Linux - ubuntu testausta

Tässä kesän alkuun päätin pistää sivistää itseäni, asentamalla koneelleni Linux käyttöjärjestelmän. Ubuntu vaikutti sopivalta omiin käyttötarkoituksiin, joten päädyin kyseiseen linux distroon. Alku oli aika kankeaa, sillä TV:seeni sai jostain syystä vain 800x600, joka vain meni huonompaan suuntaan näytönohjaimen ajurit asentamalla. Kolmen päivän tappelun jälkeen sain kuin sainkin homman toimimaan, nyt Ubuntu käyttää sopivampaa 1280x768 resoluutiota.

Linuxin testikäytössä on tullut paljon positiivisia ja myös vähän negatiivisiakin asioita esille.
Aloittaen positiivisista niin mainittakoon että käyttis starttaa todella nopeasti, koneen käynnistyksestä alta minuutissa pystyy kirjoittelemaan kavereille messengerissä ongelmitta.
Toinen on ohjelmien asennus, joka käy helposti pakettien hallinta järjestelmällä, sen kuin vaan etsii haluamansa ohjelman ja rastittaa sen niin linux asentaa sen koneellesi. Tietysti kaikki ohjelmat eivät tuolta välttämättä löydy mutta jo löytyvillä pääsee pitkälle. Työpöytä pesee Windowsin vastaavat räpellykset todella tehokkaasti, työpöydän käyttöliittymää saa muokata lähes rajattomasti oman makunsa mukaisesti, toki tämä vaatii vähän opettelua mutta ohjelmilla kuten gDesklets saa kaikkea pikkukivaa työpöydälle tietoa antamaan ja käyttöä nopeuttamaan. Windowsille saa myös vastaavan kaltaisia muokkauksia, mutta nämä vievät huomattavasti enemmän mehuja koneelta.
Huonoihin puoliin kuuluu ajureiden ja tiettyjen lisälaitteiden ajureiden kanssa pelleily, osa asentuu ongelmitta mutta toisia joutuu säätämään jo sen verran että aloittelijoilla voi mennä sormi suuhun.
Tietyt ohjelmat pystyvät kaatamaan tehokkaasti koko järjestelmän ja jäätymisiä sattuu silloin tällöin jopa niin pahasti että graafisen käyttöliittymän uudelleen käynnistyskään ei auta.
Omalla kohdalla käyttöjärjestelmän käynnistyessä ilmenee välillä kaatumisia, mutta onnistuneen käynnistyksen jälkeen ei taas ilmene juuri mitään ongelmia.

Linux ei ole Windows, joten linuxiin vaihtaminen vaatii käyttäjiltä avoimempaa mieltä opettelemaan käyttöjärjestelmän saloja. Mitä paremmin sitä ymmärtää niin sitä paremmin linux toimii.

Työpöytäni tällä hetkellä:
klicks

Everybody’s golf: World Tour [PS3]

[Pelaajia] 1-4 netissä 1-40
[genre] Urheilu
[ikäraja] -
[muuta] 5 gigatavun asennus

On edelleen vaikea uskoa, että menin ja oikeasti ostin itselleni Golf pelin. Tuo urheilulaji josta en ymmärtänyt ennen juuri mitään ja nelosen golf-lähetykset toivat lähinnä haukotuksia mukanaan. Mutta kukapa olisi arvannut, että demo tuntuisi niin pätevältä, että koko peli saapuisi hyllyäni täyttämään. Näin kuitenkin kävi ja enkä ole pettynyt. Ensinnäkin, peli tuntuu todella raikkaalta tuulahdukselta kaiken sen sotimisen, räiskinnän ja kaahailun jälkeen mitkä pelihyllyäni täyttävät.
Everybody’s golf saa myös aikaan hieman samanlaista intoa mitä Anime:t usein katsojilleen tuovat. Tästä esimerkkinä vaikka Prince of Tennis joka kannustaa katsojiaan koittamaan Tennistä, tai Hikaru No GO joka taas perehdyttää katsojat Go pelin maailmaan.

