisin viholliseen. Useat muistakin kyvyistä ovat saaneet samanlaista kohtelua joten monipuolisuuden puutteesta ei voi ainakaan valittaa.

Ohjattavuus tuntuu edelleen jämäkältä, vaikkei mihinkään COD pelien kaltaiseen pehmouteen päästä saatikka välttämättä edes yritetä. Perinteisiä fps pelejä pelaavilla voi olla ohjaintuntuman kanssa hieman totuttelua, sillä spi voimien käyttö aseiden kanssa samanaikaisesti vaatii hieman harjoittelua. Loppupeleissä näillä saa kuitenkin aikaan varsin miellyttäviä temppuja erityisesti moninpelissä.

Juonellisesti Bioshock2 jatkaa mihin ensimmäinen jäi, pelaaja heitetään varhaisen Big daddy prototyypin saappaisiin, joka herää pitkästä kooman kaltaisesta tilasta. Rapture on edelleen yhtä pahassa tilassa kuin ensimmäisessä pelissä. Murhanhimoiset splicerit yrittävät metsästää kaiken mahdollisen adam energian mitä löytävät ja heitä johtaa Rapturen uusi ”hallitsija” jota kuvaa parhaiten ehkä määritelmä uskonnollinen mielipuolinen psykiatri. Tarinaa valotetaan normaalisti audioviesteillä, sekä vanhoilla toimiviksi havaituilla nauhoituksilla. Näistä jälkimmäisiä joutuu välillä etsimään aika kiven alta joka kannustaa toiseen läpipeluuseen jos haluaa paremman kuvan.

Tunnelmaltaan toinen seikkailu rapturessa on hyvin samankaltainen ensimmäiseen osaan verrattuna. Vaikkei peli missään vaiheessa saavuta aivan sitä tasoa mitä ensimmäinen pelin Cohenin mestariteos osiolla. Harva peli pääsee samankaltaiseen tunnelmaan kuin Bioshock, vanhat musiikkikappaleet, sekä klassinen miten steampunk tyylinen maailma tapaa 50-60 luvun maailman on saatu toteutettua varsin uskottavasti.

Bioshock moninpeli on sitä mitä siltä voisi odottaa, lähes suoraa räiskettä ensimmäisen osan aseistuksella. Taktikoinnista harvemmin voi puhua, mutta se millä tavalla eri spi voimia voi aseiden kanssa käyttää antaa virkistävän tuulahduksen moninpeliin. Eli mikäli Run and gun tyylinen räiske bioshock tyylisillä supervoimilla kiinnostaa, niin sitä peli kyllä antaa.

Bioshock2 on turvallista ”samaa mitä ensimmäisessä osassa, mutta lisäkuorrutuksella” kaavaa seuraava jatko osa. Joten jos ensimmäinen osa maistui niin toinen osa tuskin tuottaa ainakaan mitään hirveää pettymystä. Täysin uusi asevalikoima, kehittyneet spi kyvyt, sekä toimiva tunnelma ja juoni ovat edelleen läsnä.

9/10
Ei sakota pelejä samankaltaisuudesta

Pientä päivitystä

2010-02-26T04:00:00.000-08:00

Valitettavasti nyt on ollut hieman pidempi hiljainen hetki osittain johtuen laiskuudesta ja osittain taas koulun, pelien yms muiden aikaa vievien "projektien" saatossa.

Viimeaikoina on kuitenkin tullut hommattua muutamiakin pelejä joista tänne voisi vähintään pientä mielipidettä heittää. Esimerkkinä vaikka Fate: Unlimited Codes jonka hommasin ihan japanista. Japanista lähinnä siksi että pieni keräilijä viettini ei oikein tue ideaa ladatuista kokonaisista peleistä.

Hiljattain on taas palattu J-Rpg:n pariin varsin tehokkaasti. Esimerkiksi alkuvuodesta hommasin vihdoin kaksi kauan hankintalistalla ollutta peliä, Eternal Sonata ja Valkyria Chronicles. Pelattavien J-rpg pelien listalla löytyy myös Agarest: Generations of War joka odottaa hiljaisempaa ajanjaksoa läpäisylleen. Näiden lisäksi noin reilu viikko tai kaksi takaperin saapui postilaatikkoon myös Star Ocean4: Last Hope -International- jota pääsi vihdoin pelittämään.

Muita hankittuja pelejä ovat mm Locoroco: midnight carnival, Borderlands, Trine, Overlord, Red Alert3, Ninja Gaiden Sigma2, sekä Bioshock2. Joten pelattavaa kyllä riittäisi, kunhan aikaa saisi jostain väleistä ammennettua. Bioshock2, Borderlands ja Trine on jo läpäisty tai lähes läpäisty, että näistä voi jotain katsausta tulla lähitulevaisuudessa.

Nyt kuitenkin aika menee tehokkaasti koulussa eri ohjelmointi kieliä opetellessa ja Ruotsin kanssa painiessa.

Demon’s Souls arvostelu

2009-10-24T06:50:00.001-07:00

[Pelaajia] 1
[Ikäraja] M(17+)ESRB
[Genre] Hack and slash RPG
[Pelaajia] 3-4 online. (Co-op, PVP)

On varsin yllättävää, että alun perin itselleni lähinnä Armored Core peleistä tuttu, From Software yllättäisi tänä vuonna vielä varsin laadukkaalla toimintaroolipelillä. Armored core pelit kun eivät ole koskaan ollut mitään varsinaisia arvostelumenestyksiä, paikoitellen hieman keskinkertaisen toteutuksensa vuoksi. Pelit ovat kuitenkin omanneet aina vahvat räätälöintimahdollisuudet, jotka ovat pitäneet fanit pelisarjan parissa jo useamman osan verran. Nyt kuitenkin From Software kuitenkin taisi vihdoin saada kauan kaipaamansa hittipelin, joka kantaa nimeä Demon’s Souls. Peli on vasta vastikään julkaistu Amerikassa, joten tätä kirjoittaessani ainoa mahdollisuus pelin hankinnalle tällä hetkellä on joko tilata se Amerikasta tai Aasiasta (tai mikäli haluat tukea paikallista peliliikettä voit myös kysyä löytyisikö heiltä halukkuutta importoida muutamaa kappaletta pelistä omiin hyllyihinsä.)

Demon’s Souls tuo heti alkuunsa hieman Silent hill pelin kaltaisia fiiliksiä, pelin fantasia maailma ulkoasultaan hyvin synkkä ja ankea. Synkkyys ei toki rajoitu pelkästään pelin maailmoihin, vaan myös pelaajaan eteen heitetään toinen toistaan karumman näköistä otusta. Monista fantasia peleistä eroten peli ei siis missään välissä pyri sokaisemaan pelaajaa värikkäillä maaseuduilla tai taianomaisilla metsäalueilla.
Harmaan usvan peittämä Boletaria on siis enemmänkin ruskean, punaisen, harmaan ja mustan väripalettia hyödyntävä helvetti maanpäällä.

Pelin vapaan etenemisen ja hahmonluonnin seurauksena peli ei varsinaisesti häikäise vakuuttavilla välianimaatioilla, välivideoilla saatikka juonellaan. Pelaajalle lähinnä kerrotaan hieman taustaa minkä takia Boletaria kärsi synkän kohtalonsa ja kuinka harmaa usva johtaa hitaaseen, mutta varmaan ihmiskunnan kuolemaan. Tämän jälkeen pelaaja lähinnä johdatetaan alun parin harjoitusosion läpi, jonka jälkeen kaikki pelin 5 maailmaa avautuvat tutkittavaksi. Hieman väriä luolastojen läpikoluamiseen saadaan näistä löytyvien hahmojen ja mahdollisesti muiden pelaajien avulla, sekä tietysti pelaajaa lähes kokoajan ahdistavan kuoleman pelon myötä. Aikaa ja mielenkiintoa siis juonen puutteen huomaamiseen siis harvemmin löytyy.

Lähde kuvalle

Demon’s Souls on monella tavalla varsin hiottu tekele. Peli voi vaikuttaa useiden videoiden mukaan vain parin sarjan toistamiselta, mutta oikeasti taistelumekaniikka on todella syvä. Pelaajalle annetaan yhteensä neljä paikkaa eli molempiin käsiin saa valita kaksi varustetta, joita voi sitten suuntanäppäimillä vaihdella.
Aseita voi myös halutessaan pidellä molemmin käsin, joka nostaa erityisesti isojen aseiden tuottamaa vahinkoa ja vähentää voimavaatimuksia.
Peli ei kuitenkaan rajoita juuri lainkaan varusteiden kanssa, mikäli pelaaja haluaa huitoa kahden kokoisensa järkälemiekan kanssa, niin hän voi toki näin tehdä. Mikäli pelaaja näin tekee, joutuu hän kuitenkin miettimään mitä heikkouksia tässä asevalinnassa on. Esimerkiksi kuinka nopeasti hahmo hengästyy näitä miekkoja heiluttaessa, kuinka nopeita ja tarkkoja sarjoja näillä saa aikaan ja miten puolustautua tai väistellä näitä aseita kantaessa? Aseet voivat toki tehdä paljon vahinkoa mutta mitä hyötyä vahingosta on jos ei pysty puolustautumaan kunnolla tai lyönnit eivät osu?
Tähän soppaan lisätään vielä taiat ja mahdolliset jousiaseet sekä aseiden vaatimukset ja hahmon kehitys niin soppa on valmis. Taisteluun vaikuttaa myös vahvasti taistelu alue, ahtailla käytävillä isot aseet ovat usein heikossa asemassa sillä nämä voivat osua seiniin tai kattoon kun taas pienemmät miekat ja tikarit vaativat hieman temppuja avoimissa tiloissa muuten lyhyen kantamansa takia. Isommat aseet osuvat myös usein useampaan vastustajaan joten ase valinnoilla on todellakin merkitystä.
Peli painottuu vahvasti maailmojen tutkimiseen jonka pelaaja saa tehdä ihan omalla tahdillaan. Mikäli jokin taso tuntuu pelaajalle ylitsepääsemättömältä voi hän siirtyä toiseen ja palata myöhemmin yrittämään uudestaan. Vihollisten lisäksi pelaajan eteen heitetään usein ansoja ja esteitä joista hän pääsee yli joko vipuja vääntämällä, vastuksia voittamalla tai kiertämällä. Peli on silti suurimmilta osin vain luolastojen kaluamista joten yleisen väärinkäsityksen mukaan peli ei missään määrin panosta samankaltaiseen vapauteen kuin esimerkiksi TES IV: Oblivion.

Monelle on varmasti kantautunut puheet että peli olisi todella vaikea, ja tämä kyllä kuvaa peliä monessakin mielessä. Monet vastustajat voivat tappaa pelaajan muutamalla lyönnillä ja jotkut eivät tarvitse kuin yhden. Jopa perus rivivihollisen kohtaaminen väärin lähestyttynä voi johtaa hahmon kuolemaan ja ansat hyvin usein näin tekevätkin.
Usein ongelmat kuitenkin ratkeavat, pelaaja ymmärtäessä itselleen sopivan strategian tilanteen selvittämiseen. Kuollessaan pelaaja lähetetään takaisin jakson alkuun ja kaikki ansaitut sielut joita peli käyttää niin rahana kuin kokemuspisteinä jäävät kuolinpaikalle jäävään verijälkeen. Mikäli pelaaja kuitenkin kuolee ennen kuin pääsee kuolinpaikalleen katoavat sielut jäljettömiin. Varusteet ja pelimaailmaan vaikuttavat muutokset kuitenkin säilyvät ja avatut oikoreitit pysyvät tietty auki. Mitä enemmän peliä pelaa, sitä paremmaksi pelissä tulee ja viimeistään ensimmäisen läpipeluun jälkeen ihmettelee miksi ihmeessä, jonkin helppo vastustaja tuotti silloin ensimmäisellä kerralla niin paljon päänvaivaa.
Vaikeustaso on myös pelin yksi koukuttavimmista piirteistä, erityisesti ensimmäisellä läpipeluulla uusia paikkoja tutkiessa, jännitys siitä mitä seuraavan nurkan tai käytävän päässä odottaa, on sanoin kuvaamatonta. Varsinkin kun peli ei kerro juuri mitenkään, että mitkä paikat eivät mahdollisesti sovellu aloittelijoille. Parhaimpana esimerkkinä voisi mainita tapahtuman, jossa pelin eräässä pilkkopimeässä suo jaksossa juoksennellessa punaista jäätävällä miekalla varustettua haamua karkuun sydämen hakatessa tuhatta ja sataa. Tähän vielä lisänä se, että hahmoni elinvoima näytti lähes nollaa.
Pelin ensimmäisellä läpipeluulla jännitystä voi usein leikata lähes veitsellä.
Heikkojakin osuuksia toki pelistä löytyy, ja välillä tuntuu lähinnä turhauttavalta, ettei tiettyihin vastustajiin löydy minkäänlaista oikoreittiä ja vastustajalle hävitessään joutuu juoksemaan koko kentän läpi uudelleen ja uudelleen.

Peliä voi pelata verkossa, sekä muiden pelaajien kanssa, että näitä vastaan. Peli kuitenkin käyttää verkkoa varsin erikoisella tavalla. Perinteistä verkkopelaamista tukee sielumuodossa mahdollisuus tarjota apua elossa oleville pelaajille tai hyökätä näiden peliin. Mitään valintoja näissä ei kuitenkaan saa tehdä joten tiettyjen kavereiden kanssa pelaaminen voi osoittautua hyvinkin vaikeaksi. Moninpeli ominaisuuksien lisäksi pelissä voi jättää jaksoihin pieniä kirjoituksia jotka kertovat mahdollisesti piilossa olevasta aarteesta tai tulevasta ansasta. Pelaajat voivat myös johdattaa muita pelaajia ansaan näiden avulla joten viestit kannattaa ottaa varauksella. Hyödyllisimmät vinkit saa yleensä kuitenkin veriläiskistä jotka kertovat tarinan siitä miten joku pelaaja kuoli näyttämällä tämän viimeiset hetket, näiden avulla varovaiset pelaajat voivat hieman varautua tulevaan vaaraan.

Lähde kuvalle

Peli julkaistiin japanissa jo alkuvuodesta joten pelin graafinen anti ei varmastikaan vedä vertoja Killzone2 ja Uncharted2 kaltaisille tekeleille. Tästä huolimatta pelin visuaalinen anti käy hienosti yhteen pelin musiikkien ja äänimaailman kanssa. Alueet näyttävät uskottavilta eikä mitään varsinaisen heikkoja kohtia löydä kuin etsimällä. Musiikit loistavat yleensä poissaolollaan useissa jaksoissa pääosin parantaakseen tunnelmaa. Musiikin sijasta pelaajan korviin kantautuu muiden hahmojen ja vihollisten askeleita ja ääniä joista saa sekä vihiä että pientä realismia. Musiikki tulee yleensä kehiin lähinnä vastuksissa ja pelin keskuspaikassa nexuksessa jossa pelaaja voi levähtää ja varustautua tulevia koitoksia silmällä pitäen.

Demon’ Souls on ehkä yksi vuoden parhaista peleistä. Se tarjoaa pelaajilleen useita tunteja haastavaa, mutta suurimmalta osin varsin nautittavaa luolastojen ja linnoitusten koluamista, hahmonkehitystä ja varustamista. Peli kukoistaa niin tunnelmallaan, pelattavuudellaan, syvyydellään sekä erikoisuudellaan. Pelistä on vaikea keksiä mitään muuta pahaa sanottavaa kuin että pelin korkea vaikeustaso ei välttämättä lämmitä kaikkia ja välillä peli hieman väkipakoin pitkittää itseään pakottamalla pelaajat juoksemaan samoja jaksoja uudelleen ja uudelleen. Mutta pelaajille joilla riittää kärsivällisyyttä ja kiinnostusta opetella pelin salat tarjoaa se myös paljon rahoille vastinetta.

10/10
Ninjailee tupla katanoilla kevyessä haarniskassa.

Sacred2: Fallen Angel Ps3

2009-09-04T07:16:00.000-07:00

[Pelaajia] 1
[Ikäraja] K16
[Genre] Hack and slash RPG
[Pelaajia] 2 offline, 4 online. (Co-op, PVP)
[muuta] Vie reilu 5gt kovalevytilaa.

Sacred2 edustaa ehkä juuri sitä peligenreä johon olen elämäni aikana tunkenut huomattavasti enemmän aikaa kuin moniin genreihin yhteensä. Mikäli laskuihin ei oteta tietokoneella erään MMORPG-peliin kuluttamaani aikaa ovat pelit kuten Phantasy Star online, Baldursgate, Monster hunter ja vaikka Baldurs Gate Dark Alliance. Näistä kaikki paitsi ehkä vain lievästi yksi edustavat genreä joka painottuu lähinnä vihollisten ja hirviöiden kaatamiseen sekä omien varusteidensa parantamiseen. Pelit ovat yleensä tämän ideansa vuoksi hyvin yksipuolista vihollisjoukkojen teurastusta jota toiset jaksavat tunnin ja toiset taas tuhansia tunteja.
Sacred2 on ehkä ensimmäinen varteenotettava genren edustaja HD-konsoleilla mutta valitettavasti ei täysin ilman ongelmia.

Genren suurin ongelma on saada kontrollit mahtumaan tehokkaasti konsoliohjaimeen, tämä voi aluksi vaikuttaa mahdottomalta idealta kun katsoo PC:llä numeronäppäimiin laitettuja kymmeniä eri erikoisliikkeitä tai taikoja mitä peleissä yleensä on. Ascaron on kuitenkin saanut kuin saanutkin istutettua kontrollit padiin ehkä jopa tehokkaammin kuin PC:llä koskaan. Hahmon liikkeet ja taiat saa kätevästi asettaa normaalisti toimintanapeille, näin saa helposti laitettua neljä ensimmäistä liikettä L2 ja R2 napeilla taas annetaan tilaa vielä 8:lle. Homma voi tuntua aluksi varsin hankalalta, mutta kunhan sijoittaa liikkeensä järkevästi pikanäppäimiin sekä näppäinyhdistelmiin saa kaikki tarvittavat liikkeet yleensä käden ulottuville. Ainoaa valittamisen aihetta kontrolleissa aiheuttaa kohteen valitseminen. Erityisesti ongelmia tulee pidemmän kantaman aseissa ja taioissa. Tiettyyn kohteeseen lukittautuminen on hyvin hankalaa ja automaattinen kohteen valinta ei aina keskity siihen oikeasti tärkeään viholliseen vaan hahmo voi ammuskella ruudun ulkopuolella olevaa vihollista vaikka vieressä huitoisi isompi hirviö kirveensä kanssa.

Visuaalisesti pelin anti on hyvin vaihtelevaa, paikoitellen varsin kaunis ja yksityiskohtainen grafiikka miellyttää, eikä vihollisten määräkään rajoitu muutamaan kerralla vaan pelaajan päällä voi olla parikin tusinaa vihollisia. Harmittavasti tätä latistaa vakavat ongelmat ruudunpäivityksen kanssa sekä tämä niin sanottu ruudun repeäminen. Peli voi paikoitellen jämähtää jopa sekunniksi toiminnan määrän kasvaessa.
Bugeja löytyy muutenkin runsaasti eivätkä ne todellakaan rajoitu pelkästään grafiikkaan. Kokonaisia ominaisuuksia puuttuu kuten tietokoneella löytyvä energiakilven oma palkki sekä sepäntaitoja pelaajalle antava blacksmith-taito molemmat potevat joko toimimattomuutta tai poissaoloaan.
Peli on myös altis jäätymiselle jonka takia suosittelen pelaajia tallentamaan manuaalisesti usein. Pahinta näissä on se että Ascaron joutui laman aikana vetämään itsensä konkurssiin ja täten pelin konsoliversioiden päivitysten tulevaisuus on hieman kyseenalaisessa asemassa.

Mikäli PC puolella peli Diablo 2 on tuttu, niin Sacred on monellakin tapaa hyvin samankaltainen tekele. Pelaajille annetaan 6 hahmoluokkaa. Jokaisella hahmolla on kolme kykyluokkaa joissa kaikissa on 6 liikettä. Tämän lisäksi hahmot saavat kokemuspisteiden karttuessa valita kykyjä jotka parantavat hahmon tehokkuutta monessa eri suhteessa. Näiden avulla saa hahmosta kuin hahmosta muokattua omanlaisensa. Valitettavasti tieto kykyjen ja liikkeiden ”mekaniikasta” on hyvin vähäistä. Tämä johtaa erityisesti ensimmäisen tai ensimmäisten hahmojen kohdalla siihen ettei hahmo yksinkertaisesti ole tarpeeksi tehokas kaatamaan vihollisia vaikeammalle vaikeustasolle siirtyessä. Laiskemmat pelaajat voivat kuitenkin hakea pelin foorumeilta itselleen jonkun toimivan hahmon luontioppaan, muut voivatkin sitten varautua pelimekaniikkojen opiskeluun mikäli haluavat hahmostaan todellisen tappomasiinan.
Sacredin maailma on kaiken lisäksi todella laaja. Pelaajille on tarjolla valtava kartta vaihtelevine vihollistyyppeineen jonka takia homma ei käy ainakaan ympäristön puolesta tylsäksi. Keräilijöille on tarjolla taas kymmenittäin erikoisaseita sekä varusteita metsästettäväksi.
Pelin tarina on hyvin mitäänsanomaton vaikka valittavana kaksi reittiä onkin (valo ja pimeys eli perinteinen hyvä ja paha). Juoni seuraa lähinnä pelaajan seikkailua pahaa tai hyvää vastaan joko pelastamaan maailma mystiseltä T-energialta tai päinvastoin.
Pää kampanja koostuu lähinnä paikasta toiseen juoksemisesta ja pomovastusten teurastamisesta eikä pelin perinteiset sivutehtävät tästä parempaa tarjoa. Onneksi peli ei ota itseään täysin tosissaan ja tarjoaa pelaajalle myös hieman vaihtelevatasoista huumoria joka kohdistuu lähinnä vihollisten viimeisiin sanoihin, hautakivien teksteihin sekä hahmojen välillä jopa neljää seinää rikkoviin lausahduksiin.

Sacredin kaltaisissa peleissä moninpeli ja erityisesti yhteistyö pelitila ovat hyvin tärkeässä osassa. Lohikäärmeiden ja muiden fantasia hirviöiden kaataminen kun on aina kivempaa kimpassa. Tässä Sacred2 tarjoaakin sekä samalta sohvalta kahdelle pelaajalle pelattavaa sekä 4 pelaajalle verkon välityksellä. Verkkopelissä on kuitenkin omat ongelmansa ja kannattaakin varautua erityisesti jäätymisiin, mikin toimimattomuuksiin sekä verkkoviiveeseen. Homman toimiessa moninpeli on kuitenkin viihdyttävää.

Sacred2 on ongelmistaan huolimatta yksi parhaimmista, ellei jopa paras genrensä edustaja konsoleilla. Sen vahvoihin puoliin kuuluu todella hyvin toteutettu hahmon kehitysjärjestelmä, sekä netissä että sohvalla mahdollinen moninpeli ja pitkäikäisyys joka tarjoaa suurimmille näprääjille yli sadoiksi tunneiksi tekemistä. Näitä kuitenkin varjostaa pelin tekninen hiomattomuus sekä grafiikka että peli puolelle.
Sacred ei ole kaikille, mutta genren ystäville se on varsin varteenotettava peli.

7+/10
Valitsi hahmokseen eksoottisen Temple guardianin.

E3 2009 - Nintendo Wii

2009-06-09T00:57:00.000-07:00

Siinä missä Sonyn ja Microsoftin pressi tilaisuudet eivät välttämättä päässeet aivan viimevuotiseen loistoonsa, ei Nintendolla ollut tästä kuin parannettavaa. Monelle on varmaan vielä hyvin muistissa viimevuoden temppuilut Wii Music ”pelin” kanssa, sekä niiden oikeiden pelien puutteen puolesta.
Mutta heidän onnekseen Nintendolla ei jääty tällä kertaa vain pyörittelemään näppejään, vaan tämän vuoden show sisälsi huomattavasti enemmän juuri näitä pelejä mitä he ovat jo pidemmän aikaa haikailleet.

Tämän vuoden Wii tarjonta oli aika kattava ja on vaikea uskoa että monikaan wii:n omistava olisi tarjontaan pettynyt.

New Super Mario Wii

Mikäli et ole DS:llä vielä kyseistä peliä pelannut ja Italialaiset putkimiehet mutustelemassa sieniä ei tuota pahoinvointia niin kyseessä on DS:n yksi parhaista tasoloikka peleistä. Nyt hyvin samantyylinen peli on saapumassa myös Wii:lle.
Kyseessä ei kuitenkaan ole sama peli mitä DS:llä nähtiin vaan täysin uusi sivusta kuvattu 2D Mario. Tätä hieman retrohenkistä tasoloikkaa ei tarvitse tosin harrastaa yksin sillä peli sisältää tuen aina sinne neljään pelaajaan asti. Tarinamoodia voi siis pelata sekä yksin tai kaveriporukassa.

lähde kuvalle

Super Mario Galaxy 2

Monella on varmasti tuoreessa muistissa Super Mario Galaxy joka järisytti pelimaailmaa sekä arvostelijoiden, että pelaajien keskuudessa.
Pelin meta-arvosana hohtaa edelleen siellä 97:ssä, joka on vähintään kunnioitettava suoritus nykypäivän peliltä.
Noh, ehkä hieman yllättäen (yllättävää lähinnä sen takia, että harva Mario on suoranaista jatko-osaa saanut sitten alkuperäisen Nintendon/Famicom:n) peli on saamassa jatkoa samalla teemalla varustettuna. Mutta mikäpäs siinä sillä Mario Galaxy on yksi viimevuosien parhaista peleistä, joten tervetullut lisä tämä Wii:n pelivalikoimaan on

Lähde kuvalle

Metroid: Other M

Myönnettäköön etten ole Metroid sarjaan itse kovinkaan hyvin tutustunut, joten en osaa juonesta ja pelistä mennä juuri mitään sanomaan. Mutta uutta Metroidia olisi luvassa Nintendon ja Team Ninjan toimesta (Team Ninja: Ninja Gaiden 1 ja 2, Dead or alive yms). Pelistä selvisi lähinnä, että se on kuvattu kolmannesta persoonasta ja keskittyy enemmän Samusin tarinaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole Metroid: Dread josta jotkut sarjan fanit ovat voineet kuulla, jonka takia on täysin mahdollista että lähivuosina tämä ei jää ainoaksi Metroid sarjan peliksi.

lähde kuvalle

Wii Vitality Sensor

Henkilökohtaisesti tämä oli Nintendon pressitilaisuuden pohjanoteeraus. Siinä missä Wii Fit:n nyt vielä jotenkin ymmärsi, menee kyseinen ominaisuus täysin ohi. Vitality Sensor on siis jonkin sortin lisuke, joka liitetään ohjaimeen ja se tarkkailee pelaajan pulssia tai jotain vastaavaa ja auttaa pelaajaa rauhoittumaan sen mukaisesti. Ominaisuus vaikutti niin oudolta ja turhalta, että vaikea tuosta on innostua missään määrin.

lähde kuvalle

Sony – Playstation E3 2009 (2)

2009-06-07T04:38:00.000-07:00

PS3

Kun Psp:n puoli saatiin messutilaisuudessa kuntoon, oli aika siirtyä Ps3:n puolelle.
Yllätyksekseni Sony keskittyi lähes kokonaan peleihin, ja esimerkiksi tulevat käyttöjärjestelmä päivitysten ominaisuudet jätettiin täysin pimentoon. Uusia pelejä julkistettiin joista suuri osa oli myös yksinoikeuksia. GTA peleistä tuttu Rockstar työstää uutta AGENT yksinoikeudella Ps3:lle. Harmittavasti julkistuksessa tuli esille vain logo. Monelle ehkä pienimuotoisena pommina tuli Square-enixin tuleva Final Fantasy XIV joka on jälleen XI:n tapaan jonkin sortin nettiroolipeli. Pelistä näytettiin pieni traileri joka ei sisältänyt lainkaan itse pelikuvaa. Lisäksi ohimennen huomautettiin että aikaisemmin X360:lle ainoastaan povattu Lost Planet 2 on myös tulossa Playstation3:lle joka nyt oli aika selvä juttu Capcomin nykyisen suuntauksen perusteella.
Näiden lisäksi esiteltiin Madnation Racers joka vaikutti jonkinlaiselta Littlebigplanetin ja Mario Kartin risteytykseltä. Peli vaikutti hieman suuremman luokan PSN peliltä kuin suuremmalta julkaisulta. Oli kumpi tahansa niin mikäli pelissä kuitenkin on nelinpeli ja vahvat radan luontityökalut niin potentiaalia löytyy.

Uncharted 2: Among Thieves

Tilaisuudessa esiteltiin pelikuvaa tulevasta Naughty Dog:n Uncharted 2 Among Thieves pelistä. Peli on edeltäjänsä tapaan todellista silmäkarkkia graafisesti, ja jatkaa edelleen toiminnantäyteisen aarteenmetsästyksen parissa. Pelikuva oli siinä määrin hieman epäilyttävää että ensimmäisessä osassa tuntui räiskintää olevan aivan liikaa, tämän takia räiskettä ja rytinää sisältävä traileri antoi hieman huolestuttavan kuvan siitä että jatko-osa olisi yhtä räiskintäpainotteinen kuin ensimmäinenkin.

lähde kuvalle

Assassins Creed 2

Yllätykseksi, Sony ja Ubisoft esitteli hieman tulevaa Assassins creed:n jatko-osaa. Tämä oli outoa lähinnä siksi että heidän omissa tilaisuuksissa on yleensä demonstroitu lähinnä vain Sonyn omia pelejä.
Peli itsessään näytti lupaavalta. Päähenkilön paikkaa ei tähditä enää sama henkilö kuin ensimmäisessä osassa, vaikka samaa näköä kyllä pukeutumisesta löytyy. Hiippailu vaikutti olevan entistä suuremmassa osassa ja uusiakin temppuja näkyi.
Demosta ei kuitenkaan käynyt irti että onko peli samanlaista lippujen 4-5 minipelin kierrätystä ennen murhaa vai onko tällä kertaa vaihtelua luvassa.
Esityksen välissä tuli myös selväksi että Assassins creed 2 on saamassa jo aiemmin mainitsemani psp version joka oli varmasti yksi syy pelin näyttämiseen Sony:n tilaisuudessa.

lähde kuvalle

”Playstation Wand”

Ehkä hieman yllätyksenä, Sony esitteli oman vastineen Wii-motelle sekä Xboxin Project Natal:lle. Homma oli selvästi punottu hieman hätäisesti kasaan sillä itse ohjaimet eivät näyttäneet ihan täysin Sonyn muiden lisävarusteiden tyylisiltä, vaan lavalle kiikutettiin hieman lelumainen lieriön muotoinen ohjain jonka päähän oli kiinnitetty väriä vaihtava pallo. Tämän kaltaista ohjainta olisi voinut odottaa vain Nintendon tilaisuuksissa NGC aikoihin, mutta Sonyn tilaisuudessa tämän vuoden E3 messuilla tämän näkeminen tiputti monet varmaan tuolilta kummastuksen voimalla.
Ohjaimia oli kaksi, ja niiden toiminnat vastasivat lähes täydellisesti sitä mitä Nintendo tavoittelee Wii motion plussalla. Tämän lisäksi ohjain hyödyntää myös Eyetoy:n kameraa jonka avulla pelaaja pystyy näkemään jopa itsensä heiluttamassa valtavaa miekkaa tai tennismailaa. Teknologia demot olivat kohtalaisen vakuuttavia, ja ohjain vaikutti todella tarkalta.
En kuitenkaan täysin usko että näistä mitään kovinkaan syviä pelikokemuksia saadaan aikaan, joten jään ainakin itse odottelemaan ensimmäisiä kunnollisia pelejä joita näillä liikkeentunnistus ohjaimilla jaksaisi pelata muutamaa tuntia kauempaa.

The Last Guardian

Viimeisin julkistus oli The Last Guardian. Pelistä näytettiin pienehkö traileri jonka aikaisempi versio oli ikävästi vuotanut jo nettiin muutamaa viikkoa takaperin. Pelin Trailerin mukaan pelissä ohjataan pientä poikaa ja tämän jättiläiskokoista lintu-olioita. Poika juoksentelee erilaisissa ympäristöissä käyttäen apunaan lievästi linnun näköistä otusta hyväkseen. Sen verran mystinen tapaus kyseessä ettei tästä voi kuin odottaa lisää itse pelikuvaa.

lähde kuvalle

God of war 3

Peliä esiteltiin demon muodossa lavalla. Kratos on edelleen yhtä brutaali mitä ennenkin, ellei brutaalimpi. Peli on henkisesti aika lähellä pelisarjan aikaisempia tuotoksia, joten mitään dramaattisia muutoksia ei nähtävästi ole luvassa kuin grafiikan ja mahdollisesti vihollisten määrän ja koon muodossa. Demo lopetettiin kuitenkin kesken ajanpuutteen vuoksi.

lähde kuvalle

Sony – Playstation E3 2009

2009-06-07T03:09:00.000-07:00

PSP

Sony veti tänä vuonna tasaisen laadukkaan pressitilaisuuden aivan kuten viimevuonnakin. Uuden Psp GO laitteen esittely sekä psp:n osuus vei tilaisuuden ajasta puolet. Reilu jako jos omistaa molemmat laitteet, mutta pelkän Ps3:n omistajille hieman kuiva alku. Mutta mikäli Psp löytyy, niin tulossa on useita odottamisen arvoisia pelejä joista seuraavaksi.

Metal gear solid: Peace walker [PSP]
Pelin takana on sama tiimi joka teki MGS4: Guns of the patriots pelin Ps3:lle.
MGS: Peace walker vaikuttaa todella lupaavalta, mutta henkilökohtaisesti alustan valinta hieman harmittaa sillä MGS4:n jälkeen Psp:lle siirtyminen tuntuu askeleelta taaksepäin. Tästä huolimatta peli vaikutti siltä mitä MGS peleiltä voidaan odottaa. Pelikuva toi hieman Metal gear solid3: Snake eater fiiliksiä mikä ei ole huono asia tämän ollessa monien fanien suosikki sitten ensimmäisellä pleikkarilla nähdyn.

lähde kuvalle

Gran Turismo: Portable [PSP]
GT5:n ilmestymistä odottaessa saattaapa kaupan hyllyille ilmestyä sarjan ensimmäinen käsikonsolipainos. Monelle pienoisena yllätyksenä Sony esitteli jo aikaisemmin haudatuksi luullun Psp version suositusta Gran Turismo pelisarjasta. Pelin julkaisupäivät ovat kummitelleet useita kuukausia pelikauppojen hyllyillä, mutta itse pelistä ei ollut saatu minkäänlaista informaatiota ennen tätä päivää. Mutta nyt näin Psp Go version saapuessa on peli vihdoin tulossa.
Näytetyn trailerin perusteella, peli tulee olemaan graafisesti hyvin lähellä ps2:lla nähtyjä GT sarjan pelejä ja mukaan on ahdettu tietysti lisää autoja ja ratoja.

lähde kuvalle

Näiden lisäksi messuilla tuli esille myös Soul Calibur: Broken destiny joka vaikutti Soul Calibur IV:n psp versiolta parilla uudella hahmolla joista mainittakoon God of war:n Kratos.
Myös uusi Resident Evil sarjan peli on tuloillaan psp:lle, mutta tästä ei muuta informaatiota juuri tihkunut.
Trailerin muodossa näkyi myös Littlebigplanet:n psp versiosta hieman videomateriaalia, joka vaikutti todella uskolliselta Ps3:lla nähtyyn isoveljeensä verrattuna. Pienet epäilykset kuitenkin tähän kohdistuvat, sillä Psp:n rauta on tehoissa sen verran jäljessä Ps3:n vastaavaa. Nähtäväksi jää päästäänkö tämän pelin kanssa lähellekään sitä mitä Ps3:lla. Toisena taas kummittelee Psp:n nettipuoli, joka ei ole aivan samalla tasolla mitä Ps3:n vastaava. Tämä voi johtaa siihen, ettei laadukkaita pelaajien tekemiä jaksoja juuri löydy.
Assassins Creed 2 Ps3 version esittelyn yhteydessä tuotiin myös esille pelin PSP versio. Tästä informaatio jäi myös hyvin vajaaksi, mutta pelin ostavat saavat sen avulla avattua uusia aseita pelin Ps3 versioon.

lähde kuvalle

Psp Go, joka on periaatteessa uudempi täysin ladattavalla sisällöllä ratsastava käsikonsoli, enteilee myös huomattavasti aikaisempaa suurempaa määrää pelejä PSN storeen psp:lle. Ehkä on jo aika alkaa metsästämään kookkaampaa muistikorttia omaan psp:hen jotta näistä pääsee myös nauttimaan.

lähde kuvalle

E3 2009 Mietteitä

2009-06-07T03:07:00.000-07:00

E3 tuo monien pelaajien odottama elektroniikka ja peli messu joka, järjestetään kerran vuodessa Los Angelesissa. Tapahtuma omaa videopelien harrastajien keskuudessa varmasti monia hyviä sekä huonoja muistoja, joista esimerkkinä vaikka se, että nykyisen sukupolven konsolit ovat kaikki saaneet päivänvalonsa kyseisillä messuilla julkistuksen muodossa. Tämän lisäksi monet Amerikkalaiset ja Eurooppalaiset pelitalot tähtäävät usein myös omien pelien julkistukset kyseiseen tapahtumaan.
Eikä ihme, sillä E3:lla tapahtuvat julkistukset pyörivät pelaajien suupielissä ja keskustelulaudoilla parhaimmillaan aina seuraavaan vuoteen saakka.

Ennen E3:ten seuraaminen tapahtui vain eri verkkosivustoja seuratessa ja pelilehtiä klaaratessa. Mutta Internetin yleistymisen ja nopeutumisen vaikutuksesta monet sivustot tarjoavat ihan suorana lähetyksenä videostriimiä jolloin innokkaimmat fiilistelijät ovat voineet katsoa messujen suurimmat kohokohdat vaikkapa tietokoneeltaan. Tämän lisäksi pelimessuilla nähtyä videomateriaalia, kuten trailereita, pelikuvaa ja haastatteluja voi katsoa vaikkapa suositulta www.Gametrailers.com sivustolta.

