Juoni alkaa siitä kun luomasi hahmo herää vankilasta oli se sitten mitä rotua tahansa ja minkä näköinen tahansa. Yllättäen vastapäätä majailevan vankitoverin haukunnan lomassa yllättäen sellisi onkin ainoa pakotie mythic dawnin murhakohteeksi joutuneen kuninkaalle ja tietysti päätät ottaa tästä oivasta pakomahdollisuudesta hyödyn irti ja lähteä kuninkaan mukaan. Tällöin alkaa pelin ns tutoriaali jossa pelaaja opetellaan pelin saloihin. Pienen tutoriaalin jälkeen päädyt kuitenkin jälleen luolastoissa samoille reiteille kuin kuningas henkivartijoidensa kanssa ja liityt heidän seuraansa, mutta kaikesta ponnisteluista huolimatta mythic dawn kultti saa kuin saakin kuninkaan hengiltä. Ennen kuolemaansa hän kuitenkin pyytää sinua viemään Kuninkaiden medalliongin hänen uskolliselle kaverilleen Jauffreille.
vain muutamia huoneita myöhemmin pääset vihdoin ulos luolastosta ja Oblivionin todellinen ilme iskee kuin lapio naamaan. Todella kauas ulottuva piirtoetäisyys ja mahdollisuus lähteä kuta kuinkin minne vain Cyrodilin maassa voivat jopa tuottaa joillekin pienen hämmennyksen poikasen. Harvemmin kun minkään pelin alussa tulee vastaan tilannetta että mitäs sitä nyt sitten tekisi, kun tekemistä todellakin on niin paljon.
Versioiden eroavaisuuksia ei ole paljoa, Ps3 versio toimii kuin tietokone Oblivion high asetuksilla. Pätkimistä ei juurikaan näy, välillä toki satunnaista ruudunpäivityksen hidastumista kyllä näkyy mutta muuten peli toimii sulavasti ja grafiikka on hätkähdyttävän kaunista. XO versio on tietääkseni lähes identtinen Ps3 versioon, lataustauot kestää muutaman sekunnin enemmän jos sitäkään, sekä piirtoetäisyys on hieman lyhyempi. Ps3 version pelaajat jäävät kuitenkin vielä odottelemaan Shivering Isles lisäpakettia sekä muuta ladattavaa lisä sisältöä.
Pelissä riittää tekemistä todella paljon, itse en ole vielä tehnyt läheskään kaikkia questeja saatikaan tuhlannut aikaa maailman tuhlaamiseen ja pelitunnit näyttävät jo kymmeniä tunteja. Tästä vielä mainittakoon että uudelleen peluu arvo on suhteellisen korkea täysin vapaasta hahmon luonnista johtuen, eli lähestymis tyylejä oblivionissa on lukemattomia. Tasojen nostaminenkaan ei ole sitä perinteistä vihollisten tappoa vaan tasojen nostamiseksi on kehitettävä omia pääkykyjään eikä tällöin ole välttämättä pakko tappaa ketään päästäkseen korkeille tasoille. Tavaroiden, henkilöiden, tehtävien, vapauden sekä taikojen määrä on ällistyttävä.
Pieniä huonoja ominaisuuksia/puutteita/yms pelistä löytyy esimerkiksi mukanasi kasvavat vihollisten taso, tämä ei kamalasti haittaa taisteluun painottuvia classeja mutta maageille voi lvli lvliltä suurempaa vahinkoa luovat viholliset aiheuttaa turhautumista. Myös välillä naurettavan korkeat kestävyydet vihollisilta pistää myös hieman hypridi kaltaisille buildeille kampaan, esim 20 lyöntiä kestävät nakut argonialaiset nyrkeillä tuovat hieman kysymys merkkejä silmiin. Ääninäyttely on hieman itseään toistavaa kun ääninäyttelijöitä on vain muutama kappale vaikka pelissä henkilöitä löytyy sadoittain ellei jopa tuhansittain. Myös pelin henkilöiden ilmeet voisivat omaksua pieniä parannuksia kun kuoleman vaarassa olevat henkilöt huutavat apua ilmeen värähtämättäkään. Tätä voi silti selittää edelleen sillä että noita hahmoja tuolta todellakin löytyy monta kymmentä joten yksittäisten ilmeiden teko voisi olla työlästä. Pääjuoni pelissä jää pahasti sivujuonten kynsiin, esimerkkinä tästä Dark brotherhood jonka tehtävät ovat huomattavasti pääjuonta kiinnostavampia ja antavat pelaajan valita itse lähestymistapa, pää juonessa vaikeus riippuu lähinnä siitä kuinka suurilla tasoilla on, mutta 25 tasoinen varas tai maagi voi olla pienissä vaikeuksissa pääjuonen välillä kymmenistä päälle hyökkäävistä vihollisista samaan aikaan.
Mikäli tähän roolipelien helmeen ei ole kyennyt vielä tutustumaan on Ps3 versio myös varteen otettava valintaa. PC versio tosin edelleen loistaa kirkkaimmin kiitos modien jotka nostavat pelin eliniän lähes loputtomaksi. PC:llä peli tosin vaatii suhteellisen kovan raudan toimiakseen edes lähellekään niin hyvin kuin konsoleilla.
arvosana
10/10
No comments:
Post a Comment