Rag Doll Kung Fu: Fists of Plastic [PS3 – PSN]

[Pelaajia] 1-4 Online: Ei
[Genre] Tappelupeli
[Hinta] 9.95€
[Muuta] Saatavilla vain PSN verkkokaupasta (noin: 700mt)

Psn storen tarjonta senkun jatkaa kasvamistaan mielenkiintoisten tekeleiden kera. Tällä kertaa on kyseessä Rag Doll Kung Fu: Fists of Plastic joka on eräänlainen uutuus versio PC:llä jo muutama vuosi sitten nähdystä Rag Doll Kung Fu pelistä. Peli eroaa kuitenkin edeltäjästään muunkin kuin pelialustan muodossa, sillä kyseessä on ihan oma pelinsä joten mistään uusintaversiosta ei ole kyse.

Pelin keskeisinä hahmoina toimivat pelin nimen mukaisesti muoviset räsynuket. Mitään juonta ei pelistä löydy vaan peli painottuu eri pelimuotojen pelaamiseen. Pelaajille on tarjolla sekä tavallista tappomatsia, kalankaappausta, polttopalloa, sekä kukkulan kuningasta.
Pelimuotoja voi pelata myös tiimeissä mikä tuo mukavaa vaihtelua ja miksei myös pientä taktikointia. Kaikki pelimuodot ovat omalla tavalla todella viihdyttäviä ja heittävät pelaajien eteen sellaisia tilanteita että nauru on vähän väliä herkässä. Viime hetken pelastukset, epäonnistuneet kalankaappaukset ja hektiset hetket polttopallossa ovat yleisiä erityisesti useamman pelaajan kanssa pelatessa. Hauskoja tilanteita riittää, ja meno pysyy viihdyttävänä pitkään.


Kaiken tämän lisäksi peliä on ilo katsella, eikä peli tunnu tai näytä lainkaan elottomalta, vaikka hahmoina toimivatkin kuminuket. Eloa hahmoihin tuo sulavat liikkeet jotka mukautuvat hienosti fysiikanlakien mukaisesti. Hahmot eivät seisoskele puoliksi ilmassa vaan jalat ja kädet reagoivat niin ympäristöön kuin muihin pelaajiinkin.
Hahmoja saa myös itse muokata, mutta hyvinkin rajoitettu osavalikoima ei kovinkaan persoonallisiin tuotoksiin taivu.

Rag doll Kunfu on hyvin moninpeli painotteinen peli, ja tällä tarkoitan verkotonta moninpeliä. Tämän vuoksi pelistä ei saa läheskään kaikkea irti ilman kahta tai kolmea sixaxis tai dualshock3 ohjainta. Yksinpelinä pelin tarjonta on hyvinkin rajoitettua sillä Rag doll Kung Fu:n 9 haastetta ei tarjoa iloa kovinkaan pitkäksi aikaa. on myös todennäköistä, että tämän takia pelin pelaaminen jää lyhyeen. Ehkä pelin pahin puute on verkkomoninpeli, tämän puute on varsin kummallista kun ottaa huomioon pelin moninpeli painotteisuuden.


Rag doll Kunfu: Fists of Plastic on ehdottomasti harkitsemisen arvoinen peli niille jotka kaipaavat jotain jota he voivat pelata kavereidensa kanssa, mutta yksinpelinä pelin muutamat haasteet eivät tarjoa pelin hintaan nähden viihdykettä kovinkaan kauaksi aikaa. Trophy metsästäjille peli tarjoaa 12 kohtuu helppoa pokaalia. Muita mainittavia ominaisuuksia on Youtube tuki.

Moninpelinä(offline): 9+/10
Yksinpelinä: 6/10

Noby Noby Boy [PS3 – PSN]

[Pelaajia] 1
[Ikäraja] K3
[Genre] ?
[Hinta] 3.95€
[Muuta] Saatavilla vain PSN verkkokaupasta

Playstation Network jatkaa keväistä linjaansa Flower pelin aloittamana, vaikkakin näin suomalaisittain hieman etuajassa. Tällä viikolla kauppaa täyttää värikäs Noby noby boy. Pelin ulkonäkö voi olla tutun oloinen We love Katamari pelisarjaa pelanneille, eipä ihme sillä samat henkilöt ovat myös Noby noby boyn takana.
Noby noby boy idea on tuttua japanilaista nerokasta hulluttelua, tätä edustaa myös pelin eriskummallinen ulkoasu, jonka nähdessään ei voi kuin kysyä mitä aineita siellä japanissa oikein nautitaan.


Noby noby boyssa ohjataan vaaleanpunaista nelijalkaista ulkomuodoltaan matoa muistuttavaa olentoa. Tämä olento pystyy venyttämään itseään uskomattomiin pituuksiin.
Olennon venyttämisestä tekee hauskaa pelin vaihtelevat ympäristöt ja niihin laitetut tavarat, jotka kaikki tottelevat perus fysiikan lakeja. Mitään räsynukke efektejä ei kannata odottaa. Tästä huolimatta eri tasojen läpi pujottelu ja rakennuksien kaataminen on yllättävän hauskaa puuhaa.
Ei Noby noby boyssa silti pelkästään venytellä, vaan hahmolle on annettu myös kiva määrä muita pieniä temppuja kuten syöminen, hyppiminen ja tarraaminen.
Peli ei seuraa juuri mitään normaaleja kaavoja vaan se antaa pelaajan temmeltää mitä ihmeellisimmissä maailmoissa tutkien ja leikkien. Tämän takia tavoitteita kaipaavat pelaajat luultavasti kyllästyvät kun Trophyt on kerätty talteen.


Äänimaailmalta ei voi kamalasti odottaa, tämän ollessa rajoitettu lähinnä taustamusiikkiin ja eläinten, ajoneuvojen sekä ihmisten ääntelyyn. Kerrottakoon kuitenkin että peli omaa tuen lähes kaikille XMB:n ominaisuuksille. Kuvakaappaukset onnistuvat, omien kappaleiden kuuntelu onnistuu, myös videoita voi kuvata.
Graafisesti peli on todella pelkistetty, mutta ulkonäön omaperäisyys sekä värikkyys korvaa paljon. Mitään hidastuksia ei myöskään pelatessa näkynyt vaan peli pyöri sulavasti vaikka kuinka tavaroita viskoi ympäriinsä.