Koska blogini keskittyy lähinnä pleikkariin, tietokoneisiin sekä välillä myös Nintendon pelitarjontaan jää Xboxin puoli kokemuksen puutteessa vähäisemmälle huomiolle.

Ensimmäisenä käsittelyssä Playstation pressin psp puoli.

Rag Doll Kung Fu: Fists of Plastic [PS3 – PSN]

2009-04-12T13:10:00.000-07:00

[Pelaajia] 1-4 Online: Ei
[Genre] Tappelupeli
[Hinta] 9.95€
[Muuta] Saatavilla vain PSN verkkokaupasta (noin: 700mt)

Psn storen tarjonta senkun jatkaa kasvamistaan mielenkiintoisten tekeleiden kera. Tällä kertaa on kyseessä Rag Doll Kung Fu: Fists of Plastic joka on eräänlainen uutuus versio PC:llä jo muutama vuosi sitten nähdystä Rag Doll Kung Fu pelistä. Peli eroaa kuitenkin edeltäjästään muunkin kuin pelialustan muodossa, sillä kyseessä on ihan oma pelinsä joten mistään uusintaversiosta ei ole kyse.

Pelin keskeisinä hahmoina toimivat pelin nimen mukaisesti muoviset räsynuket. Mitään juonta ei pelistä löydy vaan peli painottuu eri pelimuotojen pelaamiseen. Pelaajille on tarjolla sekä tavallista tappomatsia, kalankaappausta, polttopalloa, sekä kukkulan kuningasta.
Pelimuotoja voi pelata myös tiimeissä mikä tuo mukavaa vaihtelua ja miksei myös pientä taktikointia. Kaikki pelimuodot ovat omalla tavalla todella viihdyttäviä ja heittävät pelaajien eteen sellaisia tilanteita että nauru on vähän väliä herkässä. Viime hetken pelastukset, epäonnistuneet kalankaappaukset ja hektiset hetket polttopallossa ovat yleisiä erityisesti useamman pelaajan kanssa pelatessa. Hauskoja tilanteita riittää, ja meno pysyy viihdyttävänä pitkään.

Kaiken tämän lisäksi peliä on ilo katsella, eikä peli tunnu tai näytä lainkaan elottomalta, vaikka hahmoina toimivatkin kuminuket. Eloa hahmoihin tuo sulavat liikkeet jotka mukautuvat hienosti fysiikanlakien mukaisesti. Hahmot eivät seisoskele puoliksi ilmassa vaan jalat ja kädet reagoivat niin ympäristöön kuin muihin pelaajiinkin.
Hahmoja saa myös itse muokata, mutta hyvinkin rajoitettu osavalikoima ei kovinkaan persoonallisiin tuotoksiin taivu.

Rag doll Kunfu on hyvin moninpeli painotteinen peli, ja tällä tarkoitan verkotonta moninpeliä. Tämän vuoksi pelistä ei saa läheskään kaikkea irti ilman kahta tai kolmea sixaxis tai dualshock3 ohjainta. Yksinpelinä pelin tarjonta on hyvinkin rajoitettua sillä Rag doll Kung Fu:n 9 haastetta ei tarjoa iloa kovinkaan pitkäksi aikaa. on myös todennäköistä, että tämän takia pelin pelaaminen jää lyhyeen. Ehkä pelin pahin puute on verkkomoninpeli, tämän puute on varsin kummallista kun ottaa huomioon pelin moninpeli painotteisuuden.

Rag doll Kunfu: Fists of Plastic on ehdottomasti harkitsemisen arvoinen peli niille jotka kaipaavat jotain jota he voivat pelata kavereidensa kanssa, mutta yksinpelinä pelin muutamat haasteet eivät tarjoa pelin hintaan nähden viihdykettä kovinkaan kauaksi aikaa. Trophy metsästäjille peli tarjoaa 12 kohtuu helppoa pokaalia. Muita mainittavia ominaisuuksia on Youtube tuki.

Moninpelinä(offline): 9+/10
Yksinpelinä: 6/10

Noby Noby Boy [PS3 – PSN]

2009-02-21T07:06:00.000-08:00

[Pelaajia] 1
[Ikäraja] K3
[Genre] ?
[Hinta] 3.95€
[Muuta] Saatavilla vain PSN verkkokaupasta

Playstation Network jatkaa keväistä linjaansa Flower pelin aloittamana, vaikkakin näin suomalaisittain hieman etuajassa. Tällä viikolla kauppaa täyttää värikäs Noby noby boy. Pelin ulkonäkö voi olla tutun oloinen We love Katamari pelisarjaa pelanneille, eipä ihme sillä samat henkilöt ovat myös Noby noby boyn takana.
Noby noby boy idea on tuttua japanilaista nerokasta hulluttelua, tätä edustaa myös pelin eriskummallinen ulkoasu, jonka nähdessään ei voi kuin kysyä mitä aineita siellä japanissa oikein nautitaan.

Noby noby boyssa ohjataan vaaleanpunaista nelijalkaista ulkomuodoltaan matoa muistuttavaa olentoa. Tämä olento pystyy venyttämään itseään uskomattomiin pituuksiin.
Olennon venyttämisestä tekee hauskaa pelin vaihtelevat ympäristöt ja niihin laitetut tavarat, jotka kaikki tottelevat perus fysiikan lakeja. Mitään räsynukke efektejä ei kannata odottaa. Tästä huolimatta eri tasojen läpi pujottelu ja rakennuksien kaataminen on yllättävän hauskaa puuhaa.
Ei Noby noby boyssa silti pelkästään venytellä, vaan hahmolle on annettu myös kiva määrä muita pieniä temppuja kuten syöminen, hyppiminen ja tarraaminen.
Peli ei seuraa juuri mitään normaaleja kaavoja vaan se antaa pelaajan temmeltää mitä ihmeellisimmissä maailmoissa tutkien ja leikkien. Tämän takia tavoitteita kaipaavat pelaajat luultavasti kyllästyvät kun Trophyt on kerätty talteen.

Äänimaailmalta ei voi kamalasti odottaa, tämän ollessa rajoitettu lähinnä taustamusiikkiin ja eläinten, ajoneuvojen sekä ihmisten ääntelyyn. Kerrottakoon kuitenkin että peli omaa tuen lähes kaikille XMB:n ominaisuuksille. Kuvakaappaukset onnistuvat, omien kappaleiden kuuntelu onnistuu, myös videoita voi kuvata.
Graafisesti peli on todella pelkistetty, mutta ulkonäön omaperäisyys sekä värikkyys korvaa paljon. Mitään hidastuksia ei myöskään pelatessa näkynyt vaan peli pyöri sulavasti vaikka kuinka tavaroita viskoi ympäriinsä.

Noby Noby boy on kiva pikku ”peli” joka tarjoaa hintaansa nähden yllättävän paljon nähtävää ja tutkittavaa. Peli soveltuu erityisesti niille, jotka etsivät jotain aivan muuta tähän nykypäivän räiskintä rikkaaseen pelivalikoimaan. Tai vaihtoehtoista terveellisempää happomatkaa huumeiden sijasta.

8/10
Harvemmin tulee peleissä vastaan ninjoja traktoreilla, tai kanalla ratsastavia muumioita.

Suomalaiset Pelikaupat vaikeuksissa?

2009-02-02T22:27:00.000-08:00

Viime aikoina myös Osuuspankki on saanut kortti ongelmansa kuntoon ja kortti soveltuu ulkomaan ostoihin varsin mainiosti. Muut kortit (paria poikkeusta lukuunottamatta) ovat tukeneet ulkomaankauppojen verkkomaksuja jo pidemmän aikaa.
Nyt siis kotimaan pelikauppojen tukemiseen ei niinkään löydy siitä etteikö ulkomailta voisi ostaa vaan syitä saa etsiä vaikka isänmaallisuudesta, moraaleista tai mistä nyt sitten keksiikään.

Vielä viime vuoden puolella koin Briteistä tilaamisen jotenkin hankalana ja epäluotettavana, mutta parin onnistuneen tilauksen jälkeen oli nämä ennakkoluulot hävinneet tipotiehensä.
Nytemmin en juuri mistään muualta pelejä tunnu ostavankaan, sillä rahaa säästyy tuhottomasti kotimaan kauppoihin verrattuna. Suomen 70€:n ympärillä pyörivät hinnat tuntuvat rehellisesti sanottuna riistolta.

Mitä sitten tuonoisella 70€:a saisi sitten vaikka juuri briteistä? Noh riippuen punnan kurssista joka heittelee nyt 1.06-1.2€ kohdilla, voi tuollaisella rahamäärällä saada itselleen vaikka keräily version kyseisestä pelistä ja säästää vielä 20€ siinä samassa.

Tämä ei ole pelkästään helppo tapa säästää peliostoksissa, vaan myös hyvin huolettava tilanne kotimaisten pelikauppojen kohdalla. Miten kotimaiset pelikaupat voivat kilpailla näinkin reilusti hinnaltaan alhaisempia pelikauppoja vastaan?
Musiikki ja leffa myynneissä tämän ei luulisi vaikuttavan aivan yhtä paljon näiden omatessa huomattavasti pienemmän hinta erotuksen ulkomaankauppojen kohdalla. Mutta olisiko kenties aika löysätä peleihin ja mahdollisesti laitteisiin kohdistuvassa verotuksessa, vai aletaanko ulkomaailta tilaamista estämään röyhkeästi lisämaksuilla?

Lopuksi hieman viimeaikojen ostoksia:
- Yllä olevan kuvan Killzone2 boxi - 40€
- God of war chains of olympus (PSP) - 12€
- Star Ocean: first departure - 19€
- Far cry2 - 20€
- Saints row2 - 25€

Muita tämän hetken pongauksia:
Street Fighter IV - 32€
Resident Evil 5 - 35€
LittleBigPlanet - 20€
Mirrors Edge - 23€

Hinnat ovat arvioituja, joten ne voivat heittää euron tai pari suuntaan jos toiseen.

Bioshock [Playstation3]

2008-12-19T05:08:00.000-08:00

[Pelaajia] 1
[Ikäraja] K18
[Genre] FPS
[muuta] noin 5gt asennus.

Noin vuoden X360 jälkeen pääsevät playstation3 pelaajatkin kokemaan Rapturen ihmeet. Peli on kerännyt valtavan määrän ylistystä ja ylistyksen aiheina ovat yleensä olleet pelin teema, tunnelma sekä jossain määrin myös juonikin.
Ei siis ihme että miljoonia boxilla myynyt peli päätettiin tuoda myös playstation pelaajien iloksi.

Peli kertoo tarinan miehestä joka joutuu lento-onnettomuuteen ja tämän seurauksena löytää tien keskellä valtamerta sijaitsevaan piilotettuun Rapture nimiseen kaupunkiin. Kaupunki ei ole mikään ihan tuiki tavallinen vaan se on rakennettu kokonaan veden alle.
Epäonneksi kaupungin ihmiset ovat kuitenkin seonneet täysin erilaisten geeni muokkaustensa takia ja täten ovat hyvinkin vihamielisiä pelaajaa ja muita ihmisiä kohtaan.
Bioshock kantaa varsin erikoisen juonen joka on nykypäivän mittapuulla räiskintä peleissä varsin harvinainen. Juonta tehostaa vahvasti pelialueelta löytyvät päiväkirjat ja tunnelma minkä kehittäjät ovat pelilleen saaneet luotua.
Juoni yksinään jo pitää varsin vahvasti pelaajansa otteessaan loppuun asti.
Ikävä kyllä pelin loppu jätti paljon toivomisen varaa vaikkei se varsinaisesti mikään huono ollutkaan.

Rapture on visuaalisesti yksi ehkä hienoimpia ja jollain tapaa myös eksoottisimpia ympäristöjä mitä peleissä ollaan saatu aikaan. On hämmästyttävää nähdä 50-60 luvun tyyli sekoitettuna kaupunkiin joka on rakennettu myös saman ajan teknologian päälle. Muttereita, ruuveja, jättimäisiä metalliputkia sekä ruosteista rautaa näkyy kaikkialla.
Vaikka peli onkin reilun vuoden vanha, ei tämä mitenkään järkyttävästi näy grafiikassa. Toki eihän se pärjää alkuakaan Unchartedin ja Gears of war:in kaltaisille tekijöille, mutta tällä ei kamalasti ole merkitystä pelin tarjotessa niin paljon muuta.
Tunnelma pelissä on henkeäsalpaava, harvemmin pääsee kokemaan tilanteita jossa tutkii jotain huoneita koko ajan pienessä pelossa että joku paikallisista haluaisi antaa hieman tuttavuutta rautaputken muodossa ja itsensä puolustamiseen löytyy vain pistooli muutamalla ammuksella, taustalla kaikuu BigDaddy olioiden hirviömäiset huudot sekä äänet mitä ympäristön mekaniikka saa aikaan.

Moni voisi kuvata Bioshockia aika suoraviivaiseksi räiskintäpeliksi, mutta tämä viestii mielestäni vain sitä että henkilö on pelannut peliä vaikeusasteella normaali tai alaspäin. Vaikeammilla vaikeusasteilla kuten Playstation3 versiolle lisätyllä survivorilla pelaaja pakotetaan ottamaan peli rauhallisesti hiippailen ja ympäristöä sekä omia kykyjään hyväksi käyttäen. On paljon kannattavampaa tällöin käyttää Rapturen tarjoamia erikoisvoimia jolla saa viholliset käymään toisiensa päälle kuin yrittää kaataa heitä itse haulikolla.
Tämä on harmi sillä, monet pelin erikoiskyvyistä joita pelaaja saa käyttöönsä on todella hyödyllisiä, mutta ilman suuremman vaikeusasteen tuottamia paineita ei näiden käytön opetteleminen tunnu kovinkaan järkevältä.

Pelin pieni kompastuskivi on kyllä kontrollit, niissä ei varsinaisesti ole mitään suurta vikaa mutta tähtääminen tuntuu luottavan pelaajan käyttävän auto-aim tähtäin avustusta, ja täten tähtääminen ilman tähtäin avustinta ei pääse aivan monen nykypäivän räiskintäpelin tarkkuuteen.
Myös vaihtaminen erikoiskyvyistä aseisiin ja päinvastoin on varsinkin pelin alkupuolella hyvin vierasta, mutta tähän tottuu onneksi aika nopeasti eikä mitään suurempia kömmähdyksiä käy.

Bioshock on peli jota kyllä lämpimästi suosittelen oli pelikoneena sitten kumpi tahansa. Playstation pelaajien ei kannata tässä tapauksessa pelätä että kyseessä olisi pelkkä huono käännös. Graafisesti peli voi olla lievästi epätarkempi mutta pelillisesti taas löytyy täysin uusi vaikeusaste, trophyt sekä juuri ilmestyneet haastehuoneet joilla saa varmasti mukavan määrän lisää pelattavaa.

9/10
Läpäisi SystemShock2:sen vasta pari vuotta sitten, mutta nautti joka hetkestä.

Machinae Supremacy

2008-12-19T04:22:00.000-08:00

Tässä vuosien mittaan on tullut kuunneltua yhden jos toisenkin tyyppistä metallia, eikä kuuntelu tietysti ole tähän yhteen genreenkään mitenkään erityisesti pysähtynyt. Parhaiten omaan makuuni uppoaa metallin ohella, myös kaikki vähän underground meininki, kun populaari musiikki hyvin usein kuluttaa itsensä loppuun radiossa varsin tehokkaasti.

Underground termillä tarkoitan lähinnä näitä kiven alla olevia helmiä, jotka vielä tekevät musiikkia omaksi ja muiden iloksi saavuttamatta kuitenkaan massojen huomiota. Näissä bändeissä harvemmin haisee tuo raha, mikä on nykypäivänä turmellut monet Amerikkalaiset sekä Brittiläiset bändit. Lukuun ottamatta niitä muutamia legendoja jotka vetävät samaan malliin vaikka ikä lähenisikin jo sitä 50:nen kriittistä rajaa.

Uusin löydös tällä saralla on Machinae Supremacy. Bändi jonka musiikki nostaa tunteita pintaan erityisesti vanhemmissa pelaajissa. Pelaajissa jotka ovat kokeneet Nintendon ja C64:än ajat ja miksei myös aikaisempien koneiden.

Machinae Supremacy on luokiteltu heidän keksimäksi SID-Metalliksi, joka lähinnä tarkoittaa, että bändi käyttää metallimusiikin ohella varsin runsaissa määrin myös SID äänillä toteutettuja melodioita.

Mutta ilman sen suurempia löpinöitä kannattaa ehdottomasti mennä tutustumaan bändin tuotantoon.
Tämä on varsin helppoa, sillä bändi keräsi valtavan määrän faneja jakamalla omia kappaleitaan verkon avulla täysin ilmaiseksi. Täten kannattaa käydä katsastamassa tämä vanhempi, mutta silti varsin laadukas kokoelma musiikkia.

Machinae Supremacy netissä julkaisemat levyt.
http://www.machinaesupremacy.com/masusite/ugmusic.html
http://www.machinaesupremacy.com/masusite/jngmusic.html

Bändin Myspace sivu.
http://www.myspace.com/machinaesupremacy

Jos musiikki maistuu kannattaa harkita heidän kahden uusimman levynsä hankintaa vaikka levykauppa x:stä
http://www.levykauppax.fi/search/?q=machinae

Arvostelu LittleBigPlanet [PS3]

2008-11-22T03:07:00.000-08:00

[Pelaajia] 1-4 (Online 2-4)
[Ikäraja] K3
[Genre] tasohyppely, tasoeditori.

Konsoleilla on jo pidemmän aikaa puheltu käyttäjien luoman sisällön tärkeydestä, ja kuinka tämä on tulevaisuutta. Mutta silti tähän päivään mennessä pelaajat ovat saaneet tottua, joko tietokoneella monimutkaisien editoreiden, tai konsoleilla liiankin yksinkertaisten palikka editorien kaltaisiin räpellyksiin. Ensimmäinen kunnon yritys tuli Unreal3:n mukana jossa tavoitteena oli tuoda modit tietokoneelta konsoleille, mutta itse peli jäikin sitten käyttäjien puolesta unholaan.
Käyttäjien luoman sisällön kulkemaa tietä on myös mutkistanut laitevalmistajien halu myydä lisäsisältöä peleihin, sekä asiattomien jaksojen moderointiin liittyvät kustannukset ja ongelmat.

Yllättäen pieni Brittiläinen pelitalo Media Molecule (lyhyesti: MM)otti tämän haasteellisen tilanteen vastaan tiputtaen ensiesiintymisellään monen toimittajan leuat lattiaan, joka oletetusti nosti myös pelaajien keskuudessa, hype kertoimen taivaisiin.
Pelin luvattiin tuovan pelaajille lähes täydellisen vapauden omien kenttien luomiseen, sekä näiden jakamiseen muiden kanssa.

Lähin genre mikä LittleBigPlanet:tia kuvaa, on yllättäen tasohyppely, ja tähän perustuu myös pelin yksinpelikampanja. Mutta nähdessään pelin käyttäjien tekemiä jaksoja, on peliä hyvin vaikea luokitella tiettyyn genreen, sillä editorilla onnistuu kaikki tarinapohjaisista seikkailupeleistä laskimeen saakka.
Yksinpelikampanja tarjoaa jo yksinään varsin tuhdin annoksen pompittavaa ja keräiltävää. Mielenkiintoista tässä on myös että se on tehty kokonaan pelin omalla editorilla ja esittelee editorin taipuvuutta toinen toistaan ihmeellisimmillä asioilla. Välillä kiipeillään kirahvien kauloissa ja välillä taas väistellään ohjuksia sotilastukikohdassa.
Jaksojen vaihteleva teema ja tyyli tuovat mukavasti vaihtelua, joten meno ei käy tylsäksi missään vaiheessa. Mitään juonellista suureeposta on yksinpelikampanjasta odottaa, mutta siinä riittää tekemistä vaativammallekin pelaajalle ja samalla kattaa myös sosiaalistenkin pelaajien bailujen pelitarpeet neljän pelaajan moninpelillään.

Pelin yksi vahvuuksista on ehdottomasti se, että se sopii kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Pelissä ohjattavien Sack-poikien ja tyttöjen liikuttaminen ei ole ylivoimainen tehtävä juuri kenellekään. Ohjaus koostuu lähinnä eri suuntiin liikkumisesta, hyppimisestä ja esineisiin tarttumisesta. Ainoa mitä kontrolleilta jää kaipaamaan on tarkkuutta, erityisesti pelin loppupuolella jossa voi mennä usea yritys jopa vähän kovemmillakin pelaajilla, kenttien ollessa piukassa tarkkoja hyppyjä ja kerrasta tappavia sähköesteitä.

Pelin suurin osuus on kuitenkin verkossa. Muiden pelaajien tuhannet kentät takaavat pelattavaa lähes loputtomiin. Pelaajat ovat jo nyt saaneet aikaan todella hämmästyttäviä luomuksia. Löytyy Tetristä, laskinta, avaruusräiskintää, kilpa-ajoa, tarinoita, sävellyksiä sekä minipelejä.
Näitä voi tietysti pelata yksin, kaveriporukassa ja miksi ei myös täysin tuntemattomien kanssa.
Vaikka jaksoja onkin viimeisien lukujen mukaan jopa 100,000 niin kannattaa varautua myös siihen, että laadukkaita tuotoksia tuosta on ehkä reilu prosentti. Useimmat pelaajat tuntuvat vain näpertävän editorilla jotain satunnaisia temppuja, jotka he muokkaavat jaksoiksi. Ei silti ihmekään, sillä laadukkaan jakson tekeminen vaatii parhaimmillaan enemmän aikaa kuin monet pelit.
Mutta mitäpä olisi nettipeli ellei oman persoonallisuuttaan saisi oman hahmonsa kautta tuoda esille.
Tähän löytyy läjä vaatteita ja varusteita joiden avulla hahmostaan saa hyvinkin persoonallisen.
Tietty väreillä on suuri osuus asiassa joten peli antaakin pelaajalle työkalut myös hahmojen vaatetuksen värittämiseen vaikka se onkin hieman hankalasti toteutettu.
Vaatteet värittään aivan kuten eri palaset editorissa, eli tarroilla. Tämä toimii yllättävän tehokkaasti mutta aina ei saa haluttuja lopputuloksia tai väärä kohta vaatteista tai vartalosta värjääntyy.
Mutta kun asustus on saatu valmiiksi voi tämän helposti tallentaa asuvalikoimaan välttäen koko prosessin uudelleen aloittamista.

Audiovisuaalinen anti ei ole pelin kannalta kovinkaan merkittävää , mutta tärkeimmät asiat on saatu mukaan.
Peli pyörii sulavasti ja mitään pätkimisiä ei esiinny ellei verkkopelissä sitten verkkoviivettä iske ruudulle. Hahmot liikkuvat uskottavasti ilmeillen pelaajan ohjastamana. Yksinpelikampanjassa musiikit tuovat peliin selvästi oman tunnelman, johon kehittäjät ovat varmaan pyrkineet. Näitä samoja kappaleita kuitenkin pyöritetään myös käyttäjien tekemissä jaksoissa, joten niitä toivoisi kyllä rutkasti lisää. Parasta tietysti olisi jos omia sävellyksiä tulevaisuudessa saisi jaksoonsa ahdettua.

LittleBigPlanet on suositeltava ostos kaikille, joita ei pelin lapsille ja lapsenmielisille suunnattu ulkoasua ja tarina haittaa. Peli tarjoaa tästä huolimatta paljon, niin yksittäisille pelaajille kuin seurassa pelisessioita harrastaville. Peli on kuitenkin hyvin nettiriippuvainen ja nettipelin ollessa yli puolet pelin oikeasta sisällöstä, voi yksinpeli olla sisällöltään aika tynkä vaikka pelattavaa kyllä löytyy.
LittleBigPlanet on myös kauttaaltaan suomennettu joten kielimuuri ei ole este edes perheen pienemmille
-----------

10 / 10
Tuhlannut editoriin tuhottomasti aikaa..
-----------

LittleBigPlanet tasoeditori

Monet arvostelijat ovat tuskin kyenneet testailemaan itse editoria kovinkaan syventävästi kiireisten aikataulujensa puolesta, mutta myönnän itse käyttäneeni siihen jo yhteensä varmaan lähemmäs 50-100 tuntia jaksoja tehden, sekä eri vempeleiden toiminta periaatteita opetellen. Välillä kyllä harmittaa, kun ei saa samanlaista intoa koulunpenkillä, sillä tällaisella paneutumisella olisin varmaan luokan parhaimmistoa. Täksi pyrinkin luomaan vähän syvemmän katsauksen itse editoriin.

LittleBigPlanet tasoeditori ei ole lähimainkaan samanlainen tasoeditori kuin ollaan PC maailmalla totuttu näkemään. Editori pyrkii tästä huolimatta lähes samankaltaiseen vapauteen, mutta paljon helpommilla työkaluilla. Näin tietotekniikan insinöörinä voisinkin kuvailla editorin toimivan enemmän yksinkertaisen mekaniikan tavoin.
Kuvittele eteesi työpöytä, jossa voit loihtia eteesi haluamasi kokoisia, muotoisia palasia haluamistasi materiaaleista. Näitä voit sitten liimata ja liittää toisiinsa muttereilla, liimalla, ja erilaisilla moottoreilla. Tämä yksinään mahdollistaisi jo yksinkertaisten tasohyppely kenttien luomisen.
Mutta LittleBigPlanet lisää tähän vielä useita kytkimiä ja vipuja joilla voi toteuttaa todella monimutkaisiakin kytkentöjä.
Kaikki toimii fysiikan lakien mukaan, tähän tietysti löytyy pelillisiä kiertoteitä, mikäli haluaa näistä laeista poiketa vaikka ilmestyvillä esineillä ja painovoimattomilla alustoilla.

Tasoeditorilla löytyy kyllä myös paljon heikkouksia, monet kytkennät ja temput vaativat enemmän säätämistä kuin oikeasti olisi tarvetta, simppelin tapahtuman luominen, voi verottaa useita tunteja jo pelkkien kokeilujen ja suunnittelun kanssa. Perus Ei, ja, tai porteille olisi tarvetta jo pelkän rajoitetun muistin takia .
Muistista päästäänkin sitten toiseen ongelmaan, sillä liiankin usein huomaa jo jakson toteutuksen puolivälissä, että kaikki haluama ei jaksoon mahdukaan, tai jokin palanen on liian monimutkainen.
Tällöin jaksoa joutuu paloittelemaan ja yksinkertaistamaan tai rankasti vain lyhentämään.
Heikkouksiin kuuluu myös eri esineiden ja osien ryhmittäminen, editori kun toimii välillä liiankin automaattisesti ja esineitä ei aina onnistu liimaamaan tai kiinnittämään haluttuun kohtaansa, ja mikäli unohtaa jonkin esineen irrottaa voi taso hajota hienosti kasaan jolloin voi joutua kelaamaan takaisinpäin useamman kerran.
Näitä oppii kyllä ajan myötä yhä enemmän välttämään, mutta ne voivat pahimmillaan aiheuttaa pelaajalle harmaita hiuksia ärräpäiden kera.
Mielestäni pahin puute löytyykin kameran älykkyydessä, tai sanotaan nyt sen ohjaamattomuudessa.
Liian usein tulee painettua ohi jostain pienemmästä esineestä ja valittua taustalla oleva isompi objekti. Tällöin kamera siirtyy automaattisesti kuvaamaan isompaa objektia, tämä ei kuitenkaan ole kovin mukavaa jos tämä objekti on kooltaan huomattavasti pienempää suurempi jolloin kamera lipuu kauas taakse ja palautuminen kestää aivan liian kauan. Lisäksi vain harvoin pelaaja pääsee kameraa liikuttamaan haluamallaan tavalla. Tämä osoittautuu myös ongelmaksi kun pitää jotain tiettyä kytkintä alkaa säätämään ja sen edessä olevan esineen ohi ei voi kytkintä valita sitten millään. Useimmiten edessä olevan kyhäelmän joutuu purkamaan aivan täysin päästäkseen takana olevan kytkimen kimppuun.

Ongelmista huolimatta opettelemalla voi editorilla saada aikaan mitä ihmeellisimpiä jaksoja ja asioita. Kysymys ei ole enää se että mitä editorilla voi tehdä vaan miten se tehdään.
Saako tarinankerrontaa monipuolistettua suurilla kytkin virityksillä, mitkä olisi paras tapa toteuttaa räiskintäpeli tai miten saa robotin kävelemään.

Pelistä löytyy myös pari julkaisemaani jaksoa, joten käykää ihmeessä katsomassa!

Arvostelu Wipeout HD PS3

2008-10-22T05:18:00.001-07:00

[Pelaajia] 1-2 (Online 2-8)
[Ikäraja] K3
[Genre] kilpa-ajopeli
[muuta] 2gt, saatavilla vain PSN storesta.

Pienen kahden pelin mittaisen käsikonsoli pyörähdyksen jälkeen, Wipeout pelisarja palaa jälleen kotikonsoli muotoon alustana oletetusti Ps3. Wipeout on myös niitä ensimmäisiä pelejä, joita julkaistaan kokonaisina Playstation store:ssa levy julkaisun sijaan.
Peli vaatii kovalevyltä noin 2GT vapaata tilaa, joka on kyllä todella vähän kun vertaa pelin pelattavan määrään, mutta pelin hankkivien kannattaa silti varata lisää mahdollisten lisäpakettien ilmestyessä.

Niille jotka eivät ole ennen sarjaan tutustuneet sanottakoon, että kyseessä on hieman F-zeron kaltainen futuristisilla lentävillä ajoneuvoilla käytävä kilpa-ajopeli. Ajoneuvot paahtavat hurjia nopeuksia mitä mielikuivitteisemmilla radoilla. Viimeisissä nopeus luokissa ajoneuvot paahtavat jo niin lujaa, että radan tunteminen on ja ajoneuvon hallinta on pakollista, mikäli haluaa pärjätä.

Wipeout HD on eräänlainen sekoitus PSP:llä nähdyistä Pure ja Pulse peleistä. Molemmista on otettu sekä ajoneuvoja, että ratoja. Nämä on tietysti muokattu graafisesti aivan uuteen uskoon ja peli pyöriikin erittäin sulavasti, vaikka ympäristö välillä suorastaan vilahtaa silmissä vauhdin säestämänä. Grafiikka on varsin silmiä hivelevää ja yksityiskohtia riittää ja pinnat jaksaa kiiltää.
Myös pelin alueet-pelimuoto on todella kaunista katsottavaa, se miten pelimuodon jaksot yhdistää värien kanssa leikin musiikkiin ja pelaajan etenemiseen on ihailtavaa katsottavaa. Asiassa eniten hämmästytti se, että homma ei rajoitu pelkästään pelin omiin kappaleihin vaan myös kaikki kappaleet mitä kovalevylle on talletettu vaikuttavat jakson välkehdintään. Voi vain kuvitella minkälainen pelimuodon olisi pitänyt olla ennen kuin se joutui muokkauksen kohteeksi, epilepsia testeissä epäonnistumisen takia.

Pelin uramoodi antaa varsin kattavan määrän ajettavaa, mutta jää tästä huolimatta hieman kuivaksi kokoelmaksi ennalta määritettyjä kilpailuja. Nämä on kuitenkin läpäistävä jos haluaa avata kaikki alukset sekä radat.
Ratoja riittää ja niiden ollessa lähinnä paranneltuja graafisesti paranneltuja versioita Wipeout puren ja pulsen parhaista radoista voi niiden olettaa olevan myös laadukkaita sekä vaihtelevia.
Aluksista ei nyt vai aivan samaa mennä sanomaan, sillä nämä tuntuvat hyvinkin samanlaisilta, ja eron huomaa lähinnä vain korkeimmalla Phantom nopeusluokalla, joten päädyin yleensä siihen nopeimpaan mahdolliseen.
Vaikeustason käyrä voi uusille pelaajille olla kohtuu jyrkkä, mutta se on kuitenkin merkittävästi aiempia Wipeout pelejä armollisempi. Uudetkin pelaajat pääsevät helposti mukaan pienellä harjoittelulla.
Dualshock toimii aluksen ohjaamiseen loistavasti vaikka olenkin hieman jo tottunut R2/L2:n käyttämiseen kaasuna ja jarruna. Wipeout:ssa nämä toimittavat ilmajarrujen virkaa joka ei kamalasti eroa psp:n vastaavasta ratkaisusta. Ohjattavuudesta ainoa asia joka jää kismittämään on pyörrekierteen tekeminen, tämä onnistuu ilmalennossa vasenta analogitattia vatkaamalla vuoronperään vasempaan ja oikeaan. Tämä ratkaisu tuntuu onnistuvan vain valitettavan harvoin ja kaiken lisäksi se ei povaa pitkäikäistä elinikää ohjaustatille.

Peli monipeliominaisuudet haarautuvat kahden pelaajan jaetulle ruudulle käytävään kamppailuun sekä internetin välityksellä käytävään 8 pelaajan nettimittelöihin.
Nettipeli itsessään toimii hyvin, ja lagia ei paljoa ole muutaman pelisession aikana nähnyt, mutta esimerkiksi kaverin seuraaminen peliin ei onnistu ja joitain tärkeitä pelisessioiden luontiin tärkeitä ominaisuuksia kuten salasanoja en ainakaan itse nähnyt missään.

Peli sisältää myös Trophy tuen, mutta jotkut trophyt vaativat jo sellaisia suorituksia että platina trophyn edestä todellakin saa sitä työtä tehdä.

8½ /10
Ajaa zonea syvässä transsitilassa pääsemättä kuitenkaan subsonicista eteenpäin

Motorstorm2: Pacific drift Demo

2008-09-14T02:07:00.000-07:00

Yllätyin positiivisesti, kun löysin sähköpostistani mainoksen tulevasta Motorstorm2 pelistä.
Itse mainos ei kuitenkaan ollut se ilon aihe, vaan koodi jolla pääsisin lataamaan kyseisen pelin Demon.
No en siinä turhaan aikaillut, vaan kävin lunastamassa Demon ja pistin noin 600mt demon asennus tiedoston latautumaan.

Päästessäni vihdoin pelaamaan, huomasin jo valikoissa pari merkittävää parannusta pelin edeltäjään, joka on koristanut monen eurooppalaisen Ps3 pelaajan hyllyjä koneen julkaisusta asti.
Nämä parannukset olivat tietysti edeltäjään päivityksellä tullut autojen valitsemisen nopeentaminen, jaetun ruudun moninpeli, sekä huomattavasti paremmat valinnat taustamusiikin suhteen. Edeltäjän musiikit kuulostivat hyvin kuluneilta ja korvat suorastaan vaativat kovalevylle tallennettujen kappaleiden toistomahdollisuutta, jota ei kuitenkaan koskaan saapunut. Demossa ei omat kappaleet soi, mutta tätä ominaisuutta ollaan ainakin luvattu koko versioon.

Kuten mainitsin, demossa pääsee testaamaan myös jaetunruudun kaksinpeliä, jossa pääsee testaamaan myös 3 eri ajoneuvoa mitä yksinpelissä. Koko versiossa pitäisi olla jaetunruudun mahdollisuus aina sinne neljään pelaajaan asti, mutta saa nähdä tuleeko mukaan myös mahdollisuutta pelata neljällä pelaajalla myös verkossa.

Demon rata sijoittuu trooppisen vuoren rinteelle. Jakso on paljon pienempi mitä ensimmäisessä Motorstorm:ssa nähtiin, mutta koosta huolimatta siihen on saatu sisällytettyä useita eri reittivaihtoehtoja. Graafisesti se ei yllä aivan samanlaisiin fiiliksiin mihin edeltäjänsä pystyi kauniilla aavikko maisemilla, ei sillä etteikö peli näyttäisi visuaalisesti edeltäjäänsä paremmalta mutta ainakaan demon jaksossa mitään hurjaa harppausta ei olla tehty kasvillisuutta luukuunottamatta.

Mainittakoon myös että tekoäly tuntui ainakin demossa paljon skarpimmalta kuin kuminauha tekoälyllä varustetut edeltäjä. Tunarointia ei anneta samalla tapaa anteeksi ja hyvät ajotaidot palkitaan paremmalla sijoituksella. Toivottavasti tämä kattaa loppuun asti eikä kilpailut ratkea ainoastaan viimeisen kahden mutkan perusteella.

Blogin ulkoasua päivitetty

2008-09-14T01:16:00.000-07:00

Päätin päivitellä blogin ulkoasua. Väriteemana on edelleen rauhallinen yhdistelmä mustaa ja harmaata.
Muita muutoksia on Konsolifin sivuston RSS ja viisi viimeisintä uutista löytyy myös sivupalkista. Myös SCEA:n Playstation portable ID:n lisäsin ylempään sivu palkkiin. Muuten blogi on ominaisuuksiltaan samankaltainen mitä vanha.
Uusi banneri tosin täytyy vielä väsätä, mutta siihen asti ylhäällä oleva blogspotilla tehty otsikko palkki saa kelvata.

SOCOM: Confrontation previikkaa.

2008-09-06T10:58:00.001-07:00

Sain kuin sainkin napattua yhden Beta koodeista Socom: confrontation betaan ja jonkin verran on myös peliä ehtinyt pelaamaan. Mitään salassapito sopimuksia ei tietääkseni näkynyt, joten puhe pelistä pitäisi täten olla myös vapaa.

Astetta realistisempaa räiskintää
Mainittakoon näin heti alkuun niille jotka eivät ole Socom pelejä pelanneet, että kyseessä ei todellakaan ole mikään Call of Duty4 kolmannesta persoonasta. Pelin tempo on hitaampi, meininki muutamaa astetta realistisempaa ja tietysti myös tiimipohjaisempaa.
Pelaajat kaatuvat muutamasta ammuksesta joten lipas riittää parhaimmillaan useammankin pelaajan päiviltä pistämiseen.
Aseiden rekyyli on huomattavasti suurempaa mitä monissa peleissä, joten asevalintaa tehdessä kannattaa todellakin miettiä haluaako lähitaistelussa tehokkaamman konepistoolin, vaiko pidemmälle matkalle tehokkaan kiväärin. Myös hahmon nopeus on vahvasti varusteista kiinni, sillä täyspakkaukseen pukeutunut sotilas häviää selvästi juoksukilpailussa kevyemmin varustetulle sotilaalle.
Tästä syystä panssareiden ja varusteiden painoa kannattaa asevarikolla pitää ehdottomasti silmällä.

