Saturday, October 24, 2009

Demon’s Souls arvostelu


[Pelaajia] 1
[Ikäraja] M(17+)ESRB
[Genre] Hack and slash RPG
[Pelaajia] 3-4 online. (Co-op, PVP)








On varsin yllättävää, että alun perin itselleni lähinnä Armored Core peleistä tuttu, From Software yllättäisi tänä vuonna vielä varsin laadukkaalla toimintaroolipelillä. Armored core pelit kun eivät ole koskaan ollut mitään varsinaisia arvostelumenestyksiä, paikoitellen hieman keskinkertaisen toteutuksensa vuoksi. Pelit ovat kuitenkin omanneet aina vahvat räätälöintimahdollisuudet, jotka ovat pitäneet fanit pelisarjan parissa jo useamman osan verran. Nyt kuitenkin From Software kuitenkin taisi vihdoin saada kauan kaipaamansa hittipelin, joka kantaa nimeä Demon’s Souls. Peli on vasta vastikään julkaistu Amerikassa, joten tätä kirjoittaessani ainoa mahdollisuus pelin hankinnalle tällä hetkellä on joko tilata se Amerikasta tai Aasiasta (tai mikäli haluat tukea paikallista peliliikettä voit myös kysyä löytyisikö heiltä halukkuutta importoida muutamaa kappaletta pelistä omiin hyllyihinsä.)

Demon’s Souls tuo heti alkuunsa hieman Silent hill pelin kaltaisia fiiliksiä, pelin fantasia maailma ulkoasultaan hyvin synkkä ja ankea. Synkkyys ei toki rajoitu pelkästään pelin maailmoihin, vaan myös pelaajaan eteen heitetään toinen toistaan karumman näköistä otusta. Monista fantasia peleistä eroten peli ei siis missään välissä pyri sokaisemaan pelaajaa värikkäillä maaseuduilla tai taianomaisilla metsäalueilla.
Harmaan usvan peittämä Boletaria on siis enemmänkin ruskean, punaisen, harmaan ja mustan väripalettia hyödyntävä helvetti maanpäällä.

Pelin vapaan etenemisen ja hahmonluonnin seurauksena peli ei varsinaisesti häikäise vakuuttavilla välianimaatioilla, välivideoilla saatikka juonellaan. Pelaajalle lähinnä kerrotaan hieman taustaa minkä takia Boletaria kärsi synkän kohtalonsa ja kuinka harmaa usva johtaa hitaaseen, mutta varmaan ihmiskunnan kuolemaan. Tämän jälkeen pelaaja lähinnä johdatetaan alun parin harjoitusosion läpi, jonka jälkeen kaikki pelin 5 maailmaa avautuvat tutkittavaksi. Hieman väriä luolastojen läpikoluamiseen saadaan näistä löytyvien hahmojen ja mahdollisesti muiden pelaajien avulla, sekä tietysti pelaajaa lähes kokoajan ahdistavan kuoleman pelon myötä. Aikaa ja mielenkiintoa siis juonen puutteen huomaamiseen siis harvemmin löytyy.


Lähde kuvalle

Demon’s Souls on monella tavalla varsin hiottu tekele. Peli voi vaikuttaa useiden videoiden mukaan vain parin sarjan toistamiselta, mutta oikeasti taistelumekaniikka on todella syvä. Pelaajalle annetaan yhteensä neljä paikkaa eli molempiin käsiin saa valita kaksi varustetta, joita voi sitten suuntanäppäimillä vaihdella.
Aseita voi myös halutessaan pidellä molemmin käsin, joka nostaa erityisesti isojen aseiden tuottamaa vahinkoa ja vähentää voimavaatimuksia.
Peli ei kuitenkaan rajoita juuri lainkaan varusteiden kanssa, mikäli pelaaja haluaa huitoa kahden kokoisensa järkälemiekan kanssa, niin hän voi toki näin tehdä. Mikäli pelaaja näin tekee, joutuu hän kuitenkin miettimään mitä heikkouksia tässä asevalinnassa on. Esimerkiksi kuinka nopeasti hahmo hengästyy näitä miekkoja heiluttaessa, kuinka nopeita ja tarkkoja sarjoja näillä saa aikaan ja miten puolustautua tai väistellä näitä aseita kantaessa? Aseet voivat toki tehdä paljon vahinkoa mutta mitä hyötyä vahingosta on jos ei pysty puolustautumaan kunnolla tai lyönnit eivät osu?
Tähän soppaan lisätään vielä taiat ja mahdolliset jousiaseet sekä aseiden vaatimukset ja hahmon kehitys niin soppa on valmis. Taisteluun vaikuttaa myös vahvasti taistelu alue, ahtailla käytävillä isot aseet ovat usein heikossa asemassa sillä nämä voivat osua seiniin tai kattoon kun taas pienemmät miekat ja tikarit vaativat hieman temppuja avoimissa tiloissa muuten lyhyen kantamansa takia. Isommat aseet osuvat myös usein useampaan vastustajaan joten ase valinnoilla on todellakin merkitystä.
Peli painottuu vahvasti maailmojen tutkimiseen jonka pelaaja saa tehdä ihan omalla tahdillaan. Mikäli jokin taso tuntuu pelaajalle ylitsepääsemättömältä voi hän siirtyä toiseen ja palata myöhemmin yrittämään uudestaan. Vihollisten lisäksi pelaajan eteen heitetään usein ansoja ja esteitä joista hän pääsee yli joko vipuja vääntämällä, vastuksia voittamalla tai kiertämällä. Peli on silti suurimmilta osin vain luolastojen kaluamista joten yleisen väärinkäsityksen mukaan peli ei missään määrin panosta samankaltaiseen vapauteen kuin esimerkiksi TES IV: Oblivion.

