Noby Noby Boy [PS3 – PSN]

[Pelaajia] 1
[Ikäraja] K3
[Genre] ?
[Hinta] 3.95€
[Muuta] Saatavilla vain PSN verkkokaupasta

Playstation Network jatkaa keväistä linjaansa Flower pelin aloittamana, vaikkakin näin suomalaisittain hieman etuajassa. Tällä viikolla kauppaa täyttää värikäs Noby noby boy. Pelin ulkonäkö voi olla tutun oloinen We love Katamari pelisarjaa pelanneille, eipä ihme sillä samat henkilöt ovat myös Noby noby boyn takana.
Noby noby boy idea on tuttua japanilaista nerokasta hulluttelua, tätä edustaa myös pelin eriskummallinen ulkoasu, jonka nähdessään ei voi kuin kysyä mitä aineita siellä japanissa oikein nautitaan.


Noby noby boyssa ohjataan vaaleanpunaista nelijalkaista ulkomuodoltaan matoa muistuttavaa olentoa. Tämä olento pystyy venyttämään itseään uskomattomiin pituuksiin.
Olennon venyttämisestä tekee hauskaa pelin vaihtelevat ympäristöt ja niihin laitetut tavarat, jotka kaikki tottelevat perus fysiikan lakeja. Mitään räsynukke efektejä ei kannata odottaa. Tästä huolimatta eri tasojen läpi pujottelu ja rakennuksien kaataminen on yllättävän hauskaa puuhaa.
Ei Noby noby boyssa silti pelkästään venytellä, vaan hahmolle on annettu myös kiva määrä muita pieniä temppuja kuten syöminen, hyppiminen ja tarraaminen.
Peli ei seuraa juuri mitään normaaleja kaavoja vaan se antaa pelaajan temmeltää mitä ihmeellisimmissä maailmoissa tutkien ja leikkien. Tämän takia tavoitteita kaipaavat pelaajat luultavasti kyllästyvät kun Trophyt on kerätty talteen.


Äänimaailmalta ei voi kamalasti odottaa, tämän ollessa rajoitettu lähinnä taustamusiikkiin ja eläinten, ajoneuvojen sekä ihmisten ääntelyyn. Kerrottakoon kuitenkin että peli omaa tuen lähes kaikille XMB:n ominaisuuksille. Kuvakaappaukset onnistuvat, omien kappaleiden kuuntelu onnistuu, myös videoita voi kuvata.
Graafisesti peli on todella pelkistetty, mutta ulkonäön omaperäisyys sekä värikkyys korvaa paljon. Mitään hidastuksia ei myöskään pelatessa näkynyt vaan peli pyöri sulavasti vaikka kuinka tavaroita viskoi ympäriinsä.

Noby Noby boy on kiva pikku ”peli” joka tarjoaa hintaansa nähden yllättävän paljon nähtävää ja tutkittavaa. Peli soveltuu erityisesti niille, jotka etsivät jotain aivan muuta tähän nykypäivän räiskintä rikkaaseen pelivalikoimaan. Tai vaihtoehtoista terveellisempää happomatkaa huumeiden sijasta.

8/10
Harvemmin tulee peleissä vastaan ninjoja traktoreilla, tai kanalla ratsastavia muumioita.

Suomalaiset Pelikaupat vaikeuksissa?

Viime aikoina myös Osuuspankki on saanut kortti ongelmansa kuntoon ja kortti soveltuu ulkomaan ostoihin varsin mainiosti. Muut kortit (paria poikkeusta lukuunottamatta) ovat tukeneet ulkomaankauppojen verkkomaksuja jo pidemmän aikaa.
Nyt siis kotimaan pelikauppojen tukemiseen ei niinkään löydy siitä etteikö ulkomailta voisi ostaa vaan syitä saa etsiä vaikka isänmaallisuudesta, moraaleista tai mistä nyt sitten keksiikään.

Vielä viime vuoden puolella koin Briteistä tilaamisen jotenkin hankalana ja epäluotettavana, mutta parin onnistuneen tilauksen jälkeen oli nämä ennakkoluulot hävinneet tipotiehensä.
Nytemmin en juuri mistään muualta pelejä tunnu ostavankaan, sillä rahaa säästyy tuhottomasti kotimaan kauppoihin verrattuna. Suomen 70€:n ympärillä pyörivät hinnat tuntuvat rehellisesti sanottuna riistolta.