Kaupunkisotaa lähi-idässä
Kenttiä Beta/Demo:ssa on vain yksi josta löytyy kaksi eri kokoa. Vanhoille Socom konkareille jakso voi olla tuttu (Crossroads). Jakso on sijoitettu kuivaan ja hiekkaiseen kaupunkiin jossain lähi-idässä. mielenkiintoisena lisänä kartasta löytyy tietysti myös päivä ja yö vaihtoehdot.
Erot näkyvyydessä yöllä ja päivällä ovat merkittävät. Tehokkaasti maastoutuneet sotilaat ovat lähes näkymättömiä kaupungin pimeillä kujilla, tehden yökiikareiden käytöstä todellakin suotavaa.

Puhumme suomea
Mainitsemisen arvoista on ehdottomasti myös pelin lähes täysi suomenkielisyys. Suomenkielinen dubbaus kuulostaa jälleen kuin suoraan jostain Disney leffasta napatulta. Siitä joko pitää humoristisessa mielessä tai sitä vihaa. Joka tapauksessa sen saa pois vaihtamalla Ps3:n järjestelmä kielen englannin kieliseksi. Mutta kyllä se vain antaa jonkin verran lisä huvia kun pääsee herjaamaan vihollisia toinen toistaan typerämmän kuuloisilla suomenkielisillä lausahduksilla kuten "Mullan alle siitä!" tai "Olisi varmaan kannattanut osua" tai ehkäpä "tuskin kukaan noin kykenemätöntä sotilasta jää kaipaamaan".

Kallistus oikealle
Liikkeen tunnistus on ovelassa käytössä, mutta sen toimivuudesta on ristiriitaisia mielipiteitä.
Kääntämällä ohjainta ylöspäin saa hahmonsa kurkkaamaan suojan takaa, kääntämällä vasemmalle tai oikealle hahmo kurkkaa oletetusti vasemmalle tai oikealle. Alaspäin ohjainta vääntäessä sotilas menee taas paremmin suojaan tai piiloon. Homma toimii hyvin mutta ongelmana on monelle varmasti ohjaimen normaali asento. Kaikki eivät pelaa ohjain samassa asennossa kädessä ja esimerkiksi oma ohjaimeni on aina hieman vinossa. Tämä aiheuttaa sen että hahmoni ei juurikaan kulje kumarassa. Joka tapauksessa, se tarjoaa pelaajalle neljä "ylimääräistä suuntanäppäintä"

Virheitä löytyy kuten beta versioissa normaalisti
Kyseessä on silti vielä beta joten peli sisältää myös paljon virheitä joita tullaan korjaamaan ennen pelin lopullista julkaisua, ja julkaisun jälkeen päivitysten muodossa. Pelien latautuminen voi kestää jopa 5-30 minuuttia. Pelatessa esiintyy välillä nykimistä, ja graafisia bugeja on siellä täällä.

Arvostelu SoulCalibur IV [PS3]

2008-08-27T00:41:00.000-07:00

[Pelaajia] 1-2
[Ikäraja] K16
[Genre] tappelupeli
[muuta] vapaaehtoinen noin 2gt asennus

Namco:n yksi suosituimmista tappelupelisarjoista on jälleen palannut. Ja tällä kertaa molemmille tehokonsoleille Playstation2:sen sijaan, joten on oletettavaa että myös entistä kauniimpana ja ehkä jopa jossain määrin muodokkaampana. Sarja sai alkunsa Playstation:illa SoulBlade pelin muodossa, mutta varsinaisesti huomiota herätti vasta Dreamcast pelikoneelle julkaistu ja uudelleen nimetty SoulCalibur. SoulCalibur II julkaistiinkin Ps2, NGC ja Xbox konsoleille ja erikoisuutena tässä oli exclusiiviset hahmot, Pleikkari sai Heihachin, Nintendo nappasi Link:in ja Xbox kuritti Spawn:lla.
Tämä ei kuitenkaan jatkunut kolmanteen osaan joka julkaistiin ainoastaan Playstation2:lle.

SCIV jatkaa perinteistä linjaansa, ja tarjoaa pelaajille sitä samaa vanhaa uusilla hahmoilla, aseilla, paremmalla grafiikalla ja pienillä pelillisillä muutoksilla. Mukaan on myös ängetty pari hieman odottamattomampaa hahmovalintaa vierailevien tähtien suhteen, sillä tällä kertaa mukana on Tähtien sodasta tutut Darth Vader(Ps3), sekä Yoda(X360). Näiden lisäksi myös The Apprentice (tai tuttavammin Star killer, joka on tulevan Star Wars: Force unleashed pelin päähenkilö) on saanut oman paikkansa SCIV:n hahmokaartissa.
Näistä ainakin Darth Vader ja The Apprentice antavat mukavan lisämausteen voimaan pohjautuvilla liikkeillään, joiden ylikäyttö voi kuitenkin tuoda ikäviä käänteitä taistelussa.
Hahmot ovat kutakuinkin tasaväkisiä SCIV:n muiden hahmojen kanssa, vaikka Vader vaatiikin hieman enemmän harjoittelua.

Yksinpelinä en kuitenkaan lähtisi peliä suosittelemaan sillä, tappelupelit pääsevät usein oikeuksiinsa vasta kavereita vastaan pelaillessa. Yksinpelin tarinamoodi on läpäisty muutamassa minuutissa ja juonta on tarjolla vain pienen tekstinpätkän ja pienimuotoisen loppuanimaation muodossa. Tiettyä lisäintoa tietysti tuo oman hahmon luonti ja hahmojen käyttötason maksimointi, jonka avulla hahmoille saa lisättyä haluamiaan erikoiskykyjä ja aseita tehden näistä entistä tehokkaampia. Tämä kuitenkin menettää tarkoituksensa, ellei lopullisella hahmolla pääse antamaan kaverille turpasaunaa.
Tarinamoodin lisäksi peli tarjoaa myös erillisen tornitilan jossa kavutaan tornia ylös tai alas.
Tässä tarkoituksena on lähinnä edetä tornissa kerros kerrokselta ylemmäs pistämällä kumoon valmiiksi erikoiskyvyillä varustettuja hahmoja hyödyntäen pelin hahmoeditoria.
Suolana tässä on tietysti se, että jokaisessa taistelussa on oma salainen asia joka pitää taistelussa tehdä että saa avattua lisää erikoisesineitä hahmoilleen.
Torni itsessään on hyvin puuduttavaa vääntöä, ja onneksi peli tarjoaa myös vaihtoehtoisen reitin näiden avaamiseen.

Vaikka yksinpeli voikin käydä pidemmän päälle tylsäksi, antaa nettimoninpeli pelille huomattavasti lisää puhtia. Tätä voi harrastaa monella joko tietyn kaverin kanssa lähettämällä PSN kutsun tai taistella satunnaisia henkilöitä vastaan. Arvoaan tai tasoaan voi nostaa ranked tilassa, joista osa on miellyttäviä matseja osaavia ja edes yrittäviä pelaajia vastaan, ja osa taas taidottomia yhden tai kahden liikkeen pelaajia vastaan. On hyvinkin valitettavaa miten nössöillä tavoilla parilla pelin hahmolla voi pelata, ja tähän voi vain toivoa päivitystä. Mikäli haluaa miellyttäviä pelejä, kannattaa mahdollisesti haastaa vain kavereita tai pysyä pois tasoja nostavista mittelöistä.

Visuaalisesti peli tarjoaa silmäkarkkia tavalla tai toisella, erityisesti naispuoleisten hahmojen rintavarustukset ovat hyvin usein varsin kookkaita ja vaatetukset toinen toistaan paljastavampia ja pelin tuoma uusi ominaisuus jonka avulla vastustajan haarniskat ja vaatteet voivat myös rikkoutua hahmon päältä tehden taisteluun keskittymisestä entistä hankalampaa ainakin.
K16 leima voi olla jossain määrin liitännäinen myös tähän eikä vain pelin muuten verettömiin tappeluihin. Taistelualueet ovat perinteistä SCIV:tä, löytyy tropiikkia, raunioita, lautta, linnoitusta, temppeliä ja mitä muuta odottaakaan pelisarjalta. Valitettavasti taustat pysyvät taustoina, ja taisteluareenat ovat perinteisen pyöreitä tai neliömäisiä eikä ympäristöä pääse juurikaan käyttämään hyväksi.

Peli ei mässäile uusilla ideoilla, mutta tarjoaa edelleen sitä samaa vanhaa SC laatua mitä on totuttu saamaan. Kauniimmat grafiikat, entistä ehompi hahmoeditori sekä loistava moninpeli mikäli omatasoisia pelaajia löytyy tekevät pelistä kuitenkin parhaan tappelupelin Playstation3 konsolilla.
Tosin kilpailioita saanee odottaa ensivuoden alkuun jolloin Tekken saa kuudennen osansa.

9/10
Ei kai vaan taas Kilik...

Konsolivalmistajien nettisivujen nykyistäminen.

2008-08-10T11:01:00.000-07:00

Internet-käyttäjien määrä kasvaa päivä päivältä ja sivustot kehittyvät. Blogien kuten tämä, määrä on hurjassa kasvussa. Youtube, Myspace, Facebook, sekä muut vastaavat sivustot nauttivat valtaisasta suosiostaan ja antavat käyttäjien tuoda omia persoonallisia tuotoksiaan esille, mitä erikoisemmilla tavoilla.
Nykyään myös pelien ja laitteistojen kehittäjät oppivat virheistään paremmin ja voivat kehittää tuotoksiaan käyttäjien ehdotuksien avulla. Tämä taas tekee heidän laitteista, peleistään, sivustoistaan tai ohjelmistoistaan huomattavasti laadukkaampia, monipuolisempia ja käyttäjäystävällisempiä.
Useat pelifirmat ja konsolivalmistajat blog:aavatkin nykyään omilla virallisilla blogeillaan entistä enemmän, tämä tuo heidät lähemmäs kuluttajia ja he voivat halutessaan klaarata läpi kuluttajien mietteitä vaivatta.

Nykyään internet on portaali niin informaation, kuin viihteen pariin. Konsolit ovat ottaneet suuria askeleita kohti uuden ajan nettipelaamista, sekä yhteisöjä.
Ja nykyään löytyy järkyttävä määrä eri foorumeita, blogeja sekä nettisivuja jotka liittyvät kuitenkin kaikki saman konsolin alueeseen, tähän kun vielä lisätään pelaajien omat profiilit saavutuksineen ja omine blogeineen on kokonaisuus todella suuri. Tästä herääkin sitten aivan uusi kysymys: miksi nämä kaikki rakennettu erilleen?
On naurettavaa että pelaaja joutuu rekisteröitymään kymmenille eri foorumeille ja blogeille jotta hän saa näihin vastata, puhumattakaan vielä omasta blogistaan ja profiilistaan. Mikä estää näitä kahta suurta yritystä luomasta valtavaa Ps3 ja X360 sivustoa joka yhdistäisi nämä sivustot yhden sivuston alle

Nämä sivustot voisivat sisältää:

Pelaajien omat tilat blogilla, profiililla ja ja kommentti seinämällä
Pelien omat tilat johon tulisi automaattisesti peleihin liittyvät blogimerkinnät
Sisäisten pelitalojen omat tilat blogeillaan.
Playstation us blog kaltaiset blogit mantereesta riippumattomina josta saisi lukea haluamansa
Foorumit jotka sisältäisivät omat tilat jokaiselle pelille
PSN PC kauppapaikka
etc

Sivuston perusominaisuudet täytyisi tietysti olla saatavilla useilla eri kielillä. Tällainen universaali sivusto helpottaisi ja parantaisi huomattavasti sivustojen käyttöä eikä tarvetta olisi kuin sille yhdelle tunnukselle. Puhumattakaan kuinka helppoa näitä olisi päivittää.

Eli miksi esimerkiksi Sony ei julkaise sivustoa jossa olisi kaikki Playstationiin liittyen
onko tällä blogien, foorumien ja sivustojen erottelemisella jokin järkeväkin selitys?

2.40/2.41 Päivitys

2008-07-13T05:25:00.000-07:00

Playstation3 konsolit saivat vihdoin odotetun 2.40 päivityksen. Kyseinen päivitys lisäsi vihdoin pelin aikana toimivan XMB(cross media bar) valikon joka kyllä olisi kuulunut olla laitteessa jo julkaisussa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tämä ominaisuus vaikuttaa todella hiotulta ja se toimii moitteetta myös vanhemmissa peleissä. Pientä ruudunpäivitys ongelmaa voi huomata riippuen pelistä ja pelin kohdasta. Mutta muuten homma toimii yllättävänkin hyvin. Lisättäväksi jää lähinnä pelin aikaiset PSN chatti huoneet.

Ehkä hieman yllä mainitun ominaisuuden varjoon jäänyt ominaisuus on mahdollisuus musiikkien toistamiseen pelissä. Harmillisesti tämä ei kuitenkaan toimi aivan kuten moni haluaisi, sillä pelin pitää tukea ominaisuutta. Näitä pelejä ei kuitenkaan vielä ole joten ominaisuutta ei pääse käyttämään.

Kolmantena uutena ominaisuutena on Trophyt eli näin Konsolifinin kutsuma nimeä apinoiden Trofee. Kyseinen ominaisuus on enemmän tai vähemmän XBL saavutusten kaltainen lisäys Playstation peleihin. Mielenkiintoisena erona kuitenkin tulee roolipelimäinen kokemustaso systeemi ja platina trofee, joiden yhteistyöskentely antaa syyn myös pienempien palkintojen metsästämiseen.
Homma vaikuttaa toimivan hyvin, mutta tätä tukevien pelien määrä on vielä tasan yksi (SSHD)
toivottavasti uusia ominaisuutta tukevia pelejä saapuu markkinoille mahdollisimman nopeasti sekä vanhemmista peleistä edes osa saisi päivityksen lähipäivinä. Ainoana hieman ärsyttävänä tekijänä hommassa on tuo päätös, että kaverilistan henkilöitä painaessa siirrytään heti heidän pelaajakorttiinsa, tämä ärsyttää yleensä tilanteissa jossa pitäisi äkkiä vastata heidän viestiinsä.

Myös Playstation store hyötyi päivityksestä ja kuvakkeet latautuvat nyt huomattavasti nopeammin mitä ennen.

Blogi päivitys:

Tuli tuossa lisättyä blogiin Playfire:n Trofee kortti. Harmillisesti Psn ei ole vielä tarjoa omaa palvelua joka nappaisi tiedot suoraan PSN tililtä joten trofeet joutuu itse aktivoimaan sivustolta.
Mutta varsin pätevä XBL pelaajakorttien apinointiin kyseessä silti olevan.

Mikäli haluat oman luoda niin sen saa helposti klikkaamalla tuota minun pelaajakorttia.

Metal gear solid 4: Guns of the patriots [PS3][Arvostelu]

2008-06-30T10:06:00.000-07:00

[Pelaajia] 1 verkossa: 2-16
[Ikäraja] K18
[Genre] toiminta stealth

MGS, sarja jonka ensimmäistä osaa tuli joskus aikoinaan NES:llä ensimmäistä kertaa kokeiltua.
Muistan myös edelleen pelin ikimuistoisen alun, jossa pelaaja heitettiin keskelle metsää ja seuraavassa ruudussa oleva sotilas nukkui vartiossa. Ikävä kyllä, en peliä omistanut ja kokeilut tämän klassikon osalta jäivät lyhyeen. Metal gear solid saapui silmieni eteen jälleen playstation konsoleilla, jota en jostain syystä kuitenkaan hankkinut. Pelin pelaaminen omalta osaltani oli lähinnä muiden auttamista, lähinnä sen takia että, olin nähnyt serkkuni ja parin muun kaverin pelin läpäisevän.
Ensimmäinen alusta loppuun läpäisemäni MGS oli kuitenkin vasta Playstation2:sen Metal gear solid 2: Sons of liberty, en pitänyt peliä mitenkään huonona pelinä, vaikka Raiden päähenkilönä monien silmissä nostikin tietynlaista vastenmielisyyttä.
Metal gear solid 4 on ensimmäinen sarjan peli jonka olen omaan pelihyllyyni lainaamisen sijaan hankkinut, ellei sitten Solid snake:n pyörähdystä Gameboy colorilla oteta huomioon.

Ennakko odotukseni julkaisua kohtaan olivat korkealla, se valtava hype mitä peli oli saanut alleen, tuotti myös jonkin sortin epäilyksiä peliä kohtaan. Vain harva peli kykenee nostamaan itsensä hypen yläpuolelle. Mutta on hienoa olla välillä väärässä.

Metal Gear solid 4: Guns of the Patriots on todella hiottu tekele, eikä peli pelin laatu rajoitu vain moninpeliin kuten monilla nykypeleillä on tapana. Pelin juoni kokoaa nerokkaasti yhteen kaikki aiemmista peleistä selvinneet hahmot, ja kertoo heidän tarinansa loppuun tavalla jota ei voi kuin ihailla. Juoni sai minut useaan otteeseen arvuuttelemaan mitä seuraavaksi tapahtuisi, mutta jokaisella kerralla käsikirjoitus tuntui nauravan olettamuksilleni ja juoksevan aivan eri suuntaan. Juoni sisältää vielä julmetusti nippelitietoa ja viittauksia aiempien osien tapahtumiin tämä voi tietysti hieman hankaloittaa juonen käsittämistä niiltä jotka eivät ole aiempia osia pelanneet.
Hauska myös huomata että pelistä näytetyt pätkät eivät paljasta juonesta yhtään mitään, vaan johtavat pelaajan aivan täysin väärille jäljille.

MGS4 saattaa sarjan juonellisesti todella kunnioittaen ja tyylikkäästi sarjan haudan lepoon.
Pitkät välinäytökset, jotka ovat parhaimmillaan sitä 45 minuutin luokkaa, ovat sen verran eeppistä menoa ettei monella pelaajalla käy edes mielessä jättää niitä välistä.
Puhumattakaan vielä huippuluokan ääninäyttelystä sekä ällistyttävästä audiovisuaalisesta laadusta jota peli tarjoaa koko läpäisyn ajan. Hienot, vaikka hieman perinteiset pomotaistelut hakevat vertaistaan.

MGS4 ei jätä kylmäksi myöskään pelillisesti, välinäytökset tietysti lisäävätkin tuntuvissa määrin pelin parissa kulutettua tuntimäärää. Ilman välinäytöksiä pelin yksinpelikampanjan läpäisee normaalisti noin kymmenessä tunnissa, ja toiselle sekä kolmannelle läpipeluulle löytyy uudelleen peluuarvoa aivan riittävästi.
Pelattavuus voi aluksi tuntua monimutkaiselta, mutta muutaman tunnin pelaamisen jälkeen, sekä pienen opettelun avulla huomaa kuinka onnistuneesti käärmeen kattava liikevalikoima onkaan saatu ohjaimelle taivutettua. Oli pelityylisi sitten mikä tahansa, tukee pelattavuus sitä lähes täydellisesti.
Yläkuvakulman vaihtaminen paremmaksi todettuun 3D kuvakulmaan on omissa silmissä huima parannus aiemmista MGS peleistä. Tämä esiteltiin jo MGS3 erikoisversiossa, mutta vasta nyt pelisarja on luopunut lähes täysin alkuperäisestä hieman epäinformatiivisesta kuvakulmastaan.

Graafisesti peli on näyttävä, vaikka luonnottoman kulmikkaita esineitä vielä siellä täällä näkeekin.
Yksityiskohtia on tuhottomasti ja huonoja tekstuureja ei näe juuri missään. Hahmot ovat yksityiskohtaisia olivat ne sitten tavallisia sotilaita tai sivuhenkilöitä. Jaksojen toivoisi silti olevan hieman laajempia sillä pelissä on edelleen lähellä hieman putkikkaan oloinen etenemistapa. Toki etenemistapoja ja reittejä on useita, ja tutkittavaa löytyy kiitettävissä määrin, mutta eteneminen on edelleen erittäin lineaarista paikasta A paikkaan b kapuamista.
Ehdottomasti lisäpisteitä rapisee myös vaihtelevista maisemista. Peli heittää pelaajan silmien eteen niin tuttuja kuin täysin uusiakin paikkoja joissa seikkailla. On myös hienoa huomata ettei näitäkään paikkoja olla vain hutaistu peliin, vaan jokainen jakso ja osio on saanut valtavan määrän huomiota.
On todella harmillista että, pelin moninpeli ei käytä näistä paikoista hyväkseen kuin muutamaa.

Siinä vaiheessa kun/jos alkaa yksinpeli jo maistumaan puulta, huomaa viimeistään ettei Metal Gear solid ole enää pelkästään hyvä yksinpeli. Metal Gear online jonka peruspaketti löytyy MGS4:n sisältä, kattaa lisää pelattavaa kymmeniksi tunneiksi. Tämä puoli ei kuitenkaan ole aivan niin hiottu.
Betaa vaivanneet ominaisuudet ovat suurimmilta osin edelleen läsnä. Aseet tekevät edelleen aivan liian vähän vahinkoa, yhteisö sivusto on ominaisuuksiltaan hyvin aneeminen ellei statistiikkojen kirjanpitoa oteta huomioon. Nämä eivät kuitenkaan kaikkea pilaa ja MGO osoittautuu osittain hyvinkin päteväksi ja erilaiseksi nettisotapeliksi COD4:sta tiimipohjaisempaa sotimista havitteleville. MGO onkin huhujen mukaan saamassa myös lisäsisältöä sekä ulkoisen julkaisun.

10/10

Ei! Ei! Ei! Tämä on jo nähty!

2008-06-21T12:40:00.001-07:00

Olen jo jonkin aikaa harmitellut miten harvassa pelissä oikeasti enää yritetään juonen kanssa ja oikeasti onnistutaan luomaan kiehtovia juonen kukkuroita. Myös se miten paljon ne muistuttavat toisiaan.

Kuinka moni on kuullut vastaavaa ennen:

- lähisukulainen/kaveri/yms kuolee/kaapataan ja kostoretki/etsintä voi alkaa.
- terroristeilla on ydinase ja heidät pitää pysäyttää ennen kuin on liian myöhäistä.
- Alienit/hirviöt/epäkuolleet hyökkää ja vain sinä voit pelastaa maailman tappamalla heidän johtajansa tai ytimen etc etc.
- Sankari kääntyy aikaisempia liittolaisia vastaan ja korjaa vääryydet.
- Koko WWII on jo nähty.
- Päähenkilö/t on/ovat valittu/ja ja hänen/heidän pitää tehdä pyhä ristiretki läpi 5 eri temppelin/luolaston ja kukistaa pahuus!
- Kaikki näyttää epätoivoiselta, kunnes hyvikset saavat käsiinsä superaseen.
- Pelaaja saa supervoimia jotka loppujen lopuksi tappavat tämän, tai vastalääke löytyy aivan pelin loppupuolella.

Samankaltaiseen juonikonseptiin keskittyviä pelejä on kymmeniä, ellei satoja. Mihin katosi yritys tällä saralla? Uuden sukupolven pelikoneilla harva peli edes yrittää. Vain muutama peli on oikeasti tällä saralla loistanut, joista mainittakoon Folklore ja GTA IV(jota tosin en vahvista ennen kuin olen nähnyt lopun). Kenties pc:llä ja boxilla kukoistanut bioshock onnistui myös.
Milloin maailma näkee seuraavan Deus Ex:n, Shadow of memories:sin tai jopa tv sarja Lostin kaltaisia mestari teoksia jossa juoni repii pelaajalta mattoa alta, eikä anna pienintäkään mahdollisuutta pelaajalle hakata päätänsä seinään kliseiden takia, vaan nostavat kylmän väreitä pintaan nerokkuudelta, sekä saavat pelaajat kokemaan niin sanottuja "Ahaa!" fiiliksiä.

tietysti nerokas/nerokkaat loput jättävät/tää tilaa tuhansille fanien juoni analyyseille, joiden kanssa pelaajat fiilistelevät ja pelaavat pelin läpi yhä uudelleen ja uudelleen saadakseen kaikki palaset kohdalleen.

Tietysti juonen ei tarvitse olla aivan järkyttävän monimutkainen, myös yksinkertainenkin juoni voi riittää kunhan se on jotain joka erottaa pelin tyystin muista peleistä. Resistance: fall of man oli hyvillä jaloin jäljilla alkumeininkinsä kanssa (alternatiivinen universumi), mutta pelin juonen muodostuessa jälleen yhdeksi yllä mainituista ja jätti pelaaja kylmäksi juonen puolesta. Ikävää sinänsä sillä myös jatko-osan traileri tuottaa huolia "minulla on vain x tuntia elinaikaa" puheidensa kanssa.

Pakkomielle vaiko viaton harrastus

2008-06-21T12:36:00.000-07:00

(löytyy myös Gamereactor "mini"blogistani)

Olen seurannut pelialan tapahtumia jo Playstation2:n ajoista lähtien. Myönnän myös, että nuorempana olin jopa sellainen mitä nykypäivänä kutsutaan fanipojiksi. Playstation oli ainoa konsoli ja muut oli pelkkää kakkaa. Foorumeille jos toisellekin tuli kirjoitettua ties mitä kaikkea siinä teinivuosien aikana, onneksi ajat muuttuvat iän karttumisen myötä ja ymmärrys on sitä myötä myös karttunut. Väittelyiden sijaan tuli aika jolloin aloin keskittymään enemmän peleihin kuin väittelyihin koneiden paremmuudesta. Tässä ajankohdassa pelituntien lukumäärät heittelivät jo ehkä hieman epäterveellisillä tasoilla. 8 tunnin sessiot olivat arkipäivää Phantasy star online, Timesplitters2 sekä 3, Smackdown, Red Faction2 kaltaisten pelien kanssa. Näiden parissa meni parhaimmillaan vuosi ellei kaksikin. Ei homma ollut ihan niin sosiaalitonta kuin voisi kuvitella, sillä kaikissa näissä peleissä pelattiin eniten 3-4 pelaajan voimin.
Tämä kuitenkin loppui kavereiden vaihtaessa koulua, ja uusien kaveripiirien muodostuessa, mutta tuhottomasti (liikaa?) tuli tuohon aikaan pelattua.

Tämän jälkeen koskin vielä kiellettyyn hedelmään PC puolella jota kutsutaan MMORPG nimellä
ja pelisessiot nousivat pahimmillaan 12 tunnin mittaiseksi puurtamiseksi. Tätä jatkui uskomattomat 2 vuotta yhden pelin parissa (Conquer online) kunnes lopulta armeija pelasti(?)
Saavutin pelissä kunnioitettavan 127-110 kokemustason (uudelleen syntyminen ja sitten taas tasojen nostoa takaisin 130 maksimi tasoon). Armeijasta palattua ei nämä enää iskeneet lainkaan, kaikki nykypäivän mmorpg:t tuntuivat samalta rotan tappamiselta.

Tämän jälkeen sainkin sitten tämän Ps3:n johon olin rahat saanut jo kesätöissä. On yllättävää miten erilaiseksi meno muuttui tuon myötä. Rahan tulo on noussut erilaisten tukien sekä töiden takia. Ja ennen 60€-70€ peli hinnat eivät olekaan este hankinnalle. Uusi konsoli ja uudet kujeet toivat konsolisodan seuraamisesta jälleen ajankohtaisempaa ja sainkin aivan uuden pakkomielteen, joka oli uutisotsikoiden metsästys. Pelaamisen ja muun vapaa-ajan vietossa vähän väliä kävin katsomassa uusia uutisia uusiin konsoleihin liittyen, homma on yllättävän addiktoivaa edelleen.
Mutta monesti päivä kului eri foorumeilla kirjoitellen, pelejä pelaillen ja erityisesti uutisotsikoita metsästäen.

Onneksi 20 vuoden ikäisenä "pakkomielteinen" pelaaminen on huomattavasti taantunut, sosiaalista elämää on vietetty huomattavasti enemmän, muuallakin kuin töllön tai monitorin edessä. RSS lukija ohjelmat ratkaisivat ongelman tiedonjanooni.
Hauskinta on myös se, että nykyään ei pelaa enää kilpailuvietin takia, eikä mitkään pelien arvonimet juurikaan kiinnosta ellei niiden saavuttaminen palkitse lisäviihdearvolla.
Vielä neljä vuotta sitten olisin ehkä jaksanut prestigettää COD4 arvoni aina sinne kymppiin asti tai Warhawkin vastaavan. Nykyään jaksaa tietyt pelit vetää vain kertaalleen läpi, ja vain harva peli kiinnostaa 100% suorituksiin asti. Verkkopelejä pelataan viihdykkeenä, eikä merkkien keräämisellä. PSN:n tulevat achievementit voi tietty nostaa kiinnostusta jälleen tiettyjen tavoitteiden saamiseen mutta tuskin enää samalla tavalla kuin joskus.

Pelaaminen on muuttunut.

Periaatteeni arvosteluissa.

2008-06-10T14:00:00.000-07:00

Käytän arvosteluissani perinteistä peruskoulun arvoasteikkoa jossa löytyvät tietysti myös 10+ sekä 4- luvut. Arvosteluissani moni peli pääsee vähintään seitsikkoon, koska niin blogissani kuin koulussa seiska kuvaa tyydyttävää. Homma etenee kuitenkin paljon ankarammaksi 10+:n lähestyessä, ja kymppiin ei pääse kuin omissa silmissäni todelliset merkkitapaukset.
Ainoan kympin olen suosinut The Elderscrolls: Oblivion IV pelille, ja vaikka arvostelun kirjoitinkin blogini alkuvaiheissa en sitä lähtisi muuttamaan. Korkeaa arvosanaa ihmettelevät huomioikaa, että toisin kuin monet muut arvostelen pelit pelinä, enkä jatko-osana tai versiona.

En myöskään pidä pelin jokaista osa-aluetta täysin saman arvoisena, joten tietyt virheet annan paljon paremmin anteeksi kuin esimerkiksi jonkin tärkeämmän. Mainitsen tietysti jos jatko-osa ei eroa tarpeeksi edeltäjästään. Pyrin myös pitämään jatko-osat sekä uudet nimikkeet samalla viivalla.

Tärkein alue on tietysti pelin yleinen viihdyttävyys, joka kattaa jo itsessään useita osa-alueita.
Miellyttävät kontrollit, syvyys, juoni, idea, selkoisuus sekä tietysti toteutuksen laatu. Jos näistä jossain on vakavia puutteita tai jokainen osa-alue kärsii pienistä puutteista, on kymppi huomattavasti kauempana kuin niille peleille jotka loistavat näissä. Juonta en laske mukaan mikäli peli on tarkoitettu vain moninpeliksi.

Pitkäikäisyys, on ehdottomasti yksi tärkeimmistä asioista mitä kaipaan peleiltä joista nykypäivänä joutuu jo pulittamaan semmoiset 70€ uutena. Kuuden tunnin mittaiset läpijuoksut kärsivät automaattisesti ellei mukaan ole lisätty hyvää moninpeliä, tai vaihtoehtoisesti mukava määrä avattavaa joka antaa hyvän syyn pelata peli läpi toiseen ja kolmanteenkin kertaalleen läpi.

Audio visuaalinen anti on vasta viimeisenä. Jos pelissä toimii kaikki muu loistavasti, mutta graafinen ulkoasu ja äänet ovat jääneet vähemmälle huomiolle on pelillä vielä mahdollisuus vahvaan yhdeksikköön, tai jopa sinne kymppiinkin asti. Mutta mikäli tällä osa-alueella ei olla edes yritetty voi pelin viihtyvyys myös kärsiä.

10 – Mestariteos: Merkkitapaukset jotka tuovat paljon uutta, loistavat lähes jokaisella osa-alueella eivätkä myöskään jää tyngäksi.
9 – Erinomainen: Genrensä valopilkkuja, näitä kannattaa ehdottomasti harkita. Tietyillä alueilla vähän parantamisen varaa.
8 – Miellyttävä: Kelpo viihdettä, vaikka ei välttämättä kaikkia lupauksiaan lunasta.
7 – Keskinkertainen: mutta kykenee vielä viihdyttämään vähintään genren faneja.
6 – Kehno: Puutteita alkaa näkyä jo vakavissa määrin, mutta peli onnistuu silti vähintään paikoitellen viihdyttämään tämän numeron ansaitakseen.
5 – kelvoton: -
4 – järkyttävää paskaa: -

Arvostelut

2008-06-02T12:04:00.000-07:00

PS3 arvostelut

LittleBigPlanet
Bioshock
Wipeout HD
SoulCalibur IV
HAZE
MGS4: guns of the Patriots
Armored Core 4
The elderscrolls IV: Oblivion
Ghost Recon: advanced warfighter2
Heavenly sword
Warhawk
Call of duty4: modern warfare
Folklore
Uncharted: drakes fortune
Assassins creed
Devil May cry4
Burnout: Paradise

PSP arvostelut

Sid Meier's Pirates
Locoroco
Monster Hunter: Freedom2

Wii arvostelut

Excite Truck
Super mario galaxy

Blogspotin teknisistä rajoituksista johtuen muokkasin arvostelut yksittäiseen postaukseen johon linkki löytyy sivulta kuvasta jossa lukee arvostelut.

Haze [PS3] arvostelu

2008-06-02T01:48:00.001-07:00

[Pelaajia] 1-2 verkossa: co-op 2-4 (max 2 samalla koneella) moninpelissä 2-16
[Ikäraja] K18
[Genre] Fps
[muuta] 4gt install

Free Radicalin tekijöiden uusin tuotos saapui viimein myös kuluttajien saataville. Firman aiemmat tuotokset ovat olleet minulle aina miellyttäviä tapauksia. Näillä tarkoitan lähinnä Timesplitters sarjaa loistavineen moninpeleineen, sekä viihdyttävine yksinpelineen. Yksinpelin tarinamoodi oli yleensä mitä oli, mutta ne kymmenet haasteet palkintoineen, saivat ajan kulumaan platina ja kulta pokaaleita metsästäessä. Ainoastaan ykkösosasta jäi muutama haaste suorittamatta. Ikävä kyllä Haze ei huovu aivan sellaista menoa, mitä Timesplittersin tekijöiltä odotettiin. Peli eroaa tyystin aiemmista tuotoksista niin hyvässä kuin pahassa.

Aloitetaan pelin yksinpelillä, joka on oleellisesti tärkeä osa peliä kuin peliä.
Toisin kuin monet trailerit mitä ollaan vuosien mittaan näytetty, tarina alkaakin kohdasta jossa päähenkilö Shane Carpenter on jo liittynyt Mantelin joukkoihin ja antanut Mantel nimisen suuryhtiön sokaista hänen maailman näkemystään omien tavoitteisiinsa katsoen myönteisiksi. Pelaajalle ei kuitenkaan anneta juuri mitään makua näistä, vaikka päähenkilö itse reagoi Mantel yrityksen valheisiin pelin edetessä, mutta hyvin vähän, vasta muutaman tehtävän päästä pelaajalle selviää miten Mantel yritys on päähenkilöä aivopessyt. uskallan väittää, että juoni olisi toiminut paljon paremmin, mikäli pelaaja oltaisiin päästetty tutustumaan Mantel sotilaiden päiväaskareisiin pidempää ja tarkemmin.
Tämän sijasta peli keskittyy kaikin voimin luomaan mahdollisimman hirveän kuvan pelaajalle Mantelin sotilaista ja täysin päinvastaisen kuvan Promise Handin kapinallisista, joka tekee puolen vaihdoksesta pelaajalle liiankin helppoa. Kehittäjät ovat myös koko kehityksen ajan kertoneet juonen suurinta käänne kohtaa pelaajille, josta voisi luulla että he olisivat jättäneet peliinsä vielä jotain suurempia juonenkäänteitä. Totuus on karu, ne muutamat hassut ennalta arvattavat käänteet eivät nosta Hazen yksinpelin juonta sellaisiin korkeuksiin joka olisi toivottavaa. Juonessa on silti yritystä, mutta yritys tuntuu tuottavan tulosta vain pelin alkupuolen tehtävissä, sekä viimeisessä kentässä. Muuten juoni ei nappaa pelaajaa mukaansa sen enempää, kuin mikään muukaan lähiaikoina julkaistuista fps peleistä. Juoni kaipaa sitä syvyyttä, pituutta eikä sen esitystavassakaan ole kamalasti kehuttavaa, paitsi pelin alkupuolella tapahtuvista nectar paljastuksista.

Yksinpeli pelillisesti on vaihteleva kokemus, välillä eteen heitetään yllättävänkin laajoja ja loistavasti suunniteltuja taistelu alueita, joissa riittää suojia, liikkumatilaa ja vaihtelua. Maastot vaihtelevat suurista putkista pienempiin, joista ehdottomasti huonoin on ensimmäinen jakso, joka demossakin nähtiin. Valitettavasti pelaajalle annetaan hyvin vähän vaihtelua etenemistavoissa. Jaksot ovat puhdasta tulitaistelua alusta loppuun. Hiipimiselle ei jätetä mitään tilaa, ja ajokohtauksia on muutama hassu, joista moni on toteutettu huonosti. Ajoneuvojen kontrollit toimivat kyllä ihan hyvin, mutta jos ajokohtaukset ovat pelkkiä miinojen väistelyä. Mitään hurjia takaa-ajokohtauksia, taisteluita on turha odottaa. Ajokohtaukset tuovat silti vaihtelua perinteisiin tulitaisteluihin jotka kattaa suuren osan pelistä.
Free Radical halusi myös tuoda esille millä tavoin videopelit eroavat totuudesta. Mantel sotilaan silmistä katsottuna maailma on aurinkoinen paikka, jossa ruumiit katoavat ja verta ei näy lainkaan.
Kapinallisen silmistä maailman pitäisi olla paljon ankeampi, mutta valitettavasti puheista jäädään hyvin kauas. Kyllä Mantel sotilaat vuotavat verta ammuttaessa, huutavat ja puhelevat viimeisiä sanojaan välianimaatioissa, mutta muuten visuaaliset erot kapinallisen ja sotilaiden välillä ovat aivan liian pienet. Toisaalta taas pelattavuus eroaa näiden välillä paljon, Sotilaat katoavat myös kapinallisten silmistä, eikä vertakaan juurikaan lennä tai vuoda sekä sotilaat vain kangertelevat maassa hetken aikaa, joka ei vaikeuta sotilaiden tappamista sen enempää kuin missään muussa pelissä. Mikäli sotilaat todellakin valittelisivat maassa ja verta lentäisi huomattavasti enemmän niin toteutus, olisi jo paljon parempi, mutta nyt erot ovat hyvin minimaalisia.