Everybody’s golf pelin yksinpeli kattaa kymmenittäin kilpailuja, jotka on tietysti jaoteltu tasoittain riviin. Tämä ratkaisu tuo mukanaan mukavan vaikeusaste rappusen jota nousta. Mitä korkeammalle pääsee, sitä haastavammaksi jaksot ja vastustajat tulevat. Loppupuolella kuitenkin alkaa kuitenkin viimeisen kentän kohdalla ilmestymään vaikeuksia vastaan. Peli ei kuitenkaan täysin yritä murjoa pelaajia ja antaa täten myös mahdollisuuden helpottaa peliä halutessaan aktivoimalla helpomman vaikeusasteen käyttöön. Tällöin ei menetä mitään eikä pelaajaa pakoteta millään tavalla pelaamaan kilpailua uudestaan normaalilla vaikeusasteella myöhemmin. Harjoitus on todellakin tarpeellista ja eri hahmojen ja mailojen erojen ymmärtäminen antaa pelaajalle huomattavan edun.
Peli kuitenkin palkitsee saman hahmon käytöstä nostamalla näiden kokemustasoa jonka avulla saa käyttöön uusia pukuja sekä mailoja heidän käyttöön joten yhdenkin hahmon kanssa pelaaminen on hauskempaa. Tämä kuitenkin tuo hieman ongelmia nettipelin puolelle, mutta siitä lisää alempana. Yksinpelissä löytyy myös läjäpäin avattavaa, kuten uusia hahmoja, mailoja, palloja, mailapoikia/tyttöjä sekä tietysti ratoja. Mielestäni yksinpelissä ei näy mitään suurempia heikkouksia, ja lähes kaikki radat eroavat hienosti toisistaan ja näitä on mukava pelata, mutta viimeinen jakso menee hieman yli hilseen, lisää tavaraa on tietysti luvassa playstation storeen myös lähitulevaisuudessa. Myös hahmojen tasojen nostaminen on mukana, joka tietysti suurentaa pelin elinikää mutta laiskemmille pelaajille hieman häiritsevä tekijä, sillä jos haluaisi käyttää muitakin hahmoja, joku hahmoista sopisi hyvin käytettäväksi, on tämän kehittäminen hieman turhauttavaa ja usein käyttää mieluummin itsellensä miellyttävämpää hahmoa.

Moninpeli on saanut vähintään paljon huomiota. odotushuoneet eivät ole kuten monissa peleissä pelkästään lista päällä olevista pelihuoneista, vaan ne ovat kolmiulotteisia odotuspaikkoja joissa voi temmeltää kaveriporukassa ennen matsin alkamista. oman avatarin voi helposti luoda valmiina olevista palasista, mutta mitään suurta hahmoeditoria ei ole luvassa. Uusia vaatteita ja varusteita saa avattua omaa golf tasoa nostamalla johon saa pisteitä sekä yksin että moninpelistä. Riippumatta siitä haluaako pelaaja osallistua pelin omiin noin vartin välein järjestettäviin turnajaisiin vai pelata muutama reikä kaverin kanssa, molemmat onnistuvat hienosti.
Puutteena kumminkin on että mitään kuulokemikrofoneille ei peli tarjoa mitään tukea vaan tekstillä joutuu pärjäämään. Tämä ei minulle ole suuri ongelma usb näppäimistön ja hiiren kanssa, mutta ainainen vaihteleminen pc:n ja ps3:n välillä ei ole miellyttävää. Myös merkkirajoitus chat riveissä ärsyttää sillä siihen harvemmin mahtuu edes yhtä lausetta joten joutuu ikävästi jakamaan tekstin useisiin puhekupliin. Kehitetyt hahmot ovat käytettävissä jopa nettipelin puolella, ja pelatakseen tasaisesti muiden kanssa on parasta, että mahdollisimman moni hahmoista on korkeatasoisia. Mitään järkyttävää etulyöntiasemaa kehitetyt hahmot eivät anna, mutta tiukoissa peleissä tämä voi olla ratkaiseva tekijä.

