Uncharted Drakes fortune arvostelu

Uncharted: Drakes fortune
Alusta: Ps3
pelaajia: 1
Online: ei
Genre: seikkailu, toiminta.

NaughtyDog tuo mitä mainiompien tasohyppely pelien takana oleva tiimi on tällä kertaa näyttänyt kyntensä toiminta seikkailu pelin muodossa. Peliä onkin odotettu jo pidemmän aikaa ainakin omalta kohdaltani, sillä pidin Jak ja Crash pelisarjoista paljon (jälkimmäinen tosin ei ole heidän nimike enää, joten nykyiset suhteellisen keskinkertaiset Crash pelit eivät ole heidän käsialaansa vaan kolme ensimmäistä sekä legendaarinen CTR (Crash team racing). Jak ensimmäisen trilogian päätökseen saamisen jälkeen kyseinen pelitalo tietysti keskittyi jo uuden sukupolven raudan taivuttamiseen ja Uncharted Draken fortuna on tämän työtaakan lopputulos.

Uncharted - Drakes fortune, kertoo toiminnallista elämää viettävästä Nathan Drake nimisestä aarteenmetsästäjästä, joka on selvittänyt olevansa legendaarisen Sir Francis Draken kaukainen jälkeläinen. Hänen seurueeseen kuuluu Victor Sullivan ja reportteri Elena Fisher. Pelin juoni alkaa kun Nathan löytää arkun jonka on oletettu kuuluvan Sir Francis Drake:lle, mutta Drake veikkaa tämän olevan ruumiiton ja huomaa olevansa myös oikeassa. Arkusta kuitenkin löytyy johtolanka Eldoradon aarteen luokse joka aloittaakin pelin joka on jälleen kerran taidon näyte NaughtyDogilta joka näyttää osan siitä potentiaalista mitä Ps3:lla voidaan saada.

Pelin menosta sen verran kerrottakoon, että kyseessä on seikkailua ja toimintaa hyvin paljon sekoittava yksilö. Pelaajan nokan eteen heitetään vähän väliä pienen muotoisia ja yleensä vähän liiankin helppoja pulmia ratkaistavaksi tai annetaan pelaajan käyttää hyväksi Draken uskomattomia akrobaattisia kiipeilyn lahjoja. Nathanille kun ei mikään torni tunnu olevan mahdoton kiivetä, ja pelissä on runsaasti kohtauksia jossa Drake kiipeilee ja pomppii ympäriinsä edetäkseen. Nämä ovat pelin ehdottomasti parhaita puolia, ja näistä pitävät pelaajat tulevat huomaamaan harmikseen että tätä harrastetaan kuitenkin huomattavasti odotettua vähemmän. Drake joutuu vähän väliä tarttumaan AK-47:aan ja putsaamaan moderneista merirosvoista suorastaan pursuavia luolastoja toisensa perään. Vaikka tämä on pelistä vain se 50-60% on se silti mielestäni aivan liikaa näinkin sulavat kontrollit omaavalta peliltä. Kontrollit toimivat kutakuinkin jokaisessa pelin tilanteessa moitteetta ja kuvakulmat ovat mitä mainioimmat. Tietysti paikoitellen joutuu hieman miettimään että mistä Drake nyt seuraavaksi ottaa kiinni ja harhahypyt johtavat pelaajan kuolemaan. Tämä ei kuitenkaan peliä itsessään haittaa sillä “välietapit” ovat pelissä määriltään todella runsaita joten turhautumista ei tule. Pelin loppupuolen muutama kenttä ovat silti pienimuotoisia pettymyksiä, ja viimeinen kohtaus on kaukana pelin muiden jaksojen laadusta vaikka tarinallisesti ne saattavatkin pelin hienosti loppuun, mutta samaa ei voi sanoa pelillisesti. Nämä ovat kuitenkin pieniä ryppyjä hyvässä kokonaisuudessa.
Peli yrittää myös lievästi luoda hiippailu elementtiä mukaan, mutta tämä jää lähinnä muutaman tapon etuun jonka jälkeen viholliset taas vyöryvätkin pienistä koloistaan Nathanin piipun eteen sillä vartio reitit ovat lähes aukottomia ja Piraateilla ja muilla on ilmiömäisen hyvä havainto kyky. Tekoäly on kuitenkin vastustajien ja muiden tietokoneen ohjastamien hahmojen kohdalla kohdallaan. Monesti kuolema korjaa sillä joku vihollisista koukkaa sivustaan pelaajan keskittyessä kahteen muuhun viholliseen. Myös notkeat piraatit käyttävät suojia mikäli niitä on lähistöllä.

Visuaalisesti ja musiikillisesti peli on hyvin tasokas, grafiikka on parasta mitä pleikkari:lla ollaan tähän mennessä nähty ja ensimmäiset tunnit viidakossa ovat monille mykistäviä kokemuksia. varjot lankeaa, ruohikko heiluu kivet kiiltää ja vesi on ehkä kauneinta mitä ollaan nähty. Hauskinta tässä on vielä se että pelissä ei ole edes yritetty tehdä täysin realistisen näköisiä sillä tekstuurit ovat suuressa osin toteutettu piirtämällä ja maalaamalla. Tämä ei tarkoita sitä että ne olisivat epätarkkoja vaan tyyli antaa hyvin pehmeän kuvan hahmoille jotka ovat muutenkin loppuun asti mallinnettu tarkasti. Tähän vielä oikeilla näyttelijöillä toteutetut liikekartoitukset tuovat hahmot eloon sekä kehokielellä sekä kasvo ilmeillä.
Kokonaisuus on todella elokuvamainen. Musiikista vielä että vaikka sen tasokkaaksi sanoinkin niin välillä tuntuu olevan vähän liian hiljaista ja ainoa “ääni” joka kuuluu on kuolemaa viestivä eksoottinen huiluääni.

Kokonaisuudessa Uncharted on todella hieno kokemus joka kannattaa läpäistä vähintään kerran. Pelin läpäisy kestää noin 10 tuntia josta puuttuu vielä neljä vaikeus tasoa ja kymmenittäin avattavaa erikoismateriaalia kuten uusia pukuja, making of dokumentteja, erikoisefektejä, uusia aseita ja ties mitä, joten pelattavaa löytyy sitä etsiville. Peli on kuitenkin tarkoitettu yksinpeliksi joten mitään moninpeliä on turha odottaa jota peli ei kyllä jää niinkään kaipaamaan.

Uncharted on laatupeli laatuun painostavalta pelifirmalta, sen vahvuudet ovat pelattavuuden hauskuudessa, kauniissa grafiikassa sekä persoonallisissa päähenkilöissä jotka tuovat pelaajan nokan eteen leffamaisen toiminta pamauksen jonka aloittaneena on vaikea päästää ohjaimesta irti ennen loppu tekstejä.

-9/10