Monelle on varmasti kantautunut puheet että peli olisi todella vaikea, ja tämä kyllä kuvaa peliä monessakin mielessä. Monet vastustajat voivat tappaa pelaajan muutamalla lyönnillä ja jotkut eivät tarvitse kuin yhden. Jopa perus rivivihollisen kohtaaminen väärin lähestyttynä voi johtaa hahmon kuolemaan ja ansat hyvin usein näin tekevätkin.
Usein ongelmat kuitenkin ratkeavat, pelaaja ymmärtäessä itselleen sopivan strategian tilanteen selvittämiseen. Kuollessaan pelaaja lähetetään takaisin jakson alkuun ja kaikki ansaitut sielut joita peli käyttää niin rahana kuin kokemuspisteinä jäävät kuolinpaikalle jäävään verijälkeen. Mikäli pelaaja kuitenkin kuolee ennen kuin pääsee kuolinpaikalleen katoavat sielut jäljettömiin. Varusteet ja pelimaailmaan vaikuttavat muutokset kuitenkin säilyvät ja avatut oikoreitit pysyvät tietty auki. Mitä enemmän peliä pelaa, sitä paremmaksi pelissä tulee ja viimeistään ensimmäisen läpipeluun jälkeen ihmettelee miksi ihmeessä, jonkin helppo vastustaja tuotti silloin ensimmäisellä kerralla niin paljon päänvaivaa.
Vaikeustaso on myös pelin yksi koukuttavimmista piirteistä, erityisesti ensimmäisellä läpipeluulla uusia paikkoja tutkiessa, jännitys siitä mitä seuraavan nurkan tai käytävän päässä odottaa, on sanoin kuvaamatonta. Varsinkin kun peli ei kerro juuri mitenkään, että mitkä paikat eivät mahdollisesti sovellu aloittelijoille. Parhaimpana esimerkkinä voisi mainita tapahtuman, jossa pelin eräässä pilkkopimeässä suo jaksossa juoksennellessa punaista jäätävällä miekalla varustettua haamua karkuun sydämen hakatessa tuhatta ja sataa. Tähän vielä lisänä se, että hahmoni elinvoima näytti lähes nollaa.
Pelin ensimmäisellä läpipeluulla jännitystä voi usein leikata lähes veitsellä.
Heikkojakin osuuksia toki pelistä löytyy, ja välillä tuntuu lähinnä turhauttavalta, ettei tiettyihin vastustajiin löydy minkäänlaista oikoreittiä ja vastustajalle hävitessään joutuu juoksemaan koko kentän läpi uudelleen ja uudelleen.

Peliä voi pelata verkossa, sekä muiden pelaajien kanssa, että näitä vastaan. Peli kuitenkin käyttää verkkoa varsin erikoisella tavalla. Perinteistä verkkopelaamista tukee sielumuodossa mahdollisuus tarjota apua elossa oleville pelaajille tai hyökätä näiden peliin. Mitään valintoja näissä ei kuitenkaan saa tehdä joten tiettyjen kavereiden kanssa pelaaminen voi osoittautua hyvinkin vaikeaksi. Moninpeli ominaisuuksien lisäksi pelissä voi jättää jaksoihin pieniä kirjoituksia jotka kertovat mahdollisesti piilossa olevasta aarteesta tai tulevasta ansasta. Pelaajat voivat myös johdattaa muita pelaajia ansaan näiden avulla joten viestit kannattaa ottaa varauksella. Hyödyllisimmät vinkit saa yleensä kuitenkin veriläiskistä jotka kertovat tarinan siitä miten joku pelaaja kuoli näyttämällä tämän viimeiset hetket, näiden avulla varovaiset pelaajat voivat hieman varautua tulevaan vaaraan.


Lähde kuvalle

Peli julkaistiin japanissa jo alkuvuodesta joten pelin graafinen anti ei varmastikaan vedä vertoja Killzone2 ja Uncharted2 kaltaisille tekeleille. Tästä huolimatta pelin visuaalinen anti käy hienosti yhteen pelin musiikkien ja äänimaailman kanssa. Alueet näyttävät uskottavilta eikä mitään varsinaisen heikkoja kohtia löydä kuin etsimällä. Musiikit loistavat yleensä poissaolollaan useissa jaksoissa pääosin parantaakseen tunnelmaa. Musiikin sijasta pelaajan korviin kantautuu muiden hahmojen ja vihollisten askeleita ja ääniä joista saa sekä vihiä että pientä realismia. Musiikki tulee yleensä kehiin lähinnä vastuksissa ja pelin keskuspaikassa nexuksessa jossa pelaaja voi levähtää ja varustautua tulevia koitoksia silmällä pitäen.

Demon’ Souls on ehkä yksi vuoden parhaista peleistä. Se tarjoaa pelaajilleen useita tunteja haastavaa, mutta suurimmalta osin varsin nautittavaa luolastojen ja linnoitusten koluamista, hahmonkehitystä ja varustamista. Peli kukoistaa niin tunnelmallaan, pelattavuudellaan, syvyydellään sekä erikoisuudellaan. Pelistä on vaikea keksiä mitään muuta pahaa sanottavaa kuin että pelin korkea vaikeustaso ei välttämättä lämmitä kaikkia ja välillä peli hieman väkipakoin pitkittää itseään pakottamalla pelaajat juoksemaan samoja jaksoja uudelleen ja uudelleen. Mutta pelaajille joilla riittää kärsivällisyyttä ja kiinnostusta opetella pelin salat tarjoaa se myös paljon rahoille vastinetta.

10/10
Ninjailee tupla katanoilla kevyessä haarniskassa.