Mitä sitten tuonoisella 70€:a saisi sitten vaikka juuri briteistä? Noh riippuen punnan kurssista joka heittelee nyt 1.06-1.2€ kohdilla, voi tuollaisella rahamäärällä saada itselleen vaikka keräily version kyseisestä pelistä ja säästää vielä 20€ siinä samassa.

Tämä ei ole pelkästään helppo tapa säästää peliostoksissa, vaan myös hyvin huolettava tilanne kotimaisten pelikauppojen kohdalla. Miten kotimaiset pelikaupat voivat kilpailla näinkin reilusti hinnaltaan alhaisempia pelikauppoja vastaan?
Musiikki ja leffa myynneissä tämän ei luulisi vaikuttavan aivan yhtä paljon näiden omatessa huomattavasti pienemmän hinta erotuksen ulkomaankauppojen kohdalla. Mutta olisiko kenties aika löysätä peleihin ja mahdollisesti laitteisiin kohdistuvassa verotuksessa, vai aletaanko ulkomaailta tilaamista estämään röyhkeästi lisämaksuilla?

Lopuksi hieman viimeaikojen ostoksia:
- Yllä olevan kuvan Killzone2 boxi - 40€
- God of war chains of olympus (PSP) - 12€
- Star Ocean: first departure - 19€
- Far cry2 - 20€
- Saints row2 - 25€

Muita tämän hetken pongauksia:
Street Fighter IV - 32€
Resident Evil 5 - 35€
LittleBigPlanet - 20€
Mirrors Edge - 23€

Hinnat ovat arvioituja, joten ne voivat heittää euron tai pari suuntaan jos toiseen.

Bioshock [Playstation3]

[Pelaajia] 1
[Ikäraja] K18
[Genre] FPS
[muuta] noin 5gt asennus.

Noin vuoden X360 jälkeen pääsevät playstation3 pelaajatkin kokemaan Rapturen ihmeet. Peli on kerännyt valtavan määrän ylistystä ja ylistyksen aiheina ovat yleensä olleet pelin teema, tunnelma sekä jossain määrin myös juonikin.
Ei siis ihme että miljoonia boxilla myynyt peli päätettiin tuoda myös playstation pelaajien iloksi.

Peli kertoo tarinan miehestä joka joutuu lento-onnettomuuteen ja tämän seurauksena löytää tien keskellä valtamerta sijaitsevaan piilotettuun Rapture nimiseen kaupunkiin. Kaupunki ei ole mikään ihan tuiki tavallinen vaan se on rakennettu kokonaan veden alle.
Epäonneksi kaupungin ihmiset ovat kuitenkin seonneet täysin erilaisten geeni muokkaustensa takia ja täten ovat hyvinkin vihamielisiä pelaajaa ja muita ihmisiä kohtaan.
Bioshock kantaa varsin erikoisen juonen joka on nykypäivän mittapuulla räiskintä peleissä varsin harvinainen. Juonta tehostaa vahvasti pelialueelta löytyvät päiväkirjat ja tunnelma minkä kehittäjät ovat pelilleen saaneet luotua.
Juoni yksinään jo pitää varsin vahvasti pelaajansa otteessaan loppuun asti.
Ikävä kyllä pelin loppu jätti paljon toivomisen varaa vaikkei se varsinaisesti mikään huono ollutkaan.