Grafiikka pelissä on riittävää. Jaksot näyttävät kauniilta ja ovat laajuudeltaan tarpeeksi suuria. netti moninpelissä näitä pääsee tarkastelemaan tarkemmin kaverin lyöntivuorolla kun omaa hahmoa saa liikutella vapaasti. Ympäristöt puineen ja vesineen tuovat varsin kauniin ulkonäön jaksoille ja nämä eivät jää myöskään pelkiksi kuoriksi vaan osaa voi jopa käyttää ovelasti hyväksi tarvittaessa. Taitava pelaaja saa pallon pomppimaan yli vesiesteen, tai vuorta voi käyttää pallon kimmottamiseen sopivampaan kulmaan. Tai metsän läpi tai yli voi yrittää lyödä päästäkseen paremmille lyönti paikoille. Näistä mahdollisuuksista huolimatta suosittelen pysymään viheriöllä, sillä metsikön pitkä ruoho ja pallon uppoaminen vesiesteeseen voivat tuoda ikävän käänteen muuten hyvin menneelle pelille. Peli pyörii sulavasti ja ruudunpäivitys takkuilee yleensä vain hyvin omituisissa tilanteissa jossa pallo osuu esimerkiksi usean kerran puun oksiin, tai kaikki lyövät moninpelissä lähes samanaikaisesti.


9/10
Ei ole ole saavuttanut golffareiden unelmaa edes virtuaalisesti (hole in one)

Gran turismo5: prologue [PS3]

[pelaajia] 1-2 netissä 2-12
[genre] autourheilu/simulaatio
[muuta] 6 gigatavun asennustiedosto!

Euroopassa ja maailmalla todella kovasta suosiosta nauttinut ajosimulaattori on jälleen saanut uuden nimen kantajansa. Mutta valitettavasti vain pienen maistiaisen muodossa, maistiaisen joka kattaa enemmän kuin moni kokonainen autopeli. Peliin on saatu kattava 70 auton valikoima ja 6 rataa jota voi ajaa joku myötäpäivään tai vastapäivään, osalla radoista löytyy vielä hieman mukautettu versio radasta vaihtelua tuomaan.

Se missä Gran Tursimot ovat aina loistaneet osaamisellaan, on todella kaunis ja realistinen grafiikka. Prologue ei eroa edeltäjistään tällä saralla juuri lainkaan sillä jälleen kerran se on saanut ihmiset hieromaan silmiään kiiltävineen autoineen ja lähes valokuvamaisilla jaksoillaan.
Autot kiiltelevät auringon valossa todella kauniisti ja jo valikossa jää usein vahtaamaan hienoa ostamaansa autoa eri kuvakulmista, pelin rullatessa kameraa auton ympäri, vaihtelevissa maastoissa. Silti ei voi ohittaa sitä, että pelin grafiikka tuntuu silti kuivalta, pöly pöllyää nätisti, mutta hiekka itse ei reagoi mitenkään vaikka siitä ajaisi minkälainen auto tahansa, sääolosuhteet ovat aina aurinkoisia eli ympäristöjen interaktiivisuus autojen kanssa on hyvin minimaalista, ja tähän toivoisi parannusta viimeistään GT5:sen kokonaiseen versioon sillä nyt jaksot tuntuvat enemmänkin kiviveistoksilta.

Ohjattavuus on edelleen huippuluokkaa, ja parannuksia on saatu mukaan mm vaihtoehtoisella realistisemmat fysiikat asetuksella. Joka antaa mukavan säväyksen autojen käyttäytymiseen.
Pelaajille on myös tarjottu hieman apuja ajolinjojen avulla, jonka saa valikosta päälle ja pois. Ajolinjojen näkeminen ei silti ole mikään suuri etu, sillä myös vauhdin hallitseminen on tärkeää joka myös johtaa siihen että, pelin aika-ajojen vaatimukset tuntuvat lähes pakottavan pelaajia ostamaan ratin ja polkimet. Kulta-ajan saavuttaminen näissä normaalilla ohjaimella, käy urakasta vaikka kierros tuntuisi menevän lähes täydellisesti. Tästä huolimatta peli ei juurikaan pakota näiden kulta aikojen rikkomiseen ja jo pronssiin pääsee kohtalaisella kierroksella ja hopea vaatii jo sitten vähän enemmän.

