Guitar Hero3: Legends of Rock arvostelu [Ps3 ja Ps2 versio testattu]

Takaisin arkeen ja takaisin kouluun näin iski todellisuus taas aikatauluun. Joten pieni lomailuni blogista on nyt ohi.

Guitar Hero oli vielä muutava vuosi sitten kohtuu iso tapaus sillä se yllätti monet pelaajat laadullaan. Peli veti kymppejä moneltakin kriitikolta ja se nousi hyvin nopeasti bile pelien ja ns rytmipelien ykköseksi konsoleilla. Se sopii sekä harvemmin pelaaville ja hardcore yleisölle. Pelin suurin erikoisuus on pelin mukana tuleva kitara ohjain. Ohjain nostaa ikävästi kyllä pelin hintaakin joka tiputtaa nuorempien huonompi tuloisten pelaajien mahdollisuuta iskeä hampaansa siihen.

Guitar Hero III legends of Rock on ensimmäinen ei Harmonixin tekemä Guitar Hero, kyseinen poppoo siirtyi tekemään nytemmin hieman saman kaltaista Rock Band peliä.
Guitar Hero III on kokenut muutamia muutoksia tämän myötä, kitara on muuttunut hieman alun lelumaista hienommaksi. Peliin on otettu myös oikeita kitaristeja jotka on mallinnettu peliin ja soittavat muutaman kappaleen ja ovat avattavissa pelaajan käyttöön, mikäli esim Guns and Roses faneja löytyy niin Slashin saa avattua peliä pelaamalla. En ole varma mutta luultavasti myös enemmän mainosta on peliin tullut mm Gibson kitaroiden myötä. Merkki kun kukoistaa lähes jokaisessa kitarassa mitä pelissä on. Muuten peli on lähes saman kaltainen kuin edeltäjänsä.

Guitar heron perus idea on oikeaa kitaraa löysästi simuloivan ohjaimen kanssa soittaa nuotit mitä peli heittää pelaajan eteen. Meno on kohtuu tuttua tanssimatto pelejä pelanneille, paitsi ehkä ohjaimen kanssa kanssa. Napit kuvastavat korkeus asteita, ja niitä pitää painaa pohjassa ja kun nuotti tulee kohdalla pitää oikean väristä nappia painaa pohjassa ja painaa keskellä olevaa riffi nappulaa.
Matkalla tulee myös pidempiä nuotteja joissa pitää nappulaa alas painettuna nuotin loppuun, ja näitä nuotteja saa korostettua whammy bar nimisellä kammella mikä ohjaimessa on. Ohjaimen käyttö vaatii oman totuttelunsa ja vasta alkajille suosittelen Easy vaikeusastetta vaikka meno näyttäisi mediumillakin helpolta.

Pelin kappalelista on kohtuu täyteläinen ja sisältää paljon erillaisia kappaleita, mutta listaa dominoi odotetusti amerikkalaiset kappaleet sekä amerikan kultaiset klassikot, myös briteiltä on kappaleita päässyt mukaan. Euroopasta on päässyt vain naurettava osa bändejä GHIII:n listalle joista ehkä suomalaiseen metallimakuun tunnetuin on In flames. Vaikka pohjois eurooppa (lue: suomi, ruotsi ja norja) on nykypäivän kovimpien metalli bändien tuottaja niin silti inflames on ainoa kappale joka peliin on päässyt monista kovista. Mutta joka tapauksessa kappaleet sopivat yllättävän hyvin peliin, vaikka vaikeustason puolesta Slayer rainin blood ja dragon force ovat monelle kohtuu iso seinä kavuta.

Vaikeustasoja löytyy kohtuu hyvin ja hyppy Easy:ltä mediumiin ei ole niin tuskainen kuin Mediumilta hardille sillä paikoitellen tuntuu että hardi käy expertistä ja expert taas jostain vielä korkeammasta. Muutama expertin kappale taas tuntuu taas Hardilta joten tästä päästään helposti mielipiteeseen että Hardin ja Expertin vaikeusaste heittelee vähän liikaakin. Harjoittelulla silti pääsee pitkälle ja muutaman päivän harjoitelun jälkeen osaa jo kohtuu hyvin pelata pelin kohtuu yksinkertaisen luonteen vuoksi.

Grafiikka ei pelissä päätä huimaa mutta tähän ei kyllä pysty kiinnittämään huomiota tuojottaessaan eteen vaihtelevalla nopeudella valuvia värikkäitä hypnoottisia nappeja joita peli kutsuu nuoteiksi. Tällöin pelin menettelevän ulkoasun katsominen ei kovinkaan hyvin onnistu paitsi sivusta katsojille. Ps2:lla peli eroaa next gen laitteiden versioista paitsi ehkä wiin, vain HD puutteen myötä sekä ehkä katsoja määrän vähentymisen kanssa. Eli erot eivät ole dramaattiset grafiikan osalta.
Itselle kuitenkin oli ensimmäiset 2minuuttia kuin pussin läpi katsomista kun Ps2 versiota testasin.

verkko ominaisuudet ovat ehdotonta plussaa, ps2 versiosta nämä uupuvat mutta next gen laitteiden verkko ominaisuudet. Pelaajat voivat mittelöidä verkossa ja ladata peliin uusia kappaleita. Myös tuloksien saaminen suoraan verkkoon on mitä loistavimpia merkkejä miksi nextgen laitteisiin kannattaa ehkä jo pikkuhiljaa siirtyä lompakon sen salliessa. Tuloksien vertailu ja parantelu on yllättävän addiktoivaa ja hauskaa. Hieman harmittaa kuitenkin että vain pelin yksinpeli kampanjan kappaleet lähettyy verkkoon ja täten quick play moodin ennätykset ovat erikseen. Tuloksiin toivoisi myös Top listan muokkaus työkaluja, esim yhden käyttäjän ennätykset eivät mielestäni saisi dominoida koko listaa vaan pelaajien ennätykset pitäisi saada tyyliin yksi ennätys per pelaaja ja täksi delete nappula olisi hyvä saada records kohtaan optionsista.

Yksinpelikampanja jaksaa kiinnostaa lyhyydestä huolimatta, erityisesti jos peli ottaa alleen oikein kunnolla on tällöin lähes pakko saada jokaisesta kappaleesta se viisi tähteä jokaisella mahdollisella vaikeusasteella. Next gen laitteiden nettiominaisuuksissa myös ennätyksien parantelu on hyvin koukuttavaa.

en ole aiempia pelejä pelannut kamalasti paitsi Guitar hero ykköstä, joten en osaa sanoa kuinka paljon tämä on uudistunut aiemmista, mutta perinteinen GH meininki on pelissä vahvasti mukana. Hieman olen silti nyrpeä omaa elämäänsä elävästä Whammy baristani joka ei tunnu toimivan aina.

Huomio myös pc pelaajille, peli löytyy myös PC:lle ja pelistä on myös tehty hyvin samankaltainen kotimainen ilmais peli löytyy myös pc pelaajille tuttu Frets on fire, jota voi PC:llä pelata näppiksellä. Googlettakaa kyseisen pelin nimi niin luultavasti pääsette sivustolle josta voi pelin ladata ilmaiseksi koneelle muutaman ilmaiskappaleen kanssa. Lisäkappaleista en puhu näiden ollessa enemmän tai vähemmän laittomia. Peli on kuitenkin yksinään ilmais kappaleineen täysin laillinen ja kertoo hyvin mistä GH:n kaltaisissa peleissä on kyse.

8/10