Noby Noby boy on kiva pikku ”peli” joka tarjoaa hintaansa nähden yllättävän paljon nähtävää ja tutkittavaa. Peli soveltuu erityisesti niille, jotka etsivät jotain aivan muuta tähän nykypäivän räiskintä rikkaaseen pelivalikoimaan. Tai vaihtoehtoista terveellisempää happomatkaa huumeiden sijasta.

8/10
Harvemmin tulee peleissä vastaan ninjoja traktoreilla, tai kanalla ratsastavia muumioita.

Bioshock [Playstation3]

[Pelaajia] 1
[Ikäraja] K18
[Genre] FPS
[muuta] noin 5gt asennus.

Noin vuoden X360 jälkeen pääsevät playstation3 pelaajatkin kokemaan Rapturen ihmeet. Peli on kerännyt valtavan määrän ylistystä ja ylistyksen aiheina ovat yleensä olleet pelin teema, tunnelma sekä jossain määrin myös juonikin.
Ei siis ihme että miljoonia boxilla myynyt peli päätettiin tuoda myös playstation pelaajien iloksi.

Peli kertoo tarinan miehestä joka joutuu lento-onnettomuuteen ja tämän seurauksena löytää tien keskellä valtamerta sijaitsevaan piilotettuun Rapture nimiseen kaupunkiin. Kaupunki ei ole mikään ihan tuiki tavallinen vaan se on rakennettu kokonaan veden alle.
Epäonneksi kaupungin ihmiset ovat kuitenkin seonneet täysin erilaisten geeni muokkaustensa takia ja täten ovat hyvinkin vihamielisiä pelaajaa ja muita ihmisiä kohtaan.
Bioshock kantaa varsin erikoisen juonen joka on nykypäivän mittapuulla räiskintä peleissä varsin harvinainen. Juonta tehostaa vahvasti pelialueelta löytyvät päiväkirjat ja tunnelma minkä kehittäjät ovat pelilleen saaneet luotua.
Juoni yksinään jo pitää varsin vahvasti pelaajansa otteessaan loppuun asti.
Ikävä kyllä pelin loppu jätti paljon toivomisen varaa vaikkei se varsinaisesti mikään huono ollutkaan.

Rapture on visuaalisesti yksi ehkä hienoimpia ja jollain tapaa myös eksoottisimpia ympäristöjä mitä peleissä ollaan saatu aikaan. On hämmästyttävää nähdä 50-60 luvun tyyli sekoitettuna kaupunkiin joka on rakennettu myös saman ajan teknologian päälle. Muttereita, ruuveja, jättimäisiä metalliputkia sekä ruosteista rautaa näkyy kaikkialla.
Vaikka peli onkin reilun vuoden vanha, ei tämä mitenkään järkyttävästi näy grafiikassa. Toki eihän se pärjää alkuakaan Unchartedin ja Gears of war:in kaltaisille tekijöille, mutta tällä ei kamalasti ole merkitystä pelin tarjotessa niin paljon muuta.
Tunnelma pelissä on henkeäsalpaava, harvemmin pääsee kokemaan tilanteita jossa tutkii jotain huoneita koko ajan pienessä pelossa että joku paikallisista haluaisi antaa hieman tuttavuutta rautaputken muodossa ja itsensä puolustamiseen löytyy vain pistooli muutamalla ammuksella, taustalla kaikuu BigDaddy olioiden hirviömäiset huudot sekä äänet mitä ympäristön mekaniikka saa aikaan.

Moni voisi kuvata Bioshockia aika suoraviivaiseksi räiskintäpeliksi, mutta tämä viestii mielestäni vain sitä että henkilö on pelannut peliä vaikeusasteella normaali tai alaspäin. Vaikeammilla vaikeusasteilla kuten Playstation3 versiolle lisätyllä survivorilla pelaaja pakotetaan ottamaan peli rauhallisesti hiippailen ja ympäristöä sekä omia kykyjään hyväksi käyttäen. On paljon kannattavampaa tällöin käyttää Rapturen tarjoamia erikoisvoimia jolla saa viholliset käymään toisiensa päälle kuin yrittää kaataa heitä itse haulikolla.
Tämä on harmi sillä, monet pelin erikoiskyvyistä joita pelaaja saa käyttöönsä on todella hyödyllisiä, mutta ilman suuremman vaikeusasteen tuottamia paineita ei näiden käytön opetteleminen tunnu kovinkaan järkevältä.


Pelin pieni kompastuskivi on kyllä kontrollit, niissä ei varsinaisesti ole mitään suurta vikaa mutta tähtääminen tuntuu luottavan pelaajan käyttävän auto-aim tähtäin avustusta, ja täten tähtääminen ilman tähtäin avustinta ei pääse aivan monen nykypäivän räiskintäpelin tarkkuuteen.
Myös vaihtaminen erikoiskyvyistä aseisiin ja päinvastoin on varsinkin pelin alkupuolella hyvin vierasta, mutta tähän tottuu onneksi aika nopeasti eikä mitään suurempia kömmähdyksiä käy.

Bioshock on peli jota kyllä lämpimästi suosittelen oli pelikoneena sitten kumpi tahansa. Playstation pelaajien ei kannata tässä tapauksessa pelätä että kyseessä olisi pelkkä huono käännös. Graafisesti peli voi olla lievästi epätarkempi mutta pelillisesti taas löytyy täysin uusi vaikeusaste, trophyt sekä juuri ilmestyneet haastehuoneet joilla saa varmasti mukavan määrän lisää pelattavaa.

9/10
Läpäisi SystemShock2:sen vasta pari vuotta sitten, mutta nautti joka hetkestä.

Arvostelu LittleBigPlanet [PS3]

[Pelaajia] 1-4 (Online 2-4)
[Ikäraja] K3
[Genre] tasohyppely, tasoeditori.








Konsoleilla on jo pidemmän aikaa puheltu käyttäjien luoman sisällön tärkeydestä, ja kuinka tämä on tulevaisuutta. Mutta silti tähän päivään mennessä pelaajat ovat saaneet tottua, joko tietokoneella monimutkaisien editoreiden, tai konsoleilla liiankin yksinkertaisten palikka editorien kaltaisiin räpellyksiin. Ensimmäinen kunnon yritys tuli Unreal3:n mukana jossa tavoitteena oli tuoda modit tietokoneelta konsoleille, mutta itse peli jäikin sitten käyttäjien puolesta unholaan.
Käyttäjien luoman sisällön kulkemaa tietä on myös mutkistanut laitevalmistajien halu myydä lisäsisältöä peleihin, sekä asiattomien jaksojen moderointiin liittyvät kustannukset ja ongelmat.