Yksinpelissä pelattavaa ei ole hirveästi. Pelaajille annetaan ajettavaksi muutama kymmentä kilpailua joista osa vaatii tietyn auton. Kilpailuissa tekoäly hoitaa asiansa mutta ei tunnu siltikään dramaattisesti eroavan GT4:sen vastaavasta. Yksinpelin jaksaa kyllä läpäistä mutta homma alkaa maistumaan puulta heti peli lähes pakottaa pelaajan ostamaan jonkin tietyn auton jolla kisata. Tämä ei olisi ongelma jos kyseessä olisi muutaman tonnin Nissan, mutta kun kyseessä on 300,000 krediitin ferrari, rupeaa peli tuntumaan kahvipapujen jauhamiselta. Kilpailuista saa silti irti enemmän mitä moni autopeli antaa joka on mielestäni kohtalainen saavutus demolta, mutta silti se kaipaisi jotain lisää.

Moninpeli tuottaa kuitenkin pettymyksen, joista suurin syy kuuluu varmasti kilpailujen oudolle
järjestelylle. Kilpailuja, joissa moninpeliä voi harrastaa, on vain muutama ja suurimmassa osassa kilpailuja on vain yksi hyvä auto jolla pärjää. Tähän vielä todella sekavalta vaikuttavat kilpailut haamuautoineen ei jää kovinkaan laadukas kuva moninpelistä. Myös se, että aggressiivisien pelaajien määrä on huima ja erityisesti hiemankaan suuremmilla radoilla voi kilpailu päättyä huonoon sijaan vain siksi koska takaa tuleva Corvette töytäisi autosi ruohikolle kilpailun alussa.

Lopullinen kuva pelistä on hyvin keskeneräisen tuntuinen, joka on odotettavaa varhaiselta testiversiolta. Mutta mikäli ajattelee tämän hankkimista, niin kannattaa ottaa peliin suhtautua varauksella. Erityisesti 40gt playstation3 version omistajilla tuo 6gt asennus voi aiheuttaa ongelmia.
GT fanit tuskin silti tulevat pettymään sillä jopa tässä varhaisessa demossa riittää heille pelaamista aivan riittämiin.

+7/10
Dodge Viper Gts näyttää edelleen hyvältä.

Metal Gear Online premier Beta previikka.

Reilu viikko tai kaksi takaperin saapui Playstation EU kauppapaikalle MGSO:n avoin beta ladattavaksi. Tämä oli jo sikseen kohtalaisen yllättävää, sillä beta-testit ovat usein suljettuja, sekä Amerikan vastaavassa beta:ssa pääsevät peliä pelaamaan, vain ne jotka olivat pelin jo tilanneet ennakkoon. Testien piti käynnistyä jo alkuviikosta, mutta Konami oli nähtävästi arvioinut pahasti väärin halukkaiden määrän, joka tuotti ongelmia jopa heidän omille KONAMI ID rekisteröinti sivuilleen. Peli siis ei toimi PSN tunnuksilla vaan halukkaiden täytyy rekisteröidä itselleen uudet tunnukset, Konamin ID sivustoilta.
Tämän jälkeen tarvitsee ladata vielä kohtalaisen kookas 1.01 päivitys, sekä pienikokoisempi 1.02 päivitys jonka jälkeen pääsee pelaamaan. Täytyy sanoa että, vähän turhan hankalaksi on meininki tehty mutta näin se varmaan on monessa beta:ssa.

No itse peli sitten alkaakin kirjautumisen jälkeen hahmon luonnilla, joka ei nyt ole mikään kovin hirveän monipuolinen. Pelaajille annetaan valittavaksi neljästä naamasta sekä armeijan perus varustuksista mitä he haluavat hahmonsa käyttävän. Nämä vaikuttavat vain ulkonäköön, eikä esim. tetsarit niskassa juokseva henkilö juokse sen hitaampaa kuin ilman.
Hahmolle saa tämän jälkeen valita omat erikoiskyvyt kattavasta valikoimasta, joka tuo eteen COD4:sen vastaavien tutun valintojen vaikeuden. Päätin silti tyytyä hahmollani kykyihin jotka parantavat mm pienempien konekiväärien käyttöä, juoksunopeutta sekä pari muuta kykyä jotka hieman antavat tietoa tiimilleni vihollisen sijainnista.

