Monday, November 26, 2007

Pelaamisen pakkomielteet

Ajattelin pitkästä aikaa, tai ensimmäistä kertaa sillä en muista kirjoittaneeni blogiini vielä kamalasti mietteitä nykypäivän pelaamisesta.

Pelaaminen on viihdettä
Oma pelaamiseni on monipuolistunut huimasti iän karttuessa, nytemmin saan iloa monesta erityyppisestä pelistä ja yritänkin hankkia itselleni varsin monipuolisen valikoiman. Tällöin voin viihteen kierteisiin istahtaa ottamalla hyllystä pelin jota haluan juuri sillä hetkellä pelata. On jokseenkin hiemän häiritsevää nähdä nykypäivän konsoleiden nettiominaisuuksien takia, joista nyt näkee mitä kaveri pelaa ja mitä ei. Jos lykkään levykelkkaan vanhemman pelin koska itseäni tekee mieli pelata ihan muuten vain sillä hetkellä, tulee yhtäkkiä viestiä kaverilta että eikö COD4 enää kiinnosta.

Kehumis oikeudet
Monet pelit omaavat kaikenlaista pikkukivaa saavutettavaa niille jotka jaksavat yhtä peliä pelata päivät pitkät. Hyvänä esimerkkinä on nykypäivän FPS/3rd person shootterit sekä tietokoneilla yleistyneet MMORPG pelit. Itselle kun arvot eivät juurikaan kerro mitään pelaajasta ja arvon kanssa harvemmin kehuskelen ellen sitten ole saanut esim lempi asetta/hahmoa/bonus ominasuutta avattua sillä joka on lähinnä suosittelua että kannattaa koittaa jos aikaa löytyy. Mutta näiden pelien yleistyessä on tullut vastaan myös ihmisiä joille on pakko mielle verrata ja lemuta omasta kehustaan. Mikä saa nämä ihmiset mieltämään että minua kiinnostaa onko heidän hahmonsa 50 lvliä minun hahmoani yläpuolella tai sotilas arvo on 5 tähden kenraali kun itse vielä möyrin ylikersanttina. Mitä luulet että mietin kun tulet kysymään minulta näin: "Hei sain just kenraalin natsat pelissä nönnönönöö, mikäs sun arvos on?" tuo on lähes sama asia kuin kysymys: "oon pelannut tätä peliä Xtuntia paljonkos sää oot pelannut"

Nämä ovat silti ihan kivoja pikku lisiä mitkä pidentävät pelin elinikää hienosti, mutta älkää antako arvojen sun muiden nousta liikaa päähänne. Onko kenraalin natsat loppujen lopuksi pakko saada jotta saisit enemmän respectiä? ehkä tietyissä piireissä. Mutta monien silmissä nämä saavutukset eivät merkitse paljoakaan.
Pelaatteko pelejä viihdykkeenä vai teettekö vain työtä sen takia että teitä kunnioitettaisiin saavutuksenne kanssa enemmän?

1 comment:

Laskeuma said...

Asiallista, asiallista. Tämä menee samaan boksiin minun wow-kitinän kanssa. Ihmiset eivät osaa nauttia pelistä ellei siinä saa "palkankorotusta" jonkun bitin muodossa. Sain eilen Commodore 128:n ulottuvilleni ja hakkasin Barbarian 2 -peliä pelkästään sen takia että siinä on hyvä musiikki :D Aina kun se pamahti soimaan, ei voinut välttyä tyytyväiseltä hymyltä.