Rapture on visuaalisesti yksi ehkä hienoimpia ja jollain tapaa myös eksoottisimpia ympäristöjä mitä peleissä ollaan saatu aikaan. On hämmästyttävää nähdä 50-60 luvun tyyli sekoitettuna kaupunkiin joka on rakennettu myös saman ajan teknologian päälle. Muttereita, ruuveja, jättimäisiä metalliputkia sekä ruosteista rautaa näkyy kaikkialla.
Vaikka peli onkin reilun vuoden vanha, ei tämä mitenkään järkyttävästi näy grafiikassa. Toki eihän se pärjää alkuakaan Unchartedin ja Gears of war:in kaltaisille tekijöille, mutta tällä ei kamalasti ole merkitystä pelin tarjotessa niin paljon muuta.
Tunnelma pelissä on henkeäsalpaava, harvemmin pääsee kokemaan tilanteita jossa tutkii jotain huoneita koko ajan pienessä pelossa että joku paikallisista haluaisi antaa hieman tuttavuutta rautaputken muodossa ja itsensä puolustamiseen löytyy vain pistooli muutamalla ammuksella, taustalla kaikuu BigDaddy olioiden hirviömäiset huudot sekä äänet mitä ympäristön mekaniikka saa aikaan.

Moni voisi kuvata Bioshockia aika suoraviivaiseksi räiskintäpeliksi, mutta tämä viestii mielestäni vain sitä että henkilö on pelannut peliä vaikeusasteella normaali tai alaspäin. Vaikeammilla vaikeusasteilla kuten Playstation3 versiolle lisätyllä survivorilla pelaaja pakotetaan ottamaan peli rauhallisesti hiippailen ja ympäristöä sekä omia kykyjään hyväksi käyttäen. On paljon kannattavampaa tällöin käyttää Rapturen tarjoamia erikoisvoimia jolla saa viholliset käymään toisiensa päälle kuin yrittää kaataa heitä itse haulikolla.
Tämä on harmi sillä, monet pelin erikoiskyvyistä joita pelaaja saa käyttöönsä on todella hyödyllisiä, mutta ilman suuremman vaikeusasteen tuottamia paineita ei näiden käytön opetteleminen tunnu kovinkaan järkevältä.


Pelin pieni kompastuskivi on kyllä kontrollit, niissä ei varsinaisesti ole mitään suurta vikaa mutta tähtääminen tuntuu luottavan pelaajan käyttävän auto-aim tähtäin avustusta, ja täten tähtääminen ilman tähtäin avustinta ei pääse aivan monen nykypäivän räiskintäpelin tarkkuuteen.
Myös vaihtaminen erikoiskyvyistä aseisiin ja päinvastoin on varsinkin pelin alkupuolella hyvin vierasta, mutta tähän tottuu onneksi aika nopeasti eikä mitään suurempia kömmähdyksiä käy.

Bioshock on peli jota kyllä lämpimästi suosittelen oli pelikoneena sitten kumpi tahansa. Playstation pelaajien ei kannata tässä tapauksessa pelätä että kyseessä olisi pelkkä huono käännös. Graafisesti peli voi olla lievästi epätarkempi mutta pelillisesti taas löytyy täysin uusi vaikeusaste, trophyt sekä juuri ilmestyneet haastehuoneet joilla saa varmasti mukavan määrän lisää pelattavaa.

9/10
Läpäisi SystemShock2:sen vasta pari vuotta sitten, mutta nautti joka hetkestä.

Machinae Supremacy

Tässä vuosien mittaan on tullut kuunneltua yhden jos toisenkin tyyppistä metallia, eikä kuuntelu tietysti ole tähän yhteen genreenkään mitenkään erityisesti pysähtynyt. Parhaiten omaan makuuni uppoaa metallin ohella, myös kaikki vähän underground meininki, kun populaari musiikki hyvin usein kuluttaa itsensä loppuun radiossa varsin tehokkaasti.

Underground termillä tarkoitan lähinnä näitä kiven alla olevia helmiä, jotka vielä tekevät musiikkia omaksi ja muiden iloksi saavuttamatta kuitenkaan massojen huomiota. Näissä bändeissä harvemmin haisee tuo raha, mikä on nykypäivänä turmellut monet Amerikkalaiset sekä Brittiläiset bändit. Lukuun ottamatta niitä muutamia legendoja jotka vetävät samaan malliin vaikka ikä lähenisikin jo sitä 50:nen kriittistä rajaa.

Uusin löydös tällä saralla on Machinae Supremacy. Bändi jonka musiikki nostaa tunteita pintaan erityisesti vanhemmissa pelaajissa. Pelaajissa jotka ovat kokeneet Nintendon ja C64:än ajat ja miksei myös aikaisempien koneiden.

