Folklore arvostelu

Kuinka saatoin unohtaa kyseisen arvostelun tekemisen täysin. Peli on pelattu jo aikapäivää sitten läpi mutta vasta tänään huomasin puutteen.

Folklore
Alusta: Ps3
pelaajia: 1
Online: laiha kenttäeditori
Genre: seikkailu, toiminta, fantasia höystettynä rpg elementeillä.

Folklore on tämän vuoden puolella julkaistavista peleistä ollut se mielenkiintoisin tekele. Se miten seurasin pelin julkaisun lähestymistä oli kuvista jutuista saanut todella mystisen kuvan pelistä. Mystiikka pelistä kyllä löytyy sen voin sanoa.

Pelin tarina keskittyy Doolinin kylään johon okkulttisen lehden päätoimittaja Keats kutsutaan apuun puhelimitse, sekä Äitinsä jo kauan kuolleeksi luullut Ellen saa kirjeen äidiltään. Pelin kauniin alkuvälianimaation jälkeen alkaakin pelinpääjuoni siltä seisomalta, kalliolta läheltä merta löydetään kuollut nainen, mutta hänet on surmattu. Tästä alkaa pelin kiehtova, juoni joka alkuvaiheissa heittää pelaajalle heti paljon kysymyksiä ja varmasti pistää monet etsivämäisesti myös itse miettimään mitä saarella on voinut tapahtua. Juoni pitää otteessaan aivan pelin loppumetreille saakka, mutta viimeiset luvut paljastavat ikävästi aivan kaiken joka kylvää pois suuren osan mahdollisista juoni analyyseistä ja faniratkaisuista mitä peli olisi tältä alueelta voinut saada. Se ei kuitenkaan onnistu juonta juurikaan pilaamaan, mutta loppu jäi kauas Shadow of memories pelin kaltaisesta syvyydestä. Mielestäni kuitenkin pelin juoni on tämän vuoden parhaista.

Pelaaminen on nokkelasti toteutettu vaikka toistaakin aika tavalla itseään. Jokainen Luku/jakso alkaa siitä kun pelaajan täytyy löytää jokin vainajan esine jotta he pääsevät esittämään tälle tuon puoleisessa kysymyksiä, tässä on kaikki mitä peli tarjoaa adventure puolelta ja jättää varmasti monet kylmäksi sillä pulmia ei periaatteessa edes ole, kaikki mitä pitää tehdä lukee aina mapissa ja mikäli hiemankin juonta lueskelee niin tietää varmasti minne mennä tai mitä tehdä.
Tämän jälkeen kun on esine saatu, matkataankin uuteen Tuonpuoleiseen jossa periaate on mennä paikasta A paikkaan B jossa B on joka jakson päättävä pomo vastustaja. Ikävää tästä tekee se että tätä käytetään jokaisessa jaksossa ja nämä täytyy läpäistä molemmilla hahmoilla, kaiken tämän lisäksi ovat reitit todella lineaarisia.
Taistelua harrastetaan paljon, ja näissä käytetään hyväksi folkkeja joiden tunnus tai sielun pelaaja on varastanut tai saanut. Pelaajalle on annettu neljä nappia joihin folkit sijoittaa ja jokainen folkki omaa oman hyökkäyksen mitä he tekevät napin painalluksen jälkeen. Kun vihollis- folkkia on vahingoittanut tarpeeksi pompahtaa hänen tunnuksensa esiin ja pelaaja voi täten varastaa sen folkilta.
Folkkeja löytyy paljon ja joukosta löytyy paljon erilaisia folkkeja erikoiskykyineen, mutta valtavan suuri osa näistä on hyvin samankaltaisia.

Musiikki on pelin ehdottomasti parhaimmista anneista, se yhdistettynä juonikuvioihin nostaa tunnelmaa. Ne myös sopivat pelin hieman eksoottiseen ja erikoiseen teemaan loistavasti. Näitä on valitettavan vähän ja useissa kohtauksissa pakataan käyttämään lähinnä pääteemaa ja vaihtelua tulee kaipaamaan. Kappaleiden määrästä huolimatta, ne mitä pelistä löytyy, ovat korkea tasoisia.

Visuaalinen toteutus on myös pelin parhaimpiin anteihin kuuluva ominaisuus. Peli ei ehkä yllä nextgen pelien parhaimmistoon tällä saralla, mutta taiteellinen luovuus suorastaan hehkuu pelin kentissä. Doolin ja faery realm ovat molemmat todella tunnelmallisia ja näiden jälkeisistäkin maailmoista ehkä yksi on heikompi esitys tällä saralla, tämä tietysti riippuu pelaajan teema mieltymyksistä aika pitkälti.

Pelin kesto oli minulle lievä pettymys, kaikkien folkkien kerääminen pääjuonen läpäisyn kanssa kesti ehkä sen 16 tuntia. Tuo tunti määrä on silti hyvin kattava määrä monen silmissä, mutta uudelleen pelattavuuden vähyyden takia pelin pariin palaa lähinnä juonen uudelleen lämmittelyn nimissä myöhempänä ajankohtana.

Vahvalla juonella ja pelillisillä ideoilla varustettu tekele joka kärsii toteutuksen yksinkertaistamisesta.

8-/10