Thursday, February 28, 2008

Unreal Tournament ostettu


Taas tuli nostettua Ps3 pelikokoelmaa yhdellä, ja tällä kertaa mukaan tuli Unreal TournamentIII. Vaikka hieman vieroiksuinkin ideaa ostaa jälleen uusi räiskintä mutta en todellakaan halunnut jäädä väliin konsoleiden ensimmäisestä oikeasti kunnolla modikulttuuriin hampaat iskeneestä tekeleestä.

Peli on tähän asti ollut todella miellyttävä tapaus, erityisesti pelin perinteinen meininki iskee sillä taktikointiin, hiippailuun ja suojien käyttöön painostavia FPS pelejä on jo liikaa ainakin omassa hyllyssä jo tarpeeksi vähäksi aikaa.
Niille jotka eivät pelistä ole ennen kuulleet niin kyseessä on EPIC games:in FPS peli joka perustuu lähes täysin moninpelaamiseen, meno on perinteistä sinkohippaa jossa ei pyritä saamaan pelistä mitenkään realististä vaan meno on nopeaa refleksi taistelua. Näissä peleissä ei pärjää ellei padin tai hiiren tähtäys ole hyvin juurrutettu aivolohkoon.

ensimietteitä:
Peli on graafisesti huippuluokkaa, Unchartedin kanssa jota pidetään Ps3:n graafisesti parhaana näytteenä on kova kilpailu. Myös meno on todella sulavaa jopa useimmissa modien tuomissa jaksoissa vaikka tietysti kaikki modit eivät ole niin ps3:sta silmällä pitäen valmistettu että ne toimisi aivan täydellisesti joten ruudunpäivitys tipahtelee aina silloin tällöin.
Kontrolleista annan kyllä kiitosta hiirellä en ole kauhea pelaamaan mutta on loistavaa että pelissä on tämäkin näin hienosti toteutettu.
Modit ovat kyllä parasta antia vaikka näiden asentaminen peliin on vähintäänkin vaivalloista sillä se on ravaa mista usb tikun kanssa koneen ja pleikan välissä koska vain yksi modi asentuu kerrallaan. Mutta se tosiasia että UT:ssa ei jaksoihin helposti ehdi kyllästyä, modeina tulee koko ajan lisää ja näistä ei joudu maksamaan mitään kuten monen muun pelin lisäsisällöstä.

Wednesday, February 13, 2008

Stam1na - Raja Albumi


On yllättävää että olen pelien sijasta alkuvuodesta ottanut myös musiikkia enemmän blogissani esiin, mutta mikäs sille voi jos kaksi suosikki artisteistani päättävät pistää levynsä ulos samoihin aikoihin.

Tälläkertaa kyseessä on Stam1na jota on tullut kuunneltua ihan ensimmäisestä levystä lähtien. Kadonneet kolme sanaa herättivät mielenkiintoni kuulessani kappaleen radiossa ja olihan siinä pakko selvittää mikä bändi oli kyseessä. Yllätyksekseni tämä oli yllättävän hankalaa sillä vasta yhdessä näistä suomen metalliin kohdistuvista radio lähetyksistä tuo mainittiin ihan nimeltä mikä siellä soi.
No heti tuli katsastettua levyä kaupoista ja löytyihän se.

Kakkos levyn tietysti ostin lähes heti julkaisussa, sillä bändi oli päättänyt pistää lisää kovaa settiä muovikiekolle, jota tuli sitten myöhemmin samaisena vuonna nautittuna ihan livenä TUSKA OPEN AIR festivaaleilla.

Raja tulee luultavasti tähän talouteen huomenna mikäli löydän sen jostain Raumalla kohtalaisen harvinaisista levypisteistä. Tästä tuli jo eilen saatua vähän ennakko makua levyn soidessa Radio Rockissa.

STAM1NA

Sivustoja jotka jokaisen pelaajan tulisi tietää

Ehkä ette huomanneet, mutta lisäsin tässä hiljattain sivuni oikealla olevaan linkkejä kohtaan linkin todella hyvään blogipostaukseen jossa kerrotaan monta sivustoa jotka pelaajien kannattaisi tietää.

Linkki

linkit sisältävät siis kaikkea pelaamiseen liittyvää, harrastelia koodatuista pikkupeleistä videopelikonsolin muotoisiin kakkuihin.

Monday, February 11, 2008

Devil May cry 4 [Ps3]

Devil may cry kuuluu näihin sarjoihin jotka on tarkoitettu yleisesti lähinnä Hardcore pelaajille. Syynä tähän on ollut yleensä pelin todellinen syvyys taistelujärjestelmän kanssa ja hermoja riistävä vaikeusaste. Devil may cry pelit eivät koskaan ole olleet juonensa kannalta mitään pelaajan kuukausiksi nurkkaan vastauksia miettimään johtavia vaan lähinnä vain nostaakseen taistelun meininkiä ylemmälle asteelle. Mikäs sen hienompaa, kun nähdä Dante tai nelosen tapauksessa myös Nero provosoimassa vastustajia ennen veribalettia jota käydään sekä ilmassa että maassa.
Pelit ovat ennen kaikkea olleet sarjan faneille omien taitojensa äärimmilleen vetoa. Netissä on todella paljon videoita aiempien osien mestareiden kommelluksista ja tempuista.
Neljäs Devil may cry on sarjan aiempia osia pelanneille sekä askeleita eteen sekä taakse, mutta näistä parannuksista ja takapakeista enempi lisää myöhemmin.

