Sunday, November 18, 2007
Call of Duty4: Modern warfare [arvostelu]
Alusta: Ps3, Xbox 360, PC
Pelaajia: 1-4 verkossa 2-16
Tekiä: Infinity ward
Genre: First person shooter (fps)
Vaikka, muutama viikko sitten teinkin FPS pelien tiuhasta julkaisutahdista pienen mielipide postauksen en voinut täysin ohittaa mahdollisuutta tutustua todelliseen 10/10 arvioita napanneeseen tekeleeseen. Tässä on oiva tapaus katsoa että kuinka hyviä nämä nyt sitten oikeasti ovat.
Sen joudun kyllä myöntämään että, olen kyllä positiivisesti yllättynyt kyseisen pelin laadusta.
Graafisesti peli on Ps3:n pelien kärkeä varmasti, tiuhassa toiminnassakin peli säilyttää varsin sulavan 60 fps;n (frames per second) menon. Alun treenaus jaksot ovat kuitenkin varsin laihoja suorituksia tällä osa alueella sillä ne tuntuvat jokseenkin keskeneräisiltä, mutta ajavat asiansa.
Heti ensimmäisen oikean tehtävän visuaaliset efektit miellyttävät toden teolla silmiä, veneen kannet lainehtivat vedestä sillä sää on todellinen hirmumyrsky. Pinnat kiiltelevät nätisti ja sotilaat liikkuvat ryhmissä uskottavasti. Valot luovat todella kauniisti varjot ympäristöön ja useasti todella hämmästyttävän sulavasti. Ympäristön tuhoutuminen on kuitenkin suoraan sanoen pettymys.
Monet räiskinnät nykypäivänä kun käyttävät fysiikan mallintavia ohjelmia jo liiallisuuksiin niin call of duty ohittaa tämän kohdan sieltä missä aita on matalin. Toki monet objektit lentävät normaalisti mutta paljon löytyy vielä niitä mitkä eivät liiku lainkaan vaikka kuinka ampuisi.
Pelattavuus on call of duty:n vahvuus. Ohjaaminen on todella miellyttävää ja tarkkaa. Mikäli tähtäys asento ei ole käytössä hahmot harvemmin osuvat juuri mihinkään, mutta tätä käyttäessä hahmot liikkuvat hitaammin ja tähtääminen onnistuu loistavasti. Tämä voi kuulostaa kankealta mutta sitä se ei ole, se tuo peliin lisää realistista tunnelmaa. Vaikeammilla vaikeustasoillakin ei tarkkuus ollut koskaan liian huono vaan kaikki jaksot olivat suhteellisen helposti lähestyttäviä.
Invertin saa laitettua tähtäämiseen joka on nykypäivänä pakko olla näissä peleissä sillä molempia tähtäin asetuksia käyttää moni pelaajista.
Musiikki pelissä on sitä perus juttua, se ei juurikaan pelaajaa hetkauta mutta antaa paikoitellen sen tarvittavan mausteen toiminnallisiin kohtauksiin mitä ne tarvitsevat. Siihen ei pelatessa juurikaan kiinnitä huomiota. Eikä musiikkia aina pelissä taustalla soi, moninpelissä tuleekin paikoitellen hieman häiritsevän kuuloisia hiljaisia hetkiä erityisesti hardcore search and destroy matseissa.
Yksinpelin kesto riippuu aika tavalla vaikeustasosta, hardened vaikeusasteella sain itse kulutettua siihen luultavasti semmoiset 10 tuntia, mutta uskon että helpolla tai normaalilla peli ei kestäisi lähellekään tuota. Tämä on harmillista sillä sen voi määritellä jo aika lyhyeksi ja moninpeleistä pitämättömille (näitäkin löytyy) voi tulla suhteellisen tyhjä olo läpäisyn jälkeen. Arcade moodi joka avautuu yksinpelin läpäisyn jälkeen ehkä lisää uudelleen peluu arvoa joidenkin silmissä mutta itse en löytänyt mitään netti ranking tilastoja joten tämä jää lähinnä todella vajaaksi ominaisuudeksi. Vihollisten tietojen, etsiminen jaksoista voi kannustaa useampia uudelleen pelaamiseen sillä niitä tarpeeksi kerätessä saa avattua varsin hauskojakin huijauskoodeja peliin joista vain osa antaa todellista ylivoimaa vihollista vastaan, muiden ollessa hauskoja visuaalisia muutoksia. Nämä tosin ovat hauskoja vain muutaman minuutin maksimissaan kukin.