Yllättäen pieni Brittiläinen pelitalo Media Molecule (lyhyesti: MM)otti tämän haasteellisen tilanteen vastaan tiputtaen ensiesiintymisellään monen toimittajan leuat lattiaan, joka oletetusti nosti myös pelaajien keskuudessa, hype kertoimen taivaisiin.
Pelin luvattiin tuovan pelaajille lähes täydellisen vapauden omien kenttien luomiseen, sekä näiden jakamiseen muiden kanssa.

Lähin genre mikä LittleBigPlanet:tia kuvaa, on yllättäen tasohyppely, ja tähän perustuu myös pelin yksinpelikampanja. Mutta nähdessään pelin käyttäjien tekemiä jaksoja, on peliä hyvin vaikea luokitella tiettyyn genreen, sillä editorilla onnistuu kaikki tarinapohjaisista seikkailupeleistä laskimeen saakka.
Yksinpelikampanja tarjoaa jo yksinään varsin tuhdin annoksen pompittavaa ja keräiltävää. Mielenkiintoista tässä on myös että se on tehty kokonaan pelin omalla editorilla ja esittelee editorin taipuvuutta toinen toistaan ihmeellisimmillä asioilla. Välillä kiipeillään kirahvien kauloissa ja välillä taas väistellään ohjuksia sotilastukikohdassa.
Jaksojen vaihteleva teema ja tyyli tuovat mukavasti vaihtelua, joten meno ei käy tylsäksi missään vaiheessa. Mitään juonellista suureeposta on yksinpelikampanjasta odottaa, mutta siinä riittää tekemistä vaativammallekin pelaajalle ja samalla kattaa myös sosiaalistenkin pelaajien bailujen pelitarpeet neljän pelaajan moninpelillään.

Pelin yksi vahvuuksista on ehdottomasti se, että se sopii kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Pelissä ohjattavien Sack-poikien ja tyttöjen liikuttaminen ei ole ylivoimainen tehtävä juuri kenellekään. Ohjaus koostuu lähinnä eri suuntiin liikkumisesta, hyppimisestä ja esineisiin tarttumisesta. Ainoa mitä kontrolleilta jää kaipaamaan on tarkkuutta, erityisesti pelin loppupuolella jossa voi mennä usea yritys jopa vähän kovemmillakin pelaajilla, kenttien ollessa piukassa tarkkoja hyppyjä ja kerrasta tappavia sähköesteitä.

Pelin suurin osuus on kuitenkin verkossa. Muiden pelaajien tuhannet kentät takaavat pelattavaa lähes loputtomiin. Pelaajat ovat jo nyt saaneet aikaan todella hämmästyttäviä luomuksia. Löytyy Tetristä, laskinta, avaruusräiskintää, kilpa-ajoa, tarinoita, sävellyksiä sekä minipelejä.
Näitä voi tietysti pelata yksin, kaveriporukassa ja miksi ei myös täysin tuntemattomien kanssa.
Vaikka jaksoja onkin viimeisien lukujen mukaan jopa 100,000 niin kannattaa varautua myös siihen, että laadukkaita tuotoksia tuosta on ehkä reilu prosentti. Useimmat pelaajat tuntuvat vain näpertävän editorilla jotain satunnaisia temppuja, jotka he muokkaavat jaksoiksi. Ei silti ihmekään, sillä laadukkaan jakson tekeminen vaatii parhaimmillaan enemmän aikaa kuin monet pelit.
Mutta mitäpä olisi nettipeli ellei oman persoonallisuuttaan saisi oman hahmonsa kautta tuoda esille.
Tähän löytyy läjä vaatteita ja varusteita joiden avulla hahmostaan saa hyvinkin persoonallisen.
Tietty väreillä on suuri osuus asiassa joten peli antaakin pelaajalle työkalut myös hahmojen vaatetuksen värittämiseen vaikka se onkin hieman hankalasti toteutettu.
Vaatteet värittään aivan kuten eri palaset editorissa, eli tarroilla. Tämä toimii yllättävän tehokkaasti mutta aina ei saa haluttuja lopputuloksia tai väärä kohta vaatteista tai vartalosta värjääntyy.
Mutta kun asustus on saatu valmiiksi voi tämän helposti tallentaa asuvalikoimaan välttäen koko prosessin uudelleen aloittamista.



Audiovisuaalinen anti ei ole pelin kannalta kovinkaan merkittävää , mutta tärkeimmät asiat on saatu mukaan.
Peli pyörii sulavasti ja mitään pätkimisiä ei esiinny ellei verkkopelissä sitten verkkoviivettä iske ruudulle. Hahmot liikkuvat uskottavasti ilmeillen pelaajan ohjastamana. Yksinpelikampanjassa musiikit tuovat peliin selvästi oman tunnelman, johon kehittäjät ovat varmaan pyrkineet. Näitä samoja kappaleita kuitenkin pyöritetään myös käyttäjien tekemissä jaksoissa, joten niitä toivoisi kyllä rutkasti lisää. Parasta tietysti olisi jos omia sävellyksiä tulevaisuudessa saisi jaksoonsa ahdettua.



LittleBigPlanet on suositeltava ostos kaikille, joita ei pelin lapsille ja lapsenmielisille suunnattu ulkoasua ja tarina haittaa. Peli tarjoaa tästä huolimatta paljon, niin yksittäisille pelaajille kuin seurassa pelisessioita harrastaville. Peli on kuitenkin hyvin nettiriippuvainen ja nettipelin ollessa yli puolet pelin oikeasta sisällöstä, voi yksinpeli olla sisällöltään aika tynkä vaikka pelattavaa kyllä löytyy.
LittleBigPlanet on myös kauttaaltaan suomennettu joten kielimuuri ei ole este edes perheen pienemmille
-----------

10 / 10
Tuhlannut editoriin tuhottomasti aikaa..
-----------


LittleBigPlanet tasoeditori

Monet arvostelijat ovat tuskin kyenneet testailemaan itse editoria kovinkaan syventävästi kiireisten aikataulujensa puolesta, mutta myönnän itse käyttäneeni siihen jo yhteensä varmaan lähemmäs 50-100 tuntia jaksoja tehden, sekä eri vempeleiden toiminta periaatteita opetellen. Välillä kyllä harmittaa, kun ei saa samanlaista intoa koulunpenkillä, sillä tällaisella paneutumisella olisin varmaan luokan parhaimmistoa. Täksi pyrinkin luomaan vähän syvemmän katsauksen itse editoriin.