Machinae Supremacy on luokiteltu heidän keksimäksi SID-Metalliksi, joka lähinnä tarkoittaa, että bändi käyttää metallimusiikin ohella varsin runsaissa määrin myös SID äänillä toteutettuja melodioita.

Mutta ilman sen suurempia löpinöitä kannattaa ehdottomasti mennä tutustumaan bändin tuotantoon.
Tämä on varsin helppoa, sillä bändi keräsi valtavan määrän faneja jakamalla omia kappaleitaan verkon avulla täysin ilmaiseksi. Täten kannattaa käydä katsastamassa tämä vanhempi, mutta silti varsin laadukas kokoelma musiikkia.

Machinae Supremacy netissä julkaisemat levyt.
http://www.machinaesupremacy.com/masusite/ugmusic.html
http://www.machinaesupremacy.com/masusite/jngmusic.html

Bändin Myspace sivu.
http://www.myspace.com/machinaesupremacy

Jos musiikki maistuu kannattaa harkita heidän kahden uusimman levynsä hankintaa vaikka levykauppa x:stä
http://www.levykauppax.fi/search/?q=machinae

Arvostelu LittleBigPlanet [PS3]

[Pelaajia] 1-4 (Online 2-4)
[Ikäraja] K3
[Genre] tasohyppely, tasoeditori.








Konsoleilla on jo pidemmän aikaa puheltu käyttäjien luoman sisällön tärkeydestä, ja kuinka tämä on tulevaisuutta. Mutta silti tähän päivään mennessä pelaajat ovat saaneet tottua, joko tietokoneella monimutkaisien editoreiden, tai konsoleilla liiankin yksinkertaisten palikka editorien kaltaisiin räpellyksiin. Ensimmäinen kunnon yritys tuli Unreal3:n mukana jossa tavoitteena oli tuoda modit tietokoneelta konsoleille, mutta itse peli jäikin sitten käyttäjien puolesta unholaan.
Käyttäjien luoman sisällön kulkemaa tietä on myös mutkistanut laitevalmistajien halu myydä lisäsisältöä peleihin, sekä asiattomien jaksojen moderointiin liittyvät kustannukset ja ongelmat.

Yllättäen pieni Brittiläinen pelitalo Media Molecule (lyhyesti: MM)otti tämän haasteellisen tilanteen vastaan tiputtaen ensiesiintymisellään monen toimittajan leuat lattiaan, joka oletetusti nosti myös pelaajien keskuudessa, hype kertoimen taivaisiin.
Pelin luvattiin tuovan pelaajille lähes täydellisen vapauden omien kenttien luomiseen, sekä näiden jakamiseen muiden kanssa.

Lähin genre mikä LittleBigPlanet:tia kuvaa, on yllättäen tasohyppely, ja tähän perustuu myös pelin yksinpelikampanja. Mutta nähdessään pelin käyttäjien tekemiä jaksoja, on peliä hyvin vaikea luokitella tiettyyn genreen, sillä editorilla onnistuu kaikki tarinapohjaisista seikkailupeleistä laskimeen saakka.
Yksinpelikampanja tarjoaa jo yksinään varsin tuhdin annoksen pompittavaa ja keräiltävää. Mielenkiintoista tässä on myös että se on tehty kokonaan pelin omalla editorilla ja esittelee editorin taipuvuutta toinen toistaan ihmeellisimmillä asioilla. Välillä kiipeillään kirahvien kauloissa ja välillä taas väistellään ohjuksia sotilastukikohdassa.
Jaksojen vaihteleva teema ja tyyli tuovat mukavasti vaihtelua, joten meno ei käy tylsäksi missään vaiheessa. Mitään juonellista suureeposta on yksinpelikampanjasta odottaa, mutta siinä riittää tekemistä vaativammallekin pelaajalle ja samalla kattaa myös sosiaalistenkin pelaajien bailujen pelitarpeet neljän pelaajan moninpelillään.