Yksinpelin kampanja on myös lyhyt, se kestää normaalilla vaikeustasolla noin viitisen tuntia, joka on omasta mielestäni aivan liian vähän. Vaikeammalla vaikeustasolla saa hommaan kulumaan, ehkä semmoiset 8-10 tuntia.
Yksinpeliä vaivaa myös vihollisten ja taistelutovereiden valitettavan huono tekoäly, jonka vaikutusta pelaajat voivat tietysti yhteistyö pelitilassa vähentää.
Tekoäly hahmot tähtäilevät välillä seiniin, eivät huomaa ikkunasta tähtäilevää pelaajaa sekä reagoi muutenkin todella hitaasti.

Nämä puutteet ja huonot puolet kuulostavat varmasti monen korviin aika karulta mutta näistä huolimatta peli ei tee mitään tolkuttoman huonosti. Haze:n yksinpeli ei ole huono, mutta se ei myöskään ole erinomainen. Hyvät kontrollit, kohtalainen, mutta heikosti esitetty juoni sekä molempien puolien eroavaisuus pitävät Hazen vahvasti keskitiellä.
Grafisesti peli on hyvin kulmikas, ja tekstuuritkin häviävät useimmille nykypäivän kilpailoille.
Kentissä ei selvästi olla keskitytty pehmeisiin kulmiin ja tuhottomaan määrään yksityiskohtia, vaan niissä tulee esille vahvasti pelattavuus ennen grafiikkaa. Silti muutamassa paikkaa tuntuu, että pelin tekijät ovat saaneet niskoilleen Morrowind kohtauksen, ja ovat keskittyneet mallintamaan nättejä vesi ja savu efektejä muun kentän ulkonäön sijasta.
Hazen kohdalla täytyy silti sanoa, että äänet ovat menneet kohdalleen. Tällä en tarkoita pelin menettelevää ääninäyttelyä vaan aseiden voluumia, edes pistooli ei kuulosta Hazessa hernepyssyltä vaan suuri osa aseista todellakin tuntuu omaavan edes jotain tehoja. Erityisesti kuulokkeet päässä joutuu volyymia laskemaan toiminnan kiihtyessä. Kaksinpeliä kun pelailee jaetulla ruudulla, niin äänimaailma on kuin sodassa konsanaan, kaikkine räjähdyksineen ja konetuliaseiden lauluineen.
Musiikitkin hoitavat hommansa alun valikoista lähtien, mutta mitään päähän jääviä melodioita ei haze valitettavasti tarjoa. Ääni puolen ainoat heikot puolet löytyy ääninäyttelyssä, päähenkilön pelkurimaisessa puhetyylissä, sekä itseään toistavilla tekoälyhahmojen huutamisilla. Molemmilla puolilla tekoälyn ohjastamat taistelutoverit huutelevat samaa kolmea lausetta läpi pelin, joka alkaa ärsyttämään pidemmän päälle.

Moninpeli
Moninpeli Haze:ssa toimii hienosti, molemmat puolet ovat tarpeeksi eroavaisia ja molemmilla pystyy voittamaan. Joissain kartoissa silti tasaväkisyys kusee, ja tällä tarkoitan enemmänkin aseita.
Pelin muutamasta kartasta ainakin kaksi on melkein kuin tehty tarkkuuskivääreille, useat tornit tarkkuuskivääreillä varustettuna tuovat monelle varmasti harmaita hiuksia. Osa kentistä tukee sotilailla pelaamista paljon paremmin heidän tarkkuutensa vuoksi. Aseita toivoisi myös lisää mutta nykyisetkin riittävät. Moninpelin tyyli riippuu vahvasti siitä kummalla puolella olet.
Kapinalliset tukeutuvat vahvasti ansoihin, nectar pommeihin sekä kuolleeksi esittäytymiseen.
Kun taas Mantelin sotilaat ovat huomattavasti suoraviivaisempi valinta niille jotka kaipaavat toimintaa ilman jekkuja.
Valitettavasti moninpeli ominaisuuksineen voisi olla huomattavasti kattavampi. Pelissä ei ole juuri minkään laista arvoasteiden parantamista johon moni on ihastunut COD4:sen myötä, hahmoja ei voi mitenkään myöskään muokata, hahmoluokista ei olla kuultukkaan, klaani tukea ei ole ja kavereiden kanssa pelaaminen takkuaa sillä ryhmiä ei voi myöskään luoda eikä kaveria voi suoraan seurata tämän peliin.
Moninpelissä on tarjolla kolme eri pelimuotoa, joka varmasti hämää hieman todellisuudesta.
Mukana ovat perinteiset tappomatsit joukkueilla tai ilman sekä poikkeava assault. Assault ei ole vain yksi pelimuoto vaan se on enemmänkin kokoelma objektiivisiä pelimuotoja. Esimerkiksi yhdessä kentässä estetään vankeja karkaamasta, toisessa taas kapinalliset yrittävät saattaa johtajansa helikopterille.
Moninpeli pitää silti hienosti kirjaa lähes kaikesta mitä pelaaja tekee taistelussa, pelaajat voivat katsella täältä kuinka monta tappoa he ovat tehneet muihin nähden, tai montako yliannostusta he ovat sotilaille laittaneet.

Kokonaisuudessa Haze on kuitenkin kokeilemisen arvoinen, se ei välttämättä tiputa pelaajaa tuolilta mutta se tarjoaa normaalista poikkeavaa teemaa ja juonta.

7/10
Just an animal, JUST AN ANIMAL!

Linux - ubuntu testausta

2008-05-31T10:12:00.001-07:00

Tässä kesän alkuun päätin pistää sivistää itseäni, asentamalla koneelleni Linux käyttöjärjestelmän. Ubuntu vaikutti sopivalta omiin käyttötarkoituksiin, joten päädyin kyseiseen linux distroon. Alku oli aika kankeaa, sillä TV:seeni sai jostain syystä vain 800x600, joka vain meni huonompaan suuntaan näytönohjaimen ajurit asentamalla. Kolmen päivän tappelun jälkeen sain kuin sainkin homman toimimaan, nyt Ubuntu käyttää sopivampaa 1280x768 resoluutiota.

Linuxin testikäytössä on tullut paljon positiivisia ja myös vähän negatiivisiakin asioita esille.
Aloittaen positiivisista niin mainittakoon että käyttis starttaa todella nopeasti, koneen käynnistyksestä alta minuutissa pystyy kirjoittelemaan kavereille messengerissä ongelmitta.
Toinen on ohjelmien asennus, joka käy helposti pakettien hallinta järjestelmällä, sen kuin vaan etsii haluamansa ohjelman ja rastittaa sen niin linux asentaa sen koneellesi. Tietysti kaikki ohjelmat eivät tuolta välttämättä löydy mutta jo löytyvillä pääsee pitkälle. Työpöytä pesee Windowsin vastaavat räpellykset todella tehokkaasti, työpöydän käyttöliittymää saa muokata lähes rajattomasti oman makunsa mukaisesti, toki tämä vaatii vähän opettelua mutta ohjelmilla kuten gDesklets saa kaikkea pikkukivaa työpöydälle tietoa antamaan ja käyttöä nopeuttamaan. Windowsille saa myös vastaavan kaltaisia muokkauksia, mutta nämä vievät huomattavasti enemmän mehuja koneelta.
Huonoihin puoliin kuuluu ajureiden ja tiettyjen lisälaitteiden ajureiden kanssa pelleily, osa asentuu ongelmitta mutta toisia joutuu säätämään jo sen verran että aloittelijoilla voi mennä sormi suuhun.
Tietyt ohjelmat pystyvät kaatamaan tehokkaasti koko järjestelmän ja jäätymisiä sattuu silloin tällöin jopa niin pahasti että graafisen käyttöliittymän uudelleen käynnistyskään ei auta.
Omalla kohdalla käyttöjärjestelmän käynnistyessä ilmenee välillä kaatumisia, mutta onnistuneen käynnistyksen jälkeen ei taas ilmene juuri mitään ongelmia.

Linux ei ole Windows, joten linuxiin vaihtaminen vaatii käyttäjiltä avoimempaa mieltä opettelemaan käyttöjärjestelmän saloja. Mitä paremmin sitä ymmärtää niin sitä paremmin linux toimii.

Työpöytäni tällä hetkellä:
klicks

Everybody’s golf: World Tour [PS3]

2008-05-13T03:18:00.001-07:00

[Pelaajia] 1-4 netissä 1-40
[genre] Urheilu
[ikäraja] -
[muuta] 5 gigatavun asennus

On edelleen vaikea uskoa, että menin ja oikeasti ostin itselleni Golf pelin. Tuo urheilulaji josta en ymmärtänyt ennen juuri mitään ja nelosen golf-lähetykset toivat lähinnä haukotuksia mukanaan. Mutta kukapa olisi arvannut, että demo tuntuisi niin pätevältä, että koko peli saapuisi hyllyäni täyttämään. Näin kuitenkin kävi ja enkä ole pettynyt. Ensinnäkin, peli tuntuu todella raikkaalta tuulahdukselta kaiken sen sotimisen, räiskinnän ja kaahailun jälkeen mitkä pelihyllyäni täyttävät.
Everybody’s golf saa myös aikaan hieman samanlaista intoa mitä Anime:t usein katsojilleen tuovat. Tästä esimerkkinä vaikka Prince of Tennis joka kannustaa katsojiaan koittamaan Tennistä, tai Hikaru No GO joka taas perehdyttää katsojat Go pelin maailmaan.

Everybody’s golf pelin yksinpeli kattaa kymmenittäin kilpailuja, jotka on tietysti jaoteltu tasoittain riviin. Tämä ratkaisu tuo mukanaan mukavan vaikeusaste rappusen jota nousta. Mitä korkeammalle pääsee, sitä haastavammaksi jaksot ja vastustajat tulevat. Loppupuolella kuitenkin alkaa kuitenkin viimeisen kentän kohdalla ilmestymään vaikeuksia vastaan. Peli ei kuitenkaan täysin yritä murjoa pelaajia ja antaa täten myös mahdollisuuden helpottaa peliä halutessaan aktivoimalla helpomman vaikeusasteen käyttöön. Tällöin ei menetä mitään eikä pelaajaa pakoteta millään tavalla pelaamaan kilpailua uudestaan normaalilla vaikeusasteella myöhemmin. Harjoitus on todellakin tarpeellista ja eri hahmojen ja mailojen erojen ymmärtäminen antaa pelaajalle huomattavan edun.
Peli kuitenkin palkitsee saman hahmon käytöstä nostamalla näiden kokemustasoa jonka avulla saa käyttöön uusia pukuja sekä mailoja heidän käyttöön joten yhdenkin hahmon kanssa pelaaminen on hauskempaa. Tämä kuitenkin tuo hieman ongelmia nettipelin puolelle, mutta siitä lisää alempana. Yksinpelissä löytyy myös läjäpäin avattavaa, kuten uusia hahmoja, mailoja, palloja, mailapoikia/tyttöjä sekä tietysti ratoja. Mielestäni yksinpelissä ei näy mitään suurempia heikkouksia, ja lähes kaikki radat eroavat hienosti toisistaan ja näitä on mukava pelata, mutta viimeinen jakso menee hieman yli hilseen, lisää tavaraa on tietysti luvassa playstation storeen myös lähitulevaisuudessa. Myös hahmojen tasojen nostaminen on mukana, joka tietysti suurentaa pelin elinikää mutta laiskemmille pelaajille hieman häiritsevä tekijä, sillä jos haluaisi käyttää muitakin hahmoja, joku hahmoista sopisi hyvin käytettäväksi, on tämän kehittäminen hieman turhauttavaa ja usein käyttää mieluummin itsellensä miellyttävämpää hahmoa.

Moninpeli on saanut vähintään paljon huomiota. odotushuoneet eivät ole kuten monissa peleissä pelkästään lista päällä olevista pelihuoneista, vaan ne ovat kolmiulotteisia odotuspaikkoja joissa voi temmeltää kaveriporukassa ennen matsin alkamista. oman avatarin voi helposti luoda valmiina olevista palasista, mutta mitään suurta hahmoeditoria ei ole luvassa. Uusia vaatteita ja varusteita saa avattua omaa golf tasoa nostamalla johon saa pisteitä sekä yksin että moninpelistä. Riippumatta siitä haluaako pelaaja osallistua pelin omiin noin vartin välein järjestettäviin turnajaisiin vai pelata muutama reikä kaverin kanssa, molemmat onnistuvat hienosti.
Puutteena kumminkin on että mitään kuulokemikrofoneille ei peli tarjoa mitään tukea vaan tekstillä joutuu pärjäämään. Tämä ei minulle ole suuri ongelma usb näppäimistön ja hiiren kanssa, mutta ainainen vaihteleminen pc:n ja ps3:n välillä ei ole miellyttävää. Myös merkkirajoitus chat riveissä ärsyttää sillä siihen harvemmin mahtuu edes yhtä lausetta joten joutuu ikävästi jakamaan tekstin useisiin puhekupliin. Kehitetyt hahmot ovat käytettävissä jopa nettipelin puolella, ja pelatakseen tasaisesti muiden kanssa on parasta, että mahdollisimman moni hahmoista on korkeatasoisia. Mitään järkyttävää etulyöntiasemaa kehitetyt hahmot eivät anna, mutta tiukoissa peleissä tämä voi olla ratkaiseva tekijä.

Grafiikka pelissä on riittävää. Jaksot näyttävät kauniilta ja ovat laajuudeltaan tarpeeksi suuria. netti moninpelissä näitä pääsee tarkastelemaan tarkemmin kaverin lyöntivuorolla kun omaa hahmoa saa liikutella vapaasti. Ympäristöt puineen ja vesineen tuovat varsin kauniin ulkonäön jaksoille ja nämä eivät jää myöskään pelkiksi kuoriksi vaan osaa voi jopa käyttää ovelasti hyväksi tarvittaessa. Taitava pelaaja saa pallon pomppimaan yli vesiesteen, tai vuorta voi käyttää pallon kimmottamiseen sopivampaan kulmaan. Tai metsän läpi tai yli voi yrittää lyödä päästäkseen paremmille lyönti paikoille. Näistä mahdollisuuksista huolimatta suosittelen pysymään viheriöllä, sillä metsikön pitkä ruoho ja pallon uppoaminen vesiesteeseen voivat tuoda ikävän käänteen muuten hyvin menneelle pelille. Peli pyörii sulavasti ja ruudunpäivitys takkuilee yleensä vain hyvin omituisissa tilanteissa jossa pallo osuu esimerkiksi usean kerran puun oksiin, tai kaikki lyövät moninpelissä lähes samanaikaisesti.

9/10
Ei ole ole saavuttanut golffareiden unelmaa edes virtuaalisesti (hole in one)

Gran turismo5: prologue [PS3]

2008-05-13T02:26:00.000-07:00

[pelaajia] 1-2 netissä 2-12
[genre] autourheilu/simulaatio
[muuta] 6 gigatavun asennustiedosto!

Euroopassa ja maailmalla todella kovasta suosiosta nauttinut ajosimulaattori on jälleen saanut uuden nimen kantajansa. Mutta valitettavasti vain pienen maistiaisen muodossa, maistiaisen joka kattaa enemmän kuin moni kokonainen autopeli. Peliin on saatu kattava 70 auton valikoima ja 6 rataa jota voi ajaa joku myötäpäivään tai vastapäivään, osalla radoista löytyy vielä hieman mukautettu versio radasta vaihtelua tuomaan.

Se missä Gran Tursimot ovat aina loistaneet osaamisellaan, on todella kaunis ja realistinen grafiikka. Prologue ei eroa edeltäjistään tällä saralla juuri lainkaan sillä jälleen kerran se on saanut ihmiset hieromaan silmiään kiiltävineen autoineen ja lähes valokuvamaisilla jaksoillaan.
Autot kiiltelevät auringon valossa todella kauniisti ja jo valikossa jää usein vahtaamaan hienoa ostamaansa autoa eri kuvakulmista, pelin rullatessa kameraa auton ympäri, vaihtelevissa maastoissa. Silti ei voi ohittaa sitä, että pelin grafiikka tuntuu silti kuivalta, pöly pöllyää nätisti, mutta hiekka itse ei reagoi mitenkään vaikka siitä ajaisi minkälainen auto tahansa, sääolosuhteet ovat aina aurinkoisia eli ympäristöjen interaktiivisuus autojen kanssa on hyvin minimaalista, ja tähän toivoisi parannusta viimeistään GT5:sen kokonaiseen versioon sillä nyt jaksot tuntuvat enemmänkin kiviveistoksilta.

Ohjattavuus on edelleen huippuluokkaa, ja parannuksia on saatu mukaan mm vaihtoehtoisella realistisemmat fysiikat asetuksella. Joka antaa mukavan säväyksen autojen käyttäytymiseen.
Pelaajille on myös tarjottu hieman apuja ajolinjojen avulla, jonka saa valikosta päälle ja pois. Ajolinjojen näkeminen ei silti ole mikään suuri etu, sillä myös vauhdin hallitseminen on tärkeää joka myös johtaa siihen että, pelin aika-ajojen vaatimukset tuntuvat lähes pakottavan pelaajia ostamaan ratin ja polkimet. Kulta-ajan saavuttaminen näissä normaalilla ohjaimella, käy urakasta vaikka kierros tuntuisi menevän lähes täydellisesti. Tästä huolimatta peli ei juurikaan pakota näiden kulta aikojen rikkomiseen ja jo pronssiin pääsee kohtalaisella kierroksella ja hopea vaatii jo sitten vähän enemmän.

Yksinpelissä pelattavaa ei ole hirveästi. Pelaajille annetaan ajettavaksi muutama kymmentä kilpailua joista osa vaatii tietyn auton. Kilpailuissa tekoäly hoitaa asiansa mutta ei tunnu siltikään dramaattisesti eroavan GT4:sen vastaavasta. Yksinpelin jaksaa kyllä läpäistä mutta homma alkaa maistumaan puulta heti peli lähes pakottaa pelaajan ostamaan jonkin tietyn auton jolla kisata. Tämä ei olisi ongelma jos kyseessä olisi muutaman tonnin Nissan, mutta kun kyseessä on 300,000 krediitin ferrari, rupeaa peli tuntumaan kahvipapujen jauhamiselta. Kilpailuista saa silti irti enemmän mitä moni autopeli antaa joka on mielestäni kohtalainen saavutus demolta, mutta silti se kaipaisi jotain lisää.

Moninpeli tuottaa kuitenkin pettymyksen, joista suurin syy kuuluu varmasti kilpailujen oudolle
järjestelylle. Kilpailuja, joissa moninpeliä voi harrastaa, on vain muutama ja suurimmassa osassa kilpailuja on vain yksi hyvä auto jolla pärjää. Tähän vielä todella sekavalta vaikuttavat kilpailut haamuautoineen ei jää kovinkaan laadukas kuva moninpelistä. Myös se, että aggressiivisien pelaajien määrä on huima ja erityisesti hiemankaan suuremmilla radoilla voi kilpailu päättyä huonoon sijaan vain siksi koska takaa tuleva Corvette töytäisi autosi ruohikolle kilpailun alussa.

Lopullinen kuva pelistä on hyvin keskeneräisen tuntuinen, joka on odotettavaa varhaiselta testiversiolta. Mutta mikäli ajattelee tämän hankkimista, niin kannattaa ottaa peliin suhtautua varauksella. Erityisesti 40gt playstation3 version omistajilla tuo 6gt asennus voi aiheuttaa ongelmia.
GT fanit tuskin silti tulevat pettymään sillä jopa tässä varhaisessa demossa riittää heille pelaamista aivan riittämiin.

+7/10
Dodge Viper Gts näyttää edelleen hyvältä.

Metal Gear Online premier Beta previikka.

2008-04-27T07:27:00.001-07:00

Reilu viikko tai kaksi takaperin saapui Playstation EU kauppapaikalle MGSO:n avoin beta ladattavaksi. Tämä oli jo sikseen kohtalaisen yllättävää, sillä beta-testit ovat usein suljettuja, sekä Amerikan vastaavassa beta:ssa pääsevät peliä pelaamaan, vain ne jotka olivat pelin jo tilanneet ennakkoon. Testien piti käynnistyä jo alkuviikosta, mutta Konami oli nähtävästi arvioinut pahasti väärin halukkaiden määrän, joka tuotti ongelmia jopa heidän omille KONAMI ID rekisteröinti sivuilleen. Peli siis ei toimi PSN tunnuksilla vaan halukkaiden täytyy rekisteröidä itselleen uudet tunnukset, Konamin ID sivustoilta.
Tämän jälkeen tarvitsee ladata vielä kohtalaisen kookas 1.01 päivitys, sekä pienikokoisempi 1.02 päivitys jonka jälkeen pääsee pelaamaan. Täytyy sanoa että, vähän turhan hankalaksi on meininki tehty mutta näin se varmaan on monessa beta:ssa.

No itse peli sitten alkaakin kirjautumisen jälkeen hahmon luonnilla, joka ei nyt ole mikään kovin hirveän monipuolinen. Pelaajille annetaan valittavaksi neljästä naamasta sekä armeijan perus varustuksista mitä he haluavat hahmonsa käyttävän. Nämä vaikuttavat vain ulkonäköön, eikä esim. tetsarit niskassa juokseva henkilö juokse sen hitaampaa kuin ilman.
Hahmolle saa tämän jälkeen valita omat erikoiskyvyt kattavasta valikoimasta, joka tuo eteen COD4:sen vastaavien tutun valintojen vaikeuden. Päätin silti tyytyä hahmollani kykyihin jotka parantavat mm pienempien konekiväärien käyttöä, juoksunopeutta sekä pari muuta kykyä jotka hieman antavat tietoa tiimilleni vihollisen sijainnista.

Metal Gear Online: Traileri

Päästessäni vihdoin pelaamaan, en jaksanut vielä läpäistä harjoittelua, vaan menin suoraan pelaamaan muita ihmispelaajia vastaan. Ensi kokemus oli todella sekava, kuolin varmaan 5 kertaa ja en saanut ketään hengiltä. Kontrollit erosivat huomattavasti siitä mihin oltiin muissa vastaavissa peleissä tottunut. Toinen erä menikin sitten jo paljon paremmin vaikka häntäpäässä edelleen oltiin, älysin myös ottaa automaattisen tähtäyksen pois päältä ja pyrkiä tähtäämään enemmän pään alueelle. Meno muuttui muutamassa matsissa sekavasta todella viihdyttäväksi, kävin myös harjoitukset läpi ja aloin pelaamaan enemmän tiimin mukana, kuin yksinäisenä kettuna. Peli ei ole lähellekään Cod4:n tyylinen, tässä tiimityöskentely ja informaation jakaminen ovat todella avainasemassa tiimipohjaisissa pelimuodoissa. Tiimejä ja ryhmiä pystyy helposti luomaan kolmiota painamalla ja katsomalla henkilön suuntaan, ja tällöin kaverin merkki kartassa alkaa vilkkua.
Taidokas ryhmä tietää heti mistäpäin vihollispelaajat hyökkäävät ja osaavat varautua hyökkäykseen lähes mistä suunnasta tahansa. Armeijan käynneille muistuu myös varmasti mieleen kaupunkisodan menetelmät, joita voi myös soveltaa myös MGO beta:an onnistuneesti.
Jos etsii perinteistä, juokse ja tapa meininkiä, niin MGO ei todellakaan ole se oikea peli, mutta jos etsit tiimipohjaista taktisempaa räiskintää, olet oikeassa paikassa.
Harvassa pelissä on näin hyvin onnistuttu pitämään satunnaisia pelaajia edes näin hyvin joukoissa.

Mutta jotta en jättäisi previikkaa kokonaan ruusujen peittoon, täytyy risuina sanoa että, pelissä on myös vielä muutamia asioita joita voitaisiin parantaa. Näistä ensimmäiseksi se, että peli painottaa aivan liikaa pääosumiin, keskivartalo kestää tusinan verran enemmän osumia ja pää kestää ainoastaan yhden. Mielestäni olisi huomattavasti parempi pelin tyylin kannalta että myös keskivartalon osumilla olisi vähän enemmän vaikutusta. Toisena voisi sanoa että pelaajille ei kamalasti anneta valintoja kontrollien säätämiseen, näitä olisi hyvä olla jokaisessa pelissä vaikka perusasetukset suurimmalle osalle pelaajista kelpaisivatkin. Myös paikoittain ruudunpäivitys tuntuu hiipuvan nopeasta vähän hitaampaan. Ruudunpäivitys ei niksahtele mutta hidastelee välillä näkyvästi.

Metal Gear online beta on kaikin puolin laadukas ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen peli jos beta:n ehti koneelleen lataamaan. Myös MGS4:sesta yksinään kiinnostuneiden pelaajien kannattaa vähintään vetää harjoittelu osuus läpi ja pari verkkomatsia niin saa hieman kuvaa siitä, minkälainen peli sieltä on tulossa.

Tuoreita laatupelejä kympillä? Kyllä kiitos!

2008-04-21T09:55:00.001-07:00

Viime viikonloppu meni kyllä nopeasti, pelejä tuli hyllyyn lisää jopa 4 kappaletta lisää, puhumattakaan siitä, että hain tänään vielä kolme lisää. Näistä peleistä 5 oli PSP:lle ja 2 DS:lle.
Vastaus tähän yllättävään pelimäärän lisääntymiseen, löytyy Rauman Prisman alelaarista.
Alelaarissa siis oli pelejä alkaen euron kappale. Normaalisti tällöin ajattelee, että prismalla olisi jäänyt jotain klassikko pelejä varastoon pölyttymään, ja vanhat PC pelit ”annettaisiin” vihdoin parempiin hoiviin. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan kyseessä oli liuta pelejä jokaiselta mahdolliselta alustalta, joista osa oltiin vasta hiljattain tullut markkinoille!(viimevuoden loppupuolella - muutama kuukausi sitten) Locoroco odotti ottajaansa 2€ hintalapulla joka jo sikseen tiputti silmät kuopistaan, Prisman likaiselle lattialle.

Nämä pelit hain oman hyllyni turviin, tietysti mahdollisimman nopeasti:

PSP:
Syphon Filther: Logans shadow 19,90€
Final Fantasy Tactics: war of the lions 9,90€
Silent Hill: origins 9,90€
Dungeons and dragons: Tactics 9,90€
Killzone: liberations 9,90€

DS:
Hotel Dusk: room 215 9,90€
Heroes of Mana 9,90€

Noihin saakin sitten kulutettua näppärästi kesälomaa joka alkaa jo ensiviikolla ellei nyt sitten työharjoittelua lasketa. Löytyihän sieltä muitakin pelejä, kuten esimerkiksi hirveä määrä EA:n urheilupelejä. Muita mainitsemisen arvoisia löytöjä oli mm Sega Rally 5€, Locoroco 2€, Supreme Commander + lisälevyt 9,90€

Double trouble! Patapon ja GT:prologue hankittu.

2008-03-29T06:18:00.000-07:00

Nyt on tämän kuun pakkohankinnat lisätty hyllyyn ja pelaamista riittää yllin kyllin taas seuraaviin pakkohankintoihin joista varmaan lähin on Nintendon Mario kart Wii sekä FreeRadical:in tuleva räiskintä Haze.

Patapon on koukuttava rytmipeli, johon on lisämausteeksi laitettu taktikointia ja kevyitä roolipelielementtejä. Visuaalisesti peli muistuttaa läheisesti Locoroco peliä ja sen perusteella mitä olen kuullut, on pelin parissa työskennellyt paljon Locoroco pelin takaa löytyneitä nimiä.
Pelin ideana on auttaa Pataponeja matkallaan uusille maille, johon heidän esi-isänsä aikoinaan samaisissa olosuhteissa matkasivat. Tämä tapahtuu neljän rummun avulla joilla annetaan tahdissa komentoja sotajoukolle.

GranTurismo:prologue taas on eräänlainen maistiainen ensivuonna julkaistavaan Gran Turismo5:seen. Peli sisältää 6 rataa joista osasta löytyy myös vaihtoehtoinen rata ja oletettavasti käänteinen versio. Nettiominaisuudet ovat pelin suurin parannus GT4:seen nähden, sillä 16 pelaajan kilpailut sekä mahdollisuus kilpailla parhaasta ajasta tietyssä jaksossa tietyllä autolla ovat varsin koukuttavia uusia ominaisuuksia.

Näistä varmaan lisää kun näihin on tutustuttu tarkemmin.

Winamp remote ja Playstation3.

2008-03-29T06:13:00.000-07:00

Kaverini suosittelun johdosta päätin kokeilla Nullsoftin Winamp remote ohjelmaa.
Taloni verkkoyhteydet kulkevat yksipaikkaisen modeemin kautta kahteen kytkimeen, joista toiseen on kytketty toinen tietokoneista, toiseen taas Ps3, Wii, sekä tietokone jota pääsääntöisesti käytän. Tämä viritelmä luo laitteiden välille jonkin sortin lähiverkon, jonka kautta Winamp remote toimii. Ohjelma on helppokäyttöinen ja asentamisen jälkeen tarvitsee vain kertoa, että missä kansioissa videotiedostot ja musiikkitiedostot löytyvät.

Pienen säädön jälkeen pystyinkin jo Ps3:n mediapalvelin ominaisuuksia hyödyntämään lähes täydellä potentiaalilla. Suosittelen kaikille jotka samankaltaisen verkkoviritelmän ovat kotiinsa väsänneet kokeilemaan ohjelmaa.

Everybody's golf: world tour hankittu.

2008-03-22T08:37:00.000-07:00

En uskonut, että hankkisin peliä, joka liittyy golffiin. Osasyynä tähän on varmasti, se etten ole koskaan golffia harrastanut ja ymmärrys lajia kohtaan on ollut minimaalinen. Tämä siis ennen kuin koitin Everybody's golf pelin demoa, joka yllätyksekseni vaikutti erittäin hyvältä varsinkin moninpelinä. Noh päätinpä sitten ottaa riskin ja kokeilla peliä jonka lajia olen vieroksunut jo pienestä pitäen ja se kannatti.
Everybody's golf onnistuu hieman samalla tapaa, kuin Hikaru NoGo tai Prince of Tennis anime:t muovaamaan katsojan näkemystä koko pelistä.
Mutta pelistä lisää kunhan sitä olen enemmän pelannut.

Unreal Tournament III[PS3]

2008-03-15T04:11:00.000-07:00

Viimeaikoina Epic, joka tunnetaan tätä nykyään Xbox360 konsolin suosituimpiin nimikkeisiin kuuluvasta Gears of War pelistä. On päättänyt uusimman Unreal3 pelimoottorin kehittämisen yhteydessä tuoda pc:llä jo vuosia faneja keränneen pelisarjan, myös uuden sukupolven konsoleille. Peli ilmestyi jo viimevuonna PC:lle, mutta saapui myös hiljattain Ps3:lle. Sony on myös ollut vahvasti mukana auttamassa pelimoottorin kehitystyössä Ps3:lle sopivaksi.

Joudun myöntämään, etten ole sarjaan kamalasti huomiota kiinnittänyt ennen UT3:sta. Viimeisin UT pelisarjan peli on aivan ensimmäinen UT joka tuli sekä Ps2:lle, että PC:lle. Valitettavasti UT3:nen ei ole kovin suuria muutoksia kokenut, edes tuosta. Peli perustuu edelleen lähes täysin moninpelaamiseen, ja yksinpeli on vain kevyellä juonella varustettu kokoelma, harjoitusjaksoja verkossa pelattavia moninpelejä varten. Yksinpeli onnistuu kuitenkin antamaan vähemmän kokeneemmille pelaajille tärkeää tietoa aseiden, lippujen, sekä välipisteiden sijainneista. Näiden paikkojen sijainti voi pidentää keskimääräistä elinikää pelissä huomattavasti, erityisesti nettipelin puolella. Mikäli yksinpeli kampanja tuntuu vaikealta, voi kaverin vaivatta kutsua mukaan myös yksinpeliin.
Yksinpelissä eniten päänvaivaa aiheutti tekoäly, omanpuolen pelaajat, sekä vastapuolen pelaajat, juoksevat suoraa viivaa pitkin. Myös hämmennystä tuotti tietokoneen tapa jäädä paikalleen tähtäilemään ja ampumaan, joka on UT:ssa kautta aikojen ollut se varmin ja nopein tapa päästä hengestään. Yksinpelin vetää maksimissaan kerran läpi, avatakseen kaikki lisähahmot peliin, mutta vaikeammalla vaikeusasteella läpäiseminen, jää varmasta monella sikseen..

Siinä missä yksinpeli jättää kylmäksi, on moninpeli se johon pelisarjan pääpaino on aina osoittanut. Karttoja pelistä löytyy todella paljon, on hämmästyttävää, vielä muutamien tuntien pelaamisenkin jälkeen vielä uusia karttoja, sekä variaatioita näistä. Pelimuodoille löytyy lähes kaikille omat kartat ja lisää saa lähes loputtomasti modeilla. Verkkopeli tuntuu kuitenkin hyvin vanhanaikaiselta. Tämä seikka voi Cod4:sen palkitsevammasta pelityylistä pitäville tuntua turhan kuivalta. Peli ei tarjoa minkäänlaisia arvonimiä, moninpelin myötä avautuvia hahmoja, aseita tai muutakaan millä saisi hahmonsa erottumaan joukosta. Näiden tilalla löytyy vain ranking taulukko sekä tilastot. Palkintojen puute vähentää pelin vetovoimaa varmasti monen silmissä. En pidä itseäni minään hirveänä arvonimen parantelijana, jonka takia tämä puute ei minua juurikaan haittaa.
Moninpelin muodot ovat myös pysyneet lähes samana ensimmäisestä osasta lähtien. Yhden uuden tiimipeliin perustuvan pelimuodon on UT3:nen kuitenkin saanut, ”Warfare”. Tässä pelimuodossa joukkueet pyrkivät tuhoamaan vastustajien tukikohdan. Tämä tapahtuu reitillä olevien välipisteiden tuhoamisella, joka poistaa suojaukset vastustajien tukikohdan pääpisteestä. Välipisteiden valloittamiseen on annettu avuksi aseiden lisäksi, eräänlainen pallo. Tämä pitää kuljettaa vastapuolen omistamaan välipisteeseen, jonka jälkeen välipiste muuttuu välittömästi omanpuolen välipisteeksi. Pelimuoto on kieltämättä, ehkä pelin paras pelimuoto monipuolisuutensa vuoksi. Pelimuoto yhdistää onnistuneesti ajoneuvojen hyödyntämistä ja tiimityöskentelyä.
Se tuo myös mukavasti vaihtelua perinteisiin pelimuotoihin, jotka löytyvät lähes jokaisesta räiskintäpelistä. Perinteisissä tappomatseissa ei toki ole mitään vikaa, erityisesti lipunryöstö saa mukavia käänteitä ajoneuvojen tullessa peliin. Lipunryöstö jää kuitenkin omalla kohdalla vähälle huomiolle, koska osa jaksoista ollessa labyrinttimäisiä sokkeloita. Eniten moninpelaamiseen perustuvassa pelissä kuitenkin häiritsee jaetunruudun moninpelin puuttuminen. Näin kun peliseuraa ja ohjaimia löytyy, ei UT3 tarjoa minkäänlaista moninpeliä kuten Ps2:lla joskus taannoin jopa neljän pelaajan turvin.

Visuaalisesti UT3:nen on näyttävä. Epic:iä ei turhaan hehkuteta korkeatasoisen grafiikan omaavista peleistään. Ut3 ei todellakaan ole poikkeus tältä linjalta, vaan näyte malli siitä, minkälaista jälkeä Unreal3 pelimoottorilla voi Playstation3:lla saada. Pelissä jää usein vain töllöttämään lattian tarkkoja tekstuureja tai kenttien graafista monipuolisuutta. Pientä viivettä kuitenkin esiintyy aina matsin alkaessa, jolloin tekstuurit näyttävät hetkenaikaa epätarkoilta ja suttuisilta. Myös menon yltyessä normaalia huomattavasti rankemmaksi voi ruudunpäivityskin hieman nytkähtää. Nämä ovat kuitenkin sen verran pieniä puutteita uskomattoman sulavasti muuten pyörivältä peliltä.

Unreal3 ei ole peli kaikille. Se ei yritä peitellä tai muuttaa totuttua kaavaa ja tarjoaa hiipimisen ja suojautumisen sijasta perinteisempää nopeatempoista sinkohippaa. UT3 ei mod:ien lisäksi tuo juurikaan mitään uudistuksia räiskintäpeleihin yleensä, mutta se tarjoaa pelaajille perinteisempää räiskintää, hyvällä pelattavuudella pelasi sitten ohjaimella tai hiirellä ja näppäimistöllä. Pelin muokattavuus modeilla takaa myös, että peliin tulee tuon tuosta uutta materiaalia uusien jaksojen, aseiden, hahmojen, pelimuotojen tai muun vastaavan muodossa.

klassista sinkohippaa hiippailuun kyllästyneille.
+8/10

Burnout: Paradise PS3

2008-03-07T05:10:00.001-08:00

Olet varmaankin kuullut Playstation2:lla nopeana arcade kaahailuna ja jonkin sortin vauriomallinnus simulaattorina toimivasta Burnout pelisarjasta. Tuohon aikaan peli ällistytti pelaajia kauniin ulkoasunsa lisäksi, nopeudella ja realistisella vauriomallinnuksella. Pelaajat ajelivat kolareita jopa kilpailuissa, vain nähdäkseen miten auto hajoaa ja heittää volttia. Tämän kaiken kruunasi vielä todella toimiva pelattavuus sekä monet uudet pelimuodot kuten Takedown ja Crash jotka perustuivat lähinnä oman auton tai kilpailijoiden autojen romuttamiseen.
Peleistä lähes jokainen osa on myynyt kiitettävästi ja osa löytyy ps2 Platinium kokoelmista.
Nyt kuitenkin Criterion pelin pääkehittäjänä päätti ottaa sarjan alle uusia tuulia uuden sukupolven konsoleilla. Tällä kertaa ei vain ajella Paradise cityn pikku teillä vaan nyt koko kaupunki on autojen leikkikenttänä.