LittleBigPlanet tasoeditori ei ole lähimainkaan samanlainen tasoeditori kuin ollaan PC maailmalla totuttu näkemään. Editori pyrkii tästä huolimatta lähes samankaltaiseen vapauteen, mutta paljon helpommilla työkaluilla. Näin tietotekniikan insinöörinä voisinkin kuvailla editorin toimivan enemmän yksinkertaisen mekaniikan tavoin.
Kuvittele eteesi työpöytä, jossa voit loihtia eteesi haluamasi kokoisia, muotoisia palasia haluamistasi materiaaleista. Näitä voit sitten liimata ja liittää toisiinsa muttereilla, liimalla, ja erilaisilla moottoreilla. Tämä yksinään mahdollistaisi jo yksinkertaisten tasohyppely kenttien luomisen.
Mutta LittleBigPlanet lisää tähän vielä useita kytkimiä ja vipuja joilla voi toteuttaa todella monimutkaisiakin kytkentöjä.
Kaikki toimii fysiikan lakien mukaan, tähän tietysti löytyy pelillisiä kiertoteitä, mikäli haluaa näistä laeista poiketa vaikka ilmestyvillä esineillä ja painovoimattomilla alustoilla.

Tasoeditorilla löytyy kyllä myös paljon heikkouksia, monet kytkennät ja temput vaativat enemmän säätämistä kuin oikeasti olisi tarvetta, simppelin tapahtuman luominen, voi verottaa useita tunteja jo pelkkien kokeilujen ja suunnittelun kanssa. Perus Ei, ja, tai porteille olisi tarvetta jo pelkän rajoitetun muistin takia .
Muistista päästäänkin sitten toiseen ongelmaan, sillä liiankin usein huomaa jo jakson toteutuksen puolivälissä, että kaikki haluama ei jaksoon mahdukaan, tai jokin palanen on liian monimutkainen.
Tällöin jaksoa joutuu paloittelemaan ja yksinkertaistamaan tai rankasti vain lyhentämään.
Heikkouksiin kuuluu myös eri esineiden ja osien ryhmittäminen, editori kun toimii välillä liiankin automaattisesti ja esineitä ei aina onnistu liimaamaan tai kiinnittämään haluttuun kohtaansa, ja mikäli unohtaa jonkin esineen irrottaa voi taso hajota hienosti kasaan jolloin voi joutua kelaamaan takaisinpäin useamman kerran.
Näitä oppii kyllä ajan myötä yhä enemmän välttämään, mutta ne voivat pahimmillaan aiheuttaa pelaajalle harmaita hiuksia ärräpäiden kera.
Mielestäni pahin puute löytyykin kameran älykkyydessä, tai sanotaan nyt sen ohjaamattomuudessa.
Liian usein tulee painettua ohi jostain pienemmästä esineestä ja valittua taustalla oleva isompi objekti. Tällöin kamera siirtyy automaattisesti kuvaamaan isompaa objektia, tämä ei kuitenkaan ole kovin mukavaa jos tämä objekti on kooltaan huomattavasti pienempää suurempi jolloin kamera lipuu kauas taakse ja palautuminen kestää aivan liian kauan. Lisäksi vain harvoin pelaaja pääsee kameraa liikuttamaan haluamallaan tavalla. Tämä osoittautuu myös ongelmaksi kun pitää jotain tiettyä kytkintä alkaa säätämään ja sen edessä olevan esineen ohi ei voi kytkintä valita sitten millään. Useimmiten edessä olevan kyhäelmän joutuu purkamaan aivan täysin päästäkseen takana olevan kytkimen kimppuun.

Ongelmista huolimatta opettelemalla voi editorilla saada aikaan mitä ihmeellisimpiä jaksoja ja asioita. Kysymys ei ole enää se että mitä editorilla voi tehdä vaan miten se tehdään.
Saako tarinankerrontaa monipuolistettua suurilla kytkin virityksillä, mitkä olisi paras tapa toteuttaa räiskintäpeli tai miten saa robotin kävelemään.

Pelistä löytyy myös pari julkaisemaani jaksoa, joten käykää ihmeessä katsomassa!

Arvostelu Wipeout HD PS3

[Pelaajia] 1-2 (Online 2-8)
[Ikäraja] K3
[Genre] kilpa-ajopeli
[muuta] 2gt, saatavilla vain PSN storesta.






Pienen kahden pelin mittaisen käsikonsoli pyörähdyksen jälkeen, Wipeout pelisarja palaa jälleen kotikonsoli muotoon alustana oletetusti Ps3. Wipeout on myös niitä ensimmäisiä pelejä, joita julkaistaan kokonaisina Playstation store:ssa levy julkaisun sijaan.
Peli vaatii kovalevyltä noin 2GT vapaata tilaa, joka on kyllä todella vähän kun vertaa pelin pelattavan määrään, mutta pelin hankkivien kannattaa silti varata lisää mahdollisten lisäpakettien ilmestyessä.









Niille jotka eivät ole ennen sarjaan tutustuneet sanottakoon, että kyseessä on hieman F-zeron kaltainen futuristisilla lentävillä ajoneuvoilla käytävä kilpa-ajopeli. Ajoneuvot paahtavat hurjia nopeuksia mitä mielikuivitteisemmilla radoilla. Viimeisissä nopeus luokissa ajoneuvot paahtavat jo niin lujaa, että radan tunteminen on ja ajoneuvon hallinta on pakollista, mikäli haluaa pärjätä.

Wipeout HD on eräänlainen sekoitus PSP:llä nähdyistä Pure ja Pulse peleistä. Molemmista on otettu sekä ajoneuvoja, että ratoja. Nämä on tietysti muokattu graafisesti aivan uuteen uskoon ja peli pyöriikin erittäin sulavasti, vaikka ympäristö välillä suorastaan vilahtaa silmissä vauhdin säestämänä. Grafiikka on varsin silmiä hivelevää ja yksityiskohtia riittää ja pinnat jaksaa kiiltää.
Myös pelin alueet-pelimuoto on todella kaunista katsottavaa, se miten pelimuodon jaksot yhdistää värien kanssa leikin musiikkiin ja pelaajan etenemiseen on ihailtavaa katsottavaa. Asiassa eniten hämmästytti se, että homma ei rajoitu pelkästään pelin omiin kappaleihin vaan myös kaikki kappaleet mitä kovalevylle on talletettu vaikuttavat jakson välkehdintään. Voi vain kuvitella minkälainen pelimuodon olisi pitänyt olla ennen kuin se joutui muokkauksen kohteeksi, epilepsia testeissä epäonnistumisen takia.









