Haze [PS3] arvostelu

[Pelaajia] 1-2 verkossa: co-op 2-4 (max 2 samalla koneella) moninpelissä 2-16
[Ikäraja] K18
[Genre] Fps
[muuta] 4gt install

Free Radicalin tekijöiden uusin tuotos saapui viimein myös kuluttajien saataville. Firman aiemmat tuotokset ovat olleet minulle aina miellyttäviä tapauksia. Näillä tarkoitan lähinnä Timesplitters sarjaa loistavineen moninpeleineen, sekä viihdyttävine yksinpelineen. Yksinpelin tarinamoodi oli yleensä mitä oli, mutta ne kymmenet haasteet palkintoineen, saivat ajan kulumaan platina ja kulta pokaaleita metsästäessä. Ainoastaan ykkösosasta jäi muutama haaste suorittamatta. Ikävä kyllä Haze ei huovu aivan sellaista menoa, mitä Timesplittersin tekijöiltä odotettiin. Peli eroaa tyystin aiemmista tuotoksista niin hyvässä kuin pahassa.

Aloitetaan pelin yksinpelillä, joka on oleellisesti tärkeä osa peliä kuin peliä.
Toisin kuin monet trailerit mitä ollaan vuosien mittaan näytetty, tarina alkaakin kohdasta jossa päähenkilö Shane Carpenter on jo liittynyt Mantelin joukkoihin ja antanut Mantel nimisen suuryhtiön sokaista hänen maailman näkemystään omien tavoitteisiinsa katsoen myönteisiksi. Pelaajalle ei kuitenkaan anneta juuri mitään makua näistä, vaikka päähenkilö itse reagoi Mantel yrityksen valheisiin pelin edetessä, mutta hyvin vähän, vasta muutaman tehtävän päästä pelaajalle selviää miten Mantel yritys on päähenkilöä aivopessyt. uskallan väittää, että juoni olisi toiminut paljon paremmin, mikäli pelaaja oltaisiin päästetty tutustumaan Mantel sotilaiden päiväaskareisiin pidempää ja tarkemmin.
Tämän sijasta peli keskittyy kaikin voimin luomaan mahdollisimman hirveän kuvan pelaajalle Mantelin sotilaista ja täysin päinvastaisen kuvan Promise Handin kapinallisista, joka tekee puolen vaihdoksesta pelaajalle liiankin helppoa. Kehittäjät ovat myös koko kehityksen ajan kertoneet juonen suurinta käänne kohtaa pelaajille, josta voisi luulla että he olisivat jättäneet peliinsä vielä jotain suurempia juonenkäänteitä. Totuus on karu, ne muutamat hassut ennalta arvattavat käänteet eivät nosta Hazen yksinpelin juonta sellaisiin korkeuksiin joka olisi toivottavaa. Juonessa on silti yritystä, mutta yritys tuntuu tuottavan tulosta vain pelin alkupuolen tehtävissä, sekä viimeisessä kentässä. Muuten juoni ei nappaa pelaajaa mukaansa sen enempää, kuin mikään muukaan lähiaikoina julkaistuista fps peleistä. Juoni kaipaa sitä syvyyttä, pituutta eikä sen esitystavassakaan ole kamalasti kehuttavaa, paitsi pelin alkupuolella tapahtuvista nectar paljastuksista.

Yksinpeli pelillisesti on vaihteleva kokemus, välillä eteen heitetään yllättävänkin laajoja ja loistavasti suunniteltuja taistelu alueita, joissa riittää suojia, liikkumatilaa ja vaihtelua. Maastot vaihtelevat suurista putkista pienempiin, joista ehdottomasti huonoin on ensimmäinen jakso, joka demossakin nähtiin. Valitettavasti pelaajalle annetaan hyvin vähän vaihtelua etenemistavoissa. Jaksot ovat puhdasta tulitaistelua alusta loppuun. Hiipimiselle ei jätetä mitään tilaa, ja ajokohtauksia on muutama hassu, joista moni on toteutettu huonosti. Ajoneuvojen kontrollit toimivat kyllä ihan hyvin, mutta jos ajokohtaukset ovat pelkkiä miinojen väistelyä. Mitään hurjia takaa-ajokohtauksia, taisteluita on turha odottaa. Ajokohtaukset tuovat silti vaihtelua perinteisiin tulitaisteluihin jotka kattaa suuren osan pelistä.
Free Radical halusi myös tuoda esille millä tavoin videopelit eroavat totuudesta. Mantel sotilaan silmistä katsottuna maailma on aurinkoinen paikka, jossa ruumiit katoavat ja verta ei näy lainkaan.
Kapinallisen silmistä maailman pitäisi olla paljon ankeampi, mutta valitettavasti puheista jäädään hyvin kauas. Kyllä Mantel sotilaat vuotavat verta ammuttaessa, huutavat ja puhelevat viimeisiä sanojaan välianimaatioissa, mutta muuten visuaaliset erot kapinallisen ja sotilaiden välillä ovat aivan liian pienet. Toisaalta taas pelattavuus eroaa näiden välillä paljon, Sotilaat katoavat myös kapinallisten silmistä, eikä vertakaan juurikaan lennä tai vuoda sekä sotilaat vain kangertelevat maassa hetken aikaa, joka ei vaikeuta sotilaiden tappamista sen enempää kuin missään muussa pelissä. Mikäli sotilaat todellakin valittelisivat maassa ja verta lentäisi huomattavasti enemmän niin toteutus, olisi jo paljon parempi, mutta nyt erot ovat hyvin minimaalisia.

