Heavenly Sword - arvostelu

Kauan jo suuren Hypen valtameressä kellunut Heavenly sword on vihdoin saapunut kauppoihin. Monille herääkin kysymys siitä, että onko se hypensä arvoinen vai pelkkä huono kopio God of war pelisarjasta. Itselle en myönny täysin kumpaankaan.

Heavenly sword kertoo tarinan Nariko nimisestä naisesta, josta syntyessään odotettiin taivaallista soturia joka vapauttaisi vihdoin klaanin taivaallisen miekan suojelemisen taakasta. Taivaallinen miekka kun oli saastuttanut maata jo pitkään itsekkäiden kuninkaiden/soturien metsästäessä sitä omiin tarkoituksiin. Miekkaan käyttö on kielletty jopa klaanin jäseniltä sillä se joka miekkaan tarttuu sillä surmatakseen huomaan hetki hetkeltä miekan vievän omaa elinvoimaansa ja loppu on se mitä odottaisikin, kuolema. Alun tapahtumien seurauksena joutuu Nariko kuitenkin tarttumaan säännöistä huolimatta Taivaalliseen miekkaan pelastaakseen ystävänsä ja kostaakseen miekkaa havittelevalle hirmu hallitsijalle.

Pelin kontrollit ovat sitä mitä hack and slash peleissä yleensä, mutta höystettynä parilla pelimekaniikkaa paljon syventävällä elementillä. Pelimekaniikka perustuu perinteiseen kahden lyöntinäppäimen käyttämiseen, mutta tätä on nerokkaasti monipuolistettu kolmella eri asevaihtoehdolla joita voi vaihtaa lennosta.
-
[L1] Näppäimen avulla taivaallinen miekka, muuttuu god of war maiseksi ketju aseeksi jonka avulla Nariko pystyy lyömään normaalia kauemmas. Tämä aseen muoto on varsin tehokas apu mikäli pelaaja joutuu täysin saarretuksi sillä ketjujen hyvin 360* asteiset hyökkäykset antavat pelaajalle mahdollisuuden rauhoittaa tilannetta.
Aseen toimii myös pidemmän kantaman aseiden torjuntaan kuten jousien.
Ase kykenee myös heittämään ympärillä olevia objekteja vihollisten niskaan, ilman että Nariko niitä nostaisi.
-
[L2] Taas on voima asento joka tekee aseesta kahden käden raskaan mutta tehokkaan miekan. Tämä on varsin käytännöllinen isompiin vastustajiin kun haluaa tehdä mahdollisimman korkeaa vahinkoa. Myös useat voimakkaat puolustuksen murtavat liikkeet antaa hyvän syyn käyttää asetta isompiin vastustajiin. Ase myös pakkaa tappamaan useita heikompia vastustajia yhden lyönnin voimalla joten kannattaa miettiä lopettaako isku sarjan lyöntisarjaan vaiko jättikokoisen miekan raa’alla voimalla. Tämä on myös ainoa ase Voimakkaiden iskujen vastaamiseen vasta hyökkäyksellä.
-
[Perus asento], jota pelissä kutsutaan vauhtiasennoksi kattaa kaksi pienempää miekkaa, joilla useimmat pelaajat luovat omaa kuolon tanssiaan taistelukentällä. Tämä on monelle se perus tyyli jolla suurin osa pelin vastustajista kaadetaan, vaikka muillakin tämä tietysti onnistuu. nopeat keskivahvat lyönnit kevyen puolustuksen rikkovat liikkeet nostavat tämän tyylin käyttö arvoa monissa tilanteissa. Tällä tyylillä saa myös pelin yleisimmät hyökkäykset iskettyä kumoon vastahyökkäyksellä, jonka pitäisi olla viimeinen piste sille miksi tätä muotoa kannattaa oppia soveltamaan.

Näiden kolmen tyylin käytön sekoittaminen taistellessa on avain voittoon.
Tietysti ei kannata unohtaa pelin uutta lähestymistapaa torjumiseen joka tapahtuu automaattisesti kun Nariko ei hyökkää. Täten kannattaa koko ajan pysyä valppaana ja harkita minkälaisella vauhdilla vihollisia niittää. Lyöntisarja systeemi pelissä antaa anteeksi paljon juuri tämän systeemin takia, joten lyöntien ajoittaminen hetkiin jolloin vihollinen ei lyö on avain sana jos haluaa selvitä mahdollisimman vähillä naarmuilla.


Graafisesti peli on Ps3:n kärki kastia, pelin kauniit ympäristöt todella näyttävät hieman esimakua siitä mitä Ps3:lta voi odottaa lähitulevaisuudessa. Hahmot ja niiden liikkeet ovat kaikki hyvin inhimillisiä kiitos oikeiden näyttelijöiden liikkeen kartoittamiseen tarkoitetun tekniikan. Graafisella osa alueella pelissä on kaikkea muuta kuin säästelty, jopa kaukana olevat rakennukset omaavat tarkat tekstuurit ja mallit. Hahmojen kasvot ihohuokosineen ja kiiltoineen ottavat jälleen askeleen kohti realismia. Ehdotonta silmä karkkia alusta loppuun.
Pieni muotoista kuvan särinöintiä on silti havaittavissa, mutta tätä ei juurikaan huomaa edes 1000 vihollisen vilistäessä ruudulla.

Äänimaailmaan ollaan satsattu paljon, äänten on sanottu vievän jopa 10gt Ps3:n käyttämästä Blu-ray kiekosta. Tämä sisältää monen maan ääninäyttelyt kuten jopa suomen jolla pelin läpäisin mielenkiinnosta ensimmäisellä kertaa. Pakko myöntää että kyllä hymy tuli naamalle muutaman kertaa kun kuulee vihollisten kommentoivan suomenkielellä ja välillä jopa äänellä joka on tuttu lapsuus ajan piirretyistä.
Lentävän ketun ääninäyttelijälle kyllä peukku pystyyn.
Musiikki puolella on hyvin itämaalaisen teeman omaavia sävellyksiä, nämä eivät kuitenkaan ole mitään mielen painuvimpia melodioita vaan kaunista taustamusiikkia suurimmilta osin.

Pelin heikoin osa alue on kuitenkin sen kesto, perus vaikeus asteella pelin voi läpäistä noin viidessä tunnissa, joka varmasti kääntää monet pois pelin kopan luota jos siinä lukee se nykyään liiankin yleistynyt 69€. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että peli ei omaisi uudelleen peluu arvoa, sillä pelissä on paljon avattavaa sekä toinen vaikeus aste. Tämän kaltaiselta peliltä silti odottaisi vähintään sitä 4:jää vaikeus astetta kuten Ninja gaidenissa tai God of war peleissä, tämä voi olla esteenä sille ettei pelille tule DMC kaltaisia fani pohjia jotka pelin saavutuksilla pokkailisivat toisilleen keskustelu foorumeilla. Avattava lisä sisältö ei välttämättä kyllä päätä huimaa sillä kaikki on tarjolla jo ilmaiseksi jopa PS storesta jos nuo videot haluaa. Mutta esim.: tuleva Home palkintoineen kannustaa 3 merkin suoritukseen jokaisessa jaksossa.

8½/10
Lyhyt mutta mahtava hack and slash elokuvamaisella toteutuksella sekä vahvalla taistelu systeemillä, peligenrestä pitäville.