Plussaa joutuu silti antamaan juonta hienosti kertovista kohtauksista jossa pelaaja näkee esimerkiksi presidentin teloituksen presidentin silmistä kuvattuna. Juoni on sitä peruskauraa mitä on Codeissa ennenkin nähty, ja jos jotain tästä joutuu sanomaan, niin on se keskikastia huomattavasti parempi mutta mitään DeusEx:iä ei raapaista edes pinnallisesti.
Moninpeli onkin pelin todellinen vahvuus vaikka yksinpeli on todella hyvin toteutettu kestostaan huolimatta. Arvojen kerääminen ei tunnu lähellekään niin puuduttavalta kuten esimerkiksi Warhawkissa jossa kenraaliksi yleneminen kestäisi luultavasti useita kuukausia normaalipelaajalta.
Tässä ylenemis nopeus on saatu sopivan nopeaksi eikä tässäkään silti olla liioiteltu, myös ase ja peli haasteet avattavilla lisäyksillään tuovat mukavasti lisämaustetta nettipeliin. Sotilasluokkia on muutama mutta parhaan saa aikaan tekemällä sen itse. Täten saa valita luokalle aseen, käsiaseen sekä kranaatit, ja kaksi erikoisominaisuutta kuten kestävämmän hahmon tai vaihtoehtoisesti tarkemman tai jopa vahinkoa tuottavamman. Nämä tuovat kivasti vaihtelua peliin. Pelimuotoja löytyy kiitettävän paljon vaikka itse jään hieman toivomaan vielä Hardcore team deathmatch pelimuotoa, sillä nykyään sen voi saada vain sattumalta team hardcoreen liittymällä. Perinteiset ei hardcore pelimuodot ovat silti mielestäni peliin hieman oudosti toteutettuja. Pelaajat kestävät useita laukauksia tappaa ja tämä tekee suuresta osasta aseista täysin hyödyttömiä muuta kuin hardcore matseihin. Monet tuntuvat kyseisessä pelimuodossa vain käyttävän räjähde ja vahvoja sarjatuli aseita. Puhumattakaan siitä että lisää kestävyyttä antava kyky on lähes pakollinen kyseisessä moodissa, puhumatta kyvystä tiputtaa kranaatti kuollessaan mikäli tappoja haluaa. Hardcore onkin moninpelin vahvempi puoli sillä kaikilla aseilla on kyseisessä moodissa vahvuudet oli ne sitten tarkempia tai järeämpiä. Hardcore pelillisesti tarkoittaa sitä, että pelaajat näe lainkaan paljonko ammuksia on, tai karttaa jossa pelaajat näkyvät. Hardcore matseissa myös yksilaukaus on useasti yksi tappo. Itseä häiritsee myös muutama hieman typerä lisä moninpeleihin kuten helikopterin kutsuminen kentälle tietyn kokoisen tappoputken saamisen jälkeen. Ps3:lla on myös ollut hieman ongelmia päästä peleihin mukaan, sillä pelaajia on odotettua paljon enemmän. Pelinkehittäjät ovat tosin jo tämän kimpussa ja parannusta on jo luvassa.
9-/10
Toisesta maailmansodasta nykypäivään onnistuneesti.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Hyvä arvostelu. Tekisi kyllä mieli ostaa tuo peli kun kaikki ovat kehuneet sitä, mutta juuri ostin Warhawkin.
Post a Comment