Pelin yksi vahvuuksista on ehdottomasti se, että se sopii kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Pelissä ohjattavien Sack-poikien ja tyttöjen liikuttaminen ei ole ylivoimainen tehtävä juuri kenellekään. Ohjaus koostuu lähinnä eri suuntiin liikkumisesta, hyppimisestä ja esineisiin tarttumisesta. Ainoa mitä kontrolleilta jää kaipaamaan on tarkkuutta, erityisesti pelin loppupuolella jossa voi mennä usea yritys jopa vähän kovemmillakin pelaajilla, kenttien ollessa piukassa tarkkoja hyppyjä ja kerrasta tappavia sähköesteitä.

Pelin suurin osuus on kuitenkin verkossa. Muiden pelaajien tuhannet kentät takaavat pelattavaa lähes loputtomiin. Pelaajat ovat jo nyt saaneet aikaan todella hämmästyttäviä luomuksia. Löytyy Tetristä, laskinta, avaruusräiskintää, kilpa-ajoa, tarinoita, sävellyksiä sekä minipelejä.
Näitä voi tietysti pelata yksin, kaveriporukassa ja miksi ei myös täysin tuntemattomien kanssa.
Vaikka jaksoja onkin viimeisien lukujen mukaan jopa 100,000 niin kannattaa varautua myös siihen, että laadukkaita tuotoksia tuosta on ehkä reilu prosentti. Useimmat pelaajat tuntuvat vain näpertävän editorilla jotain satunnaisia temppuja, jotka he muokkaavat jaksoiksi. Ei silti ihmekään, sillä laadukkaan jakson tekeminen vaatii parhaimmillaan enemmän aikaa kuin monet pelit.
Mutta mitäpä olisi nettipeli ellei oman persoonallisuuttaan saisi oman hahmonsa kautta tuoda esille.
Tähän löytyy läjä vaatteita ja varusteita joiden avulla hahmostaan saa hyvinkin persoonallisen.
Tietty väreillä on suuri osuus asiassa joten peli antaakin pelaajalle työkalut myös hahmojen vaatetuksen värittämiseen vaikka se onkin hieman hankalasti toteutettu.
Vaatteet värittään aivan kuten eri palaset editorissa, eli tarroilla. Tämä toimii yllättävän tehokkaasti mutta aina ei saa haluttuja lopputuloksia tai väärä kohta vaatteista tai vartalosta värjääntyy.
Mutta kun asustus on saatu valmiiksi voi tämän helposti tallentaa asuvalikoimaan välttäen koko prosessin uudelleen aloittamista.



Audiovisuaalinen anti ei ole pelin kannalta kovinkaan merkittävää , mutta tärkeimmät asiat on saatu mukaan.
Peli pyörii sulavasti ja mitään pätkimisiä ei esiinny ellei verkkopelissä sitten verkkoviivettä iske ruudulle. Hahmot liikkuvat uskottavasti ilmeillen pelaajan ohjastamana. Yksinpelikampanjassa musiikit tuovat peliin selvästi oman tunnelman, johon kehittäjät ovat varmaan pyrkineet. Näitä samoja kappaleita kuitenkin pyöritetään myös käyttäjien tekemissä jaksoissa, joten niitä toivoisi kyllä rutkasti lisää. Parasta tietysti olisi jos omia sävellyksiä tulevaisuudessa saisi jaksoonsa ahdettua.



LittleBigPlanet on suositeltava ostos kaikille, joita ei pelin lapsille ja lapsenmielisille suunnattu ulkoasua ja tarina haittaa. Peli tarjoaa tästä huolimatta paljon, niin yksittäisille pelaajille kuin seurassa pelisessioita harrastaville. Peli on kuitenkin hyvin nettiriippuvainen ja nettipelin ollessa yli puolet pelin oikeasta sisällöstä, voi yksinpeli olla sisällöltään aika tynkä vaikka pelattavaa kyllä löytyy.
LittleBigPlanet on myös kauttaaltaan suomennettu joten kielimuuri ei ole este edes perheen pienemmille
-----------

10 / 10
Tuhlannut editoriin tuhottomasti aikaa..
-----------


LittleBigPlanet tasoeditori

Monet arvostelijat ovat tuskin kyenneet testailemaan itse editoria kovinkaan syventävästi kiireisten aikataulujensa puolesta, mutta myönnän itse käyttäneeni siihen jo yhteensä varmaan lähemmäs 50-100 tuntia jaksoja tehden, sekä eri vempeleiden toiminta periaatteita opetellen. Välillä kyllä harmittaa, kun ei saa samanlaista intoa koulunpenkillä, sillä tällaisella paneutumisella olisin varmaan luokan parhaimmistoa. Täksi pyrinkin luomaan vähän syvemmän katsauksen itse editoriin.

