Burnout: Paradise PS3

Olet varmaankin kuullut Playstation2:lla nopeana arcade kaahailuna ja jonkin sortin vauriomallinnus simulaattorina toimivasta Burnout pelisarjasta. Tuohon aikaan peli ällistytti pelaajia kauniin ulkoasunsa lisäksi, nopeudella ja realistisella vauriomallinnuksella. Pelaajat ajelivat kolareita jopa kilpailuissa, vain nähdäkseen miten auto hajoaa ja heittää volttia. Tämän kaiken kruunasi vielä todella toimiva pelattavuus sekä monet uudet pelimuodot kuten Takedown ja Crash jotka perustuivat lähinnä oman auton tai kilpailijoiden autojen romuttamiseen.
Peleistä lähes jokainen osa on myynyt kiitettävästi ja osa löytyy ps2 Platinium kokoelmista.
Nyt kuitenkin Criterion pelin pääkehittäjänä päätti ottaa sarjan alle uusia tuulia uuden sukupolven konsoleilla. Tällä kertaa ei vain ajella Paradise cityn pikku teillä vaan nyt koko kaupunki on autojen leikkikenttänä.

Peli alkaa pelaajan saadessa itselleen aloittelijan ajokortin, tämän jälkeen pelaajalle annetaan alleen rämäinen stuntti auto joka pitää viedä korjattavaksi. Auton korjaaminenkin on periaatteessa vapaa ehtoista mutta pakollista mikäli haluaa autoa värittää mielensä mukaisesti. Tämän jälkeen pelaaja on täysin vapaa liikkumaan Paradise Cityn massiivisella alueella joka vetää vertoja jopa Gta pelien kartan koolle vaikka San Andreasin vastaavalle häviääkin. Kaupunkiin on ripoteltu satoja portteja ajettavaksi läpi, kymmeniä hyppyreitä hypittäväksi ja useita erilaisia kilpailuja ajettavaksi ja pelaaja saa vapaasti päättää mitä tekee ja milloin tekee. Kilpailuihin voi osallistua kartassa näkyvien merkkien kohdalla pysähtyen ja jarrua ja kaasua samaan aikaan painaen jolloin kilpailu alkaa, kilpailut voi päättää sitten pysymällä hetken paikoillaan.
Pelimuotoja löytyy tällä kertaa:

Race: perinteinen kilpa-ajo maaliin.
Burningroute: jossa pyritään pääsemään aikarajan sisällä paikasta A paikkaan B
Takedown: tässä eliminoidaan muiden kilpailijoiden autoja tietyn määrän verran, Viimeinen Stuntrun: on taas stunttien tekoa ympäri kaupunkia eri kohdista hyppien ja burnout kylttejä hajottaen.
MarkedMan: selviydy maaliin saakka muiden yrittäessä tuhota autoasi.
Muut pelimuodot ovat tylsä Showtime jossa autoa heitellään ympäri kaupunkia ja tehdään tuhoa mahdollisimman paljon sekä Roadtime jossa rikotaan tie ennätyksiä.

Pelin etenemisen kannalta ainoastaan viisi ensimmäistä ovat tärkeitä, ja niistä ei ikävä kyllä pääse harrastamaan nettipelin puolella kuin Race pelimuotoa. Yksinpelinä Burnout on pitkäikäinen peli vaikka pelaaja jaksaisikin vain pelata Burnout lisenssiin saakka. Tämän jälkeen voi sitten pyrkiä halutessaan läpäistä pelin kaikki päälle 100 kilpailua. Urakan tehneet palkitaan elite lisenssillä ja tietysti autoilla joita saa aina tietyin väliajoin. Peli on parhaimmillaan ihan lopputeksteihin saakka, mutta burnout lisenssin jälkeen Elite lisenssi alkaa jo tuntua todella työläältä ja yksitoikkoiselta pelaajan vetäessä jo samoja kilpailuja vaikeammalla vaikeustasolla uudestaan ja uudestaan. Myös nouseva vaikeustaso voi tuoda heikkohermoisille hieman päänvaivaa. Peli kun ei sisällä mitään mahdollista siirtyä takaisin kilpailun aloituspisteen luokse. Tämä johtaa siihen että pelaajan on pakko ajaa takaisin, usein jopa pitkiäkin matkoja päästäkseen aloittamaan kilpailun alusta. Mitä vähemmän kilpailuja on sitä enemmän tämä alkaa ärsyttää. Tähän lisänä vielä se, että yksikin väärä käännös voi johtaa kilpailun häviämiseen.
Auto ja reittivalinnalla on valtava vaikutus menestymiseen, tässä pelissä. Valitettavasti Stuntti autot pitävät käytettävyytensä puolesta palkintopaalia ja toisena kilpa-autot. agression luokan autoilla ei tee juuri mitään näiden heikon kääntyvyyden myötä, paitsi marked mani:ssa jossa kestävyys on plussaa. Kilpa-autot ovat toki nopeimpia mutta eivät kestä tarpeeksi vahinkoa toimiakseen takedownissa tai stuntrunissa. Stunt autoilla voi läpäistä pelin kaikki kilpailut vähemmällä vaivalla.
Nettipeli nostaa pelin yksinpelin lopun latistusta tarjoamalla pelaajalle aivan uudenlaisen kokemuksen autopelien yleiseen menoon. Kaverit voi helposti kutsua omaan peliin ja toisinpäin.
Tämän jälkeen pelaajat voivat vapaasti rällästää kaupungissa kunnes servun pitäjä päättää mitä tehdään. Tehtävää löytyy kilpa-ajon ja vapaan ajelun lisäksi myös haasteiden myötä. Nämä haasteet ovat pieniä tehtäviä joita suoritetaan ympäri kaupunkia.
Vapaassa ajellussa on myös pientä kilpailun poikasta otettu mukaan. Pelaaja näkee koko ajan yläkulmassaan parhaat suoritukset tietyissä asioissa kuten kenellä on pisin ilmalento tai ketä on vetänyt parhaat barrelroll temput autonsa kanssa.

Graafisesti burnout lunastaa paikkansa, Paradise city on kauniisti tehty, menemättä liikaa realistisuuden puolelle. Mainokset eivät pelissä häiritse vaan ne ovat enemmänkin täyttävä tekiä pelin maastossa, ja pelin luonteen vuoksi ne sopivat siihen paljon paremmin kuin ehkä jossain avaruusräiskinnässä tai fantasia roolipelissä.
Autoja on noin seitsemänkymmentä (jaettuna kahdella). Jokaisesta autosta kun on tehty oma erikois versio joka eroaa yleensä vain värien puolesta. Autot eivät myöskään ole merkkiautoja vaan nimet on keksittyjä.

Musiikki puoli on kunnossa, mutta kaipaisi mahdollisuutta käyttää omia Mp3:siaan. Toki pari heikompaa kappaletta löytyy mutta nämä voi helposti ohittaa ja siirtyä seuraavaan kappaleeseen.
Dj atomica tosin saisi pitää turpavärkkinsä kiinni tai pikemminkin mankan. Selostaja toistaa itseään jo muutaman tunnin pelaamisen sisällä aivan liikaa. Lisäksi häviöiden perään tuleva provosointi ei tee hyvää jo valmiiksi ärsyyntyneelle pelaajalle.

Burnout on loppujen lopuksi aivan kelpo ajopeli,joka voi paikoitellen se voi saada pelaajat toivomaan rautaisia hermoja mutta, hyvin toteutettu moninpeli ja rautainen toteutus muissa alueissa nostavat se keskivertopelien kastia ylemmäs.

+8/10