Pelin uramoodi antaa varsin kattavan määrän ajettavaa, mutta jää tästä huolimatta hieman kuivaksi kokoelmaksi ennalta määritettyjä kilpailuja. Nämä on kuitenkin läpäistävä jos haluaa avata kaikki alukset sekä radat.
Ratoja riittää ja niiden ollessa lähinnä paranneltuja graafisesti paranneltuja versioita Wipeout puren ja pulsen parhaista radoista voi niiden olettaa olevan myös laadukkaita sekä vaihtelevia.
Aluksista ei nyt vai aivan samaa mennä sanomaan, sillä nämä tuntuvat hyvinkin samanlaisilta, ja eron huomaa lähinnä vain korkeimmalla Phantom nopeusluokalla, joten päädyin yleensä siihen nopeimpaan mahdolliseen.
Vaikeustason käyrä voi uusille pelaajille olla kohtuu jyrkkä, mutta se on kuitenkin merkittävästi aiempia Wipeout pelejä armollisempi. Uudetkin pelaajat pääsevät helposti mukaan pienellä harjoittelulla.
Dualshock toimii aluksen ohjaamiseen loistavasti vaikka olenkin hieman jo tottunut R2/L2:n käyttämiseen kaasuna ja jarruna. Wipeout:ssa nämä toimittavat ilmajarrujen virkaa joka ei kamalasti eroa psp:n vastaavasta ratkaisusta. Ohjattavuudesta ainoa asia joka jää kismittämään on pyörrekierteen tekeminen, tämä onnistuu ilmalennossa vasenta analogitattia vatkaamalla vuoronperään vasempaan ja oikeaan. Tämä ratkaisu tuntuu onnistuvan vain valitettavan harvoin ja kaiken lisäksi se ei povaa pitkäikäistä elinikää ohjaustatille.









Peli monipeliominaisuudet haarautuvat kahden pelaajan jaetulle ruudulle käytävään kamppailuun sekä internetin välityksellä käytävään 8 pelaajan nettimittelöihin.
Nettipeli itsessään toimii hyvin, ja lagia ei paljoa ole muutaman pelisession aikana nähnyt, mutta esimerkiksi kaverin seuraaminen peliin ei onnistu ja joitain tärkeitä pelisessioiden luontiin tärkeitä ominaisuuksia kuten salasanoja en ainakaan itse nähnyt missään.

Peli sisältää myös Trophy tuen, mutta jotkut trophyt vaativat jo sellaisia suorituksia että platina trophyn edestä todellakin saa sitä työtä tehdä.

8½ /10
Ajaa zonea syvässä transsitilassa pääsemättä kuitenkaan subsonicista eteenpäin

Motorstorm2: Pacific drift Demo

Yllätyin positiivisesti, kun löysin sähköpostistani mainoksen tulevasta Motorstorm2 pelistä.
Itse mainos ei kuitenkaan ollut se ilon aihe, vaan koodi jolla pääsisin lataamaan kyseisen pelin Demon.
No en siinä turhaan aikaillut, vaan kävin lunastamassa Demon ja pistin noin 600mt demon asennus tiedoston latautumaan.

Päästessäni vihdoin pelaamaan, huomasin jo valikoissa pari merkittävää parannusta pelin edeltäjään, joka on koristanut monen eurooppalaisen Ps3 pelaajan hyllyjä koneen julkaisusta asti.
Nämä parannukset olivat tietysti edeltäjään päivityksellä tullut autojen valitsemisen nopeentaminen, jaetun ruudun moninpeli, sekä huomattavasti paremmat valinnat taustamusiikin suhteen. Edeltäjän musiikit kuulostivat hyvin kuluneilta ja korvat suorastaan vaativat kovalevylle tallennettujen kappaleiden toistomahdollisuutta, jota ei kuitenkaan koskaan saapunut. Demossa ei omat kappaleet soi, mutta tätä ominaisuutta ollaan ainakin luvattu koko versioon.

Kuten mainitsin, demossa pääsee testaamaan myös jaetunruudun kaksinpeliä, jossa pääsee testaamaan myös 3 eri ajoneuvoa mitä yksinpelissä. Koko versiossa pitäisi olla jaetunruudun mahdollisuus aina sinne neljään pelaajaan asti, mutta saa nähdä tuleeko mukaan myös mahdollisuutta pelata neljällä pelaajalla myös verkossa.

Demon rata sijoittuu trooppisen vuoren rinteelle. Jakso on paljon pienempi mitä ensimmäisessä Motorstorm:ssa nähtiin, mutta koosta huolimatta siihen on saatu sisällytettyä useita eri reittivaihtoehtoja. Graafisesti se ei yllä aivan samanlaisiin fiiliksiin mihin edeltäjänsä pystyi kauniilla aavikko maisemilla, ei sillä etteikö peli näyttäisi visuaalisesti edeltäjäänsä paremmalta mutta ainakaan demon jaksossa mitään hurjaa harppausta ei olla tehty kasvillisuutta luukuunottamatta.

Mainittakoon myös että tekoäly tuntui ainakin demossa paljon skarpimmalta kuin kuminauha tekoälyllä varustetut edeltäjä. Tunarointia ei anneta samalla tapaa anteeksi ja hyvät ajotaidot palkitaan paremmalla sijoituksella. Toivottavasti tämä kattaa loppuun asti eikä kilpailut ratkea ainoastaan viimeisen kahden mutkan perusteella.

SOCOM: Confrontation previikkaa.

Sain kuin sainkin napattua yhden Beta koodeista Socom: confrontation betaan ja jonkin verran on myös peliä ehtinyt pelaamaan. Mitään salassapito sopimuksia ei tietääkseni näkynyt, joten puhe pelistä pitäisi täten olla myös vapaa.