LittleBigPlanet tasoeditori ei ole lähimainkaan samanlainen tasoeditori kuin ollaan PC maailmalla totuttu näkemään. Editori pyrkii tästä huolimatta lähes samankaltaiseen vapauteen, mutta paljon helpommilla työkaluilla. Näin tietotekniikan insinöörinä voisinkin kuvailla editorin toimivan enemmän yksinkertaisen mekaniikan tavoin.
Kuvittele eteesi työpöytä, jossa voit loihtia eteesi haluamasi kokoisia, muotoisia palasia haluamistasi materiaaleista. Näitä voit sitten liimata ja liittää toisiinsa muttereilla, liimalla, ja erilaisilla moottoreilla. Tämä yksinään mahdollistaisi jo yksinkertaisten tasohyppely kenttien luomisen.
Mutta LittleBigPlanet lisää tähän vielä useita kytkimiä ja vipuja joilla voi toteuttaa todella monimutkaisiakin kytkentöjä.
Kaikki toimii fysiikan lakien mukaan, tähän tietysti löytyy pelillisiä kiertoteitä, mikäli haluaa näistä laeista poiketa vaikka ilmestyvillä esineillä ja painovoimattomilla alustoilla.

Tasoeditorilla löytyy kyllä myös paljon heikkouksia, monet kytkennät ja temput vaativat enemmän säätämistä kuin oikeasti olisi tarvetta, simppelin tapahtuman luominen, voi verottaa useita tunteja jo pelkkien kokeilujen ja suunnittelun kanssa. Perus Ei, ja, tai porteille olisi tarvetta jo pelkän rajoitetun muistin takia .
Muistista päästäänkin sitten toiseen ongelmaan, sillä liiankin usein huomaa jo jakson toteutuksen puolivälissä, että kaikki haluama ei jaksoon mahdukaan, tai jokin palanen on liian monimutkainen.
Tällöin jaksoa joutuu paloittelemaan ja yksinkertaistamaan tai rankasti vain lyhentämään.
Heikkouksiin kuuluu myös eri esineiden ja osien ryhmittäminen, editori kun toimii välillä liiankin automaattisesti ja esineitä ei aina onnistu liimaamaan tai kiinnittämään haluttuun kohtaansa, ja mikäli unohtaa jonkin esineen irrottaa voi taso hajota hienosti kasaan jolloin voi joutua kelaamaan takaisinpäin useamman kerran.
Näitä oppii kyllä ajan myötä yhä enemmän välttämään, mutta ne voivat pahimmillaan aiheuttaa pelaajalle harmaita hiuksia ärräpäiden kera.
Mielestäni pahin puute löytyykin kameran älykkyydessä, tai sanotaan nyt sen ohjaamattomuudessa.
Liian usein tulee painettua ohi jostain pienemmästä esineestä ja valittua taustalla oleva isompi objekti. Tällöin kamera siirtyy automaattisesti kuvaamaan isompaa objektia, tämä ei kuitenkaan ole kovin mukavaa jos tämä objekti on kooltaan huomattavasti pienempää suurempi jolloin kamera lipuu kauas taakse ja palautuminen kestää aivan liian kauan. Lisäksi vain harvoin pelaaja pääsee kameraa liikuttamaan haluamallaan tavalla. Tämä osoittautuu myös ongelmaksi kun pitää jotain tiettyä kytkintä alkaa säätämään ja sen edessä olevan esineen ohi ei voi kytkintä valita sitten millään. Useimmiten edessä olevan kyhäelmän joutuu purkamaan aivan täysin päästäkseen takana olevan kytkimen kimppuun.