Metal Gear Online: Traileri

Päästessäni vihdoin pelaamaan, en jaksanut vielä läpäistä harjoittelua, vaan menin suoraan pelaamaan muita ihmispelaajia vastaan. Ensi kokemus oli todella sekava, kuolin varmaan 5 kertaa ja en saanut ketään hengiltä. Kontrollit erosivat huomattavasti siitä mihin oltiin muissa vastaavissa peleissä tottunut. Toinen erä menikin sitten jo paljon paremmin vaikka häntäpäässä edelleen oltiin, älysin myös ottaa automaattisen tähtäyksen pois päältä ja pyrkiä tähtäämään enemmän pään alueelle. Meno muuttui muutamassa matsissa sekavasta todella viihdyttäväksi, kävin myös harjoitukset läpi ja aloin pelaamaan enemmän tiimin mukana, kuin yksinäisenä kettuna. Peli ei ole lähellekään Cod4:n tyylinen, tässä tiimityöskentely ja informaation jakaminen ovat todella avainasemassa tiimipohjaisissa pelimuodoissa. Tiimejä ja ryhmiä pystyy helposti luomaan kolmiota painamalla ja katsomalla henkilön suuntaan, ja tällöin kaverin merkki kartassa alkaa vilkkua.
Taidokas ryhmä tietää heti mistäpäin vihollispelaajat hyökkäävät ja osaavat varautua hyökkäykseen lähes mistä suunnasta tahansa. Armeijan käynneille muistuu myös varmasti mieleen kaupunkisodan menetelmät, joita voi myös soveltaa myös MGO beta:an onnistuneesti.
Jos etsii perinteistä, juokse ja tapa meininkiä, niin MGO ei todellakaan ole se oikea peli, mutta jos etsit tiimipohjaista taktisempaa räiskintää, olet oikeassa paikassa.
Harvassa pelissä on näin hyvin onnistuttu pitämään satunnaisia pelaajia edes näin hyvin joukoissa.

Mutta jotta en jättäisi previikkaa kokonaan ruusujen peittoon, täytyy risuina sanoa että, pelissä on myös vielä muutamia asioita joita voitaisiin parantaa. Näistä ensimmäiseksi se, että peli painottaa aivan liikaa pääosumiin, keskivartalo kestää tusinan verran enemmän osumia ja pää kestää ainoastaan yhden. Mielestäni olisi huomattavasti parempi pelin tyylin kannalta että myös keskivartalon osumilla olisi vähän enemmän vaikutusta. Toisena voisi sanoa että pelaajille ei kamalasti anneta valintoja kontrollien säätämiseen, näitä olisi hyvä olla jokaisessa pelissä vaikka perusasetukset suurimmalle osalle pelaajista kelpaisivatkin. Myös paikoittain ruudunpäivitys tuntuu hiipuvan nopeasta vähän hitaampaan. Ruudunpäivitys ei niksahtele mutta hidastelee välillä näkyvästi.

Metal Gear online beta on kaikin puolin laadukas ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen peli jos beta:n ehti koneelleen lataamaan. Myös MGS4:sesta yksinään kiinnostuneiden pelaajien kannattaa vähintään vetää harjoittelu osuus läpi ja pari verkkomatsia niin saa hieman kuvaa siitä, minkälainen peli sieltä on tulossa.

Tuoreita laatupelejä kympillä? Kyllä kiitos!

