Saturday, May 15, 2010

Bioshock2
[Pelaajia] 1
[Ikäraja] K18
[Genre] FPS.
[Moninpeli] Online: kyllä














Olen aina ollut Deus Ex ja System Shock2 kaltaisten pelien suuri ystävä. Tiedä sitten tuleeko viehätys useista etenemistavoista, jokaisen nurkan koluamisesta vaiko pienimuotoisesta hahmon kehityksestä. Bioshock ja Fallout3 ovat tarjonneet tähän pelinälkään kiitettävästi ravintoa.
Täytyy silti sanoa kuten moni muukin on ennen minua sanonut, että Bioshock saatiin ensimmäisessä osassa jo hyvin päätökseen ja jatko-osan kohdalla epäilykset olivat suuret. Omista epäilyksistäni suurin tuli silti pelin monipuolisuutta kohtaan, kun kuulin että pääosaa vetää nyt big daddy prototyyppi jotka eivät olleet mitään järin hiljaista väkeä ensimmäisessä osassa. Tämä toi epäilyksiä siitä että peliä vietäisiin aivan liikaa toiminnalliseen puoleen.

Pelillisesti epäilykseni kohdistui jossain määrin oikeaan, sillä peli sisältää huomattavasti enemmän rätinää ja räiskettä, kuin ensimmäinen osa jonka läpäisy survivor vaikeustasolla vaati huomattavasti hiljaisempaa lähestymistapaa.
Ensimmäisessä osassa opitut temput toki toimivat suurimmilta osin aika näppärästi, mutta kestää aika tovin ennen kuin pääsee käsiksi moniin hiippailuun ja temppuiluun tärkeisiin kykyihin. Hienona lisänä kuitenkin tuli useisiin kykyihin lisätasot jolla saa huomattavasti lisäpuhtia esim. Decoy kykyyn joka luo päähenkilöstä hologrammi syötin jonka kimppuun viholliset sitten hyökkäävät. Ensimmäisessä osassa kykyä ei voinut mitenkään muokata mutta kakkososassa kykyyn lisättiin mukavia lisäominaisuuksia kuten vahingon heijastaminen takaisin viholliseen. Useat muistakin kyvyistä ovat saaneet samanlaista kohtelua joten monipuolisuuden puutteesta ei voi ainakaan valittaa.

Ohjattavuus tuntuu edelleen jämäkältä, vaikkei mihinkään COD pelien kaltaiseen pehmouteen päästä saatikka välttämättä edes yritetä. Perinteisiä fps pelejä pelaavilla voi olla ohjaintuntuman kanssa hieman totuttelua, sillä spi voimien käyttö aseiden kanssa samanaikaisesti vaatii hieman harjoittelua. Loppupeleissä näillä saa kuitenkin aikaan varsin miellyttäviä temppuja erityisesti moninpelissä.

Juonellisesti Bioshock2 jatkaa mihin ensimmäinen jäi, pelaaja heitetään varhaisen Big daddy prototyypin saappaisiin, joka herää pitkästä kooman kaltaisesta tilasta. Rapture on edelleen yhtä pahassa tilassa kuin ensimmäisessä pelissä. Murhanhimoiset splicerit yrittävät metsästää kaiken mahdollisen adam energian mitä löytävät ja heitä johtaa Rapturen uusi ”hallitsija” jota kuvaa parhaiten ehkä määritelmä uskonnollinen mielipuolinen psykiatri. Tarinaa valotetaan normaalisti audioviesteillä, sekä vanhoilla toimiviksi havaituilla nauhoituksilla. Näistä jälkimmäisiä joutuu välillä etsimään aika kiven alta joka kannustaa toiseen läpipeluuseen jos haluaa paremman kuvan.

Tunnelmaltaan toinen seikkailu rapturessa on hyvin samankaltainen ensimmäiseen osaan verrattuna. Vaikkei peli missään vaiheessa saavuta aivan sitä tasoa mitä ensimmäinen pelin Cohenin mestariteos osiolla. Harva peli pääsee samankaltaiseen tunnelmaan kuin Bioshock, vanhat musiikkikappaleet, sekä klassinen miten steampunk tyylinen maailma tapaa 50-60 luvun maailman on saatu toteutettua varsin uskottavasti.


Bioshock moninpeli on sitä mitä siltä voisi odottaa, lähes suoraa räiskettä ensimmäisen osan aseistuksella. Taktikoinnista harvemmin voi puhua, mutta se millä tavalla eri spi voimia voi aseiden kanssa käyttää antaa virkistävän tuulahduksen moninpeliin. Eli mikäli Run and gun tyylinen räiske bioshock tyylisillä supervoimilla kiinnostaa, niin sitä peli kyllä antaa.

Bioshock2 on turvallista ”samaa mitä ensimmäisessä osassa, mutta lisäkuorrutuksella” kaavaa seuraava jatko osa. Joten jos ensimmäinen osa maistui niin toinen osa tuskin tuottaa ainakaan mitään hirveää pettymystä. Täysin uusi asevalikoima, kehittyneet spi kyvyt, sekä toimiva tunnelma ja juoni ovat edelleen läsnä.

9/10
Ei sakota pelejä samankaltaisuudesta