Ongelmista huolimatta opettelemalla voi editorilla saada aikaan mitä ihmeellisimpiä jaksoja ja asioita. Kysymys ei ole enää se että mitä editorilla voi tehdä vaan miten se tehdään.
Saako tarinankerrontaa monipuolistettua suurilla kytkin virityksillä, mitkä olisi paras tapa toteuttaa räiskintäpeli tai miten saa robotin kävelemään.

Pelistä löytyy myös pari julkaisemaani jaksoa, joten käykää ihmeessä katsomassa!

Arvostelu Wipeout HD PS3

[Pelaajia] 1-2 (Online 2-8)
[Ikäraja] K3
[Genre] kilpa-ajopeli
[muuta] 2gt, saatavilla vain PSN storesta.






Pienen kahden pelin mittaisen käsikonsoli pyörähdyksen jälkeen, Wipeout pelisarja palaa jälleen kotikonsoli muotoon alustana oletetusti Ps3. Wipeout on myös niitä ensimmäisiä pelejä, joita julkaistaan kokonaisina Playstation store:ssa levy julkaisun sijaan.
Peli vaatii kovalevyltä noin 2GT vapaata tilaa, joka on kyllä todella vähän kun vertaa pelin pelattavan määrään, mutta pelin hankkivien kannattaa silti varata lisää mahdollisten lisäpakettien ilmestyessä.









Niille jotka eivät ole ennen sarjaan tutustuneet sanottakoon, että kyseessä on hieman F-zeron kaltainen futuristisilla lentävillä ajoneuvoilla käytävä kilpa-ajopeli. Ajoneuvot paahtavat hurjia nopeuksia mitä mielikuivitteisemmilla radoilla. Viimeisissä nopeus luokissa ajoneuvot paahtavat jo niin lujaa, että radan tunteminen on ja ajoneuvon hallinta on pakollista, mikäli haluaa pärjätä.

Wipeout HD on eräänlainen sekoitus PSP:llä nähdyistä Pure ja Pulse peleistä. Molemmista on otettu sekä ajoneuvoja, että ratoja. Nämä on tietysti muokattu graafisesti aivan uuteen uskoon ja peli pyöriikin erittäin sulavasti, vaikka ympäristö välillä suorastaan vilahtaa silmissä vauhdin säestämänä. Grafiikka on varsin silmiä hivelevää ja yksityiskohtia riittää ja pinnat jaksaa kiiltää.
Myös pelin alueet-pelimuoto on todella kaunista katsottavaa, se miten pelimuodon jaksot yhdistää värien kanssa leikin musiikkiin ja pelaajan etenemiseen on ihailtavaa katsottavaa. Asiassa eniten hämmästytti se, että homma ei rajoitu pelkästään pelin omiin kappaleihin vaan myös kaikki kappaleet mitä kovalevylle on talletettu vaikuttavat jakson välkehdintään. Voi vain kuvitella minkälainen pelimuodon olisi pitänyt olla ennen kuin se joutui muokkauksen kohteeksi, epilepsia testeissä epäonnistumisen takia.









Pelin uramoodi antaa varsin kattavan määrän ajettavaa, mutta jää tästä huolimatta hieman kuivaksi kokoelmaksi ennalta määritettyjä kilpailuja. Nämä on kuitenkin läpäistävä jos haluaa avata kaikki alukset sekä radat.
Ratoja riittää ja niiden ollessa lähinnä paranneltuja graafisesti paranneltuja versioita Wipeout puren ja pulsen parhaista radoista voi niiden olettaa olevan myös laadukkaita sekä vaihtelevia.
Aluksista ei nyt vai aivan samaa mennä sanomaan, sillä nämä tuntuvat hyvinkin samanlaisilta, ja eron huomaa lähinnä vain korkeimmalla Phantom nopeusluokalla, joten päädyin yleensä siihen nopeimpaan mahdolliseen.
Vaikeustason käyrä voi uusille pelaajille olla kohtuu jyrkkä, mutta se on kuitenkin merkittävästi aiempia Wipeout pelejä armollisempi. Uudetkin pelaajat pääsevät helposti mukaan pienellä harjoittelulla.
Dualshock toimii aluksen ohjaamiseen loistavasti vaikka olenkin hieman jo tottunut R2/L2:n käyttämiseen kaasuna ja jarruna. Wipeout:ssa nämä toimittavat ilmajarrujen virkaa joka ei kamalasti eroa psp:n vastaavasta ratkaisusta. Ohjattavuudesta ainoa asia joka jää kismittämään on pyörrekierteen tekeminen, tämä onnistuu ilmalennossa vasenta analogitattia vatkaamalla vuoronperään vasempaan ja oikeaan. Tämä ratkaisu tuntuu onnistuvan vain valitettavan harvoin ja kaiken lisäksi se ei povaa pitkäikäistä elinikää ohjaustatille.