Astetta realistisempaa räiskintää
Mainittakoon näin heti alkuun niille jotka eivät ole Socom pelejä pelanneet, että kyseessä ei todellakaan ole mikään Call of Duty4 kolmannesta persoonasta. Pelin tempo on hitaampi, meininki muutamaa astetta realistisempaa ja tietysti myös tiimipohjaisempaa.
Pelaajat kaatuvat muutamasta ammuksesta joten lipas riittää parhaimmillaan useammankin pelaajan päiviltä pistämiseen.
Aseiden rekyyli on huomattavasti suurempaa mitä monissa peleissä, joten asevalintaa tehdessä kannattaa todellakin miettiä haluaako lähitaistelussa tehokkaamman konepistoolin, vaiko pidemmälle matkalle tehokkaan kiväärin. Myös hahmon nopeus on vahvasti varusteista kiinni, sillä täyspakkaukseen pukeutunut sotilas häviää selvästi juoksukilpailussa kevyemmin varustetulle sotilaalle.
Tästä syystä panssareiden ja varusteiden painoa kannattaa asevarikolla pitää ehdottomasti silmällä.

Kaupunkisotaa lähi-idässä
Kenttiä Beta/Demo:ssa on vain yksi josta löytyy kaksi eri kokoa. Vanhoille Socom konkareille jakso voi olla tuttu (Crossroads). Jakso on sijoitettu kuivaan ja hiekkaiseen kaupunkiin jossain lähi-idässä. mielenkiintoisena lisänä kartasta löytyy tietysti myös päivä ja yö vaihtoehdot.
Erot näkyvyydessä yöllä ja päivällä ovat merkittävät. Tehokkaasti maastoutuneet sotilaat ovat lähes näkymättömiä kaupungin pimeillä kujilla, tehden yökiikareiden käytöstä todellakin suotavaa.

Puhumme suomea
Mainitsemisen arvoista on ehdottomasti myös pelin lähes täysi suomenkielisyys. Suomenkielinen dubbaus kuulostaa jälleen kuin suoraan jostain Disney leffasta napatulta. Siitä joko pitää humoristisessa mielessä tai sitä vihaa. Joka tapauksessa sen saa pois vaihtamalla Ps3:n järjestelmä kielen englannin kieliseksi. Mutta kyllä se vain antaa jonkin verran lisä huvia kun pääsee herjaamaan vihollisia toinen toistaan typerämmän kuuloisilla suomenkielisillä lausahduksilla kuten "Mullan alle siitä!" tai "Olisi varmaan kannattanut osua" tai ehkäpä "tuskin kukaan noin kykenemätöntä sotilasta jää kaipaamaan".

Kallistus oikealle
Liikkeen tunnistus on ovelassa käytössä, mutta sen toimivuudesta on ristiriitaisia mielipiteitä.
Kääntämällä ohjainta ylöspäin saa hahmonsa kurkkaamaan suojan takaa, kääntämällä vasemmalle tai oikealle hahmo kurkkaa oletetusti vasemmalle tai oikealle. Alaspäin ohjainta vääntäessä sotilas menee taas paremmin suojaan tai piiloon. Homma toimii hyvin mutta ongelmana on monelle varmasti ohjaimen normaali asento. Kaikki eivät pelaa ohjain samassa asennossa kädessä ja esimerkiksi oma ohjaimeni on aina hieman vinossa. Tämä aiheuttaa sen että hahmoni ei juurikaan kulje kumarassa. Joka tapauksessa, se tarjoaa pelaajalle neljä "ylimääräistä suuntanäppäintä"

Virheitä löytyy kuten beta versioissa normaalisti
Kyseessä on silti vielä beta joten peli sisältää myös paljon virheitä joita tullaan korjaamaan ennen pelin lopullista julkaisua, ja julkaisun jälkeen päivitysten muodossa. Pelien latautuminen voi kestää jopa 5-30 minuuttia. Pelatessa esiintyy välillä nykimistä, ja graafisia bugeja on siellä täällä.

Arvostelu SoulCalibur IV [PS3]

[Pelaajia] 1-2
[Ikäraja] K16
[Genre] tappelupeli
[muuta] vapaaehtoinen noin 2gt asennus

Namco:n yksi suosituimmista tappelupelisarjoista on jälleen palannut. Ja tällä kertaa molemmille tehokonsoleille Playstation2:sen sijaan, joten on oletettavaa että myös entistä kauniimpana ja ehkä jopa jossain määrin muodokkaampana. Sarja sai alkunsa Playstation:illa SoulBlade pelin muodossa, mutta varsinaisesti huomiota herätti vasta Dreamcast pelikoneelle julkaistu ja uudelleen nimetty SoulCalibur. SoulCalibur II julkaistiinkin Ps2, NGC ja Xbox konsoleille ja erikoisuutena tässä oli exclusiiviset hahmot, Pleikkari sai Heihachin, Nintendo nappasi Link:in ja Xbox kuritti Spawn:lla.
Tämä ei kuitenkaan jatkunut kolmanteen osaan joka julkaistiin ainoastaan Playstation2:lle.

SCIV jatkaa perinteistä linjaansa, ja tarjoaa pelaajille sitä samaa vanhaa uusilla hahmoilla, aseilla, paremmalla grafiikalla ja pienillä pelillisillä muutoksilla. Mukaan on myös ängetty pari hieman odottamattomampaa hahmovalintaa vierailevien tähtien suhteen, sillä tällä kertaa mukana on Tähtien sodasta tutut Darth Vader(Ps3), sekä Yoda(X360). Näiden lisäksi myös The Apprentice (tai tuttavammin Star killer, joka on tulevan Star Wars: Force unleashed pelin päähenkilö) on saanut oman paikkansa SCIV:n hahmokaartissa.
Näistä ainakin Darth Vader ja The Apprentice antavat mukavan lisämausteen voimaan pohjautuvilla liikkeillään, joiden ylikäyttö voi kuitenkin tuoda ikäviä käänteitä taistelussa.
Hahmot ovat kutakuinkin tasaväkisiä SCIV:n muiden hahmojen kanssa, vaikka Vader vaatiikin hieman enemmän harjoittelua.