Peli alkaa pelaajan saadessa itselleen aloittelijan ajokortin, tämän jälkeen pelaajalle annetaan alleen rämäinen stuntti auto joka pitää viedä korjattavaksi. Auton korjaaminenkin on periaatteessa vapaa ehtoista mutta pakollista mikäli haluaa autoa värittää mielensä mukaisesti. Tämän jälkeen pelaaja on täysin vapaa liikkumaan Paradise Cityn massiivisella alueella joka vetää vertoja jopa Gta pelien kartan koolle vaikka San Andreasin vastaavalle häviääkin. Kaupunkiin on ripoteltu satoja portteja ajettavaksi läpi, kymmeniä hyppyreitä hypittäväksi ja useita erilaisia kilpailuja ajettavaksi ja pelaaja saa vapaasti päättää mitä tekee ja milloin tekee. Kilpailuihin voi osallistua kartassa näkyvien merkkien kohdalla pysähtyen ja jarrua ja kaasua samaan aikaan painaen jolloin kilpailu alkaa, kilpailut voi päättää sitten pysymällä hetken paikoillaan.
Pelimuotoja löytyy tällä kertaa:

Race: perinteinen kilpa-ajo maaliin.
Burningroute: jossa pyritään pääsemään aikarajan sisällä paikasta A paikkaan B
Takedown: tässä eliminoidaan muiden kilpailijoiden autoja tietyn määrän verran, Viimeinen Stuntrun: on taas stunttien tekoa ympäri kaupunkia eri kohdista hyppien ja burnout kylttejä hajottaen.
MarkedMan: selviydy maaliin saakka muiden yrittäessä tuhota autoasi.
Muut pelimuodot ovat tylsä Showtime jossa autoa heitellään ympäri kaupunkia ja tehdään tuhoa mahdollisimman paljon sekä Roadtime jossa rikotaan tie ennätyksiä.

Pelin etenemisen kannalta ainoastaan viisi ensimmäistä ovat tärkeitä, ja niistä ei ikävä kyllä pääse harrastamaan nettipelin puolella kuin Race pelimuotoa. Yksinpelinä Burnout on pitkäikäinen peli vaikka pelaaja jaksaisikin vain pelata Burnout lisenssiin saakka. Tämän jälkeen voi sitten pyrkiä halutessaan läpäistä pelin kaikki päälle 100 kilpailua. Urakan tehneet palkitaan elite lisenssillä ja tietysti autoilla joita saa aina tietyin väliajoin. Peli on parhaimmillaan ihan lopputeksteihin saakka, mutta burnout lisenssin jälkeen Elite lisenssi alkaa jo tuntua todella työläältä ja yksitoikkoiselta pelaajan vetäessä jo samoja kilpailuja vaikeammalla vaikeustasolla uudestaan ja uudestaan. Myös nouseva vaikeustaso voi tuoda heikkohermoisille hieman päänvaivaa. Peli kun ei sisällä mitään mahdollista siirtyä takaisin kilpailun aloituspisteen luokse. Tämä johtaa siihen että pelaajan on pakko ajaa takaisin, usein jopa pitkiäkin matkoja päästäkseen aloittamaan kilpailun alusta. Mitä vähemmän kilpailuja on sitä enemmän tämä alkaa ärsyttää. Tähän lisänä vielä se, että yksikin väärä käännös voi johtaa kilpailun häviämiseen.
Auto ja reittivalinnalla on valtava vaikutus menestymiseen, tässä pelissä. Valitettavasti Stuntti autot pitävät käytettävyytensä puolesta palkintopaalia ja toisena kilpa-autot. agression luokan autoilla ei tee juuri mitään näiden heikon kääntyvyyden myötä, paitsi marked mani:ssa jossa kestävyys on plussaa. Kilpa-autot ovat toki nopeimpia mutta eivät kestä tarpeeksi vahinkoa toimiakseen takedownissa tai stuntrunissa. Stunt autoilla voi läpäistä pelin kaikki kilpailut vähemmällä vaivalla.
Nettipeli nostaa pelin yksinpelin lopun latistusta tarjoamalla pelaajalle aivan uudenlaisen kokemuksen autopelien yleiseen menoon. Kaverit voi helposti kutsua omaan peliin ja toisinpäin.
Tämän jälkeen pelaajat voivat vapaasti rällästää kaupungissa kunnes servun pitäjä päättää mitä tehdään. Tehtävää löytyy kilpa-ajon ja vapaan ajelun lisäksi myös haasteiden myötä. Nämä haasteet ovat pieniä tehtäviä joita suoritetaan ympäri kaupunkia.
Vapaassa ajellussa on myös pientä kilpailun poikasta otettu mukaan. Pelaaja näkee koko ajan yläkulmassaan parhaat suoritukset tietyissä asioissa kuten kenellä on pisin ilmalento tai ketä on vetänyt parhaat barrelroll temput autonsa kanssa.

Graafisesti burnout lunastaa paikkansa, Paradise city on kauniisti tehty, menemättä liikaa realistisuuden puolelle. Mainokset eivät pelissä häiritse vaan ne ovat enemmänkin täyttävä tekiä pelin maastossa, ja pelin luonteen vuoksi ne sopivat siihen paljon paremmin kuin ehkä jossain avaruusräiskinnässä tai fantasia roolipelissä.
Autoja on noin seitsemänkymmentä (jaettuna kahdella). Jokaisesta autosta kun on tehty oma erikois versio joka eroaa yleensä vain värien puolesta. Autot eivät myöskään ole merkkiautoja vaan nimet on keksittyjä.

Musiikki puoli on kunnossa, mutta kaipaisi mahdollisuutta käyttää omia Mp3:siaan. Toki pari heikompaa kappaletta löytyy mutta nämä voi helposti ohittaa ja siirtyä seuraavaan kappaleeseen.
Dj atomica tosin saisi pitää turpavärkkinsä kiinni tai pikemminkin mankan. Selostaja toistaa itseään jo muutaman tunnin pelaamisen sisällä aivan liikaa. Lisäksi häviöiden perään tuleva provosointi ei tee hyvää jo valmiiksi ärsyyntyneelle pelaajalle.

Burnout on loppujen lopuksi aivan kelpo ajopeli,joka voi paikoitellen se voi saada pelaajat toivomaan rautaisia hermoja mutta, hyvin toteutettu moninpeli ja rautainen toteutus muissa alueissa nostavat se keskivertopelien kastia ylemmäs.

+8/10

Katsaus nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.

2008-03-07T03:54:00.000-08:00

Ei ole blogiin ehtinyt kirjoittaa lähiaikoina, johtuen koulusta, sekä ehkä siitä yleisestä laiskuudesta. Kokeita oli koko viikko pullollaan. Nyt ne ovat kuitenkin ohi, vaikkakin vaihtelevalla menestymisellä. Kiireen myötä on myös tullut univelkaakin kerättyä, jota on tällä viikolla kertynyt päivänä jos toisenakin, Mukaan lukien tietty eilinen jolloin aika vierähti ruotsinsanakokeiden ja kemian kokeiden lukemisen yhteydessä myös rocketman demon testaukseen

Tämän lisäksi on tullut edelleen pelattu tuota Unreal tournament3:sta aina silloin tällöin. Yksinpeli on vielä vähän kesken joten arvostelu saa vielä odottaa. Burnout Paradisen arvostelusta on jo sortin keskeneräinen versio tallella, kirjoitankin sen loppuun mitä luultavammin seuraavaksi.
Olen myös ottanut pienen katsauksen selain mmo peleihin joista voin myös heittää pientä mielipide juttua tulemaan. Lähinnä Dark thorne ja Bitefight nyt on sivuprojektina kaiken muun pelaamisen ja koulun ohella. Nämä osaavat olla yllättävän viihdyttäviä vaikka ne eivät paljon huomiota pelaajalta vaadikaan.

Seuraavaksi olisi kuitenkin vuoro taas pelailla hieman käsikonsoleilla UT3:sen ohella, sillä Pataponin haen varmaankin ensiviikolla joka on eräänlainen yhdistelmä Locoroco kaltaista grafiikkaa, rytmipelejä, strategiaa ja ainakin Amerikan demon mukaan myös pientä hahmojen kehitystä on luvassa. Tämän jälkeen nurkan takana kuumottaakin jo Gran Turismo5 Prologue joka antaa maistiaisia tulevasta GT5:sesta joka julkaistaan luultavammin Euroopassa vasta ensivuonna.

pelimaailman uutisia on tullut tässä myös ihmeteltyä edelleen yhtä intensiivisesti. RSS syötteitä tulee varmaan reilulta 30 sivustolta ja lukemista riittää aina. Ja jos joku ei vielä tiedä niin ehkä paras näistä on N4G joka päivittyy uusilla jutuilla jatkuvasti sivuston toimiessa eräänlaisena mielenkiintoisten pelialan artikkeleiden uutisointi sivustona. Niille jotka eivät näitä pahemmin ole seurannut niin kannattaa ainakin käydä katsomassa GDC materiaaleja eri sivustoilta kuten IGN ja gametrailers.com

Unreal Tournament ostettu

2008-02-28T09:11:00.000-08:00

Taas tuli nostettua Ps3 pelikokoelmaa yhdellä, ja tällä kertaa mukaan tuli Unreal TournamentIII. Vaikka hieman vieroiksuinkin ideaa ostaa jälleen uusi räiskintä mutta en todellakaan halunnut jäädä väliin konsoleiden ensimmäisestä oikeasti kunnolla modikulttuuriin hampaat iskeneestä tekeleestä.

Peli on tähän asti ollut todella miellyttävä tapaus, erityisesti pelin perinteinen meininki iskee sillä taktikointiin, hiippailuun ja suojien käyttöön painostavia FPS pelejä on jo liikaa ainakin omassa hyllyssä jo tarpeeksi vähäksi aikaa.
Niille jotka eivät pelistä ole ennen kuulleet niin kyseessä on EPIC games:in FPS peli joka perustuu lähes täysin moninpelaamiseen, meno on perinteistä sinkohippaa jossa ei pyritä saamaan pelistä mitenkään realististä vaan meno on nopeaa refleksi taistelua. Näissä peleissä ei pärjää ellei padin tai hiiren tähtäys ole hyvin juurrutettu aivolohkoon.

ensimietteitä:
Peli on graafisesti huippuluokkaa, Unchartedin kanssa jota pidetään Ps3:n graafisesti parhaana näytteenä on kova kilpailu. Myös meno on todella sulavaa jopa useimmissa modien tuomissa jaksoissa vaikka tietysti kaikki modit eivät ole niin ps3:sta silmällä pitäen valmistettu että ne toimisi aivan täydellisesti joten ruudunpäivitys tipahtelee aina silloin tällöin.
Kontrolleista annan kyllä kiitosta hiirellä en ole kauhea pelaamaan mutta on loistavaa että pelissä on tämäkin näin hienosti toteutettu.
Modit ovat kyllä parasta antia vaikka näiden asentaminen peliin on vähintäänkin vaivalloista sillä se on ravaa mista usb tikun kanssa koneen ja pleikan välissä koska vain yksi modi asentuu kerrallaan. Mutta se tosiasia että UT:ssa ei jaksoihin helposti ehdi kyllästyä, modeina tulee koko ajan lisää ja näistä ei joudu maksamaan mitään kuten monen muun pelin lisäsisällöstä.

Stam1na - Raja Albumi

2008-02-13T11:45:00.000-08:00

On yllättävää että olen pelien sijasta alkuvuodesta ottanut myös musiikkia enemmän blogissani esiin, mutta mikäs sille voi jos kaksi suosikki artisteistani päättävät pistää levynsä ulos samoihin aikoihin.

Tälläkertaa kyseessä on Stam1na jota on tullut kuunneltua ihan ensimmäisestä levystä lähtien. Kadonneet kolme sanaa herättivät mielenkiintoni kuulessani kappaleen radiossa ja olihan siinä pakko selvittää mikä bändi oli kyseessä. Yllätyksekseni tämä oli yllättävän hankalaa sillä vasta yhdessä näistä suomen metalliin kohdistuvista radio lähetyksistä tuo mainittiin ihan nimeltä mikä siellä soi.
No heti tuli katsastettua levyä kaupoista ja löytyihän se.

Kakkos levyn tietysti ostin lähes heti julkaisussa, sillä bändi oli päättänyt pistää lisää kovaa settiä muovikiekolle, jota tuli sitten myöhemmin samaisena vuonna nautittuna ihan livenä TUSKA OPEN AIR festivaaleilla.

Raja tulee luultavasti tähän talouteen huomenna mikäli löydän sen jostain Raumalla kohtalaisen harvinaisista levypisteistä. Tästä tuli jo eilen saatua vähän ennakko makua levyn soidessa Radio Rockissa.

STAM1NA

Sivustoja jotka jokaisen pelaajan tulisi tietää

2008-02-13T11:36:00.000-08:00

Ehkä ette huomanneet, mutta lisäsin tässä hiljattain sivuni oikealla olevaan linkkejä kohtaan linkin todella hyvään blogipostaukseen jossa kerrotaan monta sivustoa jotka pelaajien kannattaisi tietää.

Linkki

linkit sisältävät siis kaikkea pelaamiseen liittyvää, harrastelia koodatuista pikkupeleistä videopelikonsolin muotoisiin kakkuihin.

Devil May cry 4 [Ps3]

2008-02-11T08:01:00.000-08:00

Devil may cry kuuluu näihin sarjoihin jotka on tarkoitettu yleisesti lähinnä Hardcore pelaajille. Syynä tähän on ollut yleensä pelin todellinen syvyys taistelujärjestelmän kanssa ja hermoja riistävä vaikeusaste. Devil may cry pelit eivät koskaan ole olleet juonensa kannalta mitään pelaajan kuukausiksi nurkkaan vastauksia miettimään johtavia vaan lähinnä vain nostaakseen taistelun meininkiä ylemmälle asteelle. Mikäs sen hienompaa, kun nähdä Dante tai nelosen tapauksessa myös Nero provosoimassa vastustajia ennen veribalettia jota käydään sekä ilmassa että maassa.
Pelit ovat ennen kaikkea olleet sarjan faneille omien taitojensa äärimmilleen vetoa. Netissä on todella paljon videoita aiempien osien mestareiden kommelluksista ja tempuista.
Neljäs Devil may cry on sarjan aiempia osia pelanneille sekä askeleita eteen sekä taakse, mutta näistä parannuksista ja takapakeista enempi lisää myöhemmin.

Devil may cry4 on sarjan ensimmäinen osa uudensukupolven konsoleiden raudalla. Se sekä vetää graafista linjaansa eteenpäin todella paljon mutta omaa myös maailmanlaajuiset Top listat.
Peli pyrkii myös haalimaan sarjan pariin uusiakin pelaajia antamalla pelaajille heille myös valittavaksi helpomman asteen jota poikkeuksellisesti aiempiin osiin verrattuna kutsutaan human vaikeus asteeksi. Enemmän haastetta kaipaavat voivat suoraan pompata Devil hunter vaikeustasoon ja saada tätä kautta ensi tuntumaa pelin uudistuksista ja eroavaisuuksista.

Pelattavuus oli omasta mielestäni sarjan kolmannessa osassa liikkeiden kannalta kankeaa, sillä yksi lyöntinäppäin muutamalla sarjalla johti liikkeiden toistamiseen, tätä auttamaan tuli kuitenkin swordmaster tyyli jolla kykeni jopa huitomaan ilmassa, ongelmana oli että jokaiselle pelin tyylille löytyi tarvetta mutta vain yhtä pystyi kerralla käyttämään. Nelonen korjaa ongelman tällä saralla antamalla pelaajalle mahdollisuuden vaihtaa näitä kesken taistelun, tämä antaa myös taisteluihin hurjan määrän lisää mahdollista kikkailua ja syvyyttä. Nero joka on tämän pelin johto hahmo Danten lisäksi omaa vain yhden tyylin joka soveltuu yllättävän ympäri pyöreästi pelin tilanteisiin, hahmo omaa sekä tarvittavat kyvyt ilmataisteluun sekä monipuolisia liikkeitä joita suorittaa maakamaralla. Suurin ero on kuitenkin koura jolla hän pystyy nappaamaan kiinni melkein mistä vihollisesta vain ja tehdä mahtavia heittoja ja liikkeitä.
Kamera tosin heittää hieman kysymyksiä, se ei ole aina tarpeeksi informatiivinen ja ruudun ulkopuolella olevat viholliset hyökkäävät usein niin nopeasti ja arvaamattomasti. Myös naurettavat hyppykohtaukset ja kädellä leikkimiset eivät sovellu pelin tyyliin saatikka kameran kanssa kovinkaan hyvin yhteen.
Jakso suunnittelu ontuu myös paikoitellen, sillä joidenkin kohtausten läpäisyyn vaaditaan myös tuuria, tällä tarkoitan että esimerkiksi pelaaja joutuu heittämään noppaa ja riippuen siitä mitä noppa näyttää voi pelaaja joutua vihollisten alueelle tai siirtymään takaisin päin. Tämän jakson todellinen luonne tulee vasta esiin dante must die vaikeus asteella jolloin täytyy heittää vielä tasa lukukin jotta pääsisi loppuun. Toinen on eräs suojakenttään luottava vastustaja joka usein lähtee karkuun keräämään suojakenttänsä takaisin jolloin pelaaja voi vain katsoa ja kirota.

Peli ei ole ehkä kaunein Playstation3 peli, mutta grafiikka on todella sulavaa ja mitään suurempia ruudun päivitys ongelmia ei löydy. Muutamassa kohtaa olen pelin onnistunut pienesti hidastumaan kovan meiningin yhteydessä, mutta siinäpä se. Eniten ihmetyttää pelin bugiset varjot jotka tuntuvat hieman oudosti värisevän ja omaavat ilkeästi sahalaitoja. Myös aiemman osan isku efektit puuttuvat ja tämä vaikeuttaa jopa hieman peliä, sillä on entistä hankalampaa torjua Danten RoyalGuard liikkeellä yhtään mitään kun perinteistä osuma kohtaa ei näe yhtä selvästi.

Äänet taistelussa ovat hyvin samankaltaiset aiempien osien kanssa. Tämä tarkoittaa musiikkien edelleen vaihtelevan rauhallisen valikkomusiikin teemasta jonkin sortin elektrometalliin.
Harmittavasti vihollisten äänivihjeet ovat poistettu joiden avulla oli helpompi väistää tai ennakoida vihollisten iskut. Musiikki tyyli ei ehkä miellytä omaa musiikki makuani niin hirveästi mutta ei se pelistä yhtään huonompaakaan tee, hieman tosin harmittaa että kappaleita kierrätetään pelin läpi aika paljon ja erityisesti taisteluissa ne kuulostavat todella samalta.

-9
ei kärsinyt Neron kohdalla Raiden traumaa.

Ayreon - 01011001 [Musiikki]

2008-01-31T08:09:00.000-08:00

Ayreon, jota itse pidän jonkin sortin jumala olentona, on päättänyt julkaista uuden levyn. Levyn joka jälleen kerran saattaa minut epäilemään että kannattaako tässä enää omaa kuvaa musiikki maustaan seurata ollenkaan ja antaa Ayreonin hoitaa se homma. Aiemmat levyt ovat kuunneltu tehokkaasti läpi ja näistä olen pitänyt paljon.
Ayreonin 01011001 levy ei petä tälläkään kertaa.

Ayreon itse kuvaa musiikkiansa Rokki oopperana mutta itse luettelisin tämän ehkä enempi progressiiviseksi metalliksi, kuten moni muukin on tehnyt. Ne kertovat tarinoita joita uusin levy on piukassa, tai paremminkin levyt sillä niitä on albumilla kaksi.

Kannattaa siis vähintään testiksi kuunnella sopiiko Ayreon musiikki makuusi yhtä hyvin kuin minun mutta muistakaa myös että musiikki on sen verran monipuolista ja rikasta että siihen voi mennä montakin kuuntelukertaa ennen kuin saa hyvän kokonaiskuvan albumista.

BiteFight selainpeli

2008-01-31T07:59:00.001-08:00

Löysin tuossa hiljattain vissiin jo jonkin aikaa pystyssä olevan kohtuu hauskan selainpelin. Pelissä ollaan joko Vampyyri tai ihmissusi ja metsästetään vastapuolen pelaajia. Peli ei ole mikään Flash peli vaan puhtaasi selainta hyödyntävä selainpeli.
lievästi kuvitettujen tekstiseikkailujen ystävät ja muutkin kokeilemaan jollei jo pelistä ole ennen kuullut.

pelaamaan voi rekisteröityä vaikka alla olevasta linkistä:
Linkki

Assassins Creed arvio [Ps3]

2008-01-22T12:16:00.000-08:00

Tuli tuossa hiljattain vihdoin päästyä Assassins creed läpi ja vihdoin tuntuu siltä että pelistä tietää tarpeeksi saadakseen sille kunnon arvio. Kuten muissakin peleissä arvosteluni eivät perustu vain pelkkään läpäisyyn vaan tässäkin tapauksessa tein jokaisen kaupungin kaikki tehtävät mitä salamurhaan tarvitsee. Lippuja tuli kerättyä kohtalaisen paljon myös mutta pääosin kaupunkien ulkopuolelta, mutta aloitetaanpas.

Assassins creed on Ubisoftin julkaisema uusi hyvin menestynyt nimike, joka kertoo kahden ihmisen tarinaa ainakin ensimmäisen osan perusteella. Trilogia on tiimin tavoitteena joten peukkuja näidenkin menestymisen puolesta. Peli alkaa nuoren miehen joutuessa kaapatuksi tieteellisiin kokeisiin joiden tarkoituksena on lukea hänen esi-isiensä muistoja hänen DNA:nsa kautta. Peli sijoittuu pääosin 1100 luvulle ja ohjattavaksi annetaan päähenkilön esi-isä Altair. Altair kuuluu salamurhaajien veljeskuntaan josta voi päätellä pelin tehtävien sijoittuvan hyvinkin paljon eri henkilöiden salamurhaamiseen. Altair mokaa tärkeän tehtävän pelin alkumetreillä oman ylimielisen luonteensa vuoksi ja tämän takia koituu harmia koko veljeskunnalle. Tappamisen sijaan Altairille annetaankin mahdollisuus, aloittaa alusta ja hänet määrätään tappamaan 9 henkilöä saadakseen arvonsa ja kunniansa takaisin.

Pelin mekaniikka on hyvin samankaltainen Prince of Persia peleistä, Altair kiipeilee ja liikkuu kuin apina konsanaan Jerusalemin rakennusten katoilla, ja saa Unchartedin Draken akrobatia taidot näyttämään esikoulu tasoisilta. Kiipeily ja hyppiminen on todella toimivasti toteutettu ja parempia kontrolleja tähän on vaikeampi enää kuvitella, mutta sulava toimivuus tuo mukanaan ehkä jopa liiallisen helppouden. Ainoaksi vaaraksi kiipeilyssä ilmenee vahingossa tehty harhahyppy tai vartijan ampuma nuoli tai heitetty kivi. Muuten Altair kiipeilee kohtalaisen vaivattomasti korkeimpienkin rakennusten korkeimpaan kohtaan. Menoa olisi voinut hieman syventää tällä saralla mutta mitään varsinaisesti häiritsevää ongelmaa tämä ei luo.
Taistelu potee hieman samankaltaista vaivattomuutta, ja alun vaikeiden taisteluiden jälkeen liikkeiden karttuessa ja energia palkkien lisääntyessä tarvitsevat vartijat todellakin armeijan kaataakseen taitavan pelaajan, monet varmisti jättävät pelin yhden perus ideoista osittain käyttämättä ja teurastavat vain kaikki näkyvät vartiat ja kävelevät rauhassa lähimpään piiloon rauhoittaakseen tilanteen pelkän karkaamisen sijaan. Näyttävää se on, mutta ei kovin haastavaa.

Pelin suurimmat ongelmat löytyvät itse pelin ytimestä, salamurhat ovat hauskoja ja viihdyttäviä sekä paikoitellen myös kohtalaisen jännittäviä, mutta näitä ennen tulevat lipunkeräämiset ajanpuitteissa, taskuvarkailla käynti, salakuuntelu, ja kuulustelu ovat niin sanotusti kaikki mitä pelistä löytyy, näitä toistetaan salamurhasta toiseen tyyliin pikkutehtävät -> salamurha -> pikkutehtävät -> salamurha. Aluksi hauskaa mutta pidemmän päälle kohtalaisen puuduttavaa. Lisäksi piilotettujen satojen lippujen kerääminen ei varmastikaan monia sen koomin kiinnosta saatikka piilotettujen pyhiinvaeltajien surmaaminen. Pelin kulkua myös hidastavat naurettavat nopeusrajoitukset, sillä vartijoiden ohi ei saa kulkea kuin hiipimällä, tai sinut todetaan heti salamurhaajaksi.

Grafiikka on pelissä kyllä kohdallaan, kaikki kolme kaupunkia ovat todella näyttäviä sekä ihmisten määrä tuo realistista eloisuutta kaupunkeihin. Myös Vaeltavat joukkiot jotka tulevat vastaan kaupunkien ulkopuolilla ihmetyttävät. Tunnelma on ehdottomasti pelin kovimpia valtteja juonen lisäksi. Hiljaa kaupungissa kävely ihmisten lipoessa ohitse myyjien pölistessä myyntipuheitaan ihmisten keskustellessa keskenään yhdistettynä hyvin todenkaltaiseen tuon ajan kaupunkiin. Valitettavasti pelin virheet verottavat tunnelmasta kovan palan, mutta jos näille voi antaa anteeksi on meno varmasti nautittavaa. Miinusta tulee silti pelin useasti tippuvasta ruudunpäivityksestä joka vaihtelee paljon paikan mukaan. Se ei ole yhtä näkymätöntä kuin monissa muissa peleissä sillä sen näkee varsin hyvin juostessaan nopeasti kujalta toiselle paetessa. Mitään pelaamista häiritsemää tippumista tämä ei silti ole.

Musiikit sopivat peliin, ne eivät kyllä mitään pakkomielteitä pelin soundtrackin ostamiseen nosta, mutta ajavat asiansa. Ääninäyttely toimii mutta Heavenly swordin ja Unchartedin elokuvamaisuudesta ollaan vielä kaukana hahmojen ollessa hieman elottomia.

Juoni on pelin ehkä kovin valtti, ja loppua kohden selviää selviämistään kuinka syvälle se loppujen lopuksi ulottuukaan. Varoituksena kuitenkin peli jää todella pahasti kesken lopussa ja lopputekstit pamahtaa ruutuun kohtalaisen arvaamattomassa kohtaa enteillen että meno vasta alkaa ykkösosassa. Sivujuonia kaipaisi silti peliin jotta tehtäviin saataisiin paljon enemmän variaatiota nykyiseen verrattuna.

HUOM: Peli sisältää myös vaihtelevasti paljon bugeja joten kannattaa päivittää se heti versioon 1.10. Joillakin peli myös on kuulemani mukaan jäätynyt hevosella ratsastaessa sekä peli jäänyt latailemaan loputtomasti lataustauolle. Omalle kohdalleni näistä ei onneksi osunut kumpikaan ja pääsin läpäisemään pelin ilman mitään ongelmia läpi kohdaten vain pari naurettavan pientä grafiikka Bugia.

+8/10
Tekee niin paljon oikein, mutta myös paljon menee metsään.

GAMEREACTOR - uusi ilmainen pelilehti

2008-01-16T12:29:00.000-08:00

Mikäli ette jo ole lähimmässä pelien jälleenmyyjä liikkeessä jo nähneet Gamereactor lehtisiä niin kannattaa hieman tarkkailla tarkemmin ja katsastaa kauppa jos toinenkin sillä uusi muissa pohjoismaissa jo tuttu lehti GameReactor on saapunut ja asetellut itseään nykyisten lehtien väliin jo kahden numeron verran. Kyseessä ei toki ole mikään PELAAJA tai PELIT kaltainen joka kuukausi postiluukusta iloa tuova kattava luku paketti mutta ei myöskään PELAA kaltainen mini lehti. Lehti iskee koollaan ja laajuudellaan näiden kahden väliin, mutta säilyttää ilmaisuutensa.

Eli ette häviä mitään mikäli kyseisen lehden käytte lunastamassa itsellenne ilta luettavaksi vaikka peliostoksilla.

Lehti omaa myös kohtuu kattavan Nettisivuston pätevillä foorumeilla
www.gamereactor.fi

Kumin polttaminen lähestyy: Burnout Paradise

2008-01-16T12:18:00.000-08:00

Tammikuu on ollut kohtuu hiljainen pelijulkaisujen kohdalla. Muutamista tulevista peleistä on tullut kivasti lisää tietoa kuten aiemmassa postauksessani mainitsema LittleBigPlanet. Omat tekemiseni ovat pitkälti rajoittuneet hieman kouluun palaamisen yhteydessä, ja Assassins creed lähenee pikkuhiljaa loppuaan vaikka viellä pelattavaa riittää yllin kyllin. Wii:llä harmittelen hieman Smash Brothersin myöhästymistä jälleen vaikka se ei suoraan Eurooppaa koske, mutta julkaisun siirtäminen Ameriikassa ei tätä ainakaan nopeenna.

Ensiviikolla 24.1 saapunee ehkä kuukauden odotetuin peli eurooppaan, joka kantaa nimeä Burnout Paradise. Pelihyllyni NextGen osastolla on vielä pulaa varsinaisesta arcade kaahailusta vaikka motorstom paikkaa ainakin rallin puolta kohtuu hyvin.
Tehtävää kuulemma riittää tulevassa Burnoutissa ja Demo oli kohtuu laadukas.
Mikäli ei ihmeitä tapahdu haen luultavasti kyseisen pelin ensiviikolla.

Niin eipäs unohdeta myös että AYREON - 01011001 levy ilmestyy myös kuun lopulla joten tuokin pitää mukaan napata ja vielä jonkin sortin spessu paketissa kaikkineen herkkuineen.

Assassins creed [Ps3]

2008-01-10T12:35:00.000-08:00

Näin aluksi kiitokset Reiveni:lle pelin lainaamisesta. Pyrin läpäisemään sen hyvissä ajoin niin pääset sitten jatkamaan peliä myös itse.

Assassins creed on peli jolle Ubisoft sai luotua aika moisen Hypen, peli näytti ensimmäisissä trailereissa todella upealta ja tyylikkäältä myös teema kuulosti todella kiinnostavalta. Lopullinen peli oli ehkä monille pienimuotoinen pettymys, mutta tämä ei pelistä tee huonoa, ja peli näyttää tietty edelleen upealta. Peli kärsii vahvasti bugeista joista uusin päivitys 1.10 korjasi ainakin osan. Toinen asia missä mentiin hieman metsään, on pelin kulku, Maailma on laaja ja interaktiivinen mutta tehtävät ja peli toistaa vahvasti itseään. Mikäli näille virheille kuitenkin pystyy antamaan anteeksi sekä jos teema iskee, on peli varmasti kokeilemisen arvoinen. Omalla kohdalla peliä auttaa se, että viimeaikoina on peleissä muutenkin alkanut kiinnostamaan salamurhaaja tapainen lähestymis tapa hiipien ja toteuttaen tapot harkiten ja suunnitellen.

Pelistä luultavasti arvostelua kunhan tulee tarpeeksi pelailtua.

LittleBigPlanetista uutta videomateriaalia!

2008-01-10T12:17:00.000-08:00

Juuri hiljattain alkaneet CES 2008 messut ovat olleet pelaamisen kannalta tänä vuonna kohtuullisen runsaat. Kyseisellä messuilla päätti Media molecule antaa kohtalaisen runsaasti uutta materiaalia heidän innovatiivisesta uudesta pelistään joka keskittyy vahvasti käyttäjien omien tuotoksien tekemiseen jakamiseen ja latailemiseen. Modi-kulttuuri on konsoleilla vielä vasta vauva askelissa mutta Unreal Tournament ja LittleBigPlanet tuovat tätä myös konsoleille.

Tässä muutamia videoita:

Tjujana
Fire level
game demonstration

Guitar Hero3: Legends of Rock arvostelu [Ps3 ja Ps2 versio testattu]

2008-01-06T23:09:00.000-08:00

Takaisin arkeen ja takaisin kouluun näin iski todellisuus taas aikatauluun. Joten pieni lomailuni blogista on nyt ohi.

Guitar Hero oli vielä muutava vuosi sitten kohtuu iso tapaus sillä se yllätti monet pelaajat laadullaan. Peli veti kymppejä moneltakin kriitikolta ja se nousi hyvin nopeasti bile pelien ja ns rytmipelien ykköseksi konsoleilla. Se sopii sekä harvemmin pelaaville ja hardcore yleisölle. Pelin suurin erikoisuus on pelin mukana tuleva kitara ohjain. Ohjain nostaa ikävästi kyllä pelin hintaakin joka tiputtaa nuorempien huonompi tuloisten pelaajien mahdollisuuta iskeä hampaansa siihen.

Guitar Hero III legends of Rock on ensimmäinen ei Harmonixin tekemä Guitar Hero, kyseinen poppoo siirtyi tekemään nytemmin hieman saman kaltaista Rock Band peliä.
Guitar Hero III on kokenut muutamia muutoksia tämän myötä, kitara on muuttunut hieman alun lelumaista hienommaksi. Peliin on otettu myös oikeita kitaristeja jotka on mallinnettu peliin ja soittavat muutaman kappaleen ja ovat avattavissa pelaajan käyttöön, mikäli esim Guns and Roses faneja löytyy niin Slashin saa avattua peliä pelaamalla. En ole varma mutta luultavasti myös enemmän mainosta on peliin tullut mm Gibson kitaroiden myötä. Merkki kun kukoistaa lähes jokaisessa kitarassa mitä pelissä on. Muuten peli on lähes saman kaltainen kuin edeltäjänsä.

Guitar heron perus idea on oikeaa kitaraa löysästi simuloivan ohjaimen kanssa soittaa nuotit mitä peli heittää pelaajan eteen. Meno on kohtuu tuttua tanssimatto pelejä pelanneille, paitsi ehkä ohjaimen kanssa kanssa. Napit kuvastavat korkeus asteita, ja niitä pitää painaa pohjassa ja kun nuotti tulee kohdalla pitää oikean väristä nappia painaa pohjassa ja painaa keskellä olevaa riffi nappulaa.
Matkalla tulee myös pidempiä nuotteja joissa pitää nappulaa alas painettuna nuotin loppuun, ja näitä nuotteja saa korostettua whammy bar nimisellä kammella mikä ohjaimessa on. Ohjaimen käyttö vaatii oman totuttelunsa ja vasta alkajille suosittelen Easy vaikeusastetta vaikka meno näyttäisi mediumillakin helpolta.

Pelin kappalelista on kohtuu täyteläinen ja sisältää paljon erillaisia kappaleita, mutta listaa dominoi odotetusti amerikkalaiset kappaleet sekä amerikan kultaiset klassikot, myös briteiltä on kappaleita päässyt mukaan. Euroopasta on päässyt vain naurettava osa bändejä GHIII:n listalle joista ehkä suomalaiseen metallimakuun tunnetuin on In flames. Vaikka pohjois eurooppa (lue: suomi, ruotsi ja norja) on nykypäivän kovimpien metalli bändien tuottaja niin silti inflames on ainoa kappale joka peliin on päässyt monista kovista. Mutta joka tapauksessa kappaleet sopivat yllättävän hyvin peliin, vaikka vaikeustason puolesta Slayer rainin blood ja dragon force ovat monelle kohtuu iso seinä kavuta.

Vaikeustasoja löytyy kohtuu hyvin ja hyppy Easy:ltä mediumiin ei ole niin tuskainen kuin Mediumilta hardille sillä paikoitellen tuntuu että hardi käy expertistä ja expert taas jostain vielä korkeammasta. Muutama expertin kappale taas tuntuu taas Hardilta joten tästä päästään helposti mielipiteeseen että Hardin ja Expertin vaikeusaste heittelee vähän liikaakin. Harjoittelulla silti pääsee pitkälle ja muutaman päivän harjoitelun jälkeen osaa jo kohtuu hyvin pelata pelin kohtuu yksinkertaisen luonteen vuoksi.

Grafiikka ei pelissä päätä huimaa mutta tähän ei kyllä pysty kiinnittämään huomiota tuojottaessaan eteen vaihtelevalla nopeudella valuvia värikkäitä hypnoottisia nappeja joita peli kutsuu nuoteiksi. Tällöin pelin menettelevän ulkoasun katsominen ei kovinkaan hyvin onnistu paitsi sivusta katsojille. Ps2:lla peli eroaa next gen laitteiden versioista paitsi ehkä wiin, vain HD puutteen myötä sekä ehkä katsoja määrän vähentymisen kanssa. Eli erot eivät ole dramaattiset grafiikan osalta.
Itselle kuitenkin oli ensimmäiset 2minuuttia kuin pussin läpi katsomista kun Ps2 versiota testasin.

verkko ominaisuudet ovat ehdotonta plussaa, ps2 versiosta nämä uupuvat mutta next gen laitteiden verkko ominaisuudet. Pelaajat voivat mittelöidä verkossa ja ladata peliin uusia kappaleita. Myös tuloksien saaminen suoraan verkkoon on mitä loistavimpia merkkejä miksi nextgen laitteisiin kannattaa ehkä jo pikkuhiljaa siirtyä lompakon sen salliessa. Tuloksien vertailu ja parantelu on yllättävän addiktoivaa ja hauskaa. Hieman harmittaa kuitenkin että vain pelin yksinpeli kampanjan kappaleet lähettyy verkkoon ja täten quick play moodin ennätykset ovat erikseen. Tuloksiin toivoisi myös Top listan muokkaus työkaluja, esim yhden käyttäjän ennätykset eivät mielestäni saisi dominoida koko listaa vaan pelaajien ennätykset pitäisi saada tyyliin yksi ennätys per pelaaja ja täksi delete nappula olisi hyvä saada records kohtaan optionsista.

Yksinpelikampanja jaksaa kiinnostaa lyhyydestä huolimatta, erityisesti jos peli ottaa alleen oikein kunnolla on tällöin lähes pakko saada jokaisesta kappaleesta se viisi tähteä jokaisella mahdollisella vaikeusasteella. Next gen laitteiden nettiominaisuuksissa myös ennätyksien parantelu on hyvin koukuttavaa.

en ole aiempia pelejä pelannut kamalasti paitsi Guitar hero ykköstä, joten en osaa sanoa kuinka paljon tämä on uudistunut aiemmista, mutta perinteinen GH meininki on pelissä vahvasti mukana. Hieman olen silti nyrpeä omaa elämäänsä elävästä Whammy baristani joka ei tunnu toimivan aina.