Peli monipeliominaisuudet haarautuvat kahden pelaajan jaetulle ruudulle käytävään kamppailuun sekä internetin välityksellä käytävään 8 pelaajan nettimittelöihin.
Nettipeli itsessään toimii hyvin, ja lagia ei paljoa ole muutaman pelisession aikana nähnyt, mutta esimerkiksi kaverin seuraaminen peliin ei onnistu ja joitain tärkeitä pelisessioiden luontiin tärkeitä ominaisuuksia kuten salasanoja en ainakaan itse nähnyt missään.

Peli sisältää myös Trophy tuen, mutta jotkut trophyt vaativat jo sellaisia suorituksia että platina trophyn edestä todellakin saa sitä työtä tehdä.

8½ /10
Ajaa zonea syvässä transsitilassa pääsemättä kuitenkaan subsonicista eteenpäin

Motorstorm2: Pacific drift Demo

Yllätyin positiivisesti, kun löysin sähköpostistani mainoksen tulevasta Motorstorm2 pelistä.
Itse mainos ei kuitenkaan ollut se ilon aihe, vaan koodi jolla pääsisin lataamaan kyseisen pelin Demon.
No en siinä turhaan aikaillut, vaan kävin lunastamassa Demon ja pistin noin 600mt demon asennus tiedoston latautumaan.

Päästessäni vihdoin pelaamaan, huomasin jo valikoissa pari merkittävää parannusta pelin edeltäjään, joka on koristanut monen eurooppalaisen Ps3 pelaajan hyllyjä koneen julkaisusta asti.
Nämä parannukset olivat tietysti edeltäjään päivityksellä tullut autojen valitsemisen nopeentaminen, jaetun ruudun moninpeli, sekä huomattavasti paremmat valinnat taustamusiikin suhteen. Edeltäjän musiikit kuulostivat hyvin kuluneilta ja korvat suorastaan vaativat kovalevylle tallennettujen kappaleiden toistomahdollisuutta, jota ei kuitenkaan koskaan saapunut. Demossa ei omat kappaleet soi, mutta tätä ominaisuutta ollaan ainakin luvattu koko versioon.

Kuten mainitsin, demossa pääsee testaamaan myös jaetunruudun kaksinpeliä, jossa pääsee testaamaan myös 3 eri ajoneuvoa mitä yksinpelissä. Koko versiossa pitäisi olla jaetunruudun mahdollisuus aina sinne neljään pelaajaan asti, mutta saa nähdä tuleeko mukaan myös mahdollisuutta pelata neljällä pelaajalla myös verkossa.

Demon rata sijoittuu trooppisen vuoren rinteelle. Jakso on paljon pienempi mitä ensimmäisessä Motorstorm:ssa nähtiin, mutta koosta huolimatta siihen on saatu sisällytettyä useita eri reittivaihtoehtoja. Graafisesti se ei yllä aivan samanlaisiin fiiliksiin mihin edeltäjänsä pystyi kauniilla aavikko maisemilla, ei sillä etteikö peli näyttäisi visuaalisesti edeltäjäänsä paremmalta mutta ainakaan demon jaksossa mitään hurjaa harppausta ei olla tehty kasvillisuutta luukuunottamatta.

Mainittakoon myös että tekoäly tuntui ainakin demossa paljon skarpimmalta kuin kuminauha tekoälyllä varustetut edeltäjä. Tunarointia ei anneta samalla tapaa anteeksi ja hyvät ajotaidot palkitaan paremmalla sijoituksella. Toivottavasti tämä kattaa loppuun asti eikä kilpailut ratkea ainoastaan viimeisen kahden mutkan perusteella.