Yksinpelinä en kuitenkaan lähtisi peliä suosittelemaan sillä, tappelupelit pääsevät usein oikeuksiinsa vasta kavereita vastaan pelaillessa. Yksinpelin tarinamoodi on läpäisty muutamassa minuutissa ja juonta on tarjolla vain pienen tekstinpätkän ja pienimuotoisen loppuanimaation muodossa. Tiettyä lisäintoa tietysti tuo oman hahmon luonti ja hahmojen käyttötason maksimointi, jonka avulla hahmoille saa lisättyä haluamiaan erikoiskykyjä ja aseita tehden näistä entistä tehokkaampia. Tämä kuitenkin menettää tarkoituksensa, ellei lopullisella hahmolla pääse antamaan kaverille turpasaunaa.
Tarinamoodin lisäksi peli tarjoaa myös erillisen tornitilan jossa kavutaan tornia ylös tai alas.
Tässä tarkoituksena on lähinnä edetä tornissa kerros kerrokselta ylemmäs pistämällä kumoon valmiiksi erikoiskyvyillä varustettuja hahmoja hyödyntäen pelin hahmoeditoria.
Suolana tässä on tietysti se, että jokaisessa taistelussa on oma salainen asia joka pitää taistelussa tehdä että saa avattua lisää erikoisesineitä hahmoilleen.
Torni itsessään on hyvin puuduttavaa vääntöä, ja onneksi peli tarjoaa myös vaihtoehtoisen reitin näiden avaamiseen.

Vaikka yksinpeli voikin käydä pidemmän päälle tylsäksi, antaa nettimoninpeli pelille huomattavasti lisää puhtia. Tätä voi harrastaa monella joko tietyn kaverin kanssa lähettämällä PSN kutsun tai taistella satunnaisia henkilöitä vastaan. Arvoaan tai tasoaan voi nostaa ranked tilassa, joista osa on miellyttäviä matseja osaavia ja edes yrittäviä pelaajia vastaan, ja osa taas taidottomia yhden tai kahden liikkeen pelaajia vastaan. On hyvinkin valitettavaa miten nössöillä tavoilla parilla pelin hahmolla voi pelata, ja tähän voi vain toivoa päivitystä. Mikäli haluaa miellyttäviä pelejä, kannattaa mahdollisesti haastaa vain kavereita tai pysyä pois tasoja nostavista mittelöistä.

Visuaalisesti peli tarjoaa silmäkarkkia tavalla tai toisella, erityisesti naispuoleisten hahmojen rintavarustukset ovat hyvin usein varsin kookkaita ja vaatetukset toinen toistaan paljastavampia ja pelin tuoma uusi ominaisuus jonka avulla vastustajan haarniskat ja vaatteet voivat myös rikkoutua hahmon päältä tehden taisteluun keskittymisestä entistä hankalampaa ainakin.
K16 leima voi olla jossain määrin liitännäinen myös tähän eikä vain pelin muuten verettömiin tappeluihin. Taistelualueet ovat perinteistä SCIV:tä, löytyy tropiikkia, raunioita, lautta, linnoitusta, temppeliä ja mitä muuta odottaakaan pelisarjalta. Valitettavasti taustat pysyvät taustoina, ja taisteluareenat ovat perinteisen pyöreitä tai neliömäisiä eikä ympäristöä pääse juurikaan käyttämään hyväksi.

Peli ei mässäile uusilla ideoilla, mutta tarjoaa edelleen sitä samaa vanhaa SC laatua mitä on totuttu saamaan. Kauniimmat grafiikat, entistä ehompi hahmoeditori sekä loistava moninpeli mikäli omatasoisia pelaajia löytyy tekevät pelistä kuitenkin parhaan tappelupelin Playstation3 konsolilla.
Tosin kilpailioita saanee odottaa ensivuoden alkuun jolloin Tekken saa kuudennen osansa.

9/10
Ei kai vaan taas Kilik...

2.40/2.41 Päivitys

Playstation3 konsolit saivat vihdoin odotetun 2.40 päivityksen. Kyseinen päivitys lisäsi vihdoin pelin aikana toimivan XMB(cross media bar) valikon joka kyllä olisi kuulunut olla laitteessa jo julkaisussa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tämä ominaisuus vaikuttaa todella hiotulta ja se toimii moitteetta myös vanhemmissa peleissä. Pientä ruudunpäivitys ongelmaa voi huomata riippuen pelistä ja pelin kohdasta. Mutta muuten homma toimii yllättävänkin hyvin. Lisättäväksi jää lähinnä pelin aikaiset PSN chatti huoneet.

Ehkä hieman yllä mainitun ominaisuuden varjoon jäänyt ominaisuus on mahdollisuus musiikkien toistamiseen pelissä. Harmillisesti tämä ei kuitenkaan toimi aivan kuten moni haluaisi, sillä pelin pitää tukea ominaisuutta. Näitä pelejä ei kuitenkaan vielä ole joten ominaisuutta ei pääse käyttämään.

Kolmantena uutena ominaisuutena on Trophyt eli näin Konsolifinin kutsuma nimeä apinoiden Trofee. Kyseinen ominaisuus on enemmän tai vähemmän XBL saavutusten kaltainen lisäys Playstation peleihin. Mielenkiintoisena erona kuitenkin tulee roolipelimäinen kokemustaso systeemi ja platina trofee, joiden yhteistyöskentely antaa syyn myös pienempien palkintojen metsästämiseen.
Homma vaikuttaa toimivan hyvin, mutta tätä tukevien pelien määrä on vielä tasan yksi (SSHD)
toivottavasti uusia ominaisuutta tukevia pelejä saapuu markkinoille mahdollisimman nopeasti sekä vanhemmista peleistä edes osa saisi päivityksen lähipäivinä. Ainoana hieman ärsyttävänä tekijänä hommassa on tuo päätös, että kaverilistan henkilöitä painaessa siirrytään heti heidän pelaajakorttiinsa, tämä ärsyttää yleensä tilanteissa jossa pitäisi äkkiä vastata heidän viestiinsä.

Myös Playstation store hyötyi päivityksestä ja kuvakkeet latautuvat nyt huomattavasti nopeammin mitä ennen.

Blogi päivitys:

Tuli tuossa lisättyä blogiin Playfire:n Trofee kortti. Harmillisesti Psn ei ole vielä tarjoa omaa palvelua joka nappaisi tiedot suoraan PSN tililtä joten trofeet joutuu itse aktivoimaan sivustolta.
Mutta varsin pätevä XBL pelaajakorttien apinointiin kyseessä silti olevan.

Mikäli haluat oman luoda niin sen saa helposti klikkaamalla tuota minun pelaajakorttia.

