Tuli tuossa hiljattain vihdoin päästyä Assassins creed läpi ja vihdoin tuntuu siltä että pelistä tietää tarpeeksi saadakseen sille kunnon arvio. Kuten muissakin peleissä arvosteluni eivät perustu vain pelkkään läpäisyyn vaan tässäkin tapauksessa tein jokaisen kaupungin kaikki tehtävät mitä salamurhaan tarvitsee. Lippuja tuli kerättyä kohtalaisen paljon myös mutta pääosin kaupunkien ulkopuolelta, mutta aloitetaanpas.
Assassins creed on Ubisoftin julkaisema uusi hyvin menestynyt nimike, joka kertoo kahden ihmisen tarinaa ainakin ensimmäisen osan perusteella. Trilogia on tiimin tavoitteena joten peukkuja näidenkin menestymisen puolesta. Peli alkaa nuoren miehen joutuessa kaapatuksi tieteellisiin kokeisiin joiden tarkoituksena on lukea hänen esi-isiensä muistoja hänen DNA:nsa kautta. Peli sijoittuu pääosin 1100 luvulle ja ohjattavaksi annetaan päähenkilön esi-isä Altair. Altair kuuluu salamurhaajien veljeskuntaan josta voi päätellä pelin tehtävien sijoittuvan hyvinkin paljon eri henkilöiden salamurhaamiseen. Altair mokaa tärkeän tehtävän pelin alkumetreillä oman ylimielisen luonteensa vuoksi ja tämän takia koituu harmia koko veljeskunnalle. Tappamisen sijaan Altairille annetaankin mahdollisuus, aloittaa alusta ja hänet määrätään tappamaan 9 henkilöä saadakseen arvonsa ja kunniansa takaisin.
Pelin mekaniikka on hyvin samankaltainen Prince of Persia peleistä, Altair kiipeilee ja liikkuu kuin apina konsanaan Jerusalemin rakennusten katoilla, ja saa Unchartedin Draken akrobatia taidot näyttämään esikoulu tasoisilta. Kiipeily ja hyppiminen on todella toimivasti toteutettu ja parempia kontrolleja tähän on vaikeampi enää kuvitella, mutta sulava toimivuus tuo mukanaan ehkä jopa liiallisen helppouden. Ainoaksi vaaraksi kiipeilyssä ilmenee vahingossa tehty harhahyppy tai vartijan ampuma nuoli tai heitetty kivi. Muuten Altair kiipeilee kohtalaisen vaivattomasti korkeimpienkin rakennusten korkeimpaan kohtaan. Menoa olisi voinut hieman syventää tällä saralla mutta mitään varsinaisesti häiritsevää ongelmaa tämä ei luo.
Taistelu potee hieman samankaltaista vaivattomuutta, ja alun vaikeiden taisteluiden jälkeen liikkeiden karttuessa ja energia palkkien lisääntyessä tarvitsevat vartijat todellakin armeijan kaataakseen taitavan pelaajan, monet varmisti jättävät pelin yhden perus ideoista osittain käyttämättä ja teurastavat vain kaikki näkyvät vartiat ja kävelevät rauhassa lähimpään piiloon rauhoittaakseen tilanteen pelkän karkaamisen sijaan. Näyttävää se on, mutta ei kovin haastavaa.
Pelin suurimmat ongelmat löytyvät itse pelin ytimestä, salamurhat ovat hauskoja ja viihdyttäviä sekä paikoitellen myös kohtalaisen jännittäviä, mutta näitä ennen tulevat lipunkeräämiset ajanpuitteissa, taskuvarkailla käynti, salakuuntelu, ja kuulustelu ovat niin sanotusti kaikki mitä pelistä löytyy, näitä toistetaan salamurhasta toiseen tyyliin pikkutehtävät -> salamurha -> pikkutehtävät -> salamurha. Aluksi hauskaa mutta pidemmän päälle kohtalaisen puuduttavaa. Lisäksi piilotettujen satojen lippujen kerääminen ei varmastikaan monia sen koomin kiinnosta saatikka piilotettujen pyhiinvaeltajien surmaaminen. Pelin kulkua myös hidastavat naurettavat nopeusrajoitukset, sillä vartijoiden ohi ei saa kulkea kuin hiipimällä, tai sinut todetaan heti salamurhaajaksi.
Grafiikka on pelissä kyllä kohdallaan, kaikki kolme kaupunkia ovat todella näyttäviä sekä ihmisten määrä tuo realistista eloisuutta kaupunkeihin. Myös Vaeltavat joukkiot jotka tulevat vastaan kaupunkien ulkopuolilla ihmetyttävät. Tunnelma on ehdottomasti pelin kovimpia valtteja juonen lisäksi. Hiljaa kaupungissa kävely ihmisten lipoessa ohitse myyjien pölistessä myyntipuheitaan ihmisten keskustellessa keskenään yhdistettynä hyvin todenkaltaiseen tuon ajan kaupunkiin. Valitettavasti pelin virheet verottavat tunnelmasta kovan palan, mutta jos näille voi antaa anteeksi on meno varmasti nautittavaa. Miinusta tulee silti pelin useasti tippuvasta ruudunpäivityksestä joka vaihtelee paljon paikan mukaan. Se ei ole yhtä näkymätöntä kuin monissa muissa peleissä sillä sen näkee varsin hyvin juostessaan nopeasti kujalta toiselle paetessa. Mitään pelaamista häiritsemää tippumista tämä ei silti ole.
Musiikit sopivat peliin, ne eivät kyllä mitään pakkomielteitä pelin soundtrackin ostamiseen nosta, mutta ajavat asiansa. Ääninäyttely toimii mutta Heavenly swordin ja Unchartedin elokuvamaisuudesta ollaan vielä kaukana hahmojen ollessa hieman elottomia.
Juoni on pelin ehkä kovin valtti, ja loppua kohden selviää selviämistään kuinka syvälle se loppujen lopuksi ulottuukaan. Varoituksena kuitenkin peli jää todella pahasti kesken lopussa ja lopputekstit pamahtaa ruutuun kohtalaisen arvaamattomassa kohtaa enteillen että meno vasta alkaa ykkösosassa. Sivujuonia kaipaisi silti peliin jotta tehtäviin saataisiin paljon enemmän variaatiota nykyiseen verrattuna.
HUOM: Peli sisältää myös vaihtelevasti paljon bugeja joten kannattaa päivittää se heti versioon 1.10. Joillakin peli myös on kuulemani mukaan jäätynyt hevosella ratsastaessa sekä peli jäänyt latailemaan loputtomasti lataustauolle. Omalle kohdalleni näistä ei onneksi osunut kumpikaan ja pääsin läpäisemään pelin ilman mitään ongelmia läpi kohdaten vain pari naurettavan pientä grafiikka Bugia.
+8/10
Tekee niin paljon oikein, mutta myös paljon menee metsään.
No comments:
Post a Comment