Saturday, October 24, 2009

Demon’s Souls arvostelu


[Pelaajia] 1
[Ikäraja] M(17+)ESRB
[Genre] Hack and slash RPG
[Pelaajia] 3-4 online. (Co-op, PVP)








On varsin yllättävää, että alun perin itselleni lähinnä Armored Core peleistä tuttu, From Software yllättäisi tänä vuonna vielä varsin laadukkaalla toimintaroolipelillä. Armored core pelit kun eivät ole koskaan ollut mitään varsinaisia arvostelumenestyksiä, paikoitellen hieman keskinkertaisen toteutuksensa vuoksi. Pelit ovat kuitenkin omanneet aina vahvat räätälöintimahdollisuudet, jotka ovat pitäneet fanit pelisarjan parissa jo useamman osan verran. Nyt kuitenkin From Software kuitenkin taisi vihdoin saada kauan kaipaamansa hittipelin, joka kantaa nimeä Demon’s Souls. Peli on vasta vastikään julkaistu Amerikassa, joten tätä kirjoittaessani ainoa mahdollisuus pelin hankinnalle tällä hetkellä on joko tilata se Amerikasta tai Aasiasta (tai mikäli haluat tukea paikallista peliliikettä voit myös kysyä löytyisikö heiltä halukkuutta importoida muutamaa kappaletta pelistä omiin hyllyihinsä.)

Demon’s Souls tuo heti alkuunsa hieman Silent hill pelin kaltaisia fiiliksiä, pelin fantasia maailma ulkoasultaan hyvin synkkä ja ankea. Synkkyys ei toki rajoitu pelkästään pelin maailmoihin, vaan myös pelaajaan eteen heitetään toinen toistaan karumman näköistä otusta. Monista fantasia peleistä eroten peli ei siis missään välissä pyri sokaisemaan pelaajaa värikkäillä maaseuduilla tai taianomaisilla metsäalueilla.
Harmaan usvan peittämä Boletaria on siis enemmänkin ruskean, punaisen, harmaan ja mustan väripalettia hyödyntävä helvetti maanpäällä.

Pelin vapaan etenemisen ja hahmonluonnin seurauksena peli ei varsinaisesti häikäise vakuuttavilla välianimaatioilla, välivideoilla saatikka juonellaan. Pelaajalle lähinnä kerrotaan hieman taustaa minkä takia Boletaria kärsi synkän kohtalonsa ja kuinka harmaa usva johtaa hitaaseen, mutta varmaan ihmiskunnan kuolemaan. Tämän jälkeen pelaaja lähinnä johdatetaan alun parin harjoitusosion läpi, jonka jälkeen kaikki pelin 5 maailmaa avautuvat tutkittavaksi. Hieman väriä luolastojen läpikoluamiseen saadaan näistä löytyvien hahmojen ja mahdollisesti muiden pelaajien avulla, sekä tietysti pelaajaa lähes kokoajan ahdistavan kuoleman pelon myötä. Aikaa ja mielenkiintoa siis juonen puutteen huomaamiseen siis harvemmin löytyy.


Lähde kuvalle

Demon’s Souls on monella tavalla varsin hiottu tekele. Peli voi vaikuttaa useiden videoiden mukaan vain parin sarjan toistamiselta, mutta oikeasti taistelumekaniikka on todella syvä. Pelaajalle annetaan yhteensä neljä paikkaa eli molempiin käsiin saa valita kaksi varustetta, joita voi sitten suuntanäppäimillä vaihdella.
Aseita voi myös halutessaan pidellä molemmin käsin, joka nostaa erityisesti isojen aseiden tuottamaa vahinkoa ja vähentää voimavaatimuksia.
Peli ei kuitenkaan rajoita juuri lainkaan varusteiden kanssa, mikäli pelaaja haluaa huitoa kahden kokoisensa järkälemiekan kanssa, niin hän voi toki näin tehdä. Mikäli pelaaja näin tekee, joutuu hän kuitenkin miettimään mitä heikkouksia tässä asevalinnassa on. Esimerkiksi kuinka nopeasti hahmo hengästyy näitä miekkoja heiluttaessa, kuinka nopeita ja tarkkoja sarjoja näillä saa aikaan ja miten puolustautua tai väistellä näitä aseita kantaessa? Aseet voivat toki tehdä paljon vahinkoa mutta mitä hyötyä vahingosta on jos ei pysty puolustautumaan kunnolla tai lyönnit eivät osu?
Tähän soppaan lisätään vielä taiat ja mahdolliset jousiaseet sekä aseiden vaatimukset ja hahmon kehitys niin soppa on valmis. Taisteluun vaikuttaa myös vahvasti taistelu alue, ahtailla käytävillä isot aseet ovat usein heikossa asemassa sillä nämä voivat osua seiniin tai kattoon kun taas pienemmät miekat ja tikarit vaativat hieman temppuja avoimissa tiloissa muuten lyhyen kantamansa takia. Isommat aseet osuvat myös usein useampaan vastustajaan joten ase valinnoilla on todellakin merkitystä.
Peli painottuu vahvasti maailmojen tutkimiseen jonka pelaaja saa tehdä ihan omalla tahdillaan. Mikäli jokin taso tuntuu pelaajalle ylitsepääsemättömältä voi hän siirtyä toiseen ja palata myöhemmin yrittämään uudestaan. Vihollisten lisäksi pelaajan eteen heitetään usein ansoja ja esteitä joista hän pääsee yli joko vipuja vääntämällä, vastuksia voittamalla tai kiertämällä. Peli on silti suurimmilta osin vain luolastojen kaluamista joten yleisen väärinkäsityksen mukaan peli ei missään määrin panosta samankaltaiseen vapauteen kuin esimerkiksi TES IV: Oblivion.