Huomio myös pc pelaajille, peli löytyy myös PC:lle ja pelistä on myös tehty hyvin samankaltainen kotimainen ilmais peli löytyy myös pc pelaajille tuttu Frets on fire, jota voi PC:llä pelata näppiksellä. Googlettakaa kyseisen pelin nimi niin luultavasti pääsette sivustolle josta voi pelin ladata ilmaiseksi koneelle muutaman ilmaiskappaleen kanssa. Lisäkappaleista en puhu näiden ollessa enemmän tai vähemmän laittomia. Peli on kuitenkin yksinään ilmais kappaleineen täysin laillinen ja kertoo hyvin mistä GH:n kaltaisissa peleissä on kyse.

8/10

Guitar HeroIII: Legends of Rock

2007-12-25T10:31:00.000-08:00

GH3 tuli saatua nyt sitten joulupaketista, ja kiitos kaverin tykönä saadun harjoituksen sain sen myös läpäisty easyllä kohtalaisen kivuttomasti. Nyt mediumilla sitten harjoittellen. Meininki on kohtalaisen samanlaista mitä Guitar hero1:sessä mutta mielestäni harjoittelu moodia on parannettu todella paljon ja kappaleista löytyy muutamia todella kovia kappaleita sekä muutama hyvä kappale jota en ole koskaan kuullutkaan.

Kitara on pelittänyt hyvin lukuun ottamatta lähes omaa elämäänsä elävän whammy barin kohdalta. En tiedä onko kyseessä peli bugi vaiko laite vika tai liitännästä johtuva.
Tarvitsee vielä tutkia asiaa. Arvostelu ilmenee luultavammin muutaman viikon sisällä.

Parhaat pelit jota kukaan ei ole pelannut Osa:6

2007-12-25T10:14:00.000-08:00

Päätin tutustua Spychonauts nimiseen tekeleeseen sillä peli on kerännyt kohtuu paljon kehuja. Tietty asiaa edes auttoi myös 10€ hintalappu. En tiennyt mitä odottaa peliltä paitsi grim fandangon kaltaista visuaalisen puolen suuntautumista.

Juoni kertoo pojasta jonka isä ei halua hänestä tulevan Psychonauttia, mutta poika karkaa kotoa päästäkseen Psychonautsien koulutus alueelle joka on eräänlainen leirintä alue täynnä mitä eriskummallisempia oppilaita. Hahmot ovat hyvin vahanukkemaisia ja mihinkään realistisuuteen ei pyritä edes kaukaisesti.
Pelin visuaalinen ulkoasu voi vaikuttaa hieman siltä että kyseessä olisi lapsille pääsääntöisesti suunnattu peli, mutta oman kokemuksieni mukaan pelin K12 leima on hieman alakanttiin. Pelaaja kun joutuu tutkimaan hullujen mieliä ja taistelemaan mitä eriskummallisempia painajaisia vastaan mitä ihmeellisimmissä paikoissa.

Pelillisesti peli on tasoloikkapelien eliittiä, kamera kulma toki on mitä on mutta ideat ja spyykkisten voimien käyttö on todella hauskasti toteutettu. Näitä kykyjä tarvitaan läpi pelin erillaisissa pulmissa jotka paikoitellen muistuttavat paljon seikkailupelejä.

Mikäli näet pelin halpishintaan ja kiinnostus iski niin et tule varmasti pettymään.

Valitettavan moni on jättänyt näinkin erillaisen pelin hyllyyn. Pelin saa nykyään todella halvalla ihan alkuperäis pakkauksessa vaikka laadullisesti peli kamppailee nykypäivänkin tasohyppely pelien kanssa hyvin.

PSP 3.80 päivitys Internet Radio testikäytössä

2007-12-19T06:28:00.000-08:00

Kyllä kuluttajan mieltä taas lämmittää näin viileinä joulukuun päivinä kun konsolivalmistajien kilpailu käy kiivaana ja laitteet päivittymät mitä ihmeellisimmillä ominaisuuksilla. Näistä yksi on PSP:n uusimman päivityksen tuoma ominaisuus nimeltään Internet Radio.

Internet radio ominaisuus antaa ainakin näin aluksi vielä PSP:lle mahdollisuuden kuunnella Nullsoftin palvelun kautta internet radio lähetyksiä. Kyseinen firma voi olla monille tuttu media toistoon tarkoitetun Winamp ohjelman myötä.

Radion kuunteluun pääsee helposti kiinni mikäli wlan verkko asetukset ovat kunnossa, tai satut olemaan avoimen w-lan verkon alueella joita voivat olla esim., kahvilat, kaupungin osat kuten keskusta sekä kuten omassa tapauksessani koulu.

Eli aloitetaanpas:

PSP 3.80 päivityksen myötä ilmestyy kyseisen toiminnon kuvake tietysti viimeiseen osaan PSP:n xmb käyttöjärjestelmää. Se sama missä on RSS sekä webbi-selain.
Kuvaketta painaessa järjestelmä kytkeytyy w-lanin avustuksella internetiin ja valittaviin tulee kaksi vaihtoehtoa.
Ensimmäinen vaihtoehto kertoo lisää tietoa tästä uudesta ominaisuudesta.
Toisesta psp verkkoselain ohjaa sinut sivuille josta saat valita itsellesi mieluisen soittimen.

Kyseinen sivusto on avattavissa myös tietokoneilla, ja kuviakin löytyy:
TÄÄLTÄ

Valitsin itse ylimmän, sillä Nullsoftin palvelun radio kanaviin on tutustuttu jo tietokoneen winamp5.0 ohjelman kautta. Tämän jälkeen PSP kysyy sinulta haluatko ladata soittimen ja vastataan tietysti kyllä kaikkiin kysymyksiin. Nyt sinulla pitäisi avautua Nullsoftin soitin näkyville painaessasi internet radio kohtaa.
Tästä painamalla avautuu nähtävästi webbio-selaimeen eräänlainen radion tapainen vempele nappuloineen. (katso kuvat yllä olevasta linkistä) Tästä voi helposti valita genren ja selata radio kanavia vasemmalta oikealle kunnes mieleinen radio kanava osuu kohdalle. Tässä kanavan vaihtamisessa pistää todella häiritsevästi korville radiomainen häiriöääni jota tulee kanavan vaihtuessa välillä todella pitkäänkin. En tiedä mitä tekijöillä oli päässään tämän kanssa mutta kai se jotenkin viestii että sovellus lataa seuraavaa radio kanavaa mutta se ei poista totuutta että volyymit kaakossa kuulokkeet korvilla se olisi sen miellyttävämpää.

Sovellus tuntui ehkä hieman kankealta ja sekavalta, monet ominaisuudet on kuvattu kuvilla ilman mitään tekstiä. Tämä vaikeuttaa ominaisuuksien käyttöä. En esimerkkinä löytänyt lainkaan toimintoja jolla voisin hakea jotain tiettyä radio kanavaa tai radiokanavan talletus pikavalintaan loisti poissa olollaan.

Hyvät:
+ Toisto toimii lähes moitteetta
+ Radio kanavien kuuntelu hyvä laastuista
+ ei minuutin kuuntelu testin aikana viivettä ainakaan näkynyt (kanavakohtaista)
+ Ulkoasu on visuaalisesti näppärä
+ Kattava valikoima Genrejä

Huonot:
- Epäselvät toiminto kuvakkeet
- Kanavan vaihdon välissä tulevat häiriö ääni imitaatiot
- kanavia selataan yksi kerrallaan periaatteella ja tietyn kanavan valitseminen vaikkapa 10:stä on paljon epäkäytännöllisempi kuin se että ohjelma listaisi kanavat näppärästi pieneen laatikkoon.

Ps3 DivX toisto [testaus]

2007-12-18T05:08:00.000-08:00

Sony antoi Playstation3 konsolin omistajille ympärimailmaa tänään jälleen uuden järjestelmä päivityksen ladattavaksi. Tietysti tämä on pakko ladata jotta pelit ylipäätänsä toimivat kun konsoli on kytketty nettiin. Päätin pistää tämän päivityksen pienelle koetukselle ja kertoa hieman tästä hienosta lisäominaisuudesta DIVX.

Divx tukihan itsessään tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä että laite tukee yhäuseampaa video formaattia. Ps3:sen tapauksessa tämä mahdollistaa mm Divx XVID tiedostojen katsomisen laitteella jotka käyttävät yleensä tiedostoa tyyppiä .avi.

Toisto CD levyiltä
Suosittelen lämpimästi siirtämään CD levyiltä tiedostot vaikkapa Ps3:n kovalevylle, USB muistitikulle tai PSP:n kaltaiseen muistivälineeseen. Ainakin omalla kohdalla tulee helposti huomattua että Ps3:n CD lukupää ei ole mikään kovinkaan hyvä vaihtoehto poltettujen CD:den lukemiseen. Ps3:n levyltä toistettaessa avi videoissa ei enää pätkimistä näy ja videon kelaaminen ja katsominen on huomattavasti mukavampaa.

Kuvasuhde ongelmat
Kuten kaikki muutkin video tiedostot on avit ja Xvidit yleensä tehty tietylle kuvasuhteelle ja tietokoneelle tarkoitetut videot ovatkin usein suhteuttu perus kuvasuhteen mukaan 4:3 kun taas laajakuva suhde 16:9 on vasta HD televisioiden yhteydessä alkanut keräämään enemmän suosiota. Mikäli päätät polttaa tekstitykset video tiedostoon voi ilmetä ongelma että teksti ei näy kokonaan ruudulla. Esimerkkinä tapaukset jossa osa tekstistä jää ruudun ulkopuolelle vasemmalta tai oikealta tai kummastakin, sekä alhaalta jää alempi rivi vain puoliksi näkyviin.
Useimmissa videoissa ei näkynyt jälkimmäistä ongelmaa mutta tuli sekin yhdessä esille, mutta aiempi ongelma on hieman yleisempi, se ei toki monesti haittaa sillä se jää useasti puolikkaaseen kirjaimeen ja tekstit ovat yleensä keskitetty videotiedostoissa.

Tekstitykset
Mikäli haluat tekstityksiä videotiedostoihisi joudut ne edelleen polttamaan kiinni videoon, nykyinen tuki ei kata tukea textitystiedostoihin.

Lopullinen mielipide:
Mikäli tietokoneesi on kiinnitetty jo televisioosi kiinni piuhalla joka mahdollistaa HD laatuisen kuvan on Ps3:sen DIVX tuki aika heikko viellä ja ei korjaa nykyisten tietokoneiden loistavaa formaatti tukea alkuunkaan. Mutta jos kiinnostaa katsastaa videoita laajakuva töllöstäsi ja tähän ei tietokonetta ole kytketty voi Ps3:nen tarjota kohtuuhyvät puitteet tähän mikäli jaksat jonkin verran tapella kuvasuhde ongelmien kanssa.

Huomioitavaa: DIVX ei ole sama asia kuin XVID, molemmat ovat periaatteessa eri formaatteja. Vaikka näin voi tiedostonimestä luulla.

Yhteenveto:

Hyvää:
- Toisto toimii
- Avit voi kopioida Ps3:n kovalevylle
- Kopiointi kohtuu nopeaa
- Pelinkehittäjät voivat nyt hyödyntää avi tiedostoja peleissään
- Päivitykset tulevaisuudessa mahdollisia.

Huonoa:
- Kuvasuhteen säätäminen heikosti toteutettu.
- jotkin XVID tiedostot eivät toimi (vanhemmat?).
- Toivoisin useammankin formaatin toimivan kuin vaan Xvid ja AVI

Aiheesta
XVID
Divx

Parhaat pelit jota kukaan ei ole pelannut osa5: Oddworld abes Oddysee ja Exodus

2007-12-10T10:03:00.000-08:00

PSX aikoihin tuli kerran vanhempieni toimesta taloon peli jota pidin aluksi vaikeana. Peli oli kuitenkin todella erikoinen niin maailmansa kuin ideansa puolesta.
Se oli pääasiassa pulmaratkontaa, toimintaa sekä seikkailua. Pelissä ei "itse" ammuttu ketään vaan tähän sai silloin tällöin joogan voimin mahdollisuuden siirtyä heikkomielisten mieleen jonka kautta sitten toteutettiin likaiset teot. Aben seikkailun tielle osui niin miinoja, eteenpäin puskevia sokeita villieläimiä sekä vartio koiria ja hämähäkki maisia otuksia. Näitä tapettiin todella harvoin ja useimmiten kohtauksista pääsi lävitse vain karkuun juoksemalla. Hiippailuakin harrastettiin suurissa määrin vain oman nahkansa säästämiseksi. Pelin molemmat osat olivat tuolloin todella erikoisia ja laadukkaita tekeleitä ja kaksiuloitteisuus vain paransi peliä.

Pelit kertovat pienestä laihasta vihreästä alieni miehestä nimeltä Abe, joka on töissä tehtaalla. Hänen työsuhteensa kuitenkin päättyy enneaikaisesti uuden tuotteen tullessa markkinoille jonka ainesosaksi kohdistuu hän ja kaikki hänen rotutoverinsa.
Tästä alkaa mitä ovelimpiin ja lievään huumoriin pohdistuva mielikuvituksen rajamailla tasapainoileva seikkailu vailla vertaa. Pystyikö Abe pelastamaan kaverinsa ja estämään rotunsa muuttamisen kekseiksi. Tämä määritteli myös pelin kaksi loppua niin oddyseessa kuin exoduksessa. Pelaajalle annettiin mahdollisuus myös ilkeyksiin sillä kaikille pelaajille ei käynyt pelastaminen mielessä kun rotutoveri pesee lattiaa sirkkelin vieressä.

Toivon vain että viellä joku päivä pääsisi palaamaan Oddworldin pariin, tekijä tiimi on harmikseni asettunut viimeaikoina harmillisesti vain Xboxin leiriin. Vaikka oddworldit eivät ehkä miellyttäneet mikkisoftaa myynneillään ja mikäli oikein muistan myivät he firman poiskin, niin kyllä silloin harmitti kun oddworld munch oddysee näki päivän valon vain jättimäisellä X-lootalla.

Kiitokset

2007-12-10T09:53:00.000-08:00

Kiitän Metradgoidia ja hänen uskomatonta onneaan jonka avulla hän löysy kuin löysikin minulle oman kappaleen legendaarisesta Shadow of memories pelistä.
Pelistä löytyy pieni esittely kohdasta
Parhaat pelit jota kukaan ei ole pelannut Osa1. Shadow of memories

Peliä ei nykypäivänä löydy kirveelläkään ja en usko että ulkomailla olisi yhtään parempi tilanne. Muutamasta paikasta olen yrittänyt peliä etsiä ja tilata mutta toivotta. Sitten menee herra Metdragoid aka Samppa ja löytää kaksi kappaletta käytettynä Turun reisullaan. Onneksi Sami uskaltautui harrastamaan Jumalan pilkkaa ja myi toisen kappaleen minulle. Molemmat ovat kaiken lisäksi todella hyvässä kunnossa ja levyissä ole juuri naarmun naarmuakaan.

Uncharted Drakes fortune arvostelu

2007-12-10T08:04:00.000-08:00

Uncharted: Drakes fortune
Alusta: Ps3
pelaajia: 1
Online: ei
Genre: seikkailu, toiminta.

NaughtyDog tuo mitä mainiompien tasohyppely pelien takana oleva tiimi on tällä kertaa näyttänyt kyntensä toiminta seikkailu pelin muodossa. Peliä onkin odotettu jo pidemmän aikaa ainakin omalta kohdaltani, sillä pidin Jak ja Crash pelisarjoista paljon (jälkimmäinen tosin ei ole heidän nimike enää, joten nykyiset suhteellisen keskinkertaiset Crash pelit eivät ole heidän käsialaansa vaan kolme ensimmäistä sekä legendaarinen CTR (Crash team racing). Jak ensimmäisen trilogian päätökseen saamisen jälkeen kyseinen pelitalo tietysti keskittyi jo uuden sukupolven raudan taivuttamiseen ja Uncharted Draken fortuna on tämän työtaakan lopputulos.

Uncharted - Drakes fortune, kertoo toiminnallista elämää viettävästä Nathan Drake nimisestä aarteenmetsästäjästä, joka on selvittänyt olevansa legendaarisen Sir Francis Draken kaukainen jälkeläinen. Hänen seurueeseen kuuluu Victor Sullivan ja reportteri Elena Fisher. Pelin juoni alkaa kun Nathan löytää arkun jonka on oletettu kuuluvan Sir Francis Drake:lle, mutta Drake veikkaa tämän olevan ruumiiton ja huomaa olevansa myös oikeassa. Arkusta kuitenkin löytyy johtolanka Eldoradon aarteen luokse joka aloittaakin pelin joka on jälleen kerran taidon näyte NaughtyDogilta joka näyttää osan siitä potentiaalista mitä Ps3:lla voidaan saada.

Pelin menosta sen verran kerrottakoon, että kyseessä on seikkailua ja toimintaa hyvin paljon sekoittava yksilö. Pelaajan nokan eteen heitetään vähän väliä pienen muotoisia ja yleensä vähän liiankin helppoja pulmia ratkaistavaksi tai annetaan pelaajan käyttää hyväksi Draken uskomattomia akrobaattisia kiipeilyn lahjoja. Nathanille kun ei mikään torni tunnu olevan mahdoton kiivetä, ja pelissä on runsaasti kohtauksia jossa Drake kiipeilee ja pomppii ympäriinsä edetäkseen. Nämä ovat pelin ehdottomasti parhaita puolia, ja näistä pitävät pelaajat tulevat huomaamaan harmikseen että tätä harrastetaan kuitenkin huomattavasti odotettua vähemmän. Drake joutuu vähän väliä tarttumaan AK-47:aan ja putsaamaan moderneista merirosvoista suorastaan pursuavia luolastoja toisensa perään. Vaikka tämä on pelistä vain se 50-60% on se silti mielestäni aivan liikaa näinkin sulavat kontrollit omaavalta peliltä. Kontrollit toimivat kutakuinkin jokaisessa pelin tilanteessa moitteetta ja kuvakulmat ovat mitä mainioimmat. Tietysti paikoitellen joutuu hieman miettimään että mistä Drake nyt seuraavaksi ottaa kiinni ja harhahypyt johtavat pelaajan kuolemaan. Tämä ei kuitenkaan peliä itsessään haittaa sillä “välietapit” ovat pelissä määriltään todella runsaita joten turhautumista ei tule. Pelin loppupuolen muutama kenttä ovat silti pienimuotoisia pettymyksiä, ja viimeinen kohtaus on kaukana pelin muiden jaksojen laadusta vaikka tarinallisesti ne saattavatkin pelin hienosti loppuun, mutta samaa ei voi sanoa pelillisesti. Nämä ovat kuitenkin pieniä ryppyjä hyvässä kokonaisuudessa.
Peli yrittää myös lievästi luoda hiippailu elementtiä mukaan, mutta tämä jää lähinnä muutaman tapon etuun jonka jälkeen viholliset taas vyöryvätkin pienistä koloistaan Nathanin piipun eteen sillä vartio reitit ovat lähes aukottomia ja Piraateilla ja muilla on ilmiömäisen hyvä havainto kyky. Tekoäly on kuitenkin vastustajien ja muiden tietokoneen ohjastamien hahmojen kohdalla kohdallaan. Monesti kuolema korjaa sillä joku vihollisista koukkaa sivustaan pelaajan keskittyessä kahteen muuhun viholliseen. Myös notkeat piraatit käyttävät suojia mikäli niitä on lähistöllä.

Visuaalisesti ja musiikillisesti peli on hyvin tasokas, grafiikka on parasta mitä pleikkari:lla ollaan tähän mennessä nähty ja ensimmäiset tunnit viidakossa ovat monille mykistäviä kokemuksia. varjot lankeaa, ruohikko heiluu kivet kiiltää ja vesi on ehkä kauneinta mitä ollaan nähty. Hauskinta tässä on vielä se että pelissä ei ole edes yritetty tehdä täysin realistisen näköisiä sillä tekstuurit ovat suuressa osin toteutettu piirtämällä ja maalaamalla. Tämä ei tarkoita sitä että ne olisivat epätarkkoja vaan tyyli antaa hyvin pehmeän kuvan hahmoille jotka ovat muutenkin loppuun asti mallinnettu tarkasti. Tähän vielä oikeilla näyttelijöillä toteutetut liikekartoitukset tuovat hahmot eloon sekä kehokielellä sekä kasvo ilmeillä.
Kokonaisuus on todella elokuvamainen. Musiikista vielä että vaikka sen tasokkaaksi sanoinkin niin välillä tuntuu olevan vähän liian hiljaista ja ainoa “ääni” joka kuuluu on kuolemaa viestivä eksoottinen huiluääni.

Kokonaisuudessa Uncharted on todella hieno kokemus joka kannattaa läpäistä vähintään kerran. Pelin läpäisy kestää noin 10 tuntia josta puuttuu vielä neljä vaikeus tasoa ja kymmenittäin avattavaa erikoismateriaalia kuten uusia pukuja, making of dokumentteja, erikoisefektejä, uusia aseita ja ties mitä, joten pelattavaa löytyy sitä etsiville. Peli on kuitenkin tarkoitettu yksinpeliksi joten mitään moninpeliä on turha odottaa jota peli ei kyllä jää niinkään kaipaamaan.

Uncharted on laatupeli laatuun painostavalta pelifirmalta, sen vahvuudet ovat pelattavuuden hauskuudessa, kauniissa grafiikassa sekä persoonallisissa päähenkilöissä jotka tuovat pelaajan nokan eteen leffamaisen toiminta pamauksen jonka aloittaneena on vaikea päästää ohjaimesta irti ennen loppu tekstejä.

-9/10

Parhaat pelit jota kukaan ei ole pelannut osa: 4

2007-12-07T04:10:00.000-08:00

Tällä kertaa käsittelen tässä osiossa pelin joka kantaa nimeä Sword of the samurai.
Nimi itsessään voi monessa herättää pieniä negatiiviseen kuvaan johtavia kysymyksiä, mutta peli itsessään on todella viihdyttävä jos se saa tuulta alleen.

Pelin ideana on luoda alussa itselleen samurai jonka saa nimetä itse sekä valita sille naaman. Hahmo editori on köyhä, sillä siinä saa valita vain jonkin pelissä olevan tyypin naaman ja vaatteet, mutta tähän ei kannata paljoa laitaa huomiota.
Peli alkaa Samuraisi astellessa kohti kaupunkia ylitse sillan ja näkee harjoitus matsin puukepeillä,(samurait harjoittelivat, taistelua tyypillisesti puukepeillä) toinen samuraista menettää puumiekkansa ja samuraisi nappaa sen ilmasta ja menee tietysti koittamaan vastustajan kykyjä. Tämän taistelun voi joko hävitä tai voittaa, joka tapauksessa pelaaja passitetaan harjoittelemaan samuraiksi erääseen taistelu tyyli kouluista. Tämä ensimmäinen kaupunki antaa pelaajalle perus tiedot taistelemiseen jolla hän pääsee kaupungin tehtävä linjan suorittaessaan toiseen kaupunkiin.

Peli on graafisesti nykypäivän stadardeilla hieman karun oloinen, mutta peli omaa yllättävänkin syvän taistelu mekaniikan vaikka hahmoille voikin asettaa vain kolme liike sarjaa. Taistelussa yksikin lyönti voi kaataa vastustajan joten näiden lyöntien tai lyöntisarjojen kannattaa olla tarkasti valittu. Puolustukseen saa myös hurjan määrän mitä erikoisempia kykyjä joilla vahingoittaa vastustajia.
Pelin lopullista päämäärää ei löydy ja samuraitaan voi parannella eri tavoin lähes loputtomiin. mainetta ja pahaa mainetta voi hakea eritavoin osallistumalla tehtäviin ja turnajaisiin, sekä tietty voittamalla legendan maineeseen yltäneitä samuraita.

Peliä tuli hakattua todella paljon Ps2 aikoihin kaverin kanssa, ja mittelyt samuraiden paremmuudesta kesti yleensä tunteja.

Uncharted Drakes fortune hankittu

2007-12-06T10:45:00.000-08:00

Tuli tuossa hankittua Uncharted drakes fortune, jota olen jo jonkin aikaa odottanutkin. Peli on Jak ja Crash bandicoot sarjoista tutun NaughtyDog pelifirman käsialaa. Peli kertoo Sir francis Draken kaukaisesta sukulaisesta joka on ajautunut aarteen metsästäjäksi ja aikoo selvittää Draken aarteen kätkön. Peli pyrkii sulauttamaan uusia sekä vanhoja ideoita seikkailu sekä toiminta peleistä näppärästi yhteen ja onnistuukin siinä. Pelissä ratkotaan historiallisten raunioiden arvoituksia ja tässä otetaan hyödyksi vahvasti Draken akrobaattiset taidot joilla hän pomppii kiellekkeiltä ja kiipeilee korkeitakin torneja ilman suurempia ongelmia. Tietysti vastaan tulee myös tulitaisteluita modernien piraattien kanssa.

Peli on jo läpäisty mutta viellä ennen arvostelua tarvitsee kyseiseen peliin uppoutua tarkemmin että voisi viimeisen arvion antaa.

Super Mario galaxy - arvostelu

2007-12-01T06:30:00.000-08:00

Alusta: Wii
pelaajia: 1-2*
Online: ei
Genre: Tasoloikka
(*Kakkos pelaaja auttaa ykköspelaajaa ampumalla tähtipalasia vihollisten niskaan)

Sain kyseisen pelin vihdoin päätökseen vaikka äkillinen civilization4:sen pelaamisen pakkomielle katkaisi hetkellisesti pelin pelaamisen loppupuolella.
Mario on hahmo joka on pomppinut ja kerännyt kolikoita jo varmaan semmoiset 20 vuotta. Sarjan pää pelit ovat olleet aina Nintendo:lle todella tärkeitä ja näihin he ovat yleensä myös panostaneet todella paljon. Joku voisi jopa sanoa että Mario pelit ovat prioriteetillaan jopa Zelda sarjan yläpuolella. Aina ensimmäisestä todella yksinkertaisesta tasohyppelystä nykypäivään asti ovat ne olleet ajanjaksollisesti tasoloikka pelien kärkitasoa. Hyviä tasoloikkia silti löytyy tänä päivänä harmittavan vähän, ja Marion lisäksi ainoat todelliset kilpailijat löytyvät sonyn konsoleilta jotka ovat monelle varmasti tuttu Jak , Ratchet sekä Sly raccoon sarjat. Näitä ei silti kannata alkaa vertaamaan sillä kaikki kulkevat omaa polkuaan tehokkaasti.

Nintendon uusin pääsarjan Mario, jatkaa samaa linjaa ja huomaa jo alkumetreillä että pelisarja on jälleen saanut Nintendolta erityistä huomiota. Peli on myös Wiin ensimmäinen Mario peli, ellei mukaan lasketa Marion suhteellisen usein tapahtuvia Spin-off julkaisuja kuten vaikka Super Mario Smash Brothers.
Vanhojen sarjojen juoni on jälleen tässäkin pelissä käytössä, prinsessa kaapataan jälleen Bowser;in toimesta josta voi kertoa luolassa asuneille pelaajille sen verran että kyseessä on Marion Arkivihollinen joka on eräänlainen yhdistelmä kilpikonnaa ja lohikäärmettä. Hänen suunnitelmansa on tällä kertaa tosin astetta ilkeämpi ja tällä kertaa hän onkin varastanut myös kaikki suuret Tähdet itselleen ja Marion pitää tietysti saada ne takaisin ja pelastaa prinsessa Peach. Mario saa apua tällä kertaa itse tähdiltä ja heidän johtajaltaan. Mikäli etsit syvällistä juonta, kannattaa mieluummin harkita alkuvuodesta julkaistua Zelda TP:tä

Peli perustuu hyvin pitkälti tähtien keräämiseen, ja tietysti tähän on lisätty kolikot ja tähtipalaset lisäämään keräilyllistä menoa. Homma ei ole kuitenkaan niin tylsä kuin pelkkä tähtien kerääminen saattaa kuulostaa. Näitä saa palkinnoiksi mitä ihmeellisimmistä tehtävistä, kentistä. Kenttä suunnittelu on parasta mitä olen peleissä vähään aikaan nähnyt ja laajat ja monipuoliset galaxit saavat hymynkasvoille pelkän jaksojen nerokkuuden takia. Toki heikompia osa alueitakin löytyy mutta pääosin ovat jaksot todella kauniita, vapaantuntuisia, monipuolisia sekä värikkäitä. Väripalettia on todellakin käytetty tehokkaasti ja televisio suorastaan sylkee sateenkaaria ulostelevisiosta ja HD- televisiolla on meno todella kaunista ja sulavaa. Pelistä en itse löytänyt juuri bugin bugia eikä muutakaan häiritseviä virheitä vaikka jostain olen kuullut pelin muutamaan otteeseen jäätyneen. Tämä on peli joka ehdottomasti on Nintendo:n Wii:n lipunkantaja innovatiivisesta toteutuksesta.

Kontrollit pelissä toimii pääasiallisesti hyvin, mutta pelin paikoittainen planeetta idea silti aiheuttaa muutamia ongelmia tällä saralla. kuvakulman kääntyessä planeettojen alapuolella Marion liikkuessa siellä kääntyy myös kontrollit. Ohjain myös unohtaa liike suunnan joka johtaa siihen että pelaajan pyrkiessä maapalasen alapuolelle ohjaus kääntyy päinvastaiseksi ja Mario juokseekin takaisin yläpuolelle. Pelaaja voi myös hyvin usein olla hieman hukassa mihin suuntaan nyt sitten vääntää ohjainta kun kuvakulma ja kontrollit kääntyvät vähän väliä. Muistava ohjausjärjestelmä olisi toiminut paremmin ja tällä tarkoitan että Mario jatkaisi samaan suuntaan juoksemista vaikka maailma kääntyisi mihin suuntaan tahansa. Kamera on myös välillä todella epäinformatiivinen ja täysin vapaata kameraa ei aina saa laitettua edes päälle joka vaikeuttaa hieman osassa osaa peliä. Nämä ovat silti suhteellisen pieniä vikoja verrattuna siihen kaikkeen mitä peli tarjoaa, ja nämä ongelmat eivät riivaa läpi koko pelin vaan vain tietynlaisissa kohtauksissa.

Musiikit ovat mitä mainioimpia, pelin fantasia maailmaan sopii erittäin hyvin pelin avaruusmaiset ja no.. mariomaiset musiikit. Myös mahtisempia sävellyksiä löytyy erityisesti vaikka vastuksista. Sarjan fanit ovat varmasti onnessaan kun vanhoista peleistä tuttuja melodioita käytetään varsin tehokkaasti ja uudistetusti muutamissa jaksoissa. On hieno nähdä että audio puoli ja visuaalisuus kulkevat käsi kädessä.
Graafisesti peli on varmasti Wiin tämän hetken paras peli, se näyttää jopa paikoitellen myös hyvin next-gen tunnettuja efektejä kuten pintojen kiiltoa ja kolmiulotteisuutta, Kaukaista piirtoetäisyyttä, turkkia sekä omaa kaiken tämän lisäksi vielä korkeatasoisen yleisilmeen. Eikä tämä jää vielä tähänkään, hieman Folkloren tapaan pelin värikkyys ja kauniit teemat nostavat visuaalisen annin tasoa wii:llä ennen näkemättömälle tasolle.

Vaikeus taso pelissä on suhteellisen helppo ja pelin itseläpäisy ei monelta varmastikkaan juuri vaadi sen kummempaa taitoa Marion ohjastamisesta. Kaikkien tähtien kerääminen ja tämän jälkeen avautuvat lisäkivat tosin tulevat varmasti tyydyttämään keräiliöiden tarpeet.

Jos minulta kysytään, on tässä vuoden 2007 ensimmäinen Killer-app eli peli joka myy konsoleita, loistaa lähes jokaisella alueella ja uudistaa genreään monella tapaa. Ei peli ole ehkä täydellinen tai Metacriticin hullujen average pisteiden arvoinen mutta tämän vuoden yksi merkkiteos se kuitenkin on.

lisäys: Peliin toivoisi kyllä Suomenkielistä tekstitystä. En tarkoita tällä ettenkö osaisi englantia, mutta peliä pelaa myös huomattavasti nuoremmat kuten vaikka ala astetta käyvä pikkusiskoni. Olisi hyvä että Mario peleihin saataisiin edes suomenkielinen tekstitys.

9+/10
Tasohyppelyiden eliittiä

Konsolipelaaminen tuhoaa Pc pelit?

2007-11-27T13:49:00.000-08:00

Olen huomannut, että monille pc hardcore pelaajille on syntynyt vihaa konsoleita vastaan viimeaikoina. Ja naurettavat syytteet kuten pelien pilaantuminen tai kuvaavammin sanottuna konsolifoituminen on ollut haittatekijänä Pc pelaamisessa.
On mielestäni aivan naurettavaa alkaa syyttämään konsoleita moisesta asiasta joka on pääasiallisesti kuitenkin pelinkehittäjien omaa laiskuutta.

Jotkut sanovat että konsolipelit eivät ole yhtä vakavia tai syvällisiä kuin Pc pelit. Väärin, näillä ei ole tällä saralla yhtään mitään eroa, sillä konsoli joka on 90% tarkoitettu pelaamiseen omaa kaiken tarvittavan, kuten tietokonekin pelin luomiseen.

Konsoli sekä PC omaavat molemmat hyvin samankaltaista rautaa, molemmista löytyy näyttis, prosessori, välimuistit, kovalevy sekä verkkokortti(?). Ainoa ero on, siinä että konsolilla peli tehdään juuri sen yhden laitteen tehojen ehdoilla joka vaikuttaa lähinnä graafiseen ulkoasuun. Tietokoneella tämä taas menee Windowsin ehdoilla sekä tehovaatimusten kurissa pidon ehdoilla. Molemmat antavat samankaltaisen vapauden PELAAMISEEN, tietokoneilla sitten voi löytyä näitä ei pelillisiä ominaisuuksia kuten kartta editoreita sun muita modi työkaluja, joilla voi tehdä modeja nykypäivänä jo konsolipeleihinkin (katso Unreal Ps3 uutiset)

Tuoko tämän traagisen eron nyt sitten padi ja näppis+hiiri taistelu. Ei tuo, sillä molemmat omaavat tarvittavat portit lisäohjaimiin joten mikäli peli sen sallii voi siinä käyttää niin padia tietokoneella kuin hiirtä+näppistä konsolilla.
Molemmilla on mukava pelata mutta tietyissä peleissä niitä ei saa laittaa vastakkain, toisen omatessa epäreilun edun.

tappelupelit/autopelit pad>näppis+hiiri
fps/3rdps näppis+hiiri>pad

Molemmilla kuitenkin voi olla hyvä pelata saman genren pelejä vaikka eroja nopeudessa ja tarkkuudessa löytyykin.

Noh entä sitten Pal tv resoluutio?
No ei todellakaan, elämme jo HD aikakauden alkua, pelit tukevat konsoleillakin jo todella korkeita resoluutioita ja nämä näyttävät varmasti miellyttävältä myös siinä 19" näytössäkin.

Mistä tämä sitten johtuu?
Kenties se johtuu aiempien aikojen pelinkehittäjien töppäyksistä kuten DeusEx2 tai Halo. Joiden tietokone käännökset ovat todella laiskoja tekeleitä. Oblivionissakin jää ihmettelemään miksi käyttöliittymä on jätetty tismalleen konsoli version kaltaiseksi vaikka tämän puutteen saa jopa modin kautta muokattua vanhanaikaiseksi tietokoneella paremmin toimivaksi.

Pelit eivät myöskään yksinkertaistu sen konsolipelaamisen suosion noustessa, vaan
jos tämänkaltaista tuntee kokevansa kannattaa miettiä miksi pelejä tehdään. No rahan takia tietysti, ja mikäli kaikki PC ja konsolipelaajat pelaavat tietynlaisia pelejä niin sellaisia sitten tehdään. Tähän ei kannata kuitenkaan lannistua sillä aika ajoin ilmenee taas tiettyyn genreen suuntautunut helmi kuten GTA aikoinaan jotka suorastaan rohkaisevat sen genren pelien kehitykseen markkinaosuuksien toivossa.
Älkää siis syyttäkö konsoleita siitä että pelinkehittäjät laiskottelevat ja maksimoivat voittojaan.

DEUS EX 3

2007-11-27T13:41:00.000-08:00

Tätä on odotettu, ja todella paljon. DeusEx2 oli pettymys, mutta en siltikään halunnut sarjasta päästää irti ja luultavasti DeusEx2:senkin läpäisen kunhan siihen täysillä inspiroidun.

Mutta ennenkuin alan juhlimaan niin haluan kuulla alustan. Toivomuksena on tietysti Ps3, X360 sekä PC. PC on aivan varma alusta pelille, mutta haluan silti tietää että onko PC näyttiksen osto lähestymässä kovaa vauhtia? Jos joku peli saa minut päivittämään konetta sitä pelatakseni on sen oltava onnistunut DeusEx comeback!

Folklore arvostelu

2007-11-27T12:35:00.000-08:00

Kuinka saatoin unohtaa kyseisen arvostelun tekemisen täysin. Peli on pelattu jo aikapäivää sitten läpi mutta vasta tänään huomasin puutteen.

Folklore
Alusta: Ps3
pelaajia: 1
Online: laiha kenttäeditori
Genre: seikkailu, toiminta, fantasia höystettynä rpg elementeillä.

Folklore on tämän vuoden puolella julkaistavista peleistä ollut se mielenkiintoisin tekele. Se miten seurasin pelin julkaisun lähestymistä oli kuvista jutuista saanut todella mystisen kuvan pelistä. Mystiikka pelistä kyllä löytyy sen voin sanoa.