Yksinpelin kampanja on myös lyhyt, se kestää normaalilla vaikeustasolla noin viitisen tuntia, joka on omasta mielestäni aivan liian vähän. Vaikeammalla vaikeustasolla saa hommaan kulumaan, ehkä semmoiset 8-10 tuntia.
Yksinpeliä vaivaa myös vihollisten ja taistelutovereiden valitettavan huono tekoäly, jonka vaikutusta pelaajat voivat tietysti yhteistyö pelitilassa vähentää.
Tekoäly hahmot tähtäilevät välillä seiniin, eivät huomaa ikkunasta tähtäilevää pelaajaa sekä reagoi muutenkin todella hitaasti.

Nämä puutteet ja huonot puolet kuulostavat varmasti monen korviin aika karulta mutta näistä huolimatta peli ei tee mitään tolkuttoman huonosti. Haze:n yksinpeli ei ole huono, mutta se ei myöskään ole erinomainen. Hyvät kontrollit, kohtalainen, mutta heikosti esitetty juoni sekä molempien puolien eroavaisuus pitävät Hazen vahvasti keskitiellä.
Grafisesti peli on hyvin kulmikas, ja tekstuuritkin häviävät useimmille nykypäivän kilpailoille.
Kentissä ei selvästi olla keskitytty pehmeisiin kulmiin ja tuhottomaan määrään yksityiskohtia, vaan niissä tulee esille vahvasti pelattavuus ennen grafiikkaa. Silti muutamassa paikkaa tuntuu, että pelin tekijät ovat saaneet niskoilleen Morrowind kohtauksen, ja ovat keskittyneet mallintamaan nättejä vesi ja savu efektejä muun kentän ulkonäön sijasta.
Hazen kohdalla täytyy silti sanoa, että äänet ovat menneet kohdalleen. Tällä en tarkoita pelin menettelevää ääninäyttelyä vaan aseiden voluumia, edes pistooli ei kuulosta Hazessa hernepyssyltä vaan suuri osa aseista todellakin tuntuu omaavan edes jotain tehoja. Erityisesti kuulokkeet päässä joutuu volyymia laskemaan toiminnan kiihtyessä. Kaksinpeliä kun pelailee jaetulla ruudulla, niin äänimaailma on kuin sodassa konsanaan, kaikkine räjähdyksineen ja konetuliaseiden lauluineen.
Musiikitkin hoitavat hommansa alun valikoista lähtien, mutta mitään päähän jääviä melodioita ei haze valitettavasti tarjoa. Ääni puolen ainoat heikot puolet löytyy ääninäyttelyssä, päähenkilön pelkurimaisessa puhetyylissä, sekä itseään toistavilla tekoälyhahmojen huutamisilla. Molemmilla puolilla tekoälyn ohjastamat taistelutoverit huutelevat samaa kolmea lausetta läpi pelin, joka alkaa ärsyttämään pidemmän päälle.

Moninpeli
Moninpeli Haze:ssa toimii hienosti, molemmat puolet ovat tarpeeksi eroavaisia ja molemmilla pystyy voittamaan. Joissain kartoissa silti tasaväkisyys kusee, ja tällä tarkoitan enemmänkin aseita.
Pelin muutamasta kartasta ainakin kaksi on melkein kuin tehty tarkkuuskivääreille, useat tornit tarkkuuskivääreillä varustettuna tuovat monelle varmasti harmaita hiuksia. Osa kentistä tukee sotilailla pelaamista paljon paremmin heidän tarkkuutensa vuoksi. Aseita toivoisi myös lisää mutta nykyisetkin riittävät. Moninpelin tyyli riippuu vahvasti siitä kummalla puolella olet.
Kapinalliset tukeutuvat vahvasti ansoihin, nectar pommeihin sekä kuolleeksi esittäytymiseen.
Kun taas Mantelin sotilaat ovat huomattavasti suoraviivaisempi valinta niille jotka kaipaavat toimintaa ilman jekkuja.
Valitettavasti moninpeli ominaisuuksineen voisi olla huomattavasti kattavampi. Pelissä ei ole juuri minkään laista arvoasteiden parantamista johon moni on ihastunut COD4:sen myötä, hahmoja ei voi mitenkään myöskään muokata, hahmoluokista ei olla kuultukkaan, klaani tukea ei ole ja kavereiden kanssa pelaaminen takkuaa sillä ryhmiä ei voi myöskään luoda eikä kaveria voi suoraan seurata tämän peliin.
Moninpelissä on tarjolla kolme eri pelimuotoa, joka varmasti hämää hieman todellisuudesta.
Mukana ovat perinteiset tappomatsit joukkueilla tai ilman sekä poikkeava assault. Assault ei ole vain yksi pelimuoto vaan se on enemmänkin kokoelma objektiivisiä pelimuotoja. Esimerkiksi yhdessä kentässä estetään vankeja karkaamasta, toisessa taas kapinalliset yrittävät saattaa johtajansa helikopterille.
Moninpeli pitää silti hienosti kirjaa lähes kaikesta mitä pelaaja tekee taistelussa, pelaajat voivat katsella täältä kuinka monta tappoa he ovat tehneet muihin nähden, tai montako yliannostusta he ovat sotilaille laittaneet.

Kokonaisuudessa Haze on kuitenkin kokeilemisen arvoinen, se ei välttämättä tiputa pelaajaa tuolilta mutta se tarjoaa normaalista poikkeavaa teemaa ja juonta.

7/10
Just an animal, JUST AN ANIMAL!