Monelle on varmasti kantautunut puheet että peli olisi todella vaikea, ja tämä kyllä kuvaa peliä monessakin mielessä. Monet vastustajat voivat tappaa pelaajan muutamalla lyönnillä ja jotkut eivät tarvitse kuin yhden. Jopa perus rivivihollisen kohtaaminen väärin lähestyttynä voi johtaa hahmon kuolemaan ja ansat hyvin usein näin tekevätkin.
Usein ongelmat kuitenkin ratkeavat, pelaaja ymmärtäessä itselleen sopivan strategian tilanteen selvittämiseen. Kuollessaan pelaaja lähetetään takaisin jakson alkuun ja kaikki ansaitut sielut joita peli käyttää niin rahana kuin kokemuspisteinä jäävät kuolinpaikalle jäävään verijälkeen. Mikäli pelaaja kuitenkin kuolee ennen kuin pääsee kuolinpaikalleen katoavat sielut jäljettömiin. Varusteet ja pelimaailmaan vaikuttavat muutokset kuitenkin säilyvät ja avatut oikoreitit pysyvät tietty auki. Mitä enemmän peliä pelaa, sitä paremmaksi pelissä tulee ja viimeistään ensimmäisen läpipeluun jälkeen ihmettelee miksi ihmeessä, jonkin helppo vastustaja tuotti silloin ensimmäisellä kerralla niin paljon päänvaivaa.
Vaikeustaso on myös pelin yksi koukuttavimmista piirteistä, erityisesti ensimmäisellä läpipeluulla uusia paikkoja tutkiessa, jännitys siitä mitä seuraavan nurkan tai käytävän päässä odottaa, on sanoin kuvaamatonta. Varsinkin kun peli ei kerro juuri mitenkään, että mitkä paikat eivät mahdollisesti sovellu aloittelijoille. Parhaimpana esimerkkinä voisi mainita tapahtuman, jossa pelin eräässä pilkkopimeässä suo jaksossa juoksennellessa punaista jäätävällä miekalla varustettua haamua karkuun sydämen hakatessa tuhatta ja sataa. Tähän vielä lisänä se, että hahmoni elinvoima näytti lähes nollaa.
Pelin ensimmäisellä läpipeluulla jännitystä voi usein leikata lähes veitsellä.
Heikkojakin osuuksia toki pelistä löytyy, ja välillä tuntuu lähinnä turhauttavalta, ettei tiettyihin vastustajiin löydy minkäänlaista oikoreittiä ja vastustajalle hävitessään joutuu juoksemaan koko kentän läpi uudelleen ja uudelleen.

Peliä voi pelata verkossa, sekä muiden pelaajien kanssa, että näitä vastaan. Peli kuitenkin käyttää verkkoa varsin erikoisella tavalla. Perinteistä verkkopelaamista tukee sielumuodossa mahdollisuus tarjota apua elossa oleville pelaajille tai hyökätä näiden peliin. Mitään valintoja näissä ei kuitenkaan saa tehdä joten tiettyjen kavereiden kanssa pelaaminen voi osoittautua hyvinkin vaikeaksi. Moninpeli ominaisuuksien lisäksi pelissä voi jättää jaksoihin pieniä kirjoituksia jotka kertovat mahdollisesti piilossa olevasta aarteesta tai tulevasta ansasta. Pelaajat voivat myös johdattaa muita pelaajia ansaan näiden avulla joten viestit kannattaa ottaa varauksella. Hyödyllisimmät vinkit saa yleensä kuitenkin veriläiskistä jotka kertovat tarinan siitä miten joku pelaaja kuoli näyttämällä tämän viimeiset hetket, näiden avulla varovaiset pelaajat voivat hieman varautua tulevaan vaaraan.


Lähde kuvalle

Peli julkaistiin japanissa jo alkuvuodesta joten pelin graafinen anti ei varmastikaan vedä vertoja Killzone2 ja Uncharted2 kaltaisille tekeleille. Tästä huolimatta pelin visuaalinen anti käy hienosti yhteen pelin musiikkien ja äänimaailman kanssa. Alueet näyttävät uskottavilta eikä mitään varsinaisen heikkoja kohtia löydä kuin etsimällä. Musiikit loistavat yleensä poissaolollaan useissa jaksoissa pääosin parantaakseen tunnelmaa. Musiikin sijasta pelaajan korviin kantautuu muiden hahmojen ja vihollisten askeleita ja ääniä joista saa sekä vihiä että pientä realismia. Musiikki tulee yleensä kehiin lähinnä vastuksissa ja pelin keskuspaikassa nexuksessa jossa pelaaja voi levähtää ja varustautua tulevia koitoksia silmällä pitäen.

Demon’ Souls on ehkä yksi vuoden parhaista peleistä. Se tarjoaa pelaajilleen useita tunteja haastavaa, mutta suurimmalta osin varsin nautittavaa luolastojen ja linnoitusten koluamista, hahmonkehitystä ja varustamista. Peli kukoistaa niin tunnelmallaan, pelattavuudellaan, syvyydellään sekä erikoisuudellaan. Pelistä on vaikea keksiä mitään muuta pahaa sanottavaa kuin että pelin korkea vaikeustaso ei välttämättä lämmitä kaikkia ja välillä peli hieman väkipakoin pitkittää itseään pakottamalla pelaajat juoksemaan samoja jaksoja uudelleen ja uudelleen. Mutta pelaajille joilla riittää kärsivällisyyttä ja kiinnostusta opetella pelin salat tarjoaa se myös paljon rahoille vastinetta.

10/10
Ninjailee tupla katanoilla kevyessä haarniskassa.

Friday, September 4, 2009

Sacred2: Fallen Angel Ps3

[Pelaajia] 1
[Ikäraja] K16
[Genre] Hack and slash RPG
[Pelaajia] 2 offline, 4 online. (Co-op, PVP)
[muuta] Vie reilu 5gt kovalevytilaa.







Sacred2 edustaa ehkä juuri sitä peligenreä johon olen elämäni aikana tunkenut huomattavasti enemmän aikaa kuin moniin genreihin yhteensä. Mikäli laskuihin ei oteta tietokoneella erään MMORPG-peliin kuluttamaani aikaa ovat pelit kuten Phantasy Star online, Baldursgate, Monster hunter ja vaikka Baldurs Gate Dark Alliance. Näistä kaikki paitsi ehkä vain lievästi yksi edustavat genreä joka painottuu lähinnä vihollisten ja hirviöiden kaatamiseen sekä omien varusteidensa parantamiseen. Pelit ovat yleensä tämän ideansa vuoksi hyvin yksipuolista vihollisjoukkojen teurastusta jota toiset jaksavat tunnin ja toiset taas tuhansia tunteja.
Sacred2 on ehkä ensimmäinen varteenotettava genren edustaja HD-konsoleilla mutta valitettavasti ei täysin ilman ongelmia.

Genren suurin ongelma on saada kontrollit mahtumaan tehokkaasti konsoliohjaimeen, tämä voi aluksi vaikuttaa mahdottomalta idealta kun katsoo PC:llä numeronäppäimiin laitettuja kymmeniä eri erikoisliikkeitä tai taikoja mitä peleissä yleensä on. Ascaron on kuitenkin saanut kuin saanutkin istutettua kontrollit padiin ehkä jopa tehokkaammin kuin PC:llä koskaan. Hahmon liikkeet ja taiat saa kätevästi asettaa normaalisti toimintanapeille, näin saa helposti laitettua neljä ensimmäistä liikettä L2 ja R2 napeilla taas annetaan tilaa vielä 8:lle. Homma voi tuntua aluksi varsin hankalalta, mutta kunhan sijoittaa liikkeensä järkevästi pikanäppäimiin sekä näppäinyhdistelmiin saa kaikki tarvittavat liikkeet yleensä käden ulottuville. Ainoaa valittamisen aihetta kontrolleissa aiheuttaa kohteen valitseminen. Erityisesti ongelmia tulee pidemmän kantaman aseissa ja taioissa. Tiettyyn kohteeseen lukittautuminen on hyvin hankalaa ja automaattinen kohteen valinta ei aina keskity siihen oikeasti tärkeään viholliseen vaan hahmo voi ammuskella ruudun ulkopuolella olevaa vihollista vaikka vieressä huitoisi isompi hirviö kirveensä kanssa.



Visuaalisesti pelin anti on hyvin vaihtelevaa, paikoitellen varsin kaunis ja yksityiskohtainen grafiikka miellyttää, eikä vihollisten määräkään rajoitu muutamaan kerralla vaan pelaajan päällä voi olla parikin tusinaa vihollisia. Harmittavasti tätä latistaa vakavat ongelmat ruudunpäivityksen kanssa sekä tämä niin sanottu ruudun repeäminen. Peli voi paikoitellen jämähtää jopa sekunniksi toiminnan määrän kasvaessa.
Bugeja löytyy muutenkin runsaasti eivätkä ne todellakaan rajoitu pelkästään grafiikkaan. Kokonaisia ominaisuuksia puuttuu kuten tietokoneella löytyvä energiakilven oma palkki sekä sepäntaitoja pelaajalle antava blacksmith-taito molemmat potevat joko toimimattomuutta tai poissaoloaan.
Peli on myös altis jäätymiselle jonka takia suosittelen pelaajia tallentamaan manuaalisesti usein. Pahinta näissä on se että Ascaron joutui laman aikana vetämään itsensä konkurssiin ja täten pelin konsoliversioiden päivitysten tulevaisuus on hieman kyseenalaisessa asemassa.

Mikäli PC puolella peli Diablo 2 on tuttu, niin Sacred on monellakin tapaa hyvin samankaltainen tekele. Pelaajille annetaan 6 hahmoluokkaa. Jokaisella hahmolla on kolme kykyluokkaa joissa kaikissa on 6 liikettä. Tämän lisäksi hahmot saavat kokemuspisteiden karttuessa valita kykyjä jotka parantavat hahmon tehokkuutta monessa eri suhteessa. Näiden avulla saa hahmosta kuin hahmosta muokattua omanlaisensa. Valitettavasti tieto kykyjen ja liikkeiden ”mekaniikasta” on hyvin vähäistä. Tämä johtaa erityisesti ensimmäisen tai ensimmäisten hahmojen kohdalla siihen ettei hahmo yksinkertaisesti ole tarpeeksi tehokas kaatamaan vihollisia vaikeammalle vaikeustasolle siirtyessä. Laiskemmat pelaajat voivat kuitenkin hakea pelin foorumeilta itselleen jonkun toimivan hahmon luontioppaan, muut voivatkin sitten varautua pelimekaniikkojen opiskeluun mikäli haluavat hahmostaan todellisen tappomasiinan.
Sacredin maailma on kaiken lisäksi todella laaja. Pelaajille on tarjolla valtava kartta vaihtelevine vihollistyyppeineen jonka takia homma ei käy ainakaan ympäristön puolesta tylsäksi. Keräilijöille on tarjolla taas kymmenittäin erikoisaseita sekä varusteita metsästettäväksi.
Pelin tarina on hyvin mitäänsanomaton vaikka valittavana kaksi reittiä onkin (valo ja pimeys eli perinteinen hyvä ja paha). Juoni seuraa lähinnä pelaajan seikkailua pahaa tai hyvää vastaan joko pelastamaan maailma mystiseltä T-energialta tai päinvastoin.
Pää kampanja koostuu lähinnä paikasta toiseen juoksemisesta ja pomovastusten teurastamisesta eikä pelin perinteiset sivutehtävät tästä parempaa tarjoa. Onneksi peli ei ota itseään täysin tosissaan ja tarjoaa pelaajalle myös hieman vaihtelevatasoista huumoria joka kohdistuu lähinnä vihollisten viimeisiin sanoihin, hautakivien teksteihin sekä hahmojen välillä jopa neljää seinää rikkoviin lausahduksiin.




Sacredin kaltaisissa peleissä moninpeli ja erityisesti yhteistyö pelitila ovat hyvin tärkeässä osassa. Lohikäärmeiden ja muiden fantasia hirviöiden kaataminen kun on aina kivempaa kimpassa. Tässä Sacred2 tarjoaakin sekä samalta sohvalta kahdelle pelaajalle pelattavaa sekä 4 pelaajalle verkon välityksellä. Verkkopelissä on kuitenkin omat ongelmansa ja kannattaakin varautua erityisesti jäätymisiin, mikin toimimattomuuksiin sekä verkkoviiveeseen. Homman toimiessa moninpeli on kuitenkin viihdyttävää.

Sacred2 on ongelmistaan huolimatta yksi parhaimmista, ellei jopa paras genrensä edustaja konsoleilla. Sen vahvoihin puoliin kuuluu todella hyvin toteutettu hahmon kehitysjärjestelmä, sekä netissä että sohvalla mahdollinen moninpeli ja pitkäikäisyys joka tarjoaa suurimmille näprääjille yli sadoiksi tunneiksi tekemistä. Näitä kuitenkin varjostaa pelin tekninen hiomattomuus sekä grafiikka että peli puolelle.
Sacred ei ole kaikille, mutta genren ystäville se on varsin varteenotettava peli.

7+/10
Valitsi hahmokseen eksoottisen Temple guardianin.

Tuesday, June 9, 2009

E3 2009 - Nintendo Wii

Siinä missä Sonyn ja Microsoftin pressi tilaisuudet eivät välttämättä päässeet aivan viimevuotiseen loistoonsa, ei Nintendolla ollut tästä kuin parannettavaa. Monelle on varmaan vielä hyvin muistissa viimevuoden temppuilut Wii Music ”pelin” kanssa, sekä niiden oikeiden pelien puutteen puolesta.
Mutta heidän onnekseen Nintendolla ei jääty tällä kertaa vain pyörittelemään näppejään, vaan tämän vuoden show sisälsi huomattavasti enemmän juuri näitä pelejä mitä he ovat jo pidemmän aikaa haikailleet.

Tämän vuoden Wii tarjonta oli aika kattava ja on vaikea uskoa että monikaan wii:n omistava olisi tarjontaan pettynyt.

New Super Mario Wii

Mikäli et ole DS:llä vielä kyseistä peliä pelannut ja Italialaiset putkimiehet mutustelemassa sieniä ei tuota pahoinvointia niin kyseessä on DS:n yksi parhaista tasoloikka peleistä. Nyt hyvin samantyylinen peli on saapumassa myös Wii:lle.
Kyseessä ei kuitenkaan ole sama peli mitä DS:llä nähtiin vaan täysin uusi sivusta kuvattu 2D Mario. Tätä hieman retrohenkistä tasoloikkaa ei tarvitse tosin harrastaa yksin sillä peli sisältää tuen aina sinne neljään pelaajaan asti. Tarinamoodia voi siis pelata sekä yksin tai kaveriporukassa.


lähde kuvalle

Super Mario Galaxy 2

Monella on varmasti tuoreessa muistissa Super Mario Galaxy joka järisytti pelimaailmaa sekä arvostelijoiden, että pelaajien keskuudessa.
Pelin meta-arvosana hohtaa edelleen siellä 97:ssä, joka on vähintään kunnioitettava suoritus nykypäivän peliltä.
Noh, ehkä hieman yllättäen (yllättävää lähinnä sen takia, että harva Mario on suoranaista jatko-osaa saanut sitten alkuperäisen Nintendon/Famicom:n) peli on saamassa jatkoa samalla teemalla varustettuna. Mutta mikäpäs siinä sillä Mario Galaxy on yksi viimevuosien parhaista peleistä, joten tervetullut lisä tämä Wii:n pelivalikoimaan on


Lähde kuvalle

Metroid: Other M

Myönnettäköön etten ole Metroid sarjaan itse kovinkaan hyvin tutustunut, joten en osaa juonesta ja pelistä mennä juuri mitään sanomaan. Mutta uutta Metroidia olisi luvassa Nintendon ja Team Ninjan toimesta (Team Ninja: Ninja Gaiden 1 ja 2, Dead or alive yms). Pelistä selvisi lähinnä, että se on kuvattu kolmannesta persoonasta ja keskittyy enemmän Samusin tarinaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole Metroid: Dread josta jotkut sarjan fanit ovat voineet kuulla, jonka takia on täysin mahdollista että lähivuosina tämä ei jää ainoaksi Metroid sarjan peliksi.


lähde kuvalle

Wii Vitality Sensor

Henkilökohtaisesti tämä oli Nintendon pressitilaisuuden pohjanoteeraus. Siinä missä Wii Fit:n nyt vielä jotenkin ymmärsi, menee kyseinen ominaisuus täysin ohi. Vitality Sensor on siis jonkin sortin lisuke, joka liitetään ohjaimeen ja se tarkkailee pelaajan pulssia tai jotain vastaavaa ja auttaa pelaajaa rauhoittumaan sen mukaisesti. Ominaisuus vaikutti niin oudolta ja turhalta, että vaikea tuosta on innostua missään määrin.


lähde kuvalle

Sunday, June 7, 2009

Sony – Playstation E3 2009 (2)

PS3

Kun Psp:n puoli saatiin messutilaisuudessa kuntoon, oli aika siirtyä Ps3:n puolelle.
Yllätyksekseni Sony keskittyi lähes kokonaan peleihin, ja esimerkiksi tulevat käyttöjärjestelmä päivitysten ominaisuudet jätettiin täysin pimentoon. Uusia pelejä julkistettiin joista suuri osa oli myös yksinoikeuksia. GTA peleistä tuttu Rockstar työstää uutta AGENT yksinoikeudella Ps3:lle. Harmittavasti julkistuksessa tuli esille vain logo. Monelle ehkä pienimuotoisena pommina tuli Square-enixin tuleva Final Fantasy XIV joka on jälleen XI:n tapaan jonkin sortin nettiroolipeli. Pelistä näytettiin pieni traileri joka ei sisältänyt lainkaan itse pelikuvaa. Lisäksi ohimennen huomautettiin että aikaisemmin X360:lle ainoastaan povattu Lost Planet 2 on myös tulossa Playstation3:lle joka nyt oli aika selvä juttu Capcomin nykyisen suuntauksen perusteella.
Näiden lisäksi esiteltiin Madnation Racers joka vaikutti jonkinlaiselta Littlebigplanetin ja Mario Kartin risteytykseltä. Peli vaikutti hieman suuremman luokan PSN peliltä kuin suuremmalta julkaisulta. Oli kumpi tahansa niin mikäli pelissä kuitenkin on nelinpeli ja vahvat radan luontityökalut niin potentiaalia löytyy.

Uncharted 2: Among Thieves

Tilaisuudessa esiteltiin pelikuvaa tulevasta Naughty Dog:n Uncharted 2 Among Thieves pelistä. Peli on edeltäjänsä tapaan todellista silmäkarkkia graafisesti, ja jatkaa edelleen toiminnantäyteisen aarteenmetsästyksen parissa. Pelikuva oli siinä määrin hieman epäilyttävää että ensimmäisessä osassa tuntui räiskintää olevan aivan liikaa, tämän takia räiskettä ja rytinää sisältävä traileri antoi hieman huolestuttavan kuvan siitä että jatko-osa olisi yhtä räiskintäpainotteinen kuin ensimmäinenkin.


lähde kuvalle

Assassins Creed 2

Yllätykseksi, Sony ja Ubisoft esitteli hieman tulevaa Assassins creed:n jatko-osaa. Tämä oli outoa lähinnä siksi että heidän omissa tilaisuuksissa on yleensä demonstroitu lähinnä vain Sonyn omia pelejä.
Peli itsessään näytti lupaavalta. Päähenkilön paikkaa ei tähditä enää sama henkilö kuin ensimmäisessä osassa, vaikka samaa näköä kyllä pukeutumisesta löytyy. Hiippailu vaikutti olevan entistä suuremmassa osassa ja uusiakin temppuja näkyi.
Demosta ei kuitenkaan käynyt irti että onko peli samanlaista lippujen 4-5 minipelin kierrätystä ennen murhaa vai onko tällä kertaa vaihtelua luvassa.
Esityksen välissä tuli myös selväksi että Assassins creed 2 on saamassa jo aiemmin mainitsemani psp version joka oli varmasti yksi syy pelin näyttämiseen Sony:n tilaisuudessa.


lähde kuvalle

”Playstation Wand”

Ehkä hieman yllätyksenä, Sony esitteli oman vastineen Wii-motelle sekä Xboxin Project Natal:lle. Homma oli selvästi punottu hieman hätäisesti kasaan sillä itse ohjaimet eivät näyttäneet ihan täysin Sonyn muiden lisävarusteiden tyylisiltä, vaan lavalle kiikutettiin hieman lelumainen lieriön muotoinen ohjain jonka päähän oli kiinnitetty väriä vaihtava pallo. Tämän kaltaista ohjainta olisi voinut odottaa vain Nintendon tilaisuuksissa NGC aikoihin, mutta Sonyn tilaisuudessa tämän vuoden E3 messuilla tämän näkeminen tiputti monet varmaan tuolilta kummastuksen voimalla.
Ohjaimia oli kaksi, ja niiden toiminnat vastasivat lähes täydellisesti sitä mitä Nintendo tavoittelee Wii motion plussalla. Tämän lisäksi ohjain hyödyntää myös Eyetoy:n kameraa jonka avulla pelaaja pystyy näkemään jopa itsensä heiluttamassa valtavaa miekkaa tai tennismailaa. Teknologia demot olivat kohtalaisen vakuuttavia, ja ohjain vaikutti todella tarkalta.
En kuitenkaan täysin usko että näistä mitään kovinkaan syviä pelikokemuksia saadaan aikaan, joten jään ainakin itse odottelemaan ensimmäisiä kunnollisia pelejä joita näillä liikkeentunnistus ohjaimilla jaksaisi pelata muutamaa tuntia kauempaa.



The Last Guardian

Viimeisin julkistus oli The Last Guardian. Pelistä näytettiin pienehkö traileri jonka aikaisempi versio oli ikävästi vuotanut jo nettiin muutamaa viikkoa takaperin. Pelin Trailerin mukaan pelissä ohjataan pientä poikaa ja tämän jättiläiskokoista lintu-olioita. Poika juoksentelee erilaisissa ympäristöissä käyttäen apunaan lievästi linnun näköistä otusta hyväkseen. Sen verran mystinen tapaus kyseessä ettei tästä voi kuin odottaa lisää itse pelikuvaa.


lähde kuvalle

God of war 3

Peliä esiteltiin demon muodossa lavalla. Kratos on edelleen yhtä brutaali mitä ennenkin, ellei brutaalimpi. Peli on henkisesti aika lähellä pelisarjan aikaisempia tuotoksia, joten mitään dramaattisia muutoksia ei nähtävästi ole luvassa kuin grafiikan ja mahdollisesti vihollisten määrän ja koon muodossa. Demo lopetettiin kuitenkin kesken ajanpuutteen vuoksi.


lähde kuvalle

Sony – Playstation E3 2009

PSP

Sony veti tänä vuonna tasaisen laadukkaan pressitilaisuuden aivan kuten viimevuonnakin. Uuden Psp GO laitteen esittely sekä psp:n osuus vei tilaisuuden ajasta puolet. Reilu jako jos omistaa molemmat laitteet, mutta pelkän Ps3:n omistajille hieman kuiva alku. Mutta mikäli Psp löytyy, niin tulossa on useita odottamisen arvoisia pelejä joista seuraavaksi.

Metal gear solid: Peace walker [PSP]
Pelin takana on sama tiimi joka teki MGS4: Guns of the patriots pelin Ps3:lle.
MGS: Peace walker vaikuttaa todella lupaavalta, mutta henkilökohtaisesti alustan valinta hieman harmittaa sillä MGS4:n jälkeen Psp:lle siirtyminen tuntuu askeleelta taaksepäin. Tästä huolimatta peli vaikutti siltä mitä MGS peleiltä voidaan odottaa. Pelikuva toi hieman Metal gear solid3: Snake eater fiiliksiä mikä ei ole huono asia tämän ollessa monien fanien suosikki sitten ensimmäisellä pleikkarilla nähdyn.


lähde kuvalle

Gran Turismo: Portable [PSP]
GT5:n ilmestymistä odottaessa saattaapa kaupan hyllyille ilmestyä sarjan ensimmäinen käsikonsolipainos. Monelle pienoisena yllätyksenä Sony esitteli jo aikaisemmin haudatuksi luullun Psp version suositusta Gran Turismo pelisarjasta. Pelin julkaisupäivät ovat kummitelleet useita kuukausia pelikauppojen hyllyillä, mutta itse pelistä ei ollut saatu minkäänlaista informaatiota ennen tätä päivää. Mutta nyt näin Psp Go version saapuessa on peli vihdoin tulossa.
Näytetyn trailerin perusteella, peli tulee olemaan graafisesti hyvin lähellä ps2:lla nähtyjä GT sarjan pelejä ja mukaan on ahdettu tietysti lisää autoja ja ratoja.


lähde kuvalle

Näiden lisäksi messuilla tuli esille myös Soul Calibur: Broken destiny joka vaikutti Soul Calibur IV:n psp versiolta parilla uudella hahmolla joista mainittakoon God of war:n Kratos.
Myös uusi Resident Evil sarjan peli on tuloillaan psp:lle, mutta tästä ei muuta informaatiota juuri tihkunut.
Trailerin muodossa näkyi myös Littlebigplanet:n psp versiosta hieman videomateriaalia, joka vaikutti todella uskolliselta Ps3:lla nähtyyn isoveljeensä verrattuna. Pienet epäilykset kuitenkin tähän kohdistuvat, sillä Psp:n rauta on tehoissa sen verran jäljessä Ps3:n vastaavaa. Nähtäväksi jää päästäänkö tämän pelin kanssa lähellekään sitä mitä Ps3:lla. Toisena taas kummittelee Psp:n nettipuoli, joka ei ole aivan samalla tasolla mitä Ps3:n vastaava. Tämä voi johtaa siihen, ettei laadukkaita pelaajien tekemiä jaksoja juuri löydy.
Assassins Creed 2 Ps3 version esittelyn yhteydessä tuotiin myös esille pelin PSP versio. Tästä informaatio jäi myös hyvin vajaaksi, mutta pelin ostavat saavat sen avulla avattua uusia aseita pelin Ps3 versioon.


lähde kuvalle

Psp Go, joka on periaatteessa uudempi täysin ladattavalla sisällöllä ratsastava käsikonsoli, enteilee myös huomattavasti aikaisempaa suurempaa määrää pelejä PSN storeen psp:lle. Ehkä on jo aika alkaa metsästämään kookkaampaa muistikorttia omaan psp:hen jotta näistä pääsee myös nauttimaan.


lähde kuvalle

E3 2009 Mietteitä


E3 tuo monien pelaajien odottama elektroniikka ja peli messu joka, järjestetään kerran vuodessa Los Angelesissa. Tapahtuma omaa videopelien harrastajien keskuudessa varmasti monia hyviä sekä huonoja muistoja, joista esimerkkinä vaikka se, että nykyisen sukupolven konsolit ovat kaikki saaneet päivänvalonsa kyseisillä messuilla julkistuksen muodossa. Tämän lisäksi monet Amerikkalaiset ja Eurooppalaiset pelitalot tähtäävät usein myös omien pelien julkistukset kyseiseen tapahtumaan.
Eikä ihme, sillä E3:lla tapahtuvat julkistukset pyörivät pelaajien suupielissä ja keskustelulaudoilla parhaimmillaan aina seuraavaan vuoteen saakka.

Ennen E3:ten seuraaminen tapahtui vain eri verkkosivustoja seuratessa ja pelilehtiä klaaratessa. Mutta Internetin yleistymisen ja nopeutumisen vaikutuksesta monet sivustot tarjoavat ihan suorana lähetyksenä videostriimiä jolloin innokkaimmat fiilistelijät ovat voineet katsoa messujen suurimmat kohokohdat vaikkapa tietokoneeltaan. Tämän lisäksi pelimessuilla nähtyä videomateriaalia, kuten trailereita, pelikuvaa ja haastatteluja voi katsoa vaikkapa suositulta www.Gametrailers.com sivustolta.

Koska blogini keskittyy lähinnä pleikkariin, tietokoneisiin sekä välillä myös Nintendon pelitarjontaan jää Xboxin puoli kokemuksen puutteessa vähäisemmälle huomiolle.

Ensimmäisenä käsittelyssä Playstation pressin psp puoli.

Sunday, April 12, 2009

Rag Doll Kung Fu: Fists of Plastic [PS3 – PSN]


[Pelaajia] 1-4 Online: Ei
[Genre] Tappelupeli
[Hinta] 9.95€
[Muuta] Saatavilla vain PSN verkkokaupasta (noin: 700mt)

Psn storen tarjonta senkun jatkaa kasvamistaan mielenkiintoisten tekeleiden kera. Tällä kertaa on kyseessä Rag Doll Kung Fu: Fists of Plastic joka on eräänlainen uutuus versio PC:llä jo muutama vuosi sitten nähdystä Rag Doll Kung Fu pelistä. Peli eroaa kuitenkin edeltäjästään muunkin kuin pelialustan muodossa, sillä kyseessä on ihan oma pelinsä joten mistään uusintaversiosta ei ole kyse.

Pelin keskeisinä hahmoina toimivat pelin nimen mukaisesti muoviset räsynuket. Mitään juonta ei pelistä löydy vaan peli painottuu eri pelimuotojen pelaamiseen. Pelaajille on tarjolla sekä tavallista tappomatsia, kalankaappausta, polttopalloa, sekä kukkulan kuningasta.
Pelimuotoja voi pelata myös tiimeissä mikä tuo mukavaa vaihtelua ja miksei myös pientä taktikointia. Kaikki pelimuodot ovat omalla tavalla todella viihdyttäviä ja heittävät pelaajien eteen sellaisia tilanteita että nauru on vähän väliä herkässä. Viime hetken pelastukset, epäonnistuneet kalankaappaukset ja hektiset hetket polttopallossa ovat yleisiä erityisesti useamman pelaajan kanssa pelatessa. Hauskoja tilanteita riittää, ja meno pysyy viihdyttävänä pitkään.


Kaiken tämän lisäksi peliä on ilo katsella, eikä peli tunnu tai näytä lainkaan elottomalta, vaikka hahmoina toimivatkin kuminuket. Eloa hahmoihin tuo sulavat liikkeet jotka mukautuvat hienosti fysiikanlakien mukaisesti. Hahmot eivät seisoskele puoliksi ilmassa vaan jalat ja kädet reagoivat niin ympäristöön kuin muihin pelaajiinkin.
Hahmoja saa myös itse muokata, mutta hyvinkin rajoitettu osavalikoima ei kovinkaan persoonallisiin tuotoksiin taivu.

Rag doll Kunfu on hyvin moninpeli painotteinen peli, ja tällä tarkoitan verkotonta moninpeliä. Tämän vuoksi pelistä ei saa läheskään kaikkea irti ilman kahta tai kolmea sixaxis tai dualshock3 ohjainta. Yksinpelinä pelin tarjonta on hyvinkin rajoitettua sillä Rag doll Kung Fu:n 9 haastetta ei tarjoa iloa kovinkaan pitkäksi aikaa. on myös todennäköistä, että tämän takia pelin pelaaminen jää lyhyeen. Ehkä pelin pahin puute on verkkomoninpeli, tämän puute on varsin kummallista kun ottaa huomioon pelin moninpeli painotteisuuden.


Rag doll Kunfu: Fists of Plastic on ehdottomasti harkitsemisen arvoinen peli niille jotka kaipaavat jotain jota he voivat pelata kavereidensa kanssa, mutta yksinpelinä pelin muutamat haasteet eivät tarjoa pelin hintaan nähden viihdykettä kovinkaan kauaksi aikaa. Trophy metsästäjille peli tarjoaa 12 kohtuu helppoa pokaalia. Muita mainittavia ominaisuuksia on Youtube tuki.

Moninpelinä(offline): 9+/10
Yksinpelinä: 6/10

Saturday, February 21, 2009

Noby Noby Boy [PS3 – PSN]

[Pelaajia] 1
[Ikäraja] K3
[Genre] ?
[Hinta] 3.95€
[Muuta] Saatavilla vain PSN verkkokaupasta

Playstation Network jatkaa keväistä linjaansa Flower pelin aloittamana, vaikkakin näin suomalaisittain hieman etuajassa. Tällä viikolla kauppaa täyttää värikäs Noby noby boy. Pelin ulkonäkö voi olla tutun oloinen We love Katamari pelisarjaa pelanneille, eipä ihme sillä samat henkilöt ovat myös Noby noby boyn takana.
Noby noby boy idea on tuttua japanilaista nerokasta hulluttelua, tätä edustaa myös pelin eriskummallinen ulkoasu, jonka nähdessään ei voi kuin kysyä mitä aineita siellä japanissa oikein nautitaan.