Pelin tarina keskittyy Doolinin kylään johon okkulttisen lehden päätoimittaja Keats kutsutaan apuun puhelimitse, sekä Äitinsä jo kauan kuolleeksi luullut Ellen saa kirjeen äidiltään. Pelin kauniin alkuvälianimaation jälkeen alkaakin pelinpääjuoni siltä seisomalta, kalliolta läheltä merta löydetään kuollut nainen, mutta hänet on surmattu. Tästä alkaa pelin kiehtova, juoni joka alkuvaiheissa heittää pelaajalle heti paljon kysymyksiä ja varmasti pistää monet etsivämäisesti myös itse miettimään mitä saarella on voinut tapahtua. Juoni pitää otteessaan aivan pelin loppumetreille saakka, mutta viimeiset luvut paljastavat ikävästi aivan kaiken joka kylvää pois suuren osan mahdollisista juoni analyyseistä ja faniratkaisuista mitä peli olisi tältä alueelta voinut saada. Se ei kuitenkaan onnistu juonta juurikaan pilaamaan, mutta loppu jäi kauas Shadow of memories pelin kaltaisesta syvyydestä. Mielestäni kuitenkin pelin juoni on tämän vuoden parhaista.

Pelaaminen on nokkelasti toteutettu vaikka toistaakin aika tavalla itseään. Jokainen Luku/jakso alkaa siitä kun pelaajan täytyy löytää jokin vainajan esine jotta he pääsevät esittämään tälle tuon puoleisessa kysymyksiä, tässä on kaikki mitä peli tarjoaa adventure puolelta ja jättää varmasti monet kylmäksi sillä pulmia ei periaatteessa edes ole, kaikki mitä pitää tehdä lukee aina mapissa ja mikäli hiemankin juonta lueskelee niin tietää varmasti minne mennä tai mitä tehdä.
Tämän jälkeen kun on esine saatu, matkataankin uuteen Tuonpuoleiseen jossa periaate on mennä paikasta A paikkaan B jossa B on joka jakson päättävä pomo vastustaja. Ikävää tästä tekee se että tätä käytetään jokaisessa jaksossa ja nämä täytyy läpäistä molemmilla hahmoilla, kaiken tämän lisäksi ovat reitit todella lineaarisia.
Taistelua harrastetaan paljon, ja näissä käytetään hyväksi folkkeja joiden tunnus tai sielun pelaaja on varastanut tai saanut. Pelaajalle on annettu neljä nappia joihin folkit sijoittaa ja jokainen folkki omaa oman hyökkäyksen mitä he tekevät napin painalluksen jälkeen. Kun vihollis- folkkia on vahingoittanut tarpeeksi pompahtaa hänen tunnuksensa esiin ja pelaaja voi täten varastaa sen folkilta.
Folkkeja löytyy paljon ja joukosta löytyy paljon erilaisia folkkeja erikoiskykyineen, mutta valtavan suuri osa näistä on hyvin samankaltaisia.

Musiikki on pelin ehdottomasti parhaimmista anneista, se yhdistettynä juonikuvioihin nostaa tunnelmaa. Ne myös sopivat pelin hieman eksoottiseen ja erikoiseen teemaan loistavasti. Näitä on valitettavan vähän ja useissa kohtauksissa pakataan käyttämään lähinnä pääteemaa ja vaihtelua tulee kaipaamaan. Kappaleiden määrästä huolimatta, ne mitä pelistä löytyy, ovat korkea tasoisia.

Visuaalinen toteutus on myös pelin parhaimpiin anteihin kuuluva ominaisuus. Peli ei ehkä yllä nextgen pelien parhaimmistoon tällä saralla, mutta taiteellinen luovuus suorastaan hehkuu pelin kentissä. Doolin ja faery realm ovat molemmat todella tunnelmallisia ja näiden jälkeisistäkin maailmoista ehkä yksi on heikompi esitys tällä saralla, tämä tietysti riippuu pelaajan teema mieltymyksistä aika pitkälti.

Pelin kesto oli minulle lievä pettymys, kaikkien folkkien kerääminen pääjuonen läpäisyn kanssa kesti ehkä sen 16 tuntia. Tuo tunti määrä on silti hyvin kattava määrä monen silmissä, mutta uudelleen pelattavuuden vähyyden takia pelin pariin palaa lähinnä juonen uudelleen lämmittelyn nimissä myöhempänä ajankohtana.

Vahvalla juonella ja pelillisillä ideoilla varustettu tekele joka kärsii toteutuksen yksinkertaistamisesta.

8-/10

Pelaamisen pakkomielteet

2007-11-26T07:54:00.000-08:00

Ajattelin pitkästä aikaa, tai ensimmäistä kertaa sillä en muista kirjoittaneeni blogiini vielä kamalasti mietteitä nykypäivän pelaamisesta.

Pelaaminen on viihdettä
Oma pelaamiseni on monipuolistunut huimasti iän karttuessa, nytemmin saan iloa monesta erityyppisestä pelistä ja yritänkin hankkia itselleni varsin monipuolisen valikoiman. Tällöin voin viihteen kierteisiin istahtaa ottamalla hyllystä pelin jota haluan juuri sillä hetkellä pelata. On jokseenkin hiemän häiritsevää nähdä nykypäivän konsoleiden nettiominaisuuksien takia, joista nyt näkee mitä kaveri pelaa ja mitä ei. Jos lykkään levykelkkaan vanhemman pelin koska itseäni tekee mieli pelata ihan muuten vain sillä hetkellä, tulee yhtäkkiä viestiä kaverilta että eikö COD4 enää kiinnosta.

Kehumis oikeudet
Monet pelit omaavat kaikenlaista pikkukivaa saavutettavaa niille jotka jaksavat yhtä peliä pelata päivät pitkät. Hyvänä esimerkkinä on nykypäivän FPS/3rd person shootterit sekä tietokoneilla yleistyneet MMORPG pelit. Itselle kun arvot eivät juurikaan kerro mitään pelaajasta ja arvon kanssa harvemmin kehuskelen ellen sitten ole saanut esim lempi asetta/hahmoa/bonus ominasuutta avattua sillä joka on lähinnä suosittelua että kannattaa koittaa jos aikaa löytyy. Mutta näiden pelien yleistyessä on tullut vastaan myös ihmisiä joille on pakko mielle verrata ja lemuta omasta kehustaan. Mikä saa nämä ihmiset mieltämään että minua kiinnostaa onko heidän hahmonsa 50 lvliä minun hahmoani yläpuolella tai sotilas arvo on 5 tähden kenraali kun itse vielä möyrin ylikersanttina. Mitä luulet että mietin kun tulet kysymään minulta näin: "Hei sain just kenraalin natsat pelissä nönnönönöö, mikäs sun arvos on?" tuo on lähes sama asia kuin kysymys: "oon pelannut tätä peliä Xtuntia paljonkos sää oot pelannut"

Nämä ovat silti ihan kivoja pikku lisiä mitkä pidentävät pelin elinikää hienosti, mutta älkää antako arvojen sun muiden nousta liikaa päähänne. Onko kenraalin natsat loppujen lopuksi pakko saada jotta saisit enemmän respectiä? ehkä tietyissä piireissä. Mutta monien silmissä nämä saavutukset eivät merkitse paljoakaan.
Pelaatteko pelejä viihdykkeenä vai teettekö vain työtä sen takia että teitä kunnioitettaisiin saavutuksenne kanssa enemmän?

Parhaat pelit jota kukaan ei ole pelannut Osa:3 KKND Krossfire

2007-11-22T09:19:00.001-08:00

Muistan muinoin kun vielä Psx:lläni pelailin olin löytänyt omasta mielestäni todella mielenkiintoisen pelin. Olin tuolloin vielä pieni, mutta pistin rahat kasaan ja ostin alennuksesta löytyneen KKND: Krossfire pelin pleikkari ykköselle.

Peli oli Red Alertin kanssa ainoa strategia peli mitä oli tuohon aikaan tullut pelattua. Aluksi peli tuntui hemmetin vaikealta ja sitä se paikoitellen varmasti olikin. Mutta oppiessani yhä enemmän pelistä luonnisti strategia peli myös pleikkarilla. Rakastin peliä, ja se on edelleen yksi harvoista RTS peleistä jota olen jaksanut läpi vetää.

Peli kertoo ydinsodan jälkeisesta mailmasta jossa ihmiset nousevat omista pommi suojistaan kauhistelemaan tekojaan, mutantit aloittavat taistelunsa maan hallinnasta, ja samaa povaavat Series 9 robotit. Kaikilla näillä kolmella oli oma tarinansa ja omat tehtävät. Juoni kelpasi tuohon aikaan itselle aivan mainiosti ja meno oli juuri sellaista mitä olin etsinyt. Tähän soppaan vielä oli lisätty mitä mainiompi jaetun ruudun moninpeli, ei.. Kuulit oikein JAETUN RUUDUN KAKSINPELI RTS:ssä. Voi että sitä tuli iloisena väännettyä kaverin kanssa ja fiilisteltyä.

Harmillisesti pelilevy hajosi tiuhassa käytössä jota kirosin aina koko ala asteen ja kenties osan yläasteen ajoista. Nyt peli kuitenkin löytyy ilmaispelinä? internetin valtamerestä vaikkapa

täältä ->
KKND2 PC versio RAR 70mt
kyseinen sivusto on joku ulkomaalainen sivusto ja väittää peliä freewareksi. En silti tiedä tuon tiedon luotettavuutta mutta kun niin sanovat niin tuskin linkki ketään haittaa. Sitäpaitsi peliä on VIELLÄ epätodennäköisempi löytää yhtään mistään kuin aiemmin mainitsemiani pelejä.

Niin ja pelin saamista lievästi ilmaistuna "vaihtelevista" arvosanoista ei sitten keskustella, sillä peli on quality piste.

Super Mario Galaxy hankittu

2007-11-20T12:17:00.001-08:00

Tänään oli pakko hakea Wii:lle vähän pelattavaa vaikka tuota paper marioakaan ole vielä läpäissyt. Wii arvostelut ovat ikävän harvassa tällä sivulla mutta yritän parantaa tilannetta nyt kun jaksoi Wiin taas hakea omaan huoneeseen suuremman telkun luo.

Alku fiilis on mitä mahtavin, peli on lähes kaikkea sitä mitä tasohyppely peliltä haluaa. Peli ei tähtien ampumisesta huolimatta omaa edes räiskintää kuten Sonyn konsolin kilpailevat tasohyppelyt Ratchet ja Jak (joita suosittelen myös kokeilemaan, kuten Mario Sunshinea sekä Mario 64:sta(vc) ellei vielä ole ennättänyt)
En nyt silti aivan ole niin ällikällä lyöty kuin moni foorumeilla oleva on. Kommentit kuten "saa kyyneleet valumaan silmissä" "antoi uutta uskoa pelaamiselle" ovat mielestäni aika ylilyöntiä pelin kuin pelin suhteen, mutta kiva jos on noin tehnyt ja antanut elämääkin suuremman kokemuksen.
Mutta mahtavaa menoa peli kuitenkin on.

Kentät ovat alkujaksojen perusteella todella nokkelasti toteutettuja, Uusia ideoita hyödynnetään siellä sun täällä, uusia kykyjä löytyy myös joten sienien syönti kannattaa edelleen, Grafiikat ovat Wiin eliittiä ja visuaalinen anti on muutenkin todella korkeaa.
Negatiivisella puolella löytyy pieniä puutteita kuten kamerakulman paikoittainen sijainti, välillä epätarkat hypyt johtuen juuri tuosta kamerasta, ja kontrolli Marioon hieman värkkyy vaihtaessa puolta eri alustoilla. Ja kun muitakin pelejä juonesta arvostellaan niin ei tässä kuten marioissa yleensäkään se mikään hääppönen ole.

Loistava peli kyseessä silti, ja noista pikku erheistä ei kannata järin piitata sillä ne eivät kokemusta juurikaan pilaa vaikka välillä kuoleman tai pari voivat tuottaakkin.

Vinkkinä Nintendolle silti antaisin näihin peleihin että Suomenkieli olisi hieno lisä jota kilpailiat yrittävätkin varsin tehokkaasti tuoda peleihinsä joten miksipä ei johtava next gen koneen valmistaja. Pelit ovat kuitenkin tarkoitettu kaiken ikäisille. Fanipojat älkää nyt silti pistäkö hernettä nenään tästä ja valittako etten osaisi englantia, lähinnä nuoremman pikkusiskon näkökulmasta yritän peliä katsoa tässä asiassa.

arvostelun pukkaan kunhan pelin läpäisen ja toivottavasti tämä ei jää roikkumaan kuten paper mario joka varmaan täytyy seuraavaksi koittaa :)

Mielenterveys epävakaana? TOY HOME

2007-11-19T09:40:00.000-08:00

On varmaan mainitsemisen arvoista että latasin kyseisen pelin Demon odottamatta siltä juurikaan mitään. Visuaalinen ilme toi mielikuvia lapsille suunnatusta pienestä yksinkertiasesta ajopelistä. Noh tottahan nuo ovatkin mutta en uskonut viihtyväni sen parissa kauaakaan.

Ikäväksi(?) yllätykseksi kuitenkin osoittautui jälleen kerran laadukaan tuntuinen PSN peli (tästä ei väitellä!)johon olisin valmis hinnan upottamaan. Pelin todella veikeä idea yhdistää fysiikan lait leikkisästi leikkiautoilla huoneeseen mitä eriskummallisimilla leluilla ja palasilla rakennetuilla ajoradoilla. Meininki on mitä hilpeintä ja nopeuden tunnettakaan ei pelistä puutu. Salaisuuksia on ripoteltu jo demossa kiitettävä määrä ympärille kenttää eikä pelaajaa pakoteta seuraamaan täysin oletettua reittä vaan rakoja kiitää muualle kentässä löytyy kyllä, ja mikäli ei niin mahdollisuus tönäistä ne muutavat este palikat pois tieltä löytyy yleensä aina. Kaiken tämän hauskuuden lisäksi peli viellä näyttää hyvältä! pyöreät objektit ovat pyöreitä ja kaunista vaikkakin yksinkertaistakin on kiva katsella. Tämä peli todella pistää jälleen harkintaan pankkikortin vaihtamisen osuuspankista sambo pankkiin jolloin psn transactiot onnistuisivat.

Ikävää kun Psn korttien saapumisesta eurooppaan ei ole vielä sen jälkeen kuulunut yhtään mitään vaikka maksumenetelmä on jo PSN palveluihin lisätty.

Ps3 Teemat

2007-11-18T05:18:00.000-08:00

Tulen laittamaan tähän omatekoisia teemojani Ps3:lle. Sekä mahdollisesti myös kavereiden. Mutta älkää odottako näitä tähän kovin useasti tulevan sillä niiden teko on todella aikaavievä prosessi.

Teema [kuva teemasta]
Scarface Teema [1]

Call of Duty4: Modern warfare [arvostelu]

2007-11-18T01:41:00.000-08:00

Alusta: Ps3, Xbox 360, PC
Pelaajia: 1-4 verkossa 2-16
Tekiä: Infinity ward
Genre: First person shooter (fps)

Vaikka, muutama viikko sitten teinkin FPS pelien tiuhasta julkaisutahdista pienen mielipide postauksen en voinut täysin ohittaa mahdollisuutta tutustua todelliseen 10/10 arvioita napanneeseen tekeleeseen. Tässä on oiva tapaus katsoa että kuinka hyviä nämä nyt sitten oikeasti ovat.
Sen joudun kyllä myöntämään että, olen kyllä positiivisesti yllättynyt kyseisen pelin laadusta.

Graafisesti peli on Ps3:n pelien kärkeä varmasti, tiuhassa toiminnassakin peli säilyttää varsin sulavan 60 fps;n (frames per second) menon. Alun treenaus jaksot ovat kuitenkin varsin laihoja suorituksia tällä osa alueella sillä ne tuntuvat jokseenkin keskeneräisiltä, mutta ajavat asiansa.
Heti ensimmäisen oikean tehtävän visuaaliset efektit miellyttävät toden teolla silmiä, veneen kannet lainehtivat vedestä sillä sää on todellinen hirmumyrsky. Pinnat kiiltelevät nätisti ja sotilaat liikkuvat ryhmissä uskottavasti. Valot luovat todella kauniisti varjot ympäristöön ja useasti todella hämmästyttävän sulavasti. Ympäristön tuhoutuminen on kuitenkin suoraan sanoen pettymys.
Monet räiskinnät nykypäivänä kun käyttävät fysiikan mallintavia ohjelmia jo liiallisuuksiin niin call of duty ohittaa tämän kohdan sieltä missä aita on matalin. Toki monet objektit lentävät normaalisti mutta paljon löytyy vielä niitä mitkä eivät liiku lainkaan vaikka kuinka ampuisi.

Pelattavuus on call of duty:n vahvuus. Ohjaaminen on todella miellyttävää ja tarkkaa. Mikäli tähtäys asento ei ole käytössä hahmot harvemmin osuvat juuri mihinkään, mutta tätä käyttäessä hahmot liikkuvat hitaammin ja tähtääminen onnistuu loistavasti. Tämä voi kuulostaa kankealta mutta sitä se ei ole, se tuo peliin lisää realistista tunnelmaa. Vaikeammilla vaikeustasoillakin ei tarkkuus ollut koskaan liian huono vaan kaikki jaksot olivat suhteellisen helposti lähestyttäviä.
Invertin saa laitettua tähtäämiseen joka on nykypäivänä pakko olla näissä peleissä sillä molempia tähtäin asetuksia käyttää moni pelaajista.

Musiikki pelissä on sitä perus juttua, se ei juurikaan pelaajaa hetkauta mutta antaa paikoitellen sen tarvittavan mausteen toiminnallisiin kohtauksiin mitä ne tarvitsevat. Siihen ei pelatessa juurikaan kiinnitä huomiota. Eikä musiikkia aina pelissä taustalla soi, moninpelissä tuleekin paikoitellen hieman häiritsevän kuuloisia hiljaisia hetkiä erityisesti hardcore search and destroy matseissa.

Yksinpelin kesto riippuu aika tavalla vaikeustasosta, hardened vaikeusasteella sain itse kulutettua siihen luultavasti semmoiset 10 tuntia, mutta uskon että helpolla tai normaalilla peli ei kestäisi lähellekään tuota. Tämä on harmillista sillä sen voi määritellä jo aika lyhyeksi ja moninpeleistä pitämättömille (näitäkin löytyy) voi tulla suhteellisen tyhjä olo läpäisyn jälkeen. Arcade moodi joka avautuu yksinpelin läpäisyn jälkeen ehkä lisää uudelleen peluu arvoa joidenkin silmissä mutta itse en löytänyt mitään netti ranking tilastoja joten tämä jää lähinnä todella vajaaksi ominaisuudeksi. Vihollisten tietojen, etsiminen jaksoista voi kannustaa useampia uudelleen pelaamiseen sillä niitä tarpeeksi kerätessä saa avattua varsin hauskojakin huijauskoodeja peliin joista vain osa antaa todellista ylivoimaa vihollista vastaan, muiden ollessa hauskoja visuaalisia muutoksia. Nämä tosin ovat hauskoja vain muutaman minuutin maksimissaan kukin.
Plussaa joutuu silti antamaan juonta hienosti kertovista kohtauksista jossa pelaaja näkee esimerkiksi presidentin teloituksen presidentin silmistä kuvattuna. Juoni on sitä peruskauraa mitä on Codeissa ennenkin nähty, ja jos jotain tästä joutuu sanomaan, niin on se keskikastia huomattavasti parempi mutta mitään DeusEx:iä ei raapaista edes pinnallisesti.

Moninpeli onkin pelin todellinen vahvuus vaikka yksinpeli on todella hyvin toteutettu kestostaan huolimatta. Arvojen kerääminen ei tunnu lähellekään niin puuduttavalta kuten esimerkiksi Warhawkissa jossa kenraaliksi yleneminen kestäisi luultavasti useita kuukausia normaalipelaajalta.
Tässä ylenemis nopeus on saatu sopivan nopeaksi eikä tässäkään silti olla liioiteltu, myös ase ja peli haasteet avattavilla lisäyksillään tuovat mukavasti lisämaustetta nettipeliin. Sotilasluokkia on muutama mutta parhaan saa aikaan tekemällä sen itse. Täten saa valita luokalle aseen, käsiaseen sekä kranaatit, ja kaksi erikoisominaisuutta kuten kestävämmän hahmon tai vaihtoehtoisesti tarkemman tai jopa vahinkoa tuottavamman. Nämä tuovat kivasti vaihtelua peliin. Pelimuotoja löytyy kiitettävän paljon vaikka itse jään hieman toivomaan vielä Hardcore team deathmatch pelimuotoa, sillä nykyään sen voi saada vain sattumalta team hardcoreen liittymällä. Perinteiset ei hardcore pelimuodot ovat silti mielestäni peliin hieman oudosti toteutettuja. Pelaajat kestävät useita laukauksia tappaa ja tämä tekee suuresta osasta aseista täysin hyödyttömiä muuta kuin hardcore matseihin. Monet tuntuvat kyseisessä pelimuodossa vain käyttävän räjähde ja vahvoja sarjatuli aseita. Puhumattakaan siitä että lisää kestävyyttä antava kyky on lähes pakollinen kyseisessä moodissa, puhumatta kyvystä tiputtaa kranaatti kuollessaan mikäli tappoja haluaa. Hardcore onkin moninpelin vahvempi puoli sillä kaikilla aseilla on kyseisessä moodissa vahvuudet oli ne sitten tarkempia tai järeämpiä. Hardcore pelillisesti tarkoittaa sitä, että pelaajat näe lainkaan paljonko ammuksia on, tai karttaa jossa pelaajat näkyvät. Hardcore matseissa myös yksilaukaus on useasti yksi tappo. Itseä häiritsee myös muutama hieman typerä lisä moninpeleihin kuten helikopterin kutsuminen kentälle tietyn kokoisen tappoputken saamisen jälkeen. Ps3:lla on myös ollut hieman ongelmia päästä peleihin mukaan, sillä pelaajia on odotettua paljon enemmän. Pelinkehittäjät ovat tosin jo tämän kimpussa ja parannusta on jo luvassa.

9-/10
Toisesta maailmansodasta nykypäivään onnistuneesti.

Uncharted Demo

2007-11-12T12:38:00.000-08:00

Aluekoodien rantautumisesta eri mantereideiden Playstation kauppapaikkojen demoihin on pelätty jo erityisesti euroopassa jo jonkin aikaa. Uncharted peliä luultiin ensimmäiseksi peliksi joka omaisi aluekoodin peliin jääneen bugin takia. Naughty dog eli tietämättömille, pelitalo joka on Unchartedin sekä Jak pelien takana, kuitenkin huomasivat tämän ongelman ja korjasivat demon kaikkien saataville.

Onko tämä nyt sitten Sonyn virallinen myöntäytyminen kauppapaikkatileille, vaiko pelkän sisäisen pelitalon fanien miellyttämiseen liittyvä seikka? (jälkimmäinen onnistui hyvin sillä positiivisten kommentien tulva playstation blogiin varmasti miellytti myös naughty dogin työntekijöitä, ja kukaties muutama sata kopiota menee varmasti tämän myötä enemmän pelin julkaisun yhteydessä.

No joka tapauksessa pääsin itsekkin tuota kautta uncharted demon lataamaan.

Demo alkaa Nathan Draken lentäessä pienellä lentokoneella kohti viidakkoista saarta, kunnes ilmatorjunta tykit vaurioittavat lentokoneen lentokyvyttömään kuntoon. Molemmat tietysti hyppäävät lentokoneesta laskuvarjoen avulla mutta kantautuvat erilleen. Tämän jälkeen pelaaja pääsee tutkimaan ihan hyvän kokoista demo kenttää kaikessa rauhassa. Ohjattavuus toimii todella hyvin ja Nathan liikkuu hyvin elävästi ympäristössä pelaajan ohjattamana. Pelin kiipely kohtaukset tuovat lievästi mieleen Prince of persia pelin hyppelyt. Toiminta taas vaikutta hyvin paljon muutaman vuoden takaiselta freedom fighters peliltä. Toimintaa oli itselle hieman liikaa mutta mahdollisuus hiipimiseen ja vihollisten yksikerrallaan äänettömästi oman elämänsä päätökseen saattamisesta miellytti sillä pelkäsin jo pelin olevan yhtä tulitaistelua alusta loppuun.

Peli julkaistaan tämän kuun keskivaiheilla tai loppupuolella Amerikan mantereella, mutta peli ennättää eurooppaan vasta joulukuusen alle, tai no joulukuun alkupuolelle jos ajat mitä olen lukenut pitävät paikkaansa.

Call of duty4 hankittu

2007-11-12T12:30:00.000-08:00

Vaikken mikään räiskintäpelien ylin ystävä olekkaan pystyn näistä silti nauttimaan. Tämän pelin ostoa miettisin pitkään ja hartaasti sillä arvosanat ympäri mediaa olivat todella korkeat. Joten päätin hypätä kelkkaan mukaan monen Konsolifinin pelaajan kanssa. Ensimietteet pelistä ovat kutakuinkin positiiviset vaikkei peli mikään täydellinen olekkaan. Sekä yksinpeli että moninpeli ovat rautaa joka onkin harvinaista fps peleissä. Juoni on suhteellisen tuore ja sitä kuvataan monen henkilön silmistä ja osa näistä ei selviydy lainkaan, tämä voi johtua myös pitkälti siitä että call of dutyn ensimmäinen osa pc:llä on jäänyt ainoaksi läpäisyksi sarjan aiemmista osista. Ps2:n räiskintä pelit eivät mitään kovia laatutapauksia ollut muutamaa vahvaa poikkeusta lukuun ottamatta joten näihin konsolituotoksiin en koskenut.

Pyrin tuomaan arvostelun tänne kunhan olen pelin läpäissyt ja moninpelin kunnolla läpi klaarannut.

2.0 käyttöjärjestelmä Päivitys PS3

2007-11-07T08:37:00.000-08:00

Päivitys 2.0 info Tree Speech:

Lähde:
http://threespeech.com/blog/?p=699

Lainaus Three speech sivustolta http://threespeech.com/

"Following is the official press release from Sony on Firmware Update 2.00 (available for download 8 November). On top of the ability to turn the PlayStation 3 on remotely via the PSP, Version 2.00 also allows the creation of playlists in both the music and photo sections, giving users an opportunity to create unlimited music playlists, as well as sharing favourite photos in high definition.

Version 2.00 also allows for customisation of the XMB menu screen, with the ability to change the colour and brightness or to set a completely different custom theme. Moreover, there’s the addition of an Information Board on XMB to keep users up to date on the latest PlayStation news, the inclusion of a new PlayStation Network category and logo for easier navigation and Trend Micro Web Security, a free2, state of the art internet security system."

Tunne on vähän neutraali sillä en tältä mitään vapahdusta odottanutkaan. Mutta hienoja lisäyksiä silti vaikka monien odottama XMB pelin aikana uupuukin.

Englannin taidottomille (lol)
- Ps3 päälle Psp:n kanssa
- Musiikkiin ja kuviin soitto/näyttö listat.
- XMB valikon kustomointi väreillä, kirkkauksilla sekä teemoilla. (luultavasti saman kaltainen kuin psp:llekin tuli hiljattain)
niille jotka ei psp custom theme:stä tiedä mitään kuvia: http://boardsus.playstation.com/playstation/board/message?board.id=pspmedia&thread.id=236337[/url]
- Info osio josta näkee Ps3 aiheisia uutisia(?)
- Lisätty PSN kategoria (?)
- Trend micro web security, state of the art internet security system (nähtävästi jokin virus/palomuuri plekelle.)

Psp teemat

2007-11-07T08:22:00.000-08:00

Psp:lle tuli jo muutama kuukausi sitten päivitys joka mahdollisti teemat. Tähän julkaistiin myös hetken myöhemmin editori joilla näitä pystyy tekemään.
Mikäli haluat Psp:llesi paremman teeman kuin alkuperäinen niin käyppä vaikka täältä latailemassa itsellesi muutama:

Teemoja

Teemat laitetaan PSP/THEMES/
kansioon jonka voi tuonne kätevästi tietokoneella luoda ellei teemoja suoraan psp:lle lataa jostain.

Niille jotka haluavat noita yrittää itse tehtä löytyy editori täältä:

PSP-Theme Editor

Ja tutoriaali (englanniksi)

Folklore F.A.Q

2007-11-06T12:44:00.000-08:00

Tein noin viikko sitten, Folklore pelille oman Faq osaston Konsolifinin foorumeille.
Mikäli peli löytyy ja vastaan tulee ongelmia kannattaa vilkaista kyseinen Threadi jos vaikka sieltä vastaus kysymykseen löytyisikin.

FOLKLORE F.A.Q

Parhaat pelit jota kukaan ei ole pelannut osa2. Deus Ex: The Conspiracy

2007-11-06T12:22:00.000-08:00

Alusta: PC, Ps2
Tekijä: Ion Storm
Pelaajia: 1

PC:llä edelleen maineikas ja monien mielestä edelleen paras first person shooter mitä on koskaan julkaistu. Peli on kylpenyt monissa hyvissä arvioissa ja kehuissa.
Kuitenkin kohtuullisen laadukas PS2 versio ei yltänyt läheskään samankaltaiseen suosioon vaikka uudelle alustalle astelikin. Itse olen pelin vetänyt Ps2:lla noin viisi kertaa läpi sekä useita kertoja puoleen väliin.

Peli kertoo nanotekniikalla super agentiksi pumpatusta JC Denton nimisestä henkilöstä joka on alkupuolella valtion puolella ja pyrkii eliminoimaan terroristit jotka varastavat ihmelääkettä harmaaseen kuolemaan joka kylvää New york:in kaduilla.
Peli ei ole aivan normaali FPS peli vaan siihen on sekoitettu System shock2:sen tapaan roolipeli elementtejä. Pistoolilla ampuminen on varsin tehotonta jos agentti ei ole kouluttautunut tähän, eikä myöskään hakkerointi onnistu. Kaikkia kykyjä ja taitoja pelissä ei voi maksimoida joten loppua kohden edetessä joutuu pelaaja hieman miettimään miten haluaa edetä hiipimällä, toiminnalla vaiko kiertämällä.
Peli oli myös ensimmäinen FPS peli jossa tekemisillä on lievä vaikutus juonen kulkuun ja siihen miten hahmot maailmassa reagoivat sinuun. Alkutehtävässä jos et tapa yhtään terroristia ja käyt naisten vessassa, toetaan pelaajalle että hän olisi voinut käyttää enemmän voimaa etenemisessä sekä pyytävät ettei hän kävisi enää naisten vessassa.

Harmi kyllä, Deus EX2 (PC, XBOX) oli totaalinen katastrofi faneille ja DeusEx3 on vain kaukainen haave joka toivottavasti toteutetaan vielä lähitulevaisuudessa.

KUVIA: IGN

Warhawk arvostelu

2007-10-24T13:15:00.000-07:00

Alusta: PS3
Pelaajia: jaetulla ruudulla 2-4, 32 netissä

Hieman yllättävästikin PS3:n ehkä moninpeli kuninkaaksi pompannut Warhawk, on tällä kertaa arvostelun aiheena. Kyseistä peliä on tultu pelattua hyvinkin aktiivisesti tässä kolmen kaverin kanssa, ja antoisaa sotimista on ollut tähän mennessä.
Peli on täysin suunnattu moninpeliin, joten yksinpeliä ei pelistä löydy
Ja tätä voi harrastaa joku yksin verkossa maksimissaan 32 pelaajan matseissa tai sitten kavereiden kanssa nelinpelinä keskenään sekä jaetulla ruudulla neljä pelaajaa verkossa.

Pelissä soditaan hieman Battlefield pelien tapaan laajoilla alueilla joissa pelaajat voivat perinteisen kävelemisen sijaan ottaa aleensa jeepin, tankin tai lentokoneen.
puolustaville pelaajille löytyy sitten taas erilaiset tykkitornit jotka ovat suunnattu lähinnä ilmatorjuntaan mutta soveltuvat myös maalla kulkeviin kohteisiin vallan mainiosti. Tähän toivoisi kuitenkin hieman vielä lisää variaatiota, sillä valintoja on silti hieman vielä liian vähän. Kenttiä joissa voi sotia löytyy noin 5 kappaletta. Tähänkin toivoisi muutamaa mappia enemmän vaikka erilaisia koko vaihtoehtoja näistä jaksoista löytyy.

sotiminen verkossa on todella kivutonta, alun opettelun jälkeen pelaaja pystyykin nauttimaan täysin mitoin laajoista ja paikoitellen todella hektisistä taisteluista ilman minkään laista viivettä. Pientä häikkää on pelitilastojen sekä Sonyn Ranking servereiden kanssa ollut mutta nämä tullaan korjaamaan piakkoin ilmestyvällä kahdella päivityksellä.

Musiikki puolella kaipaisi hieman parannusta, sillä muutamaan otteeseen on mieleen tullut radion pistäminen päälle kun ainoa noteeraamisen arvoinen ääni taisteluissa tuntuu olevan konekiväärin pauke. Toki Medal of honor maiset sota melodiat toimivat jonkin aikaa mutta vaihtelua kaipaisi tähänkin. Toivottavasti Ps3 järjestelmä päivitysten myötä ilmenisi parannuksia tähän puoleen tulevaisuudessa.

Arvosana: yksin netissä: 8½/10 splitscreen:inä netissä: 10/10

The eldersrolls: Oblivion Pc versio.

2007-10-22T12:39:00.000-07:00

Tulipas tänään lainattua kaverilta, oblivion pc:lle nähdäkseni kuinka hyvin se siinä pyörisi, ja hyvin hän se siinä pyöri halpisnäyttikselläkin. Tietysti omistan kyseisen pelin myös PS3:lle, mutta halusin kokea myös modi puolen pelistä sekä testailla shiverin isles lisäpakettia ennen kuin se Ps3:lle saapuu. En silti vielä ole päättänyt GOTY version hankkimisesta sillä hinta houkuttelee kyll aika tavalla PC version osalta.

Räiskintä pelien vallankumous?

2007-10-20T15:31:00.000-07:00

Jos videopelejä tänäpäivänä harrastaa, ei voi olla huomaamatta nykyisten konsolien tulevan pelikirjaston yksipuolisuutta. Suuri osa näistä on ensimmäisestä tai kolmannesta persoonasta kuvattuja räiskintä pelejä. Tämä on hyvin huolestuttavaa henkilöille kuten minä, joka haluaa omasta pelikirjastostaan mahdollisimman värikkään. Tässä kohtaa joudun antamaan Wii:lle kyllä pisteet kotiin, sillä kyseessä on ainoa pelikone jonka tuleva peli valikoima vaikuttaa hyvinkin värikkäältä, mutta edelleen monet tulevista peleistä ei miellytä Hardcore pelaaja (Pelaajia jotka pelaavat normaalia enemmän ja vaativampia pelejä) vaan Nintendo kaartaa ehkä liikaakin satunnaisiin pelaajiin.

Kaiken lisäksi nämä saavat kaikki amerikkalaisesta mediasta (Amerikkalaiset ovat tunnetusti kovia räiskinnän ystäviä) hyviä arvosanoja ja myyvätkin paljon. Onko siis tulevaisuus Wii:tä lukuun ottamatta pelkkää räiskintää? vai saammeku samoissa määrin myös laadukkaita hack and slash, seikkailu, toiminta, tasohyppely, tappelu, auto, puzzle yms yms pelejä vai onko konsolit ja tietokoneet useiden räiskintä pelien sota tanner.

Uusi ominaisuus

2007-10-20T15:26:00.001-07:00

Nyt pystyt valitsemaan sivun oikeasta osasta Ps3, Wii sekä käsikonsoli osiot.

Parhaat pelit jota kukaan ei ole pelannut: Osa1

2007-10-15T12:12:00.000-07:00

Tässä osiossa tullaan käsittelemään aina pelejä jotka ovat hautautuneet massan mukaan vaikka pelit ovat olleet loistavia asiassa jos toisessakin.

Alusta: Ps2
Tekijä: KONAMI
Pelaajia: 1
Genre: Seikkailu

Shadow of memories on Konamin poikkeama metal gearien mailmasta seikkailupelien mailmaan. Peli julkaistiin aikoinaan Ps2:n julkaisun aikoihin eikä se saanut tämän vuoksi tarpeeksi julkisuutta vaikka kyseessä olikin poikkeuksellisen hyvä seikkailupeli ja vielä tuorella alustalla. Itse pidän juonta edelleen yhtenä parhaana videopeleissä koskaan vaikka siinä on vielä jätetty kirjojen tavoin paljon pelaajan harteille erityisesti loppuraktaisuja miettiessa joita löytyy 5+1.
Peli rantautui loppujen lopuksi kolmelle alustalle jotka ovat Ps2, Xbox sekä PC.
Mutta jatko osasta ei ole puhuttu joten peli ei nähtävästi tuottanut pääomaa riittävästi massaan hukkumisensa takia.
Mikäli pelin näet mille tahansa kyseisistä alustoista kannattaa peli ehdottomasti hommata. Sitä ei nimittäin saa enää juuri mistään.
Peli kertoo Eike nimisestä nuoresta miehestä joka kuolee tarinan alussa, mutta tuonpuoleisen porteilla hän saakin mahdollisuuden estää kuolemansa. Tästä juoni sitten lähteekin liikkeelle mahtavan pääteema musiikin tahdittamana. Peli on kuitenkin pelattavissa läpi hyvinkin nopeasti mutta uudelleen peluu arvoa löytyy 5 lopun myötä.

[Arvostelu]Monster Hunter: Freedom2

2007-10-11T13:04:00.000-07:00

Taskukokoinen hirviö metsästys jatkuu.

Ennen arvostelua sanottakoon että tästä lähtien pyrin olemaan kriittisempi arvioissani, sekä kenties samalla nostamaan näiden laatua tarkemmilla tausta tiedoilla sekä tekstillä.

Ennen arvostelua sanottakoon että tästä lähtien pyrin olemaan kriittisempi arvioissani, sekä kenties samalla nostamaan näiden laatua tarkemmilla tausta tiedoilla sekä tekstillä.