Metal gear solid 4: Guns of the patriots [PS3][Arvostelu]

[Pelaajia] 1 verkossa: 2-16
[Ikäraja] K18
[Genre] toiminta stealth


MGS, sarja jonka ensimmäistä osaa tuli joskus aikoinaan NES:llä ensimmäistä kertaa kokeiltua.
Muistan myös edelleen pelin ikimuistoisen alun, jossa pelaaja heitettiin keskelle metsää ja seuraavassa ruudussa oleva sotilas nukkui vartiossa. Ikävä kyllä, en peliä omistanut ja kokeilut tämän klassikon osalta jäivät lyhyeen. Metal gear solid saapui silmieni eteen jälleen playstation konsoleilla, jota en jostain syystä kuitenkaan hankkinut. Pelin pelaaminen omalta osaltani oli lähinnä muiden auttamista, lähinnä sen takia että, olin nähnyt serkkuni ja parin muun kaverin pelin läpäisevän.
Ensimmäinen alusta loppuun läpäisemäni MGS oli kuitenkin vasta Playstation2:sen Metal gear solid 2: Sons of liberty, en pitänyt peliä mitenkään huonona pelinä, vaikka Raiden päähenkilönä monien silmissä nostikin tietynlaista vastenmielisyyttä.
Metal gear solid 4 on ensimmäinen sarjan peli jonka olen omaan pelihyllyyni lainaamisen sijaan hankkinut, ellei sitten Solid snake:n pyörähdystä Gameboy colorilla oteta huomioon.

Ennakko odotukseni julkaisua kohtaan olivat korkealla, se valtava hype mitä peli oli saanut alleen, tuotti myös jonkin sortin epäilyksiä peliä kohtaan. Vain harva peli kykenee nostamaan itsensä hypen yläpuolelle. Mutta on hienoa olla välillä väärässä.

Metal Gear solid 4: Guns of the Patriots on todella hiottu tekele, eikä peli pelin laatu rajoitu vain moninpeliin kuten monilla nykypeleillä on tapana. Pelin juoni kokoaa nerokkaasti yhteen kaikki aiemmista peleistä selvinneet hahmot, ja kertoo heidän tarinansa loppuun tavalla jota ei voi kuin ihailla. Juoni sai minut useaan otteeseen arvuuttelemaan mitä seuraavaksi tapahtuisi, mutta jokaisella kerralla käsikirjoitus tuntui nauravan olettamuksilleni ja juoksevan aivan eri suuntaan. Juoni sisältää vielä julmetusti nippelitietoa ja viittauksia aiempien osien tapahtumiin tämä voi tietysti hieman hankaloittaa juonen käsittämistä niiltä jotka eivät ole aiempia osia pelanneet.
Hauska myös huomata että pelistä näytetyt pätkät eivät paljasta juonesta yhtään mitään, vaan johtavat pelaajan aivan täysin väärille jäljille.

MGS4 saattaa sarjan juonellisesti todella kunnioittaen ja tyylikkäästi sarjan haudan lepoon.
Pitkät välinäytökset, jotka ovat parhaimmillaan sitä 45 minuutin luokkaa, ovat sen verran eeppistä menoa ettei monella pelaajalla käy edes mielessä jättää niitä välistä.
Puhumattakaan vielä huippuluokan ääninäyttelystä sekä ällistyttävästä audiovisuaalisesta laadusta jota peli tarjoaa koko läpäisyn ajan. Hienot, vaikka hieman perinteiset pomotaistelut hakevat vertaistaan.

MGS4 ei jätä kylmäksi myöskään pelillisesti, välinäytökset tietysti lisäävätkin tuntuvissa määrin pelin parissa kulutettua tuntimäärää. Ilman välinäytöksiä pelin yksinpelikampanjan läpäisee normaalisti noin kymmenessä tunnissa, ja toiselle sekä kolmannelle läpipeluulle löytyy uudelleen peluuarvoa aivan riittävästi.
Pelattavuus voi aluksi tuntua monimutkaiselta, mutta muutaman tunnin pelaamisen jälkeen, sekä pienen opettelun avulla huomaa kuinka onnistuneesti käärmeen kattava liikevalikoima onkaan saatu ohjaimelle taivutettua. Oli pelityylisi sitten mikä tahansa, tukee pelattavuus sitä lähes täydellisesti.
Yläkuvakulman vaihtaminen paremmaksi todettuun 3D kuvakulmaan on omissa silmissä huima parannus aiemmista MGS peleistä. Tämä esiteltiin jo MGS3 erikoisversiossa, mutta vasta nyt pelisarja on luopunut lähes täysin alkuperäisestä hieman epäinformatiivisesta kuvakulmastaan.

Graafisesti peli on näyttävä, vaikka luonnottoman kulmikkaita esineitä vielä siellä täällä näkeekin.
Yksityiskohtia on tuhottomasti ja huonoja tekstuureja ei näe juuri missään. Hahmot ovat yksityiskohtaisia olivat ne sitten tavallisia sotilaita tai sivuhenkilöitä. Jaksojen toivoisi silti olevan hieman laajempia sillä pelissä on edelleen lähellä hieman putkikkaan oloinen etenemistapa. Toki etenemistapoja ja reittejä on useita, ja tutkittavaa löytyy kiitettävissä määrin, mutta eteneminen on edelleen erittäin lineaarista paikasta A paikkaan b kapuamista.
Ehdottomasti lisäpisteitä rapisee myös vaihtelevista maisemista. Peli heittää pelaajan silmien eteen niin tuttuja kuin täysin uusiakin paikkoja joissa seikkailla. On myös hienoa huomata ettei näitäkään paikkoja olla vain hutaistu peliin, vaan jokainen jakso ja osio on saanut valtavan määrän huomiota.
On todella harmillista että, pelin moninpeli ei käytä näistä paikoista hyväkseen kuin muutamaa.

Siinä vaiheessa kun/jos alkaa yksinpeli jo maistumaan puulta, huomaa viimeistään ettei Metal Gear solid ole enää pelkästään hyvä yksinpeli. Metal Gear online jonka peruspaketti löytyy MGS4:n sisältä, kattaa lisää pelattavaa kymmeniksi tunneiksi. Tämä puoli ei kuitenkaan ole aivan niin hiottu.
Betaa vaivanneet ominaisuudet ovat suurimmilta osin edelleen läsnä. Aseet tekevät edelleen aivan liian vähän vahinkoa, yhteisö sivusto on ominaisuuksiltaan hyvin aneeminen ellei statistiikkojen kirjanpitoa oteta huomioon. Nämä eivät kuitenkaan kaikkea pilaa ja MGO osoittautuu osittain hyvinkin päteväksi ja erilaiseksi nettisotapeliksi COD4:sta tiimipohjaisempaa sotimista havitteleville. MGO onkin huhujen mukaan saamassa myös lisäsisältöä sekä ulkoisen julkaisun.

10/10