Viime viikonloppu meni kyllä nopeasti, pelejä tuli hyllyyn lisää jopa 4 kappaletta lisää, puhumattakaan siitä, että hain tänään vielä kolme lisää. Näistä peleistä 5 oli PSP:lle ja 2 DS:lle.
Vastaus tähän yllättävään pelimäärän lisääntymiseen, löytyy Rauman Prisman alelaarista.
Alelaarissa siis oli pelejä alkaen euron kappale. Normaalisti tällöin ajattelee, että prismalla olisi jäänyt jotain klassikko pelejä varastoon pölyttymään, ja vanhat PC pelit ”annettaisiin” vihdoin parempiin hoiviin. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan kyseessä oli liuta pelejä jokaiselta mahdolliselta alustalta, joista osa oltiin vasta hiljattain tullut markkinoille!(viimevuoden loppupuolella - muutama kuukausi sitten) Locoroco odotti ottajaansa 2€ hintalapulla joka jo sikseen tiputti silmät kuopistaan, Prisman likaiselle lattialle.

Nämä pelit hain oman hyllyni turviin, tietysti mahdollisimman nopeasti:

PSP:
Syphon Filther: Logans shadow 19,90€
Final Fantasy Tactics: war of the lions 9,90€
Silent Hill: origins 9,90€
Dungeons and dragons: Tactics 9,90€
Killzone: liberations 9,90€

DS:
Hotel Dusk: room 215 9,90€
Heroes of Mana 9,90€

Noihin saakin sitten kulutettua näppärästi kesälomaa joka alkaa jo ensiviikolla ellei nyt sitten työharjoittelua lasketa. Löytyihän sieltä muitakin pelejä, kuten esimerkiksi hirveä määrä EA:n urheilupelejä. Muita mainitsemisen arvoisia löytöjä oli mm Sega Rally 5€, Locoroco 2€, Supreme Commander + lisälevyt 9,90€

Double trouble! Patapon ja GT:prologue hankittu.

Nyt on tämän kuun pakkohankinnat lisätty hyllyyn ja pelaamista riittää yllin kyllin taas seuraaviin pakkohankintoihin joista varmaan lähin on Nintendon Mario kart Wii sekä FreeRadical:in tuleva räiskintä Haze.



Patapon on koukuttava rytmipeli, johon on lisämausteeksi laitettu taktikointia ja kevyitä roolipelielementtejä. Visuaalisesti peli muistuttaa läheisesti Locoroco peliä ja sen perusteella mitä olen kuullut, on pelin parissa työskennellyt paljon Locoroco pelin takaa löytyneitä nimiä.
Pelin ideana on auttaa Pataponeja matkallaan uusille maille, johon heidän esi-isänsä aikoinaan samaisissa olosuhteissa matkasivat. Tämä tapahtuu neljän rummun avulla joilla annetaan tahdissa komentoja sotajoukolle.


GranTurismo:prologue taas on eräänlainen maistiainen ensivuonna julkaistavaan Gran Turismo5:seen. Peli sisältää 6 rataa joista osasta löytyy myös vaihtoehtoinen rata ja oletettavasti käänteinen versio. Nettiominaisuudet ovat pelin suurin parannus GT4:seen nähden, sillä 16 pelaajan kilpailut sekä mahdollisuus kilpailla parhaasta ajasta tietyssä jaksossa tietyllä autolla ovat varsin koukuttavia uusia ominaisuuksia.

Näistä varmaan lisää kun näihin on tutustuttu tarkemmin.

Winamp remote ja Playstation3.

Kaverini suosittelun johdosta päätin kokeilla Nullsoftin Winamp remote ohjelmaa.
Taloni verkkoyhteydet kulkevat yksipaikkaisen modeemin kautta kahteen kytkimeen, joista toiseen on kytketty toinen tietokoneista, toiseen taas Ps3, Wii, sekä tietokone jota pääsääntöisesti käytän. Tämä viritelmä luo laitteiden välille jonkin sortin lähiverkon, jonka kautta Winamp remote toimii. Ohjelma on helppokäyttöinen ja asentamisen jälkeen tarvitsee vain kertoa, että missä kansioissa videotiedostot ja musiikkitiedostot löytyvät.

Pienen säädön jälkeen pystyinkin jo Ps3:n mediapalvelin ominaisuuksia hyödyntämään lähes täydellä potentiaalilla. Suosittelen kaikille jotka samankaltaisen verkkoviritelmän ovat kotiinsa väsänneet kokeilemaan ohjelmaa.