Alusta: PSP
Genre: Roolipeli
Pelaajia: 1-4
Nettipeli: EI
Huom: Xlink kai ohjelmalla ja tarvittavilla varusteilla nettipelikin onnistuu

Capcomin suosittu roolipelisarja on saatavilla nyt myös Euroopasta. Toisin kuin voisi odottaa, ei sarja ole saavuttanut samankaltaista mainetta täällä lännessä. Pelisarjasta kuulee lähinnä fanipiireissä ja arvostelutkin ovat heitelleet viitosesta kahdeksikkoon. Pelaajat ovat kuitenkin pääosin pelistä pitäneet ja näiden arvostelu sivustoiden kommenteissa ja käyttäjä arvioissa voi näkyä hyvinkin positiivisia arvosteluita. Pelisarja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
Japanissa kuitenkin Peli Triplasi Psp:n myynnit ja tuotti huikeita myyntejä Capcomille

Pelissä pelaaja asetetaan hirviö metsästäjän saappaisiin, jonka ulkonäön, nimen ja äänen saa pelaaja päättää itse. Tähän ei kuitenkaan mitään suurta aikaa kannata kuluttaa sillä hahmon ulkonäkö perustuu pitkälti sen varaan mitä varusteita hänellä on päällänsä. Pelin idea voi yllättää monet pelaajat jotka ostavat pelin luullen sitä perinteiseksi japanilaiseksi roolipeliksi, mutta tässä ei voitaisi enempää mennä metsään. Mitään pääjuonta ei ole, ja pelaajan eteen heitetään useita kymmeniä tehtäviä toisensa perään. Tehtävät koostuvat lähinnä tietyn pomohirviön tappamisesta, tietyn määrän normaali hirviöitä tappamisesta, sekä tietyn tavaran keräämisestä. Tätä on kuitenkin saatu monipuolistettua erityisilmastojen eloonjäämiseen liittyvillä tempuilla. Viholliset voi nylkeä lihoiksi ja turkeiksi, mineraaleja voi louhia, kasveja voi poimia, ötököitä voi napata sekä sieniä voi poimia. Kaikki tämä voi monelle herättää mmo peleistä tutun keräily puumin.
Peli on kuitenkin hyvin vaikea aloitteleville hirviön metsästäjille ja pelin perusteisiin opettava tutoriaali on tuskallisen pitkä. Pelin pelkkä yksinpeli voi kuitenkin alkaa puuduttamaan muutamien tuntien jälkeen jos ei moninpeliä pääse harrastamaan mutta parhaimmillaan voi pelistä saada jopa 1000 tunnin moninpeli eepoksen. Hirviöiden metsästys, saavutuksien vertailu, toisten auttaminen sekä tehtävien suorituksen huomattava helpottuminen tekee moninpelistä kultaa tässä pelissä.
pelin verkkopelin puuttuminen on kuitenkin paha moka capcomilta näinkin moninpeliin painottuvassa pelissä.

Hahmon ohjaaminen taistelussa on todella epätarkkaa, puolet ajasta löytää pelaaja itsensä huitoessa aseillaan ilmaa, tai ottaa osumia kääntäessä kameraa mahdollisimman hyvään suuntaan. Tämä tulee viemään aloittelijoilta hengen muutamaan otteeseen kunnes siihen tottuu. Pelissä olevista aseista en suosittele aloittelijoille suurinpia aseita alkuunsa näiden käytön hankaluuden takia, esimerkiksi Suuri painava Great sword, vie osaamattomissa käsissä vain hengen käyttäjältään.
Kankeat kontrollit sekä kameran saa kuitenkin harjoittelemalla toimimaan siedettävästi.

Vaikeus taso pelissä on todella korkea, itselläni meni usea kerta ennen kuin sain ensimmäiset pomo hirviöt teurastettua. Alku on vielä kaikenlisäksi todella hidas ja uusia tehokkaampia aseita joutuu toden teolla vääntämään alku tehtäviä uusimalla sekä materiaaleja keräämällä. Mutta vauhtiin päästessään pelin vaikeus taso vaihtelee vaikeasta helppoon riippuen täysin tehtävästä. Suuret lohikäärmeet aiheuttavat kirosanojen tulvaa, mutta helpommat pomovastustajat taas miellyttävää haastetta. Keräämiseen ja hirviö metsästykseen liittyvät tehtävät ovat sitten taas todella helppoja.
Metsästäjien killan tehtävät ovat pelin perustehtäviin verrattuna todella vaikeita, mutta mikäli kaveripiiristäsi löytyy saman pelin omistajia, helpottuu näiden läpäisy runsaasti. Suosittelen myös Wifimaxin ja Xlink kain kautta tapahtuvaa moninpeliä mikäli ei pelkää pientä säätämistä tietokoneella.

Visuaalisesti kyseessä on ehdottomasti Psp:n parhaimmistoa hipova peli, kauniit maisemat ja hyvin toteutetut sää efektit tuovat peliin hienon tunnelman. Putkiverkostoilta tuntuvat jaksot hieman harmittaa, mutta pelin käsitellessä samaan aikaan kaikkien näiden tietoja kuten pomo vastustajan sijaintia sekä toisten pelaajien vaikutusta niin tuntuu nämä paljon yhtenäisemmiltä kuin mitä antaa olettaa. Musiikki on pelissä hieman taka-alalla mutta erityisesti korvakuulokkeilla pelatessa ympäristöstä kuuluvat äänet tuovat tunnelmaa sekä auttaa pelaajaa mainiosti

Yksinpeli: 7+ Moninpeli: 8½

Miinukset
- nettipelin puute.
- kankeat kontrollit ja kamera.
- yksinpeli voi käydä yksitoikkoiseksi.
- Hunter arvon nostaminen yksin voi olla liiankin haastavaa.
- Vaikeustaso (ei heikkohermoisille)

Plussat
+ Tolkuttomasti pelattavaa ja kerättävää antaa pelille pitkän elinkaaren.
+ Mahtava moninpeli.
+ Paljon valinnan varaa haarniskoissa sekä aseissa.
+ peli ei aja grindaamiseen sillä kokemus tasoja ei ole.
+ Omaperäinen idea.
(+ Xlink kai korvaa nettipeli puutteen.)

Folklore julkaisu päivä lähestyy

2007-10-08T03:05:00.000-07:00

Folklore

Tässä eräs peli jota olen jo jonkin aikaa odotellut, peli on saanut vaihtelevia arvosanoja ympäri mediaa mutta jo demon perusteella tämä peli tuntui pakko hankinnalta. Peli sekoittelee Seikkailua, toimintaa sekä roolipelielementtejä keskenään ja tähän kuorrutettuna vielä synkkä täysin uudenlainen fantasia mailma hahmoineen sekä kiehtova mysteerinen juoni niin mikä voi mennä pieleen?

Mutta 10.10 pelin pariin.

Ps3 hinta alenee euroopassa.

2007-10-08T02:43:00.001-07:00

Viime aikoina on paljon kuultu huhuja 40gt Playstation3 konsolista. Nämä huhut kävivät toteen sonyn julkistaessa koneen viimeviikolla virallisesti. Tämä uusi Playstation3:sen versio on suunnattu erityisesti niille jotka haluavat konsolin kohtuu hintaan eivätkä välitä taaksepäin yhteensopivuudesta. Kone sisältää kaiken saman mitä 60gt versio paitsi usb paikkoja on enää 2, kortinlukijat puuttuvat sekä kone ei ole kykene toistamaan lainkaan Ps2:sen pelejä.

Myös 60gt version starter paketit saivat alennusta hintaansa tämän julkistuksen yhteydessä.

40gt version suositus hinta euroopassa on 399€ (suomessa laite tulee maksamaan 479€)
60gt versio taas putoaa 499€ (suomessa 599€)

hyvin tulivat hinnat alaspäin, ainakin muualla euroopassa jossa laite myy suositus hintaansa tai muutaman kympin päälle. Suomessa tuo 599€ voi edelleen olla liian suuri kolaus lompakolle.

Kuvia ja lisää löydät: Konsolifin uutinen

Warhawk hankittu.

2007-09-29T07:10:00.000-07:00

Nyt kun peli vihdoin saapui Levyn muodossa kauppaan päätin kipaista sen tietysti hakemassa. Peli on todellakin hauskaa ja paikoitellen hektistäkin menoa. Kyseessä on siis vain moninpeliksi tarkoitettu sotapeli joka apinoi hieman batlefieldiä mutta parantaa mm olemalla sulavampi, nopeatempoisempi sekä varmasti myös hauskempi.
Mikäli ps3 löytyy on tässä ehdoton pakko ostos kaikille moninpeleistä ja räsikinnästä pitäville.

Monster Hunter FREEDOM2 lisätty peli kokoelmiin.

2007-09-29T07:02:00.000-07:00

Näin koulun alkuun ajattelin lisätä psp pelieni määrää taas yhdellä valio yksilöllä. Pelillä joka kulkee nimellä Monster hunter freedom2. Se miten päädyin tähän peliin oli selvä, ympäri nettiä kehuttu ja japanissa myyntiennätyksiä rikkonut roolipeli kun vain tuntui pakko hankinnalta omaan hyllyyni.

Pelin teema pohjautuu pitkälti hirviöiden metsästämiseen. Mutta pelissä on paljon muutakin kuten kalastusta, vilelyä, malmin kaivuuta, ja hyönteisten metsästystä.
Näistä saatavia esineitä käytetään aseiden, esineiden ja parannus juomien tekoon.
Pelissä ei ole juurikaan omaa juonta, mutta tehtäviä löytyy laajasti ja nämä kattavat tekemistä sadoiksi tunneiksi. Moninpeliin pääsen tutustumaan kunhan Wifi-max ennättää lähimpään postin toimistoon.

Heavenly Sword - arvostelu

2007-09-18T06:01:00.000-07:00

Kauan jo suuren Hypen valtameressä kellunut Heavenly sword on vihdoin saapunut kauppoihin. Monille herääkin kysymys siitä, että onko se hypensä arvoinen vai pelkkä huono kopio God of war pelisarjasta. Itselle en myönny täysin kumpaankaan.

Heavenly sword kertoo tarinan Nariko nimisestä naisesta, josta syntyessään odotettiin taivaallista soturia joka vapauttaisi vihdoin klaanin taivaallisen miekan suojelemisen taakasta. Taivaallinen miekka kun oli saastuttanut maata jo pitkään itsekkäiden kuninkaiden/soturien metsästäessä sitä omiin tarkoituksiin. Miekkaan käyttö on kielletty jopa klaanin jäseniltä sillä se joka miekkaan tarttuu sillä surmatakseen huomaan hetki hetkeltä miekan vievän omaa elinvoimaansa ja loppu on se mitä odottaisikin, kuolema. Alun tapahtumien seurauksena joutuu Nariko kuitenkin tarttumaan säännöistä huolimatta Taivaalliseen miekkaan pelastaakseen ystävänsä ja kostaakseen miekkaa havittelevalle hirmu hallitsijalle.

Pelin kontrollit ovat sitä mitä hack and slash peleissä yleensä, mutta höystettynä parilla pelimekaniikkaa paljon syventävällä elementillä. Pelimekaniikka perustuu perinteiseen kahden lyöntinäppäimen käyttämiseen, mutta tätä on nerokkaasti monipuolistettu kolmella eri asevaihtoehdolla joita voi vaihtaa lennosta.
-
[L1] Näppäimen avulla taivaallinen miekka, muuttuu god of war maiseksi ketju aseeksi jonka avulla Nariko pystyy lyömään normaalia kauemmas. Tämä aseen muoto on varsin tehokas apu mikäli pelaaja joutuu täysin saarretuksi sillä ketjujen hyvin 360* asteiset hyökkäykset antavat pelaajalle mahdollisuuden rauhoittaa tilannetta.
Aseen toimii myös pidemmän kantaman aseiden torjuntaan kuten jousien.
Ase kykenee myös heittämään ympärillä olevia objekteja vihollisten niskaan, ilman että Nariko niitä nostaisi.
-
[L2] Taas on voima asento joka tekee aseesta kahden käden raskaan mutta tehokkaan miekan. Tämä on varsin käytännöllinen isompiin vastustajiin kun haluaa tehdä mahdollisimman korkeaa vahinkoa. Myös useat voimakkaat puolustuksen murtavat liikkeet antaa hyvän syyn käyttää asetta isompiin vastustajiin. Ase myös pakkaa tappamaan useita heikompia vastustajia yhden lyönnin voimalla joten kannattaa miettiä lopettaako isku sarjan lyöntisarjaan vaiko jättikokoisen miekan raa’alla voimalla. Tämä on myös ainoa ase Voimakkaiden iskujen vastaamiseen vasta hyökkäyksellä.
-
[Perus asento], jota pelissä kutsutaan vauhtiasennoksi kattaa kaksi pienempää miekkaa, joilla useimmat pelaajat luovat omaa kuolon tanssiaan taistelukentällä. Tämä on monelle se perus tyyli jolla suurin osa pelin vastustajista kaadetaan, vaikka muillakin tämä tietysti onnistuu. nopeat keskivahvat lyönnit kevyen puolustuksen rikkovat liikkeet nostavat tämän tyylin käyttö arvoa monissa tilanteissa. Tällä tyylillä saa myös pelin yleisimmät hyökkäykset iskettyä kumoon vastahyökkäyksellä, jonka pitäisi olla viimeinen piste sille miksi tätä muotoa kannattaa oppia soveltamaan.

Näiden kolmen tyylin käytön sekoittaminen taistellessa on avain voittoon.
Tietysti ei kannata unohtaa pelin uutta lähestymistapaa torjumiseen joka tapahtuu automaattisesti kun Nariko ei hyökkää. Täten kannattaa koko ajan pysyä valppaana ja harkita minkälaisella vauhdilla vihollisia niittää. Lyöntisarja systeemi pelissä antaa anteeksi paljon juuri tämän systeemin takia, joten lyöntien ajoittaminen hetkiin jolloin vihollinen ei lyö on avain sana jos haluaa selvitä mahdollisimman vähillä naarmuilla.

Graafisesti peli on Ps3:n kärki kastia, pelin kauniit ympäristöt todella näyttävät hieman esimakua siitä mitä Ps3:lta voi odottaa lähitulevaisuudessa. Hahmot ja niiden liikkeet ovat kaikki hyvin inhimillisiä kiitos oikeiden näyttelijöiden liikkeen kartoittamiseen tarkoitetun tekniikan. Graafisella osa alueella pelissä on kaikkea muuta kuin säästelty, jopa kaukana olevat rakennukset omaavat tarkat tekstuurit ja mallit. Hahmojen kasvot ihohuokosineen ja kiiltoineen ottavat jälleen askeleen kohti realismia. Ehdotonta silmä karkkia alusta loppuun.
Pieni muotoista kuvan särinöintiä on silti havaittavissa, mutta tätä ei juurikaan huomaa edes 1000 vihollisen vilistäessä ruudulla.

Äänimaailmaan ollaan satsattu paljon, äänten on sanottu vievän jopa 10gt Ps3:n käyttämästä Blu-ray kiekosta. Tämä sisältää monen maan ääninäyttelyt kuten jopa suomen jolla pelin läpäisin mielenkiinnosta ensimmäisellä kertaa. Pakko myöntää että kyllä hymy tuli naamalle muutaman kertaa kun kuulee vihollisten kommentoivan suomenkielellä ja välillä jopa äänellä joka on tuttu lapsuus ajan piirretyistä.
Lentävän ketun ääninäyttelijälle kyllä peukku pystyyn.
Musiikki puolella on hyvin itämaalaisen teeman omaavia sävellyksiä, nämä eivät kuitenkaan ole mitään mielen painuvimpia melodioita vaan kaunista taustamusiikkia suurimmilta osin.

Pelin heikoin osa alue on kuitenkin sen kesto, perus vaikeus asteella pelin voi läpäistä noin viidessä tunnissa, joka varmasti kääntää monet pois pelin kopan luota jos siinä lukee se nykyään liiankin yleistynyt 69€. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että peli ei omaisi uudelleen peluu arvoa, sillä pelissä on paljon avattavaa sekä toinen vaikeus aste. Tämän kaltaiselta peliltä silti odottaisi vähintään sitä 4:jää vaikeus astetta kuten Ninja gaidenissa tai God of war peleissä, tämä voi olla esteenä sille ettei pelille tule DMC kaltaisia fani pohjia jotka pelin saavutuksilla pokkailisivat toisilleen keskustelu foorumeilla. Avattava lisä sisältö ei välttämättä kyllä päätä huimaa sillä kaikki on tarjolla jo ilmaiseksi jopa PS storesta jos nuo videot haluaa. Mutta esim.: tuleva Home palkintoineen kannustaa 3 merkin suoritukseen jokaisessa jaksossa.

8½/10
Lyhyt mutta mahtava hack and slash elokuvamaisella toteutuksella sekä vahvalla taistelu systeemillä, peligenrestä pitäville.

Super Paper Mario Wii hankittu

2007-09-18T05:46:00.000-07:00

Tai pikemminkin saapunut talouteen, sillä sisareni pelihän tuo on tällä kertaa.
Mutta peli herätti ensimmäistä kertaa kiinnostusta Pelaaja lehden arvostelun jälkeen ja meinasin itse kyseisen pelin hankkia mutta sisareni ehti ensiksi. Noh mitäpä tuosta nyt sitten kun pelin läpäisy onnistuu joka tapauksessa.

Aluksi hirvittelin pelin epätarkkuutta joka oli aika suttuista, mutta onneksi tämä herätti epäilyksiä ja kävin laittamassa 480p:n takaisin päälle jonka pikkusisko oli vaihtanut. (wii sijainti vaihtelee paikoitellen ja samoin telkkari)

Mutta tämän säädön jälkeen näytti pelin paperiset maisemat jo paljon paremmilta. Pelin huumorille täytyy kyllä antaa plussaa näin ensimietteiden lomassa jo.
Enemmän pelistä kunhan olen sitä pelannut tarpeeksi.

Heavenly sword hankittu

2007-09-14T09:11:00.000-07:00

Tänään tuli haettua Heavenly sword täyttämään PS3 Pelivalikoimaa entisestään.

Ensimietteitä:

Peli alkaa god of warin tapaan lopusta, jossa Nariko (päähenkilö) taistelee tuhatpäistä vihollisarmeijaa vastaan yksin taivaallisen miekkansa kanssa, kunnes miekka ehdyttää hänestä kaiken voiman jonka jälkeen peli alkaa ja kerrotaan mikä johti Narikon tähän tilanteeseen.

Peli on hyvin näyttävä ja puheet loistavista välianimaatioista pelimoottorilla eivät todellakaan ole liioiteltuja, ne nostavat ihmismäisillä liikkeillä ja kauniilla grafiikalla sen verran rimaa korkeammalle uuden sukupolven peleissä että ei sitä voi kuin ihastella. Ohjattavuus soveltuu käteen hyvinkin pian sillä se ei kamalasti eroa muista saman genren peleistä, paitsi ehkä 3:lla lennosta vaihdettavalla taistelu tyylillä tai pikemminkin asetyypillä.

Loistavaa menoa ollut tähän asti lisää kunhan olen peliä enemmän pelannut.

Katsaus Wii:n suuntaan

2007-09-12T11:53:00.000-07:00

Wiille en ole vielä löytänyt paljoa itse kiinnostavia nimikkeitä vielä, tällä en tarkoita että kyseiselle alustalle ei jo hyviä nimikkeitä löytyisi.

Tällä viikolla kauppoihin saapui jonkin verran ostohaluja herättävä Paper Mario ja Pelaaja lehdessä hyvän arvosanan saanut Trauma center vaikuttaisi myös sillä se edustaa kärkipäässä Nintendon uutta suuntausta pelimailmalla.

Mario Galaxy, Final fantasy CC:CB ja Metroid Primen julkaisu jen lähestyminen lämmittää mieltä. Erityisesti tuleva Final fantasy titteli joka toivottavasti on ensimmäinen kunnon Final fantasy nintendon konsolilla pitkään aikaan. Mario Galaxykin luultavasti toimittaa hieman täytettä Mario sunshinen jättämään aukkoon jota pidettiin loistopelinä muttei niin mullistavana kuin Mario64 aikoinaan. Metroid Prime tuo varmasti AAA räiskintää Wii pelaajien hyppysiin mitä arvosteluista on jo lukenut.

Loppuvuosi on pelaajien kulta aikaa, tulisi se joulu jo äkkiä :)

Loppuvuoden pelivyöry

2007-09-12T11:26:00.000-07:00

Monella Ps3 omistajalla voi olla lompakko kovassa käytössä kun vuoden viimeinen neljännes lähestyy. Ps3:lle aloituksen Warhawk jonka blueray versiota joutuu vielä tovin odottamaan.

Tässä hieman mitä pelaajat odottavat:
(linkit johtavat konsolifinin sivustoijen pelien julkaisu-tietokantaan.)

PS3

Heavenly sword
Warhawk (Blu-Ray)
Colin Mcrae Dirt
Folklore
Lair(arvosanoista huolimatta)
Eye of Judgement
BlackSite: Area 51
Stranglehold
Army of two
Half life2 OB
HAZE
Kane & Lynch: Dead Men
Assasins Creed
Uncharted
Unreal touranment 3

PodCast yleistyvä villitys

2007-09-12T11:11:00.000-07:00

Nykyään on jo yleistä, että Mp3 soittimista ei kuunnella vain musiikkeja vaan myös ympäri mailmaa nyt valloittavia Podcast lähetyksiä tai parempi sana kuvaamaan olisi enemmänkin ladattava talkshow. Tässä tapauksessa aiheena on peliaiheiset talkshowt eli näiden ideana on siis peli median arvostelijoiden ja kehittäjien keskustelua tulevista ja nykyisistä peleistä sekä pelimailman tapahtumista.

Psp on mitä mainompi työkalu näiden kuuntelemiseen mutta nimensä mukaan myös aplen soittimet ovat tähän kykeneviä.
Joten ottakaa nyt Psp:stä kaikki irti ja napatkaa RSS lukijaan muutama linkki josta näitä ladata. Itse olen jo aloittanut kuuntelmemaan mm Imsomniacin, Gamespotin, IGN;n lähetyksiä.

IGN Podcast
Linkki

Gamespot Podcast (the hotspot)
Linkki

Insomniac
Linkki

Locoroco Cocoreccho PS3 interaktiivinen näytönsäästäjä jo ensiviikiikolla.

2007-09-12T11:05:00.000-07:00

Enemmän tietoa tästä:
Computerandvideogames.com

Katso myös Konsolifinin ensimietteitä pelistä:
Konsolifin blogi

Ghost recon: advanced warfighter2 (GRAW2) arvostelu

2007-09-12T09:54:00.000-07:00

Ensinnäkin haluan onnitella tekijöitä ja pelin julkaisijoita hyvästä playstation store Demosta joka sai minut ostamaan tämän pelin.
Toiseksi, En ole kamalasti harrastanut taktisia räiskintöjä ennen tätä peliä joten niiden saman kaltaisuudesta voin jo näin aluksi sanoa, ettei minulla ole kokemusta. Socom navy sealsin ensimmäinen osa on läpäisty helpoimmalla, ja jotain aiempaa Ghost reacon:ia on tietokoneella tullut pelattua. Myös Graw:in ensimmäistä osaa en ole kokeillut joten olen täysin kykenemätön sakottamaan jos peli on liaan samankaltainen. Noin nyt on omat aloitus sanat ennen arvostelua puhuttua joten sitten itse arvosteluun.

Juonellisesti Graw2 aloittaa siitä mihin ensimmäinen osa loppui ja tämä on jokseenkin Ps3 pelaajille varmasti hieman sekavuutta tuova tekijä, kun aiempaa GRAW peliä ei Ps3:lta löydy. Tämä ei kuitenkaan dramaattisesti tee juonesta epäkiinnostavaa tai pilaa ykkösen juonta sillä päähenkilöä lähinnä onnitellaan hienosta työstä ja pahoitellaan että häntä tarvitaan vielä.
Pelin juoni sijoittuu lähitulevaisuuteen vuoteen 2014 jossa yhdysvallat taistelevat meksikolaista kapinallis-armeijaa vastaan, Ghost yksiköille annetaan 72 tuntia aikaa estää kapinallisia saapumasta yhdysvaltojen maille. Pelaaja ohjaa ensimmäisestä osasta tuttua(?) sankaria Scott Mitchell:iä joka sattuu myös olemaan Ghost ryhmän johtaja.

Pelin perus idea on saattaa pelaaja kriisi/sotatilanteeseen ja hänen avukseen annetaan vasta nykypäivänä prototyyppi asteella olevia tulevaisuuden aseita ja laitteita. Mistään plasma tykeistä ei kuitenkaan ole kysymys vaan ihan oikeasti kehitys asteella olevista aseista joten realismia on pyritty lisäämään tällä tavalla.
Peli lähestyy toimintaa taktiselta näkökannalta joten vihollistulelta on paras suojautua erityisesti vaikeammilla vaikeus asteilla. Suosittelen aloittamaan normaalilla vaikeus asteella sillä helpoin vaikutti antavan anteeksi aivan liikaa.
Tiimin ohjaus on helppoa ja yksinkertaista, mitään Scomin kaltaista monimutkaista valikko kahlausta ei joudu tekemään vaan komennot pysyvät yksinkertaisissa mene tuonne, seuratkaa, tuli vapaa sekä tuli seis komennoilla pystyy aivan loistavasti ohjaamaan tiimiä tilanteessa kuin tilanteessa. Tekoäly on tiimi tovereiden kohdalla ainakin mallikasta vaikka välillä jokin objekti tuntuu olevan täysin ylitse pääsemätön este.

Kontrollit tulevat tutuksi jo ensimmäisen pelitunnin aikana, hahmo liikkuu luonnollisesti ja kamera kulma pysyy aina tasaisesti hahmon selän takana resident evil 4:sen tutuksi tekemästä kuvakulmasta. Maahan heittäytyminen kiivaassa tulitaistelussa toimii hienosti samoin seinää vasten painautuminen ja sen takaa ampuminen on toteutettu erinomaisesti. Muiden käskytys on myös nopeaa kiitos viiden napin systeemin jossa kahdella voi selata ketä käskyttää ja muut on jaettu jo aikaisemmin ylhäällä mainituille komennoille.

Musiikeista on pakko antaa plussaa pelille, monet kohtaukset ovat musiikin takia kuin jostain korkean budjetin omaavasta sota elokuvasta. Nämä musiikit sijoittuvat lähinnä kohtauksiin sekä välivideoiden välille.
Aseet kuulostavat siltä miltä niiden odottaisikin kuulostavan ja räjähdykset omaavat sitä tarmoa mitä niiden kuuluukin.

Visuaalisesti peli on näyttävä ja useassa kohtaa jääkin katselemaan hienoja ympäristöjä, erityisesti lentäessä kaupunkien yli tai ollessa auton kyydissä, mutta myös kesken tehtävän jää ihmettelemään hienoja varjostuksia ja auringon valon tuomaa tunnelmaa. Tässä en silti voi olla rokottamatta erästä Ps3 peleissä tällä hetkellä ehkä liiankin yleistä ongelmaa nimeltä ruudun päivitys. Monesti tulee kohtauksia jossa tulee joko massiivisia räjähdyksiä tai vihollisia on kentällä normaalia enemmän, niin pelin ruudun päivitys alkaa tökkiä ikävästi. Viimeisessä jaksossa viimeisimmissä kohdissa tämän todisti ehdottomasti parhaiten, myös räjähtävä kirkko toi ongelman erityisen hyvin esille. Tämä onneksi jää suhteellisen harvinaiseksi eikä siitä muodostu ongelmaa pelille joten sen voi antaa helposti anteeksi.

Pelistä löytyy myös muutamia omalle osalle osuneita pahoja bugeja, kuten esimerkiksi ase/tiimi valintojen jälkeen tuleva lataus ruutu ajaa noin 25% todennäköisyydellä Ps3:n uudelleen käynnistykseen. Moninpelissä 4 ruudun jaetun ruudun mittelöissä tuli esiin että tähtääminen alkoi oudosti nykimään pelin muuten pyöriessä sulavasti.
Tämä voi myös johtua siitä että 2 ohjaintani joilla tätä tuli vastaan ei ole sixaxis ohjaimia vaan dualshock ja chill-stream. Nämä ovat silti toimineet muissa peleissäni moitteetta joten pelin piikkiin menee.

Nettipelaaminen on nautinnollista, mutta Resistance: fall of man:istä jäädään kauas mitä tulee lobbyyn, ja ongelmat sijoittuvat lähinnä siihen että peliin pääsy voi usein edellyttää vanhan 15 minuutin matsin päättymistä tai sitten peli omaa vain muutaman pelaajan.
Myös pari muutakin herätti moninpelissä kysymyksiä kuten pelin ylläpitäjän lähteminen joka kaataa matsin siihen paikkaan pakottaen kaikki hakemaan uutta matsia muualta. Moninpeli on kuitenkin kehujensa arvoinen sillä taktinen räiskintä lukemattomalla asemäärällä ja 36:lla jaksolla tarkoittaa laatu aikaa moneksi moneksi tunniksi yksinpeli kampanjaan kyllästyneille.

Arvosana 8+
-----------------
Sp90 rottakonekivääri omistaa!

GRAW2 - Ghost Reacon: Advanced warfighter2 Hankittu

2007-08-31T01:37:00.000-07:00

Demon jättämän positiivisen mielikuvan jälkeen sekä lukuisien kehujen ja suosion perusteella päätin antaa kyseiselle pelisarjalle mahdollisuuden Graw2:sen johdolla.
Pelin demo kuvaa hyvin pelin meininkiä sillä peli on juurikin sitä. Alun tutoriaali toki toi esille pari hyvinkin tärkeää sotilaan perustemppua jota sitten hyödynnetään tietty läpi pelin.

Moninpeli vaikutti hieman tökerömmältä kuin Resistancessa, sillä ensimmäisen pelin aikana katkesi peli heti tuntemattomasta syystä ja uuden peli seuran löytäminen kesti yllättävänkin kauan sillä moni peleistä oli jo menossa ja 15min ei viitsisi odotella vaan tietty heti pelaamaan kuin mahdollista.
Kun sitten lopulta pääsin oli moninpeli kyllä rautaa ja muutama tunti siinä sitten hujahti rattoisasti.
Jaetun ruudun moninpeliäkään ei ollu unohdettu, mutta hieman jäi harmittamaan se että 3rd person kuvakulmasta oltiin siirrytty PC:n first personiin.

Arvostelun pukkaan kunhan olen peliä tarpeeksi pelaillut.

Kuvia (IGN GRAW2)

Löytö: Dark Chronicle

2007-08-28T05:54:00.000-07:00

Dark Cloudin nimen vaihtanut seuraaja löytyi halpaan hintaan käytettynä (18€) joten en tietysti voinut antaa tämän roolipelikokemuksen valua silmieni ohitse joten nappasin kyseisen nimikkeen siitä heti kainalooni ja kassalle. Tuota on hetki tullut pelattua ja sanottakoon nyt vaikka että pelissä ei kehitetä hahmoa juuri lainkaan (ainakaan tähän mennessä ei juurikaan lainkaan ole hahmoa kehitetty) vaan lähinnä aseita sekä robottia. Luolastot ovat pitkiä ja lähes kaikki kerrokset ovat aina erilaisia kun niihin astelet eli uudelleen peluu arvoa voi löytää kymmeniksi tunneiksi erityisesti kun tiettyjen sääntöjen mukaisesti läpäisemisestä saa mitellallepa.

Wii Mietteet

2007-08-22T13:52:00.000-07:00

Nyt on tullut Wii:tä sen verran tahkottua että voi jonkinlaisia ensimietteitä laitteesta sanoa.

Alussa oli jotain ongelmaa virran saannin kanssa ja meinattiin että laite on rikkoutunut kuljetuksessa tai jossain mutta muutamien uudelleen kokeiluiden jälkeen laite alkoi taas pelittää ja varsin vahvasti pelittääkin. Laite on hyvin hiljainen ja pieni. Laitteen voi helposti napata mukaansa ja liittää eri televisioihin jos taloudessa haluaa pelata eri televisiolla. Cube porteista annan suuren plussan sillä rahastukselta on vältytty ja Virtual consolen pelejä voi pelata hienosti cuben vanhalla ohjaimella.

Virtual console omaa jo nyt kattavan valikoiman nintendon ja segan sekä Turbo grafixin pelejä. Myös ostaminen on helppoa ja lataukset tapahtuu hetkessä. Ainoana valituksen aiheita tuottaa hinnat. Yli 10 vuotta vanhat pelit maksavat 1000 wii pistettä (2000 pistettä saa 24€) Snes pelit jotka ovat varmaan jo päälle 15 vuotta vanhoja elle enemmän maksavat 800 ja yli kaksi kymmentä vuotta vanhat nes pelit 500. Nämä omaavat ehkä klassikon arvon mutta kun kyseessä on periaatteessa vian rom tiedostoja niin on hinta korkea. Kilpailiatkin tarjoavat huomattavasti tuoreempaa materiaali välillä jopa puoleen hintaan. Mutta Pakkohankintana ostin itsekin hinnoista huolimatta pari peliä Mario kart 64 ja Zelda III:sen. Molemmat toimivat todella hyvin vaikka hieman jäi kaipaamaan pieniä graafisia parannuksia kuten tekstuuri pehmennys sekä muita tv kohtaisia säätöjä. Pelit ovat täysin sellaisia kun ne olivat julkaisussaan.

Wiin käyttöliittymä on helppo se koostuu Pienistä televisio ruuduista tai paremmin sanottuna kanavista(channel) joissa jokaisessa pyörii pieni video/kuva joka kertoo mistä pelistä tai ohjelmasta on kyse.
Konsolista löytyy jo varsin veikeä äänestys kanava jossa pääsee äänestämään A vai B vaihtoehtoa päivittäisistä asioista ja pääsee siinä arvaamaan myös kumpi saa enemmän ääniä. Uutiskanava löytyy myös josta jostain kumman syystä uupuu peli osio. Nettiselain osion voi ostaa 500:lla pisteellä joka on periaatteessa riisuttu Opera Wii:lle. Sekä Valokuville tarkoitettu josta voi katsoa SD kortilla olevia kuvia mikäli tälläisen omistaa.

pelien pelaaminen on helppoa vaikka moni varmasti laittaa levyn sisään aluksi väärinpäin. Peli levy asetetaan kelkkaan ja valitaan pelin oma kanava joka ilmestyy valikon yläkulmaan. Ladatut pelit käynnistyy tällä tavalla myös.
Pelejä mahtuu wiihin muutama kymmen ja tila onkin laitettu jälleen nintendon omissa Block/palikka yksiköissä joita on aluksi 2100 jos oikein muistan.

Lisälaitteet ovat kalliita vaikka osa niistä on lähespakollisia. Itse jouduin tietty heti hankkimaan nettiadapterin (mielestäni wii:ssä olisi saanut olla tälläinen sisään rakennettuna!!) ja HD piuha molemmat olivat noin 40€. Mutta nämä toimivat mallikkaasti joten asia on kerralla selvä.

Helppokäyttöinen ja kuluttaja ystävällinen konsoli sekä pelattavaa löytyy ainakin tulevaisuudessa kaikille.

Excite truck arvostelu

2007-08-22T13:17:00.000-07:00

Wiin julkaisuaikoina varmasti monen wii pelaajan hyllyynkin ennättänyt exite truck avaa Wii arvostelut blogissani ja näin jo alustavasti sanotaan että hyvin avaakin.

Exite truck on hyvin erikoinen autopeli, joku voisi luulla että se on pelkkää perus kaahailua rekoilla mutta peli on ehkä genrensä mukaan jonkin sortin Motorstormin ja F-zeron synnyttämä huippunopeuksissa kulkeva rallipeli. Välillä nopeudet nousee niinkin korkealle että ei tiedä missä sitä nyt ajaakaan.

Pelin perus ohjattavuus esittelee/eli ehkä ensimmäisten joukossa miten autopelin voi Wii konsolille toteuttaa. Wii:n kaukosäädin käännetään viistoon ja pidetään molemmista päistä kiinni ja kuvitellaan että se on ratti. Hieman harmittamaan jää että Mario Kartin mukana tulevaa Wii rattia ei vielä ole saatavilla mutta se unohtuu hyvin nopeasti. Ohjattavuus on aluksi aika moista totuttelua ja hyvinkin samankaltainen kuin motorstormin vastaava. Mutta tutoriaalin jälkeen istuu ohjattavuus hienosti käsiin. Myös aloittelevilla pelaajilla on hyvä mahdollisuudet voittoon sillä kontorit ovat sen verran simppelit, noupeudessa tietysti voi hävitä pelin läpi vetäneille mutta pisteissä kaikilla on hyvät mahdollisuudet voitta tämä tuli koettua sekä Medragoidin että erään toisenkin kaverini kanssa. Jään vieläkin ihmettelemään miten toinen kavereistani pistää tuplana sen määrän ilmalentoja kuin minä kun taas toinen driftaa koko kentän.

Graafisesti peli on hieman suttuinen, mutta tätä ei niin pelin nopeuksissa huomaa ja yleisesti se ei ole häirinnyt mitenkään. HD piuhalla kuva selvenee jonkin verran mutta ikävät sahalaidat tulee esiin. Vesi näyttää hienolta kunnes pelaaja menee sen yli jolloin pärskähdys efekti jää varsin laimeaksi, autot ovat pehmeän näköisiä ja niitä löytyy runsaasti joka makuun vaikka kaikki ovatkin saman tyyppisiä.
Graafisesti peli on vaisu mutta tähän kuvaan varmasti vaikuttaa Motorstormissa viettämäni aika ennen tätä ja sen verran eri rauta on kyseessä ettei tästä voi sakottaa kun pelin pää paino on pelattavuudessa ja hauskuudessa. Myös erikoisesta maan muokkaus tehoesineet lisäävät pelin näyttävyyttä ja mielenkiintoa sekä poistaa pelin perushuttua leiman todella tehokkaasti.

Peli tarjoaa hauskaa menoa alusta loppuun ja moninpeli on Nintendon normaaliin tapaan rautaa. Peli on helposti lähestyttävä ja kontrollit toimii moitteettomasti.
Huonoiksi puoliksi mainittakoon Cube tasoiset grafiikat, nelinpelin ja nettipelin puute, ja lisäksi pelin super exite tilan avaaminen vaati jokseenkin liikaa kun ajattelee Nintendon tavoittelemaa kohderyhmää. Meille HC pelaajille nuo tuskin tuottavat päävaivaa vaikka muutamia yrityksiä varmasti joutuukin, mutta kun jokainen kilpailu pitää vetää parhaimalla arvosanalla läpi saadakseen edes avattua toisen erän autoja jotka saa superexiten myötä näkyville.

8½/10
Nopeuden huumaa!