Olen jo jonkin aikaa harmitellut miten harvassa pelissä oikeasti enää yritetään juonen kanssa ja oikeasti onnistutaan luomaan kiehtovia juonen kukkuroita. Myös se miten paljon ne muistuttavat toisiaan.Kuinka moni on kuullut vastaavaa ennen:
- lähisukulainen/kaveri/yms kuolee/kaapataan ja kostoretki/etsintä voi alkaa.
- terroristeilla on ydinase ja heidät pitää pysäyttää ennen kuin on liian myöhäistä.
- Alienit/hirviöt/epäkuolleet hyökkää ja vain sinä voit pelastaa maailman tappamalla heidän johtajansa tai ytimen etc etc.
- Sankari kääntyy aikaisempia liittolaisia vastaan ja korjaa vääryydet.
- Koko WWII on jo nähty.
- Päähenkilö/t on/ovat valittu/ja ja hänen/heidän pitää tehdä pyhä ristiretki läpi 5 eri temppelin/luolaston ja kukistaa pahuus!
- Kaikki näyttää epätoivoiselta, kunnes hyvikset saavat käsiinsä superaseen.
- Pelaaja saa supervoimia jotka loppujen lopuksi tappavat tämän, tai vastalääke löytyy aivan pelin loppupuolella.
Samankaltaiseen juonikonseptiin keskittyviä pelejä on kymmeniä, ellei satoja. Mihin katosi yritys tällä saralla? Uuden sukupolven pelikoneilla harva peli edes yrittää. Vain muutama peli on oikeasti tällä saralla loistanut, joista mainittakoon Folklore ja GTA IV(jota tosin en vahvista ennen kuin olen nähnyt lopun). Kenties pc:llä ja boxilla kukoistanut bioshock onnistui myös.
Milloin maailma näkee seuraavan Deus Ex:n, Shadow of memories:sin tai jopa tv sarja Lostin kaltaisia mestari teoksia jossa juoni repii pelaajalta mattoa alta, eikä anna pienintäkään mahdollisuutta pelaajalle hakata päätänsä seinään kliseiden takia, vaan nostavat kylmän väreitä pintaan nerokkuudelta, sekä saavat pelaajat kokemaan niin sanottuja "Ahaa!" fiiliksiä.
tietysti nerokas/nerokkaat loput jättävät/tää tilaa tuhansille fanien juoni analyyseille, joiden kanssa pelaajat fiilistelevät ja pelaavat pelin läpi yhä uudelleen ja uudelleen saadakseen kaikki palaset kohdalleen.
Tietysti juonen ei tarvitse olla aivan järkyttävän monimutkainen, myös yksinkertainenkin juoni voi riittää kunhan se on jotain joka erottaa pelin tyystin muista peleistä. Resistance: fall of man oli hyvillä jaloin jäljilla alkumeininkinsä kanssa (alternatiivinen universumi), mutta pelin juonen muodostuessa jälleen yhdeksi yllä mainituista ja jätti pelaaja kylmäksi juonen puolesta. Ikävää sinänsä sillä myös jatko-osan traileri tuottaa huolia "minulla on vain x tuntia elinaikaa" puheidensa kanssa.
1 comment:
Yhdyn niin täydellisesti tähän juttuun. ei ei ja vielä kerran ei. Antakaa jotain uutta. Mutta puolustukseksi voin sanoa että jos näitä kliseitä käyttää, niin niitä voi käyttää harkiten ja kunhan sen tekee todella laadukkaasti niin silloin voi varsin tuttu tarinakin mennä erittäin viihdyttäväksi. Mutta silti mieluiten jotain uutta kiitos.
Post a Comment