Noby noby boyssa ohjataan vaaleanpunaista nelijalkaista ulkomuodoltaan matoa muistuttavaa olentoa. Tämä olento pystyy venyttämään itseään uskomattomiin pituuksiin.
Olennon venyttämisestä tekee hauskaa pelin vaihtelevat ympäristöt ja niihin laitetut tavarat, jotka kaikki tottelevat perus fysiikan lakeja. Mitään räsynukke efektejä ei kannata odottaa. Tästä huolimatta eri tasojen läpi pujottelu ja rakennuksien kaataminen on yllättävän hauskaa puuhaa.
Ei Noby noby boyssa silti pelkästään venytellä, vaan hahmolle on annettu myös kiva määrä muita pieniä temppuja kuten syöminen, hyppiminen ja tarraaminen.
Peli ei seuraa juuri mitään normaaleja kaavoja vaan se antaa pelaajan temmeltää mitä ihmeellisimmissä maailmoissa tutkien ja leikkien. Tämän takia tavoitteita kaipaavat pelaajat luultavasti kyllästyvät kun Trophyt on kerätty talteen.


Äänimaailmalta ei voi kamalasti odottaa, tämän ollessa rajoitettu lähinnä taustamusiikkiin ja eläinten, ajoneuvojen sekä ihmisten ääntelyyn. Kerrottakoon kuitenkin että peli omaa tuen lähes kaikille XMB:n ominaisuuksille. Kuvakaappaukset onnistuvat, omien kappaleiden kuuntelu onnistuu, myös videoita voi kuvata.
Graafisesti peli on todella pelkistetty, mutta ulkonäön omaperäisyys sekä värikkyys korvaa paljon. Mitään hidastuksia ei myöskään pelatessa näkynyt vaan peli pyöri sulavasti vaikka kuinka tavaroita viskoi ympäriinsä.

Noby Noby boy on kiva pikku ”peli” joka tarjoaa hintaansa nähden yllättävän paljon nähtävää ja tutkittavaa. Peli soveltuu erityisesti niille, jotka etsivät jotain aivan muuta tähän nykypäivän räiskintä rikkaaseen pelivalikoimaan. Tai vaihtoehtoista terveellisempää happomatkaa huumeiden sijasta.

8/10
Harvemmin tulee peleissä vastaan ninjoja traktoreilla, tai kanalla ratsastavia muumioita.






Monday, February 2, 2009

Suomalaiset Pelikaupat vaikeuksissa?














Viime aikoina myös Osuuspankki on saanut kortti ongelmansa kuntoon ja kortti soveltuu ulkomaan ostoihin varsin mainiosti. Muut kortit (paria poikkeusta lukuunottamatta) ovat tukeneet ulkomaankauppojen verkkomaksuja jo pidemmän aikaa.
Nyt siis kotimaan pelikauppojen tukemiseen ei niinkään löydy siitä etteikö ulkomailta voisi ostaa vaan syitä saa etsiä vaikka isänmaallisuudesta, moraaleista tai mistä nyt sitten keksiikään.

Vielä viime vuoden puolella koin Briteistä tilaamisen jotenkin hankalana ja epäluotettavana, mutta parin onnistuneen tilauksen jälkeen oli nämä ennakkoluulot hävinneet tipotiehensä.
Nytemmin en juuri mistään muualta pelejä tunnu ostavankaan, sillä rahaa säästyy tuhottomasti kotimaan kauppoihin verrattuna. Suomen 70€:n ympärillä pyörivät hinnat tuntuvat rehellisesti sanottuna riistolta.

Mitä sitten tuonoisella 70€:a saisi sitten vaikka juuri briteistä? Noh riippuen punnan kurssista joka heittelee nyt 1.06-1.2€ kohdilla, voi tuollaisella rahamäärällä saada itselleen vaikka keräily version kyseisestä pelistä ja säästää vielä 20€ siinä samassa.

Tämä ei ole pelkästään helppo tapa säästää peliostoksissa, vaan myös hyvin huolettava tilanne kotimaisten pelikauppojen kohdalla. Miten kotimaiset pelikaupat voivat kilpailla näinkin reilusti hinnaltaan alhaisempia pelikauppoja vastaan?
Musiikki ja leffa myynneissä tämän ei luulisi vaikuttavan aivan yhtä paljon näiden omatessa huomattavasti pienemmän hinta erotuksen ulkomaankauppojen kohdalla. Mutta olisiko kenties aika löysätä peleihin ja mahdollisesti laitteisiin kohdistuvassa verotuksessa, vai aletaanko ulkomaailta tilaamista estämään röyhkeästi lisämaksuilla?

Lopuksi hieman viimeaikojen ostoksia:
- Yllä olevan kuvan Killzone2 boxi - 40€
- God of war chains of olympus (PSP) - 12€
- Star Ocean: first departure - 19€
- Far cry2 - 20€
- Saints row2 - 25€

Muita tämän hetken pongauksia:
Street Fighter IV - 32€
Resident Evil 5 - 35€
LittleBigPlanet - 20€
Mirrors Edge - 23€

Hinnat ovat arvioituja, joten ne voivat heittää euron tai pari suuntaan jos toiseen.