Devil may cry4 on sarjan ensimmäinen osa uudensukupolven konsoleiden raudalla. Se sekä vetää graafista linjaansa eteenpäin todella paljon mutta omaa myös maailmanlaajuiset Top listat.
Peli pyrkii myös haalimaan sarjan pariin uusiakin pelaajia antamalla pelaajille heille myös valittavaksi helpomman asteen jota poikkeuksellisesti aiempiin osiin verrattuna kutsutaan human vaikeus asteeksi. Enemmän haastetta kaipaavat voivat suoraan pompata Devil hunter vaikeustasoon ja saada tätä kautta ensi tuntumaa pelin uudistuksista ja eroavaisuuksista.

Pelattavuus oli omasta mielestäni sarjan kolmannessa osassa liikkeiden kannalta kankeaa, sillä yksi lyöntinäppäin muutamalla sarjalla johti liikkeiden toistamiseen, tätä auttamaan tuli kuitenkin swordmaster tyyli jolla kykeni jopa huitomaan ilmassa, ongelmana oli että jokaiselle pelin tyylille löytyi tarvetta mutta vain yhtä pystyi kerralla käyttämään. Nelonen korjaa ongelman tällä saralla antamalla pelaajalle mahdollisuuden vaihtaa näitä kesken taistelun, tämä antaa myös taisteluihin hurjan määrän lisää mahdollista kikkailua ja syvyyttä. Nero joka on tämän pelin johto hahmo Danten lisäksi omaa vain yhden tyylin joka soveltuu yllättävän ympäri pyöreästi pelin tilanteisiin, hahmo omaa sekä tarvittavat kyvyt ilmataisteluun sekä monipuolisia liikkeitä joita suorittaa maakamaralla. Suurin ero on kuitenkin koura jolla hän pystyy nappaamaan kiinni melkein mistä vihollisesta vain ja tehdä mahtavia heittoja ja liikkeitä.
Kamera tosin heittää hieman kysymyksiä, se ei ole aina tarpeeksi informatiivinen ja ruudun ulkopuolella olevat viholliset hyökkäävät usein niin nopeasti ja arvaamattomasti. Myös naurettavat hyppykohtaukset ja kädellä leikkimiset eivät sovellu pelin tyyliin saatikka kameran kanssa kovinkaan hyvin yhteen.
Jakso suunnittelu ontuu myös paikoitellen, sillä joidenkin kohtausten läpäisyyn vaaditaan myös tuuria, tällä tarkoitan että esimerkiksi pelaaja joutuu heittämään noppaa ja riippuen siitä mitä noppa näyttää voi pelaaja joutua vihollisten alueelle tai siirtymään takaisin päin. Tämän jakson todellinen luonne tulee vasta esiin dante must die vaikeus asteella jolloin täytyy heittää vielä tasa lukukin jotta pääsisi loppuun. Toinen on eräs suojakenttään luottava vastustaja joka usein lähtee karkuun keräämään suojakenttänsä takaisin jolloin pelaaja voi vain katsoa ja kirota.

Peli ei ole ehkä kaunein Playstation3 peli, mutta grafiikka on todella sulavaa ja mitään suurempia ruudun päivitys ongelmia ei löydy. Muutamassa kohtaa olen pelin onnistunut pienesti hidastumaan kovan meiningin yhteydessä, mutta siinäpä se. Eniten ihmetyttää pelin bugiset varjot jotka tuntuvat hieman oudosti värisevän ja omaavat ilkeästi sahalaitoja. Myös aiemman osan isku efektit puuttuvat ja tämä vaikeuttaa jopa hieman peliä, sillä on entistä hankalampaa torjua Danten RoyalGuard liikkeellä yhtään mitään kun perinteistä osuma kohtaa ei näe yhtä selvästi.

Äänet taistelussa ovat hyvin samankaltaiset aiempien osien kanssa. Tämä tarkoittaa musiikkien edelleen vaihtelevan rauhallisen valikkomusiikin teemasta jonkin sortin elektrometalliin.
Harmittavasti vihollisten äänivihjeet ovat poistettu joiden avulla oli helpompi väistää tai ennakoida vihollisten iskut. Musiikki tyyli ei ehkä miellytä omaa musiikki makuani niin hirveästi mutta ei se pelistä yhtään huonompaakaan tee, hieman tosin harmittaa että kappaleita kierrätetään pelin läpi aika paljon ja erityisesti taisteluissa ne kuulostavat todella samalta.

-9
ei kärsinyt Neron